Mikä: Asun­to 1890-lu­vul­la ra­ken­ne­tus­sa mo­nen per­heen puu­ta­los­sa, 4 h + k + kel­la­ri­a­tel­jee, 150 m². Mis­sä: Tu­run Lin­nan­fäl­tis­sä. Tääl­lä asuu: Tai­tei­li­ja ja opet­ta­ja Rai­mo Mat­ts­son vai­mon­sa Ire­nen ja poi­kan­sa Die­gon kans­sa.

Olohuoneen seinällä on Raimon maalaus. Pyöreä matto ja tyynynpäällinen ovat Irenen virkkaamia. Vanha sohva uudistettiin Ikean sohvanpäällisellä. Harmaat tyynyt ovat Ahvenanmaalta City Blommor -liikkeestä. Kattokruunu on Loviisan Aitasta. Kirpputorilta ostettu lipasto on maalattu valkoiseksi. Pyöreä peili ja nojatuoli on hankittu Ikeasta.

Tu­run kau­pun­ki suun­nit­te­lee uut­ta puu­kau­pun­ki­a­lu­et­ta Lin­nan­fält­tiin, Tu­run lin­nan lä­his­töl­le. Tai­tei­li­ja ja opet­ta­ja Rai­mo Mat­ts­son on asu­nut per­heen­sä kans­sa Lin­nan­fäl­tin alu­eel­la jo 17 vuot­ta. Mat­ts­so­nien pi­ha­pii­ri tu­lee jää­mään mo­der­nin puu­kau­pun­gi­no­san si­vuun edus­ta­maan kun­ni­ak­kaas­ti van­ho­ja puu­ta­lo­ja. He asu­vat kort­te­lin van­him­mas­sa ta­los­sa, joka on kes­tä­nyt so­dan pom­mi­tuk­set sin­nik­kääs­ti, vaik­ka toi­nen pää­ty sai­kin hie­man osu­maa ja pa­loi osit­tain. Si­ni­sen ta­lon pi­ha­pii­ris­sä on ruo­ka­kun­tia yh­teen­sä kol­me­tois­ta.

Olohuoneessa ja vierashuoneessa on säilytetty lautalattia. Ryijymatto on Askosta. Raimo sai Ireneltä 40-vuotislahjaksi ”Frasier-tuoliksi” kutsutun nojatuolin. Irene päällysti kirppistuolin uudella kankaalla. Myös tyyny on kirpputorilta. Lehtiteline on Ikeasta ja valaisin Mokosta. Kattovalaisin on Irenen isän pelastama vanha sairaalavalaisin. Tikkaat olivat asunnon vintillä.

MUUN­TU­VA KOTI

Nur­kat ovat vä­hän vi­nos­sa ja tun­nel­ma on ko­toi­sa. Kun Rai­mo ja Ire­ne ai­koi­naan os­ti­vat asun­non, se oli vain kah­den huo­neen ko­koi­nen. Koti on kas­va­nut per­heen myö­tä. Kyl­mään vint­tiin ra­ken­net­tiin ma­kuu­huo­neet Die­gol­le ja van­hem­mil­le sekä wc ja ko­din­hoi­to­huo­ne. Olo­huo­neek­si os­tet­tiin naa­pu­ri­a­sun­nos­ta loh­kais­tu huo­ne, ja mu­siik­ki- ja vie­ras­huo­neek­si li­sää ti­laa. Sa­mal­la saa­tiin ka­pea käy­tä­vän­pät­kä, joka vuo­rat­tiin hyl­lyil­lä kir­jas­tok­si.

Kaappi on Kiikasta vanhan tavaran kaupasta. Raimon maalaus on toinen puuaiheisista teoksista, joista Mattssonit eivät aio luopua. Pöytävalaisin on kirpputorilta.

