Kokoa kukkivat pelargonit aurinkoiselle paikalle. Erilaiset pelargonit, ruukut ja ajan patinoimat esineet luovat rennon ja välittömän kokonaisuuden.

1. Va­lit­se re­he­vä pe­lar­go­ni

Flamingoon ja koralliin vivahtavat riippapelargoni ja tulppaanipelargoni kukkivat trendiväreissä. Alaspäin laskeutuvan riippapelargonin kumppaniksi sopii esimerkiksi hentokasvuinen, vihreälehtinen pronssisara Mint Curls. Sinkkiämpärissä kukkii tulppaanipelargoni Red Pandora.

Va­lit­se mah­dol­li­sim­man re­he­vä­kas­vui­nen ja pen­sas­mai­nen yk­si­lö en­nem­min kuin yh­den tai kah­den ku­kan heik­ko­kas­vui­nen kas­vi. Kiin­ni­tä huo­mi­o­ta enem­män nup­pu­jen mää­rään kuin au­en­nei­siin kuk­kiin.

2. Tu­tuim­mat la­jik­keet

Australianvillipelargoni kasvaa rennosti, alaspäin laskeutuen. Se sopiikin korkeisiin ruukkuihin, jalallisiin kasvulaatikoihin ja amppeleihin.

Tu­tuim­pia ovat vyö­hy­ke­pe­lar­go­nit, jot­ka on la­ji­tel­tu la­ji­ke­ryh­miin ku­kan, leh­den tai kas­vu­ta­van mu­kaan. Etu­liit­teet mi­ni­a­tyy­ri, täh­ti tai ruu­sun­nup­pu kuu­los­ta­vat­kin kyl­lä hou­kut­ta­vam­mil­ta kuin asi­al­li­nen vyö­hy­ke­pe­lar­go­ni. Puu­tar­hal­ta voi os­tos­ko­riin tart­tua myös riip­pa-, en­ke­li- ja tuok­su­pe­lar­go­ne­ja.

3. Is­tu­ta ke­sä­kuk­ka­mul­taan

Pelargoneja voi lisätä pistokkaista. Kuvassa kookkaaksi, jopa kaksimetriseksi kasvavan luonnonlajin Pelargonium papilionaceum pistokas, liuskalehtisen lääkepelargonin Pelargonium radensin pistokas, kukkanupullinen vyöhykepelargoni ja tuoksupelargoni Attar of Rose -lajikkeen pistokas.

Is­tu­ta pe­lar­go­nit voi­mak­kaa­seen ja lan­noi­tet­tuun ke­sä­kuk­ka­mul­taan. Ruu­kus­sa on hyvä ol­la rei­kä ja rei­lu sa­la­o­ji­tus­ker­ros, jot­ta vesi ei sei­so juu­ril­la.

4. Va­lit­se seu­ra­lai­set tar­koin

Pelargonin kukinnot kestävät pitkään myös leikkokukkana. Kerää tarjottimelle pieniä pulloja ja maljakoita ja asettele kukkia niihin. Kesäpöydän katseenvangitsija on valmis.

Kun va­lit­set pe­lar­go­nil­le seu­ra­lai­sia sa­maan ruuk­kuun, mie­ti is­tu­tuk­sen vie­rus­ka­ve­ri huo­lel­la, jot­ta se ei kil­pai­le sa­mas­ta kas­vu­ti­las­ta. Pe­lar­go­ni on ni­mit­täin pri­ma­don­na: se voi ty­kä­tä huo­noa re­he­vä­kas­vuis­ten kas­vien seu­ras­sa.

5. An­na ra­vin­tei­ta ja va­loa

Ruusunnuppupelargoni Appleblossom Rosebud on vanha lajike vuodelta 1870. Sen voimakkaan kerrannaiset kukat ovat valkoisia, mutta punastelevat ujosti. Yksittäinen kukka kestää pitkään niin ruukussa kuin maljakossakin.

Pe­lar­go­nit ra­kas­ta­vat läm­pöä ja va­loa. Ne sel­vi­ä­vät myös var­joi­sal­la ja puo­li­var­joi­sal­la kas­vu­pai­kal­la, jos­kin kuk­ki­vat vä­häs­sä va­los­sa mal­til­li­sem­min.

6. Suo­jaan sa­teel­ta

Monilajisessa istutuksessa on tärkeää valita pelargonille kaverit, jotka eivät kilpaile samasta kasvutilasta. Hopeavillakko ja pronssisara Mint Curls ovat oivalliset kumppanit keveälle riippapelargonille.

Ker­ran­nais­kuk­kai­set la­jik­keet ovat herk­kiä sa­teel­le. Nii­den ku­kat voi­vat rus­ket­tua sa­tei­si­na jak­soi­na. Ker­ran­nais­kuk­kai­set la­jik­keet on sik­si var­min­ta kas­vat­taa ka­tok­sen suo­jis­sa.

7. Lan­noi­tet­ta tar­vi­taan

Miniatyyrikokoinen tähtipelargoni Clatterford on iäkäs ja kasvattanut jo pitkiä varsia, joista voisi leikata pistokkaita ja samalla emokasvi tuuheutuisi. Tämä pelargoni ei tarvitse tilaa ja talvehtii hyvin huonekasvinakin.

