Pie­tar­saa­res­ta ko­toi­sin ole­val­la Jo­han­na Hög­vä­gil­lä oli pa­ri­kymp­pi­se­nä sel­ke­ät suun­ni­tel­mat läh­teä opis­ke­le­maan Ruot­sin puo­lel­le Uu­ma­jaan. Kun­nes ku­vaan as­tui Pie­tar­saa­res­sa mu­siik­kia opis­kel­lut Jo­han Ny­bäck, jota ku­kaan ei oi­ke­as­taan tun­ne sil­lä ni­mel­lä. Rak­kaus Jo­ha­niin eli Nis­seen sai Jo­han­nan muut­ta­maan suun­ni­tel­man­sa. Hän al­koi opis­kel­la en­sin tai­det­ta ja sen jäl­keen muo­toi­lua Uu­des­sa­kaar­le­pyys­sä. Pa­ris­kun­ta aset­tui Pie­tar­saa­reen.

Van­has­ta ta­los­ta hel­pom­paan asu­mi­seen

Edel­li­nen koti oli van­has­sa puu­ta­los­sa. Sen kun­nos­ta­mi­nen vaa­ti pal­jon ai­kaa ja vai­vaa, mut­ta Jo­han­na sa­noo ra­kas­ta­neen­sa ta­loa. Per­he asui siel­lä kym­me­nen vuot­ta. Yk­si­kään sei­nä ei ol­lut suo­ra ja jo­kai­ki­ses­tä nur­kas­ta veti. Tal­vi­pak­ka­sil­la oli jää­tä­vän kyl­mä.

– Van­han ta­lon omis­ta­jan täy­tyy ra­kas­taa ikuis­ta nik­ka­roin­tia. Sii­hen ku­luu us­ko­mat­to­man pal­jon ai­kaa. En­sin se tun­tui ki­val­ta, mut­ta lo­pul­ta ha­lu­sim­me pääs­tä vä­hän hel­pom­mal­la ja teh­dä va­paa-ai­ka­nam­me muu­ta­kin kuin re­mon­toi­da ta­loa. Per­hee­seem­me oli syn­ty­nyt kak­si las­ta, Al­vin ja Sig­ne, joi­den kans­sa ha­lu­sim­me viet­tää ai­kaa, sa­noo Nis­se.

Mie­les­sä mo­der­nim­pi koti ja ka­ve­rei­ta lap­sil­le

Van­has­sa ta­los­sa las­ten leik­ke­jä oli vai­kea val­voa sa­mal­la, kun lait­toi ruo­kaa tai teki mui­ta ko­ti­töi­tä. Tuon tuos­ta oli juos­ta­va kat­so­maan, mitä lap­set puu­haa­vat.

– Kun lap­set kas­voi­vat, huo­ma­sim­me et­tei naa­pu­rus­tos­sa ol­lut sa­man ikäi­siä ka­ve­rei­ta. Sil­loin aloim­me har­ki­ta muut­toa oma­ko­ti­a­lu­eel­le, jos­sa asui­si mui­ta­kin lap­si­per­hei­tä, sa­noo Jo­han­na.

Jo­han­na oli kat­sel­lut eri ta­lo­val­mis­ta­jien mal­lis­to­ja sil­lä sil­mäl­lä jo jon­kin ai­kaa. Hän oli ihas­tu­nut Kan­nus­ta­lon La­toon. Kun pää­tös uu­den ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­ta oli teh­ty ja so­pi­va tont­ti löy­det­ty Ki­vi­lö­sin kau­pun­gi­no­sas­ta, va­lin­ta oli sel­vä. Ul­la Kos­ki­sen suun­nit­te­le­man La­don suu­ri yh­te­näi­nen keit­tiö, ruo­kai­lu­ti­la ja olo­huo­ne kuu­los­ti­vat täy­del­li­sel­tä pien­ten las­ten kans­sa.

Am­mat­ti­ra­ken­ta­jat avuk­si ja mik­ro­sem­net­tiä lat­ti­aan

Alus­ta as­ti oli sel­vää, et­tä ta­lon ra­ken­ta­mi­nen jä­te­tään am­mat­ti­lais­ten huo­lek­si. Jo­han­na ja Nis­se oli­vat mo­lem­mat sitä miel­tä, et­tei heil­lä ole sii­hen ai­kaa ei­kä vaa­dit­ta­via tai­to­ja. Pien­ten las­ten van­hem­pi­na he ha­lu­si­vat, et­tä ra­ken­ta­mi­nen su­jui­si mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti ja hel­pos­ti. He oli­vat tie­toi­sia sii­tä, et­tä yh­tei­sen unel­man to­teut­ta­mi­nen voi käy­dä ras­kaak­si, jos ar­jen pyö­rit­tä­mi­nen ja ra­ken­ta­mi­nen vie­vät mo­lem­mat oman ve­ron­sa.

Jo­han­na ja Nis­se va­lit­si­vat ta­lo­pa­ket­ti­toi­mi­tuk­sen, jos­sa Kan­nus­ta­lo pys­tyt­ti ta­lon ele­men­tit ton­til­le. Kaik­ki ul­ko­puo­lel­ta oli sen jäl­keen val­mis­ta, kat­toa myö­ten. Pie­tar­saa­re­lai­nen ra­ken­nu­sa­lan yri­tys pal­kat­tiin te­ke­mään si­sä­työt. Ai­kaa sii­hen ku­lui puo­li­sen vuot­ta. Per­he pää­si muut­ta­maan uu­teen ko­tiin­sa maa­lis­kuus­sa 2017.

