Artikkeli

Hanna Linnakko

Tea Hon­ka­sa­lo ku­vat Han­na Lin­nak­ko

Muotoilija Asmo Norosen kodin sydän on sininen keittiö

Teollinen muotoilija Asmo Noronen johtaa omaa Helno-keittiöfirmaansa ja keräilee taidetta. Persoonallisen kodin sydän on kirkkaansininen keittiö.

Ka­dul­la on Hel­sin­gin kes­ki­kau­pun­gin vil­kas lii­ken­ne, mut­ta As­mo No­ro­sen ja hä­nen avi­o­puo­li­son­sa Mik­ko Sil­ven­noi­sen ko­din ik­ku­nois­ta avau­tu­vat nä­ky­mät ovat veh­re­ät kuin maa­seu­dul­la. Si­sä­pi­han puo­lel­la on rau­hal­lis­ta.

Ohut keittiötaso on läpilaminoitua kompaktilaminaattia. Se on kestävää ja kovaa, ja siitä voi tehdä hyvin ohuen. Hana on Damixan ja kulho Alessin tuotantoa.

Ohut keittiötaso on läpilaminoitua kompaktilaminaattia. Se on kestävää ja kovaa, ja siitä voi tehdä hyvin ohuen. Hana on Damixan ja kulho Alessin tuotantoa.

As­mo ja Mik­ko hank­ki­vat asun­non ne­li­sen vuot­ta sit­ten. Uut­ta ko­tia re­mon­toi­tiin ke­vy­es­ti. Lat­ti­at uu­sit­tiin, mut­ta sei­nil­le ja ka­toil­le ei teh­ty mi­tään keit­ti­ö­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta. Kor­ke­al­la ole­vis­sa ka­tois­sa on al­ku­pe­räi­set kip­si­lis­tat. Asun­non pik­ku­ruu­tui­set ik­ku­nat on vaih­det­tu yk­si­o­sai­siin mo­der­nis­mia ihail­leel­la 1960-lu­vul­la.

As­mo sa­noo, et­tä ra­ken­nuk­sil­le pi­tää an­taa ar­moa. Nii­tä ei saa yli­re­mon­toi­da.

– Kai­ken ei tar­vit­se ol­la sa­mal­ta ai­ka­kau­del­ta ja tyy­lil­li­ses­ti täy­sin eh­jää. Se on hy­vin tyl­sää. Väl­tän tosi muo­di­kas­ta ka­maa. Os­tan ta­va­raa vain, jos it­se pi­dän sii­tä, As­mo sa­noo.

Myös keittiössä on taidetta. Tatu Vuolteenahon näyttävä Drag Queen sopii tilaan täydellisesti.

Myös keittiössä on taidetta. Tatu Vuolteenahon näyttävä Drag Queen sopii tilaan täydellisesti.

Kun keit­ti­ös­tä tuli si­ni­nen

Ko­din sy­dän on suu­ri, si­ni­nen keit­tiö. Se vaih­toi As­mon kä­sis­sä paik­kaa. Al­ku­pe­räi­ses­tä pie­nes­tä keit­ti­ös­tä teh­tiin työ­huo­ne, ja uu­si keit­tiö ra­ken­net­tiin isoon kul­ma­huo­nee­seen.

– On mie­he­ni an­si­o­ta, et­tä meil­lä on si­ni­nen keit­tiö. Hän sa­noi mi­nul­le, et­ten keit­ti­ö­suun­nit­te­li­ja­na ker­ta kaik­ki­aan voi teh­dä pe­rus­val­kois­ta keit­ti­ö­tä, As­mo ker­too.

Neonvaloista muodostuvat pariskunnan nimikirjaimet. Kahviloista on napattu idea sijoittaa mukit ja lautaset avohyllyllä saarekkeen tiskin alle. Sieltä ne on helppo ottaa käyttöön.

Neonvaloista muodostuvat pariskunnan nimikirjaimet. Kahviloista on napattu idea sijoittaa mukit ja lautaset avohyllyllä saarekkeen tiskin alle. Sieltä ne on helppo ottaa käyttöön.

As­mo ot­ti haas­teen vas­taan, sil­lä vä­reil­lä on haus­ka leik­kiä. Huo­neen 1980-lu­vul­la kaa­ke­loi­dut ik­ku­na­lau­dat säi­ly­tet­tiin. Vaa­le­an­kel­tai­nen kat­to so­pii puu­lat­ti­aan. Vaa­le­an­si­ni­set sei­nät puo­les­taan luo­vat har­mo­ni­sen taus­tan kirk­kaan­si­ni­sil­le keit­ti­ön­kaa­peil­le. Si­ni­nen ja kel­tai­nen luo­vat vas­ta­vä­rei­nä hy­vän kont­ras­tin.

