Nanna ja Tomi Salonen sekä pojat Urho ja Sisu. Ilmari Lappalaisen Askolle vuonna 1968 suunnittelema Pulkka on maailman paras lepotuoli perheen mielestä. Nahka on vieläkin hyvässä kunnossa. Tiikkisen lehtikotelon kansi liikkuu ja alla on salalokero. Ruotsalainen seinävalaisin on Nordic Vintage Shopista.

Junnu ja Kusti ovat ragdolleja. Kuvassa Junnu.

Sa­lo­sen per­he on asu­nut nyt puo­li­tois­ta vuot­ta ker­ros­ta­lo­ko­dis­saan, ja kaik­ki ovat tyy­ty­väi­siä. Ta­lon ja pi­han huol­toon ei mene ai­kaa, ja kaik­ki on kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä. Va­pau­tu­nut ai­ka käy­te­tään har­ras­tuk­siin ja va­paa-ajas­ta naut­ti­mi­seen.

– Ha­lu­sim­me yk­sin­ker­tai­ses­ti hel­pom­paa elä­mää, per­heen äi­ti Nan­na ker­too.

1960-luvun senkki löytyi, kun työkaveri oli tyhjentämässä appiukkonsa asuntoa. Etätyöpiste on tehty vanhoista Artekin hyllyistä. Lattialla oleva kaurisgobeliini on ollut Nannalla aina mattona. Gobeliini on ostettu silloin, kun kukaan ei vielä halunnut niitä. Rottinkinen kukkateline on Ikeasta. 1970-luvun kattovalaisin on ostettu maalaishuutokaupasta.

Asetelma olohuoneen Artekin pöydällä. Mosaiikkimunat ovat Nannan tekemiä. Hän tykkää tehdä mosaiikkitöitä. Pöydällä on kokoelma Iittalan Kastehelmi- ja Kivi-tuikkukippoja.

Haa­veis­sa hel­pom­pi elä­mä

Per­heen äi­ti sekä isä ovat mo­lem­mat syn­ty­pe­räi­siä kok­ko­la­lai­sia. Ai­em­min per­he asui unel­mien­sa oma­ko­ti­ta­los­sa, mut­ta jos­sain vai­hees­sa oma talo al­koi tun­tua kah­lit­se­val­ta.

Oli halu elää hel­pom­paa elä­mää: ei suu­ren ta­lon jat­ku­vaa sii­vous­ta, ei lu­mi­töi­tä, ruo­hon­leik­kuu­ta ei­kä rän­nien put­saus­ta. Li­säk­si mo­lem­mat po­jat pe­laa­vat jal­ka­pal­loa, ja hei­tä piti kul­jet­taa tree­nei­hin au­tol­la.

– Ru­pe­sim­me et­si­mään puol­ta pie­nem­pää ko­tia. Vaa­ti­muk­si­na oli­vat si­jain­ti kes­kel­lä kau­pun­kia ylim­mis­sä ker­rok­sis­sa sekä val­miik­si re­mon­toi­tu kun­to, Nan­na ker­too.

Nannan lempiväri on keltainen. Marjut Järvimiehen keltainen Tapetti-taulu on aikoinaan ostettu ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Taulun edessä Artekin tarjoiluvaunu ja Innoluxin Modern Art -valaisin.

1930-luvun klaffikaappi on kirppislöytö. Nanna kävi kolmena päivänä katsomassa kaappia ennen kuin osti sen. Kaapille löytyi heti paikka keittiön vierestä. Kaappi on kaunis sekä avoinna että suljettuna. Keltainen kulho on Sarviksen muovinen hedelmävati 1970-luvulta.

Val­miik­si re­mon­toi­tu

Kok­ko­las­sa on hen­ki­lö, joka os­taa huo­no­kun­toi­sia asun­to­ja ja myy nii­tä eteen­päin. Asun­to os­tet­tiin hä­nel­tä, kun se oli pu­ret­tu be­to­niin as­ti.

– Kun as­tuim­me oves­ta si­sään, tie­sim­me heti, et­tä tämä on se oi­kea, Nan­na ker­too.