NA­VE­TAS­TA ATEL­JEEK­SI

Ta­lon kel­la­ris­sa on ai­koi­naan ol­lut na­vet­ta. Kun kel­la­ri otet­tiin asuin­käyt­töön, sii­tä teh­tiin en­sin huo­ne per­heen esi­koi­sel­le Ras­muk­sel­le. Nyt Rai­mo on val­lan­nut ti­lan atel­jeek­si. Kel­la­rin lat­tia on kaut­taal­taan maa­li­rois­keis­sa. Sei­niin no­jai­lee maa­lauk­sia, ja yh­den te­ok­sen ta­ka­na on pii­los­sa kaap­pi, jos­sa on Rai­mon mu­siik­ki­lait­teet. Kes­kel­lä huo­net­ta tör­röt­tää jär­kä­le­mäi­nen pi­la­ri, joka on maa­lat­tu val­koi­sek­si. Atel­jees­sa Rai­mo maa­laa il­tai­sin ja öi­sin ak­ryy­li­töi­tään, ja Ire­ne on tyy­ty­väi­nen maa­li­jäl­kien vä­hen­ty­mi­ses­tä ylä­ker­ras­sa.

Kellariateljeen keskellä on kivenlohkareista pinottu tukipilari, joka on maalattu valkoiseksi.

LA­TI­NO­VÄ­RI­TYS SEES­TYI

Sei­nät ja mo­net ka­lus­teet on maa­lat­tu val­koi­sik­si, ja lat­ti­at­kin hoh­ta­vat val­koi­si­na. Maa­li­rois­keis­ta ei to­si­aan näy jäl­ke­ä­kään. Kirk­kaan­kel­tai­sen no­ja­tuo­lin pääl­le on pu­et­tu val­koi­nen hup­pu. Ire­ne se­lit­tää:

– Si­sus­tus­ma­kum­me on muut­tu­nut ää­ri­pääs­tä toi­seen. Vä­ri­kyl­läi­ses­tä la­ti­no­ko­dis­ta tuli mel­kein yh­des­sä yös­sä val­koi­nen. Oli­ko se sit­ten ai­kuis­tu­mis­ta tai rau­hoit­tu­mis­ta? Ire­neä nau­rat­taa.

Ruokailutilan oviaukkoa kiertävät Ikean koristevalot. Musta rahi ja vanha jakkara ovat saaneet Irenen virkkaamat päälliset. Zebranopuinen ruokapöytä on tutun puusepän valmistama. Tuolit ostettiin Ikean löytönurkasta.

Vah­van vä­ri­set huo­ne­ka­lut miel­lyt­ti­vät sil­mää ai­kan­sa, mut­ta sit­ten ne sai­vat maa­lia ja uut­ta kan­gas­ta pääl­leen. Ko­din tun­nel­ma rau­hoit­tui. Val­koi­sel­le maa­lil­le oli käyt­töä myös keit­ti­ös­sä. Kaa­pis­to­jen vä­li­ti­lan van­hat laa­tat maa­lat­tiin peit­toon val­koi­sel­la ja sääs­tyt­tiin laa­toit­ta­mi­sel­ta.

Lattiavalaisin on koottu maalaustelineestä ja kirpputorilta löytyneestä valaisimesta.

MOOT­TO­RI­SA­HA JA KIR­VES

Re­mon­tit teh­dään Mat­ts­so­neil­la suu­ril­ta osin it­se. Useim­mi­ten vä­li­neek­si riit­tää maa­li­su­ti, mut­ta kun kaa­de­taan sei­niä, ote­taan käyt­töön moot­to­ri­sa­ha ja kir­ves. Re­mont­ti­tai­dot Ire­ne ja Rai­mo hank­ki­vat Ka­na­das­sa vuon­na 1986, kun he asui­vat vuo­den ver­ran su­ku­lai­sen luo­na. Sil­loin Rai­mo työs­ken­te­li re­mont­ti­fir­mas­sa.

Ison hakaneulan Irene on saanut lahjaksi, ja patalappu on itse virkattu. Munakello on ystävän tuliainen Sveitsistä. Punainen Lingon-pyyhe on Minna Rundbergin suunnittelema.

–  Se oli kas­vat­ta­va ko­ke­mus kai­ken kaik­ki­aan, Ire­ne to­te­aa.

