Myyn neuleita tilausten kautta. Tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä myös enemmän neuleohjeita. Nyt olen tehnyt kaksi mallia Novitan kanssa.
Tea Honkasalo kuvat Kirsi-Marja Savola
” Pidän asioista, joissa on tietty rytmi tai toisto. Uppoudun mielelläni tekemiseen. ”
” Esineiden ei tarvitse olla virheettömiä tai viimeisteltyjä. On mielenkiintoista, jos käsintehdyssä esineessä näkyy sen valmistusprosessi. ”
” Mummoni tekemällä neliöpeitolla on tunnearvoa, siinä näkyy hänen kädenjälkensä. ”
Sain virkatut kukat työkavereiltani näyttelyni avajaisiin. Keramiikkamaljakko on Eeva Jokisen käsialaa.
Lempipaikkani on työhuone, jonka jaan viiden muun alan ammattilaisen kesken. Vietän 80 % valveillaoloajastani työhuoneella, välillä enemmänkin. Tuntuu, että täällä on kaikkea mitä ihminen tarvitsee. Työhuoneella pääsee toteuttamaan itseään, on seuraa ja pääsee tekemään käsillään.
Rentoudun neulomalla. Pidän asioista, joissa on tietty rytmi tai toisto. Uppoudun mielelläni tekemiseen. Pidän erityisesti neulomisen teknisestä puolesta. Siinä pääsee ratkaisemaan ongelmia ja ratkaisusta syntyy aina jotain visuaalista. Käyn myös paljon uimassa sekä uimahallissa että avovedessä. Ilokseni opin juuri uimaan kroolia. Uimisesta on tullut hyvä harrastus työn oheen.
Pyöröpuikkosettiin voi vaihtaa päät. Kokeilukappaleneule etsii vielä muotoaan.
En luopuisi neulepuikkosarjastani. Se on hyvin olennainen osa elämääni ja kulkee aina mukanani. Pyöröpuikkosarjaan pystyy yhdistämään erimittaisia vaijereita. Käsillä tekeminen on minulle todella tärkeää. Puikot ovat ikään kuin kasvaneet kiinni minuun. Tämä kompakti setti on ehdoton suosikkini. Jos lähtee matkalle esittelemään työtään, ei tarvitse kuin pakata kevyesti.
Tein hetken mielijohteesta kokonaisen malliston raitaneuleita. Kun osaa neuloa, vain luovuus on rajana, mitä voi syntyä.
Sisustustyylini? Tykkään somistaa tekstiileillä ja pienillä jutuilla. En halua jäädä kiinteästi mihinkään paikkaan kiinni. Minulla pitää olla liikkumavaraa vaihtaa maata tai manteretta. Aina tosin haalin asioita, pääasiallisesti kirpputoreilta. Käsityö, johon on mennyt paljon aikaa, on tosi viehättävä. Esineiden ei tarvitse olla virheettömiä tai viimeisteltyjä. On mielenkiintoista, jos käsintehdyssä esineessä näkyy sen valmistusprosessi. Minusta on myös hauskaa, että voin laittaa sisustuksen päälleni. Tutkin parhaillaan, miten voisimme pukeutua kotiimme: miten räsymatto voisi muuttua vaatteeksi tai isoäitini neulepeittoa voisi käyttää vaatteissa. Novitan kanssa yhteistyössä olen tehnyt pärekorikuosisen neuleen. Tein myös ryijymäisen ja ristipistokoristeisen neulepaidan näyttelyyni vuoden 2026 alussa.
Isoäitini virkkaama neliöpeite on rakkain esineeni.
Rakkain esineeni on mummoni tekemä neliöpeitto, jossa työ ja kädenjälki näkyvät. Peitolla on tunnearvoa ja siinä yhdistyvät myös monisukupolvisuus, ajatus esineiden jatkumosta sekä tunne siteestä esineeseen ja tekijään. Tekijyys voi näkyä myös kirppislöydön tekotavassa, jossa jokainen naru on yksitellen solmittu. Mummon peitteessä näen, että mummo on valinnut juuri nämä värit. Peitto muistuttaa tekijästään. En usko, että mummo on ostanut lankoja tätä varten. Näen, millaisia värejä hänelle on kertynyt kaappeihin ja mitä värejä hän yleensä tykkää käyttää.
Rakastan kestokasseja. Trader Joe’s-kestokassi New Yorkista on täynnä lankoja. Sofia Ilmosen tekemässä kenkähyllyssä on Ervin Latimerin tekemät valkoiset kengät.
Matto on kirpputorilöytöni. Siinä oli mielenkiintoinen sidos. Kirpputorit ovat sisustuskauppojani.
Sisustuspaheeni on se, että en ole kova sisustamaan. Löydän asioita ja keräilen niitä. Minulla ei ole mitään tiettyä visiota. Sisustukseni on irtokarkkipussi, sekoitus kaikkea mitä löytyy. Minulla on paljon käsityöläistuttavia, esimerkiksi keraamikkoja. Työkavereiltani sain näyttelyyni avajaislahjaksi virkattuja kukkia. Hankin työtä varten asioita kirppareilta ja sitten ne päättyvät minun keittiöni pöydälle. Saatan myös lisätä niihin jotain.
Viime syksynä olin mukana New Yorkissa pienessä näyttelyssä. Haaveilen uudesta matkasta. Siellä arvostetaan, että ihmisillä on karaktääriä. Koin siellä tiettyä vapautta.
Sielunmaisemani on suurkaupungissa. Haaveilen, että voisin lähteä New Yorkiin, jossa olisi menoa ja meininkiä ympärillä. Olin viime syksynä mukana New Yorkissa pienessä näyttelyssä. Se jätti jäljen. New Yorkissa ihmiset olivat puheliaita. Siellä arvostetaan persoonallista pukeutumista ja sitä, että ihmisillä on karaktääriä. Koin itse tietyn vapauden. Ventovieraat tulivat sanomaan, että sinulla on kiva tyyli.
Juha Vehmaanperä, 32, on neuletaiteilija ja -suunnittelija. Hän on valmistunut Aalto-yliopiston muodin koulutusohjelmasta taiteen maisteriksi 2022. Hän sai Taito-Finlandia-palkinnon 2025. Arkkitehtuuri- ja designmuseossa ensimmäinen laajamittainen yksitysnäyttely Craft Punk 6.1.2027 asti. Ensi vuonna Juha Vehmaanperällä näyttely muun muassa Suomen käsityön museossa Jyväskylässä 11.9. alkaen.
Lue lisää: juhavehmaanpera.com, Instagramissa @juhavehmaanpera.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