Myy­jä teki re­mon­tin lop­puun, sil­lä hä­nel­lä oli val­miit suun­ni­tel­mat. Suun­ni­tel­mia ei juu­ri muu­tet­tu. Ai­no­as­taan nuo­rim­man po­jan huo­ne oli piir­ret­ty ko­din­hoi­to­huo­neek­si.

– Em­me tar­vit­se ko­din­hoi­to­huo­net­ta. Pe­su­ko­ne mah­tui ti­la­vaan keit­ti­ööm­me. Ha­lu­sim­me enem­män ti­laa kyl­py­huo­nee­seen, joka ra­ken­nu­sai­ka­kau­del­le tyy­pil­li­ses­ti oli mel­ko pie­ni. Ti­la­vaan keit­ti­öön taas oli help­po si­joit­taa kone ja pe­su­ai­ne­kaap­pi. Meil­lä ei myös­kään ole pyyk­ki­ka­so­ja, vaan vaat­teet pää­ty­vät ai­na pai­koil­leen, Nan­na to­te­aa tyy­ty­väi­se­nä.

Kotimaisessa Ultimo-pöytä-valaisimessa on pehmeä ja kirkas valo. Sen ääressä on hyvä lukea tai tehdä käsitöitä. Pieni tiikkipöytä on löytö roskalavalta. Tyynyt sohvalla Marimekosta, jakkara Artekin. Verhojen Tiiliskivi-kankaan Armi Ratia suunnitteli Marimekolle 1952.

Olohuoneen seinälle on kertynyt kokoelma taidetta. Kipsinen naisen reliefi on Nannan mummolasta. Mummolan naapurista on ostettu kipsityö Jeesus ja Maria. Seinällä on myös Nannan tekemä pienryijy.

Upe­at nä­ky­mät yli kau­pun­gin

Ai­no­as­taan maa­laus ja ta­pe­toin­ti on teh­ty it­se. Per­he on viih­ty­nyt ko­dis­saan hy­vin, vaik­ka aluk­si poi­kia piti in­nos­taa muut­ta­maan. Nuo­rim­mai­nen ei ol­lut kos­kaan asu­nut ker­ros­ta­los­sa.

Va­loi­sa kul­ma­huo­neis­to si­jait­see seit­se­män­nes­sä ker­rok­ses­sa, ja ik­ku­nat avau­tu­vat kol­meen il­man­suun­taan. Asun­nos­sa on myös poik­keuk­sel­li­sen suu­ri la­si­tet­tu par­ve­ke, joka nyt kor­vaa per­heel­le pi­han.

1960–70-lu­ku­jen vaih­tees­sa val­mis­tu­nut talo on ai­ka­kau­del­leen tyy­pil­li­nen.

– Ei niin kau­nis laa­tik­ko, mut­ta isot ik­ku­nat, suu­ri par­ve­ke ja hui­ke­at nä­ky­mät kom­pen­soi­vat asi­an, Nan­na sa­noo.

Ta­lon vie­res­sä vir­taa Sun­ti, joka ei ole joki, vaan sal­mi, joka kul­kee koko kau­pun­gin kes­kus­tan läpi. Maa on nous­sut nel­jäs­sä sa­das­sa vuo­des­sa niin pal­jon, et­tä en­ti­sen me­ren­lah­den sa­ta­man pai­kal­la on nyt Kok­ko­lan kau­pun­gin tori.

Keittiön matto löytyi RegiOnline-myyntipalstalta. Paksu matto ratkaisi akustiikkaongelman keittiössä. Huono puoli on se, että kissat rakastavat mattoa ja se kerää roskaa ja karvaa.

Hyllyllä Kokoelma Marimekon astioita, Iittalan Nappula-kynttilänjalka ja vanha Tuutikki-figuuri. Suurin osa mukeista on ostettu käytettyinä tai saatu lahjaksi. Marimekon vuosimukit Nanna osti itselleen lahjaksi.