Pe­lar­go­nit tar­vit­se­vat ra­vin­tei­ta. Is­tu­tus­mul­las­sa riit­tää voi­maa kas­vuun muu­ta­mak­si vii­kok­si, jo­ten lan­noi­tus kan­nat­taa aloit­taa pari viik­koa is­tu­tuk­sen jäl­keen. Lan­noi­ta is­tu­tus­ta ker­ran vii­kos­sa, jol­loin pe­lar­go­ni kuk­kii ko­me­as­ti pak­ka­siin as­ti. Käy­tä kuk­ki­vil­le kas­veil­le tar­koi­tet­tua ra­vin­net­ta, joka si­säl­tää ku­kin­taa ede­saut­ta­vaa ka­liu­mia.

8. Vä­hem­pi­kin hoi­toa ja ra­vin­tei­ta voi riit­tää

Valkoisen ruusunnuppupelargonin Kronprinsesse Maryn tiiviin kerrannainen kukinto muistuttaa ruusunnuppua.

Vaik­ka pe­lar­go­ni on ra­vin­ne­syöp­pö, se sel­vi­ää myös vä­hem­mäl­lä hoi­dol­la ja ra­vin­ne­mää­räl­lä, mut­ta ei sil­loin kas­va ja kuki niin ko­me­as­ti. Tie­tyt luon­non­la­jit me­nes­ty­vät hy­vin il­man lan­noi­tus­ta ja vä­hä­ra­vin­tei­ses­sa mul­las­sa.

9. Kas­te­le sään­nöl­li­ses­ti

Enkelipelargonit ovat kotipelargonia eli vyöhykepelargonia vaateliaampia. Kukinnassa on yleensä keskikesän jälkeen tauko, mutta lannoitus auttaa enkelipelargonia kukkimaan loppukesällä toistamiseen.

Kas­te­le pe­lar­go­ne­ja sään­nöl­li­ses­ti. An­na mul­lan kui­vah­taa ai­na kas­te­lu­ker­to­jen vä­lis­sä. Pe­lar­go­ni kes­tää pa­rem­min kui­vuut­ta kuin juu­ril­la sei­so­vaa mär­kyyt­tä.

10. Muis­ta nyp­piä!

Nypi pois kel­las­tu­vat leh­det ja la­kas­tu­vat ku­kat. Muil­ta osin hoi­to su­juu lep­poi­sas­ti, ei­vät­kä tau­dit ja tu­ho­lai­set­kaan yleen­sä vai­vaa pe­lar­go­ne­ja.

Tuoksupelargonin lehdet ja kukat sopivat ruoanlaittoon ja leivontaan, jos taimet on kasvatettu luonnonmukaisesti. Kuvassa tuoksupelargoni Attar of Roses, jonka kukat sopivat syötäviksi koristeiksi.

Ku­vaus­tar­vik­keet ovat kirp­pu­to­ril­ta ja Kirk­ko­num­men kuk­ka- ja hau­taus­pal­ve­lus­ta.

Tie­sit­kö tä­män!

Alun pe­rin pe­lar­go­ne­ja tuo­tiin Eu­roop­paan Ete­lä-Af­ri­kas­ta jo 1700-lu­vul­la. Sen jäl­keen niis­tä on ja­los­tet­tu tu­han­sia la­jik­kei­ta.

Suo­mes­sa pe­lar­go­ne­ja kas­va­tet­tiin aluk­si her­ras­kar­ta­nois­sa. Niis­tä ne ran­tau­tui­vat vä­hi­tel­len myös pie­nem­pien ko­tien ik­ku­na­lau­doil­le.

Pää­sään­töi­ses­ti suo­ma­lai­set pe­lar­go­nit ovat kul­ke­neet su­vus­sa su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le vuo­si­kym­me­niä. Kas­vin al­ku­pe­räs­tä ei usein kui­ten­kaan tie­de­tä sen enem­pää.

Van­hat la­jik­keet ihas­tut­ta­vat kau­neu­del­laan ja ta­ri­noil­laan. Vaa­le­an­pu­nai­nen Mår­bac­ka on mo­nen mie­les­tä kau­nein pe­lar­go­ni. Al­ku­pe­räi­sen Mår­bac­ka-pe­lar­go­nin sa­no­taan kas­va­neen Sel­ma La­ger­lö­fin Mår­bac­ka-ni­mi­sen ta­lon ik­ku­nal­la.

Muil­la­kin pe­lar­go­neil­la riit­tää kieh­to­vaa ker­rot­ta­vaa. Mi­kä­hän lie­nee Kai­sa Kal­li­on mu­kaan ni­me­tyn Kai­san tai Tei­jol­ta löy­de­tyn Hil­le­vin ta­ri­na?

Tuok­su­pe­lar­go­ne­ja on käy­tet­ty ai­koi­naan mui­den mu­as­sa huo­neil­man rai­kas­ta­ji­na. Ruot­sa­lai­nen lää­kä­ri Ernst Wes­ter­lund (1839–1924) ar­ve­li nii­den puh­dis­ta­van il­maa. Tuok­su­pe­lar­go­ni Cra­ve­o­lens sai­kin lem­pi­ni­men Toh­to­ri Wes­ter­lun­din kuk­ka.

Meil­lä­kin tuok­su­pe­lar­go­nia käy­tiin si­pai­se­mas­sa en­nen kuin pas­to­ri as­tui si­säl­le tu­paan. Eri tuok­su­pe­lar­go­nin leh­teä kos­ket­ta­es­sa voi il­moil­le le­vi­tä sit­ruu­naa, ome­naa, pi­par­mint­tua, eu­ka­lyp­tus­ta, ap­ri­koo­sia, ap­pel­sii­nia tai ka­ne­lia, jopa in­ki­vää­riä.