Olohuoneessa on yhä Aallon tarjoiluvaunu, joka hankittiin kotiin talon rakentamisen yhteydessä.
Aune Waronen kuvat Heikki Rautio
Päivi Rintaniemi on palkittu muotoilija ja kuvanveistäjä.
Seinällä on taiteilijaystävien pieniä teoksia sekä vasemmalla ylhäällä mustavalkoinen reliefi Rakkauskirjeet. Sen Päivi teki Markulle ollessaan residenssissä Rivieralla 2016.
Luonto on lähellä Päivi ja Markku Rintaniemen kodissa Seinäjoella, eikä vain alueen metsien tai Päivin maanläheisen keramiikkataiteilijan ammatin vuoksi. Sisätiloissa pintamateriaalina on puuta ja tiiltä, väreinä valkoista ja mustaa sekä puun ja tiilen sävyjä. Päivänvalo läikehtii keittiön valkoisella tiiliseinällä ja sisäkattojen puurakenteiden lomassa.
Savesta työstettyjä taiteilijan omia teoksia on esillä. Iso sijansa kodissa on myös muiden taiteilijoiden ja taiteilijaystävien töillä sekä laadukkaalla designilla.
Hillittyä värimaailmaa täydentävät lämpimät keltaiset: ystävän, sisustusarkkitehti Päivi Mikolan tuolit ja taidegraafikko Elsa Ytin serigrafia. Elsa Ytti oli Päivin taidepedagogiikan opintojen aikaan opettajana Taideteollisessa korkeakoulussa, missä hänellä oli myös työhuone.
– Kävin hänen huoneessaan, ja vaikka minun maailmani oli väreiltään maanläheinen, ihastuin tähän työhön. Myöhemmin kysyin, olisiko se myynnissä. Sain ilokseni ostaa sen. Siitä tuli meidän aurinkomme, Päivi kertoo.
Vuonna 1986 tehty mutta 1990-luvulla hankittu serigrafia on myös muisto kaudesta, kun tytär syntyi perheeseen kahden pojan jälkeen.
– Sisareni sanoo, että hän toi elämääni värit.
Keittiö saa valoa isosta ikkunasta. Saareke erottaa ruokailutilan keittiöstä.
Uniikit valokuvateokset ruokailutilan seinällä ovat Laura Beloffin töitä. Lastutuolit ovat perinteiset provencelaiset istuimet.
Paljon tilaa, vähän seiniä
Nuorena Päivi ajatteli, että koti tulee olemaan kerrostalossa, mutta pian suunnitelmat muuttuivat. Markku halusi rakentaa talon.
– Ei meillä ollut kuin omat kädet. Ostimme vuonna 1980 Seinäjoen kaupungilta tontin ja ryhdyimme työhön. Minä olin vähän yli kaksikymppinen, Päivi kertoo ja hymyilee.
Insinööripuoliso työskenteli rakennusalalla ja seinäjokinen arkkitehti Juhani Lahti löytyi kontaktien kautta. Toiveena oli paljon tilaa ja vähän seiniä. Aravamääräysten vuoksi toiveita piti kevyesti karsia. Lopulta kokonaisuus muotoutui keskellä asuntoa olevan sydänmuurin ympärille. Ajalle poikkeuksellisesti lattiapinta tuli kahteen tasoon muutaman porrasaskelman erottamana.
Päivi muurasi keittiön ja ruokailuhuoneen sisäseinät omin käsin tiilistä, jotka Markku oli saanut hankituksi purkutalosta Etelä-Pohjanmaalta. Muurari oli tilattu, mutta hän teki kierrätystiilistä liian siistiä pintaa.
– Tartuin työhön, ja punasaviset tiilet halkaistiin. Niin saatiin pinnasta vielä elävämpi. Punatiili olisi ollut sellaisenaan kaunis, mutta tähän liian tumma. Siitä tuli sitten valkoinen.
Ilman kommelluksia ei talon rakentaminen heti sujunut. Keittiön seinä oli jo puolivalmis, kun Päivi komennettiin purkuhommiin. Seinää pystyssä pitävät kiinnikkeet puuttuivat. Kellari räjäytettiin kalliotontille ajatuksena luoda siitä harrastetila lapsille. Lopulta kellari päätyi palvelemaan keramiikkatuotantoa valumuottien sijoituspaikkana.
Kaiken rakentamisen keskellä Päivi kulki ensimmäisen opiskeluvuoden keramiikkataiteen opinnoissa Helsingissä. Markku ja vuosina 1977 ja 1980 syntyneet pojat tulivat vuokra-asuntoon pääkaupunkiin seuraavana vuonna.
Keittiön puuhella, Högforsin 5A, on kotoisin Päivin lapsuudenkodista. Hän muistaa varhaisten aamujen äänimaailman, kun isä sytytteli tuohen avulla hellaan tulet. Kahvimylly on Markun lapsuudenkodista.
Inspiraatiota Aallolta ja Italiasta
Visuaalisuus ja laatu ohjasivat jo rakennusvaiheessa materiaalivalintoja, vaikka tiedettiin, että talo menee ensin vuokralle. Koti viimeisteltiin vasta kun perhe palasi vuonna 1985 Päivin opintojen jälkeen Helsingistä Seinäjoelle.
– Aravalainalla rakennettu talo saatiin erityisluvalla antaa vuokralle opiskelujeni ajaksi, Päivi muistelee.
