Teksti Laura Sychold
Kuvat Mikko Kaaresmaa
Mikä: Entinen hellahuone, nykyään 2 h + tupakeittiö + sauna + 2 x wc, 67 m2 Missä: Vuonna 1905 rakennetussa puutalossa Turun Port Arthurissa eli Portsassa Täällä asuvat: Ramona Wolin-Takala, 35, alttoviulisti Turun Filharmonisessa Orkesterissa ja Tuomas Takala, 35, sooloklarinetisti Laivaston soittokunnassa sekä chihuahua Juice, 12
Viisi vuotta sitten olimme tulleet elämässämme siihen vaiheeseen, että kymmenien muuttojen jälkeen kaipasimme vuokra-asunnon sijaan omaa kotia, jossa saisi laittaa ja häärätä mielensä mukaan. Etsimme oikeastaan omakotitaloa, mutta koska eräs ystävämme oli jo pidemmän aikaa houkutellut meitä asumaan Portsan alueelle, lähdimme katsomaan, kun hän päätti myydä omistamansa puutaloasunnon. Vaikka asuntoa ei oltu remontoitu pitkään aikaan, näimme siinä paljon hyviä puolia. Saisimme tehdä toivomiamme muutoksia. Lisäksi sijainti on ihanteellinen. Työmatkat ovat lyhyet, mutta elämme silti keskellä aitoa puutaloaluetta. Ikkunasta katsottuna voisi olla vaikka viime vuosisadan alku. Liikenteen melu jää kauas korttelien päähän.
Reikä katossa
Vilpitön ajatuksemme oli tehdä vain pientä pintaremonttia, tehdä asunnosta mukavalla tavalla asuttava. Homma lähti kuitenkin niin sanotusti lapasesta.
Poistimme tupakeittiössä olleen saarekkeen, jonka tukipylväästä jäi alas laskettuun kattoon halkaisijaltaan noin neljän sentin reikä. Reiästä näkyi paljon korkeammalla oleva alkuperäinen katto, joka herätti mielenkiintomme. Purkamisen ja satojen nupi-naulojen poistamisen jälkeen olimme saaneet näkyviin kauniin, alkuperäisen puukaton.
Ei purkamisurakka tähän jäänyt. Eräänä yönä heräsin outoon nakutteluun ja kellarikerroksesta kuuluvaan hihkaisuun. Tuomas oli löytänyt pintamateriaalien alta upean tiiliseinän. Sekin otettiin näkyviin. Samaa kaunista tiilimuurausta näkyy pätkä myös tupakeittiössä, jonka pintalevyjen alta löytyi vuorostaan upea hirsiseinä.
Tässä vaiheessa ei Tuomasta saanut enää pysäytettyä. Ärsyttävästi narahteleva, uusittu puulattia tupakeittiössä sai miettimään, mitä alta voisi löytyä. Sukulaisten varoituksista huolimatta aloimme kaivautua pintaa syvemmälle. Uusien lattialautojen, muovimaton ja lastulevyjen alta löytyi alkuperäinen lautalattia maalattuna. Hioimme maalit pois ja puulattian näkyviin. Kova työ oli ehdottomasti kannattava. Nyt meillä on upea, alkuperäinen puulattia, jolle teemme suopakäsittelyn pari kertaa vuodessa. Pinta tuntuu vain paranevan koko ajan.
Maalausniksi
Remontin keskellä vierähti neljä ja puoli vuotta. Arjen pyörittäminen pölyssä toi luonnollisesti mukanaan omat haasteensa. Minua naurattaa vieläkin muisto, joka liittyy rappusten maalaamiseen. Tuomas opiskeli ja asui tuolloin jonkin aikaa Tukholmassa. Hän oli ollut vapaapäiviään viettämässä kotona. Ennen lähtöään takaisin hän päätti maalata rappuset Betoluxilla. Koska vaatekomerot olivat ylimmässä kerroksessa, piti ensin pakata laukku ja tuoda se alas. Vastamaalatuille rapuille kun ei ollut enää sen jälkeen asiaa. Matkalaukku oven suussa nakottaen Tuomas siis maalasi itsensä ulos talosta. Onneksi mitään ei unohtunut yläkertaan.
Huutokaupasta ja messuilta
Pintojen valmistuttua pääsimme sisustamaan. En oikeastaan edes tiedä, miten keltainen väri alkoi hiipiä meille, vähitellen vain silmä hakeutui keltaisiin esineisiin. Monet lempitavaroistamme ovat tulleet hassujen tai liikuttavien sattumusten saattelemina.
Makuuhuoneessa meillä on koulun voimistelusalista tuttu hyppypukki, joka ostettiin huutokaupasta, tosin mutkan kautta. Kävi nimittäin niin, että satuin olemaan huutojen aikana ihan muualla. Tuomas tuli kertomaan, että joku oli juuri huutanut upean nahkaisen hyppypukin, josta varmasti olisin pitänyt. Harmissani aloin etsiä pukin huutanutta miestä, ja löysinkin hänet alueelta. Kiireessäni tarjosin vastahakoiselle miehelle 50 euroa pukista, halusin sitä niin kovasti. Mies poistui lopulta tyytyväisenä paikalta setelini kanssa ja ilman pukkia. Hän oli itse maksanut siitä vain vaivaiset 12 euroa!
Enää hinta ei kuitenkaan harmita. Olemme nähneet sisustusliikkeissä vastaavia, monen sadan euron hintaisia hyppypukkeja. Teimme siis löydön joka tapauksessa! Isäni lyhensi pukin jalkoja, nyt se istuu paremmin sisustukseen. Ylijäämäpaloista hän teki vielä kynttilänjalat, joten mitään ei mennyt hukkaan.
Kerran kirjamessuilla huomasin myyntipöydän, jolla liehui kotipaikkani Kalannin viiri. Menin katsomaan lähempää ja ihastuin vanhaan valokuvaan, jossa mies soittaa viulua. Hänessä tuntui olevan jotain etäisesti tuttua. Useamman ihmisen sekä kotiseutukirjan avulla selvisi, että kuvassa on äitini isoisä, joka toimi pelimannina Kalannissa kauan, kauan sitten. En tietenkään voinut jättää kuvaa ostamatta. Aion teettää siitä joskus suurennoksen. Nyt kuva on makuuhuoneessamme.
Sisustusinto ei laannu
Jos aika sallisi, hääräisin jatkuvasti täällä kotona ja vaihtelisin huonekalujen paikkaa. Sisustus-into voi olla matkoilla melkein ongelma. Kun näemme tai keksimme reissussa jonkin hyvän idean, haluaisimme lähteä siltä seisomalta kotiin toteuttamaan sitä. Rentouttavaksi tarkoitettu matka on joskus mennyt siihen, että odotamme vain sormet syyhyten pääsyä kotiin.
Muusikon työ on haastavaa ja välillä aika raskastakin. Vaikka musiikin kauneus varmasti antaa kuulijoille paljon mielihyvää, on työmme tulos silti eräällä tavalla abstraktia, siitä ei jää näkyvää jälkeä. Siksi kodin remontointi ja sisustaminen onkin ollut hyvää vastapainoa. Liikumme myös mielellämme koiran kanssa Ruissalon saaren kauniissa kulttuurimaisemissa. Luonnon hiljaisuudessa mieli lepää.
LUETUIMMAT
LUETUIMMAT
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2