Ei ke­sää il­man ma­kei­ta, pu­nai­sia man­si­koi­ta! Is­tu­ta, kor­jaa sa­toa ja ota pis­tok­kai­ta. Neu­vom­me, mi­ten teet man­sik­ka­maan. Pait­si her­kul­li­nen, man­sik­ka on myös kau­nis ko­ris­te.

NÄIN KAS­VA­TAT MAN­SIK­KAA

1. Ha­pan, ra­vin­tei­kas maa

Hyvä man­sik­ka­maa on run­sas­mul­tai­nen, hiu­kan ha­pan ja kos­tea (pH 6–6,5). Se pi­dät­tää hy­vin ra­vin­tei­ta ja kos­teut­ta.

Muok­kaa maa pe­rus­teel­li­ses­ti. Is­tu­ta tai­met 30–45 cm:n pää­hän toi­sis­taan, jot­ta tu­ho­lai­set ei­vät pää­se le­vi­ä­mään hel­pos­ti kas­vis­ta toi­seen. Is­tu­ta tai­met maa­han tii­viis­ti, jot­ta juu­ret saa­vat hy­vän kon­tak­tin maa­han. Vah­va juu­ris­to on erit­täin tär­keä ve­de­no­ton kan­nal­ta.

Varo, et­tet pei­tä mul­lal­la pie­nim­pien leh­tien al­la ole­vaa kas­vu­pis­tet­tä (se, jos­ta leh­det ja var­ret kas­va­vat), kos­ka muu­ten kas­vu py­säh­tyy. Älä myös­kään lai­ta lii­kaa mul­taa pien­ten tai­mien ym­pä­ril­le.

Jos tai­mes­sa on kuk­kia, ne kan­nat­taa pois­taa, jot­ta tai­mi juur­tui­si pa­rem­min.

Is­tu­ta vain vah­vo­ja tai­mia, sil­lä ne an­ta­vat par­haan mah­dol­li­sen sa­don.

Man­si­kat is­tu­te­taan yleen­sä ke­vääl­lä tai syk­syl­lä elo­kuus­sa. Jos is­tu­tat myö­hem­min, seu­raa­van ke­sän sato jää pie­nek­si. Tämä joh­tuu sii­tä, et­tä seu­raa­van vuo­den kuk­ka-ai­heet ei­vät eh­di ke­hit­tyä. Ke­vääl­lä is­tu­te­tut tai­met an­ta­vat jo is­tu­tus­ta seu­raa­va­na vuon­na kun­non sa­don.

2. Kata, kas­te­le ja lan­noi­ta

Man­si­kat kan­nat­taa is­tut­taa ko­ho­penk­kei­hin. Kun saat man­si­kat is­tu­tet­tua, kata penk­kien vä­lit. Kate es­tää mar­jo­ja li­kaan­tu­mas­ta sekä pi­tää kos­teu­den maa­pe­räs­sä. Li­säk­si se pa­ran­taa mul­ta­vuut­ta, loi­ven­taa läm­pö­ti­la­e­ro­ja ja pi­tää rik­ka­ruo­hot ja kas­vi­tau­dit loi­tol­la. Hei­nä, ol­ki tai kuih­tu­neet leh­det ovat hy­viä ja te­hok­kai­ta ka­te­ma­te­ri­aa­le­ja, kos­ka ne maa­tu­vat hi­taas­ti.

Kun mar­jat al­ka­vat kyp­syä, älä unoh­da kas­te­lua. Här­mä is­kee hel­pos­ti, jos ve­des­tä on puu­tet­ta. Kas­te­le, kun mul­ta tun­tuu kui­val­ta kat­teen al­la – muu­ten ei tar­vit­se, sil­lä lii­ka kas­te­lu an­taa hy­vät eli­no­lo­suh­teet har­maa­ho­meel­le.

Kas­te­le kas­vit ai­na epä­suo­raan nii­den vä­leis­tä, jot­ta mar­jat ei­vät kas­tu. Man­sik­ka tar­vit­see mar­joil­le so­pi­vaa, vä­hä­typ­pis­tä fos­fo­ri- ja ka­lium­pi­tois­ta lan­noi­tet­ta. On syy­tä ol­la tark­ka­na, et­tei tule lan­noit­ta­neek­si lii­kaa. Lii­ka lan­noi­tus al­tis­taa tau­deil­le ja voi hei­ken­tää sa­toa.

3. Kas­vu­kau­den päät­teek­si

Kun vii­mei­set mar­jat on ke­rät­ty, on ai­ka val­mis­tel­la kas­vus­to tal­vi­kun­toon. Leik­kaa rön­syt pois, mut­ta varo va­hin­goit­ta­mas­ta juu­ris­toa. Älä tal­lo kas­ve­ja, kos­ka sel­lai­ses­ta ne kär­si­vät.

Li­sää puo­lik­si maa­tu­nut­ta kom­pos­tia, joka on vie­lä sen ver­ran kar­ke­aa, et­tä kas­vit saa­vat vain vä­hän ra­vin­tei­ta. Älä käy­tä täy­sin maa­tu­nut­ta kom­pos­tia, sil­lä se voi ol­la lii­an vah­vaa. Jos lan­noi­tat lii­kaa, kas­veis­ta tu­lee hon­te­loi­ta ja hen­to­ja, ne kas­vat­ta­vat lii­kaa leh­tiä ja mar­ja­sa­to pie­ne­nee.

On tär­ke­ää li­sä­tä kom­pos­ti vas­ta, kun mar­ja­sa­to on ohi, pait­si, jos on ky­sy­myk­ses­sä sel­lai­nen la­ji­ke, joka te­kee to­del­la pal­jon mar­jo­ja, mut­ta jol­la on vain vä­hän leh­tiä. Täl­lai­sel­le la­jik­keel­le voi li­sä­tä hiu­kan täy­sin maa­tu­nut­ta kom­pos­tia kat­teen al­le, jot­ta se sel­vi­ää sekä leh­tien et­tä mar­jo­jen kas­vat­ta­mi­ses­ta.

An­na Ri­borg He­de­gaar d/an­nah ede­gaar d.dk, Su­sie Hel­sing Niel­sen ja Isa­bel­las -toi­mi­tus • Ku­vat Ja­kob Val­ling/va lling.com.

AN­NA RI­BORG HE­DE­GAARD/AN­NA EDE­GAARD.DK, SU­SIE HEL­SING NIEL­SEN JA ISA­BEL­LAS -TOI­MI­TUS • KU­VAT JA­KOB VAL­LING/VAL­LING.COM.