Keittiö suunniteltiin ja asennettiin itse. Perityt ja uudet säilytyskalusteet viihtyvät selätysten. Mummin vitriinissä säilytetään astioita. Kiiltävät keittiönkaapit ovat Kalustetukusta ja vetimet Ikeasta. Kolmespottinen valaisin tiskipöydän yllä on K-Raudasta.

Vuo­si re­mont­ti­hom­mis­sa val­mis­ti asu­maan van­has­sa puu­ta­los­sa, jos­sa on koko ajan pien­tä puu­haa ja kun­nos­tus­ta.

Keittiön punaiseen maalaukseen Raimo haki veistosmaisuutta. Rullakaihtimet ovat Tyger & Sånt -sisustusliikkeestä. Keittiön pöytä on itse suunniteltu. Sen alaosa on entisen asukkaan ompelupöytä. Pöytälevyn maalipinnan alla on koululaisten töherryksiä, sillä se on peräisin koulusta. Teollisuushenkinen riippuvalaisin on City Blommor -liikkeestä Maarianhaminasta. Kaitaliina on Minna Rundberg ArtDesign -liikkeestä.

OMAN PI­HAN PO­RUK­KA

Al­ku­ai­koi­na naa­pu­reil­la ei ol­lut ko­vin pal­jon yh­teis­tä kes­ke­nään. Vuo­sien saa­tos­sa ta­loi­hin al­koi tul­la yhä enem­män lap­si­per­hei­tä.

Kylpyhuoneen peili on Bauhausista. Hana ja kulhoallas ovat Svedbergin. Allaskaappi on sovellettu itse kulhoaltaalle sopivaksi. Saippuapullo on Wiklundilta.

Au­to­jen ti­lal­le teh­tiin leik­ki­paik­ka ja is­tu­tet­tiin kuk­kia ja kas­ve­ja. Nyt pi­ha­pii­riä muu­te­taan yh­des­sä oman nä­köi­sek­si ja oloi­sek­si.

Yläkerta oli 17 vuotta sitten kylmää vinttiä. Makuuhuoneen pyörivä nojatuoli on Irenen lahja Raimolle. Riippuvalaisin ja yöpöydät ovat Ikeasta. Seinäpeili on vanha. Päiväpeitto on Indiskasta. Tyynyt ovat Ikeasta ja H&M Homesta. Pienet putkimaljakot ovat Piia Jaalan kukkakaupasta.

Naa­pu­rien kans­sa ol­laan pal­jon te­ke­mi­sis­sä var­sin­kin ke­säi­sin. Juh­lat ja il­la­nis­tu­jai­set jär­jes­ty­vät kuin it­ses­tään, kun kaik­ki ke­rään­ty­vät pi­hal­le. Yh­teis­tä pi­ha­sau­naa läm­mi­te­tään ah­ke­ras­ti. Lap­set saa­vat rau­has­sa leik­kiä au­toil­ta rau­hoi­te­tul­la pi­hal­la. He tuo­vat pal­jon eloa ja iloa kort­te­liin. Tal­vi­sin pi­hal­la on hil­jai­sem­paa, kun ar­kea pyö­ri­te­tään si­sä­ti­lois­sa.

Talon vieressä on niitty, jonka heinät nostetaan loppukesällä seipäille kuivumaan.

Joku naa­pu­reis­ta on kui­ten­kin ai­na ke­hit­te­le­mäs­sä jo­tain uut­ta tai re­mon­toi­mas­sa nurk­ki­aan.

– Olem­me lä­hei­siä ja seu­rai­lem­me tois­tem­me te­ke­mi­siä. Mui­den re­mon­tit ins­pi­roi­vat te­ke­mään muu­tok­sia omas­sa­kin ko­dis­sa, Ire­ne ker­too.

–  Kah­ta sa­man­lais­ta asun­toa ei tai­da tääl­tä löy­tyä, kai­kis­sa on omat vi­ri­tyk­sen­sä ja per­soo­nan­sa, Rai­mo sä­es­tää.