Vanha String-hylly on Nordic Vintage Shopista. Hylly löysi paikkansa keittiöstä. Ruokailuryhmän kalusteet Artekin. Valaisin on Yki Nummen suunnittelema Lokki.

Si­sus­ta­mi­nen ve­ris­sä

Nan­na on am­ma­til­taan var­hais­kas­va­tuk­sen las­ten­hoi­ta­ja, mut­ta ra­kas­taa si­sus­ta­mis­ta, vin­ta­ge­ka­lus­tei­ta ja kä­sil­lä te­ke­mis­tä. Lä­hes kaik­ki ko­din ka­lus­teet on os­tet­tu käy­tet­tyi­nä.

Vi­su­aa­li­suus on ol­lut per­hees­sä ai­na tär­ke­ää. Jo Nan­nan äi­ti ja mum­mo oli­vat ko­via si­sus­ta­maan.

– Olen pie­nes­tä pi­tä­en kun­nos­ta­nut huo­ne­ka­lu­ja. Ja isä opet­ti mi­nut ta­pe­toi­maan jo pik­ku­tyt­tö­nä.

Nan­na on käy­nyt kä­si­työ­kou­lua ai­kui­se­na. Ma­ri­mek­koa oli sekä mum­mo­las­sa ja lap­suu­den­ko­din si­sus­tuk­ses­sa.

– Myös mi­nut oli pu­et­tu Ma­ri­mek­koon. Olen myös pik­ku­ty­tös­tä as­ti kier­rel­lyt äi­din ja mum­mon kans­sa huu­to­kau­pois­sa, Nan­na ker­too.

URHON huoneen kaikki seinät on tapetoitu Stig Lindbergin tapetilla. Kaikki Artekin hyllyt ovat samasta paikasta navetan ylisiltä. Leveät hyllyt ovat hyviä työtasoja, mutta eivät vie tilaa. Pieni ja kapea huone tarvitsee kuitenkin säilytystilaa. Kaapisto on nostettu kekseliäästi seinälle.

Vanhemman pojan Sisun valtakunta. Hän ei halua huoneeseensa mitään ylimääräistä tavaraa. Ainoastaan pyörivästä Saturnuksesta veljekset taistelevat, sillä se on täydellinen pelituoli. Tiikkihyllykkö on ostettu maalaishuutokaupasta. Siihen saatiin sopivan pieni työpiste.

Vain kau­nii­ta esi­nei­tä

Edel­li­nen koti 1970-lu­vun oma­ko­ti­ta­los­sa in­nos­ti ke­rää­mään van­ho­ja de­sign­huo­ne­ka­lu­ja. Tä­hän ko­tiin on os­tet­tu uu­te­na vain sän­gyt. Huo­ne­ka­lu­ja on ha­et­tu ym­pä­ri maa­kun­taa. Nan­na se­lai­lee myyn­ti-il­moi­tuk­sia ja il­moit­taa mie­hel­leen To­mil­le, et­tä tääl­lä oli­si nyt täl­lai­nen.

– Meil­lä on on­nek­si sama maku, mut­ta meil­lä on mel­kein kaik­ki mitä tar­vi­taan. Nyt vain vaih­de­taan ka­lus­tei­den paik­ko­ja, Nan­na ker­too.

Nan­nal­le on tär­ke­ää, et­tä ym­pä­ril­lä on kau­nii­ta esi­nei­tä.

– Meil­lä ei ole ta­va­roi­ta, jot­ka ei­vät miel­ly­tä – ei kah­vi­kup­pi­a­kaan.

Nanna olohuoneessa kädessään Kosmos-kuppi. Saturnus-noja-tuolit on suunnitellut Yrjö Kukkapuro ja Le Monde -kattovalaisimen ruotsalainen Carl Thore. Nanna pitää kovasti viherkasveista. Ne viihtyvät hyvin valoisassa asunnossa.

Iso parveke oli yksi tärkeimmistä kriteereistä asunnon valinnassa. Lasitettu parveke on kuin yksi huone lisää. Kissojen takia lasit on pidettävä aina kiinni.