Kun paluumuutto oli selvä, lattiaan tilattiin tiilenväriset laatat Italiasta. Sellaisia ei saanut Suomesta, jossa ajan trendi oli valkoinen laattalattia.
Alvar Aallon teokset saattavat olla valitun estetiikan taustalla, mutta eivät tietoisesti.
– Olin toki aina ihaillut esimerkiksi Lakeuden Ristin lattiaa. Mutta vaikutuksensa oli myös Italian Urbinon tiilikatoilla ja värimaailmalla sekä muodoilla, jotka siellä kohtasin. Olin siellä ensimmäisenä opiskeluvuonna.
Pian Etelä-Pohjanmaalle paluun jälkeen taloon ryhdyttiin suunnittelemaan työhuonetta. Siihen arkkitehdiksi löytyi Antti Talvitie Seinäjoelta.
Korkea ja valoisa tila valmistui 1986 syksyllä ja kasvoi osaksi kokonaisuutta. Osin työhuoneen päälle tuli toinen asuinkerros. Siellä viihtyvät nykyisin jälkipolvet Seinäjoella käydessään.
Elsa Ytin hehkuva serigrafia tuo auringon olohuoneeseen. Pyörillä oleva pöytä teetettiin Jurvan puuseppäopiskelijoilla. Pöytä on toiminut niin esiintymislavana kuin pelipöytänäkin.
Olohuoneesta on muutama askelma ruokailutilaan ja keittiöön.
Laatu kestää
Jo rakennusaikana päätettiin, että talon budjetista pitää jäädä sopiva summa molempien haluamaan huonekaluun. Ostos oli Artekin tarjoiluvaunu 900, Alvar Aallon designklassikko. Sillä on olohuoneessa yhä paikkansa.
Kodin sisustusta on täydennetty vuosien aikana harkiten. Taustalla on ajatus siitä, että kun kerralla ostaa oikeasti haluamansa ja laadukkaan tuotteen, se kestää sukupolvelta toiselle ja kunnioittaa myös ympäristöä: Italialaisista, jo muutamaan kertaan päällystetyistä sohvista saa taiotuksi ison sängyn yövieraille. Jurvalaisilta puuseppäopiskelijoilta on tilattu muun muassa olohuoneen sohvapöytä, joka on milloin saanut toimia pelipöytänä, milloin lasten ja lastenlasten esiintymislavana. Joskus pöydällä on ollut joulukuusikin. Pöydässä on pyörät alla, kuten monella huonekalulla kodissa tai työhuoneella.
– Kun kalusteita voi liikutella, se helpottaa elämää.
Päivin nimetön teos on seinällä ja yksi Amforan oksamaljakoista sen alla. Hyllyllä on pojanpojan junassa tekemä piirros Päivistä. Päivi Mikolan tuoleissa on mukava keinahdella.
Keveän ja painavan tasapaino
Jurvasta on kotoisin myös valtava ruokapöytä, jolle tarvitaan puoli tusinaa kantajaa. Päivi toimi jo lakkautetussa oppilaitoksessa muotoilualan opettajana ennen oman yrityksensä Amforan perustamista.
– Halusin isoon tilaan ison ja painavan pöydän, jolle kaikki ruokailuastiat mahtuvat. Vähän kevyempikin se olisi voinut olla. Toisaalta nyt sille on käyttöä, kun meidän perhekunnassamme on jo 13 henkeä.
Ruokapöydän ympärillä on provencelaiset lastutuolit, jotka ovat visuaalisesti tasapainossa ison pöydän kanssa.
– Pikkuhiljaa ne alkavat rapistua, mutta muutama sijalle hankittu testituoli on joutunut väistymään. Näissä on hyvä istua ja näistä me pidämme.
Käytävässä on hattumuistoja matkoilta. Vasemmalla on käynti työhuoneeseen ja lasioven takaa portaat nousevat yläkertaan.
Luonnon grafiikkaa
Kun valtava pöytä katetaan, lautaset, kulhot ja kupit ovat aina Päivin Amforan mallistosta. Samalla vahvistuu yhteys japanilaiseen estetiikkaan, joka tulee kodissa Italian ohella mieleen.
– Kun lähdin markkinoimaan astioita aikoinaan Japaniin, oli jännä huomata se, miten muotokieli taipui siihen kulttuuriin. Esimerkiksi heillä on ihan oma filosofiansa kolmionmuotoisille esineille.
Japanilaiset puolestaan sanoivat, että Amforan esineissä ja muotokielessä näkyy kauniisti skandinaavisen luonnon grafiikka.
– En ollut koskaan ajatellut, että Pohjanmaan pelkistetty maisema sekä taustani – lähiluonto, metsät, sammalmättäät ja luontokappaleet, esimerkiksi kivet, joilla olen lapsena leikkinyt – näkyisivät töissäni sillä tavalla. Se oli ihana kuulla.
Päivillä on työhuone kodin yhteydessä.
Koti
Seinäjoella
Vuonna 1985 valmistuneessa omakotitalossa
4 h + k + ruokailutila + työhuone ja sauna, 200 m².
Asukkaat
Muotoilija, kuvanveistäjä
Päivi Rintaniemi ja puoliso Markku Rintaniemi.
Päivi Instagramissa
@paivirintaniemi ja
@amforadesign.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2