Ra­ken­ta­mi­nen su­jui vauh­dil­la am­mat­ti­lais­ten kä­sis­sä ei­kä suu­rem­pia on­gel­mia il­men­nyt. Lat­ti­an va­lun kans­sa to­sin ko­et­tiin jän­nit­tä­viä het­kiä, kun te­ki­jät käyt­ti­vät epä­huo­mi­os­sa vää­rää ma­te­ri­aa­lia ja pin­ta jäi muh­ku­rai­sek­si. Työ­mie­het tun­nus­ti­vat vir­heen­sä, mut­ta pään­vai­vaa ai­heut­ti se, kuin­ka muh­ku­rat saa­daan kor­jat­tua. Rat­kai­su on­nek­si löy­tyi: se­men­tin pääl­le va­let­tiin kol­men mil­lin ker­ros mik­ro­se­ment­tiä.

Jo­han­na ja Nis­se ovat mik­ro­se­ment­ti­lat­ti­aan enem­män kuin tyy­ty­väi­siä. Pin­ta näyt­tää elä­väl­tä, ja jal­ko­jen al­la lat­tia tun­tuu tal­vel­la läm­pöi­sel­tä ja ke­säl­lä vii­le­äl­tä. Kyl­män, ve­toi­sen puu­lat­ti­an jäl­keen he osaa­vat ar­vos­taa sitä, et­tei tal­vi­sai­kaan tar­vit­se ai­na ol­la vil­la­su­kat ja­las­sa.

Etä­työl­le ti­lat ja mu­sii­kil­le stu­dio

Huo­lel­la suun­ni­tel­tuun ko­tiin saa­tiin yh­dis­tet­tyä pait­si kaik­ki per­heel­le tär­ke­ät ti­lat myös Jo­han­nal­le ja Nis­sel­le omat työ­ti­lat. Jo­han­nan työ­huo­ne on ko­din yh­tey­des­sä ja Nis­sen mu­siik­kis­tu­dio eril­li­ses­sä 30 ne­li­ön ti­las­sa. Alun pe­rin sen pai­kal­le oli suun­nit­teil­la au­to­tal­li, mut­ta Nis­sen stu­di­o­ti­la tun­tui lo­pul­ta tär­ke­äm­mäl­tä. Nis­se sä­vel­tää elekt­ro­pop­pia, toi­mii mu­siik­ki­tuot­ta­ja­na, free­lan­ce-muu­sik­ko­na ja opet­taa mu­siik­kia Yr­ke­sa­ka­de­min i Ös­ter­bot­te­nis­sa.

Jo­han­nal­la on oma muo­toi­lu­a­lan yri­tys High­way De­sign. Hän te­kee työk­seen kir­jo­jen ku­vi­tuk­sia sekä kuo­si- ja graa­fis­ta suun­nit­te­lua. Jo­han­nal­la on Ja­pa­nis­sa ja Tuk­hol­mas­sa toi­mi­va agent­ti, Scan­di­na­vi­an Pat­tern Col­lec­ti­on. Sen kaut­ta Jo­han­nan kuo­se­ja on pää­ty­nyt muun mu­as­sa ja­pa­ni­lai­sen Uniq­lon tuot­tei­siin. Hän on mu­ka­na myös ku­vi­ol­li­sia pa­pe­ri­tuot­tei­ta suun­nit­te­le­vas­sa Möns­ter­kol­lek­ti­vet Fy­ran -ryh­mäs­sä sekä An­na ja Lii­sa -ni­mi­ses­sä muo­toi­lu­y­ri­tyk­ses­sä.

Pen­sa­sai­dan läpi mum­mo­laan

Lap­set ovat saa­neet naa­pu­rus­tos­ta pal­jon ka­ve­rei­ta, ja kou­luun­kin on vain muu­ta­man ki­lo­met­rin mat­ka.

Ta­ka­pi­hal­la mah­tuu pe­laa­maan jal­ka­pal­loa, joka on Pie­tar­saa­ren Ja­ros­sa pe­laa­van Al­vi­nin in­to­hi­mo. Pi­hal­la on myös ti­la­vat hä­kit per­heen kää­pi­ö­lup­pa­kor­va­ka­neil­le. Pit­kä­kar­vai­set ka­nit tar­ke­ne­vat asua ul­ko­na ym­pä­ri vuo­den. Se on ol­lut mie­lei­nen rat­kai­su eläin­rak­kail­le lap­sil­le, kos­ka al­ler­gi­oi­den ta­kia lem­mik­ke­jä ei voi­si pi­tää si­säl­lä.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten Jo­han­nan äi­ti muut­ti kes­kus­tan ker­ros­ta­lo­a­sun­nos­ta sa­mal­le alu­eel­le. Vie­rei­sel­lä ka­dul­la asu­van iso­äi­din luok­se Al­vin ja Sig­ne pu­jah­ta­vat het­kes­sä pen­sa­sai­to­jen läpi. On sekä las­ten et­tä iso­äi­din mie­les­tä haus­kaa, et­tä he voi­vat syö­dä aa­mi­ais­ta yh­des­sä ja lap­set voi­vat juos­ta iso­äi­din luok­se yö­ky­lään.

– Sa­no­taan, et­tä täy­tyy ra­ken­taa kol­me ta­loa en­nen kuin osaa ot­taa suun­nit­te­lus­sa ja ra­ken­ta­mi­ses­sa kai­ken huo­mi­oon ja on täy­sin tyy­ty­väi­nen lop­pu­tu­lok­seen. Ko­tim­me oli meil­le muut­to­het­kel­lä täy­del­li­nen, mut­ta las­ten kas­va­es­sa tar­peet muut­tu­vat. Ra­ken­ta­mi­nen oli niin haus­kaa, et­tä voi­sim­me ryh­tyä sii­hen uu­des­taan jon­kun vuo­den ku­lut­tua. Nyt talo on vie­lä tar­pei­siim­me so­pi­va, Jo­han­na sa­noo.