As­mo ha­lu­si tai­det­ta myös keit­ti­öön. Tatu Vuol­tee­na­hon kak­si­met­ri­nen Drag Qu­een -tau­lu so­pii sei­nien sä­vyyn täy­del­li­ses­ti.

– Vä­hän lii­an­kin hy­vin, sil­lä näyt­tää sil­tä, et­tä olen ti­lan­nut te­ok­sen sei­nien vä­rin mu­kaan. Näin ei to­del­la­kaan ole.

Olohuoneen kalusteet ovat tyyliltään erilaisia, mutta musta väri sitoo ne yhteen. Musta patjatuoli on 1970-luvulta Asmon lapsuudenkodista.  – Se on maailman mukavin, outo epähuonekalu, Asmo kertoo. Pärekori on teetetty sängyksi isolle Rontti-koiravainaalle. Nurkassa on didgeridoo, australialainen aborginaalisoitin, jonka Mikko on tuonut vaihto-oppilaana Australiasta.

Olohuoneen kalusteet ovat tyyliltään erilaisia, mutta musta väri sitoo ne yhteen. Musta patjatuoli on 1970-luvulta Asmon lapsuudenkodista. – Se on maailman mukavin, outo epähuonekalu, Asmo kertoo. Pärekori on teetetty sängyksi isolle Rontti-koiravainaalle. Nurkassa on didgeridoo, australialainen aborginaalisoitin, jonka Mikko on tuonut vaihto-oppilaana Australiasta.

Va­lai­si­miin on sat­sat­tu

As­mon mie­les­tä ih­mi­set os­ta­vat yleen­sä lii­an pie­niä va­lai­si­mia ja mat­to­ja.

– Pie­ni koh­de­va­lai­sin, jos­ta tu­lee miel­lyt­tä­vä valo, on tär­keä. Sen va­los­sa voi juo­da aa­mu­kah­vin ja lu­kea leh­den il­man, et­tä al­kaa ah­dis­taa, hän to­te­aa.

Makuuhuoneen laatikosto on Helnon Tapiola-sarjaa. Sänky on Iskun Avara-sängyn prototyyppi. Asmo toimi Iskun muotoilujohtajana ennen oman yrityksensä Helnon perustamista. Ruudullinen teos Onni Kososen, grafiikanvedoksen Graphica Creativasta Asmo on saanut äidiltään.

Makuuhuoneen laatikosto on Helnon Tapiola-sarjaa. Sänky on Iskun Avara-sängyn prototyyppi. Asmo toimi Iskun muotoilujohtajana ennen oman yrityksensä Helnon perustamista. Ruudullinen teos Onni Kososen, grafiikanvedoksen Graphica Creativasta Asmo on saanut äidiltään.

Keit­ti­ös­sä koh­de­va­lo­na on jal­ka­va­lai­sin 1980-lu­vul­ta. Sa­maa ai­ka­kaut­ta edus­taa ka­tos­sa riip­pu­va, val­ta­va Fa­ta­mor­ga­na-klas­sik­ko­va­lai­sin. Se on alun pe­rin jul­ki­ti­la­va­lai­sin.

Keit­ti­ö­saa­rek­keen pääl­lä ole­va upea ne­on­va­lai­sin on tee­tet­ty, sil­lä keit­ti­öön ei ha­lut­tu pe­rus­va­lai­sin­ta.

– Va­lai­sin muo­dos­tuu mei­dän mo­lem­pien ni­mi­kir­jai­mis­ta, As­mo ker­too.

Va­lai­sin on oi­ke­aa ne­on­put­kea, ei le­diä. Ne­on­put­ken polt­toi­kä on kak­sin­ker­tai­nen le­diin ver­rat­tu­na.

– Sii­nä on myös ihan eri fii­lis kuin si­nän­sä ihan hy­vis­sä le­di­va­lai­si­mis­sa.

Sängyn vieressä on Asmon teos Taideteollisen korkeakoulun opiskeluajoilta. Korut ja kellot on koottu näyttäväksi kokonaisuudeksi.

Sängyn vieressä on Asmon teos Taideteollisen korkeakoulun opiskeluajoilta. Korut ja kellot on koottu näyttäväksi kokonaisuudeksi.

Vi­her­kas­vit muut­ta­vat mu­ka­na

Pa­ris­kun­ta pi­tää kas­veis­ta, ja nii­tä on­kin kaik­ki­al­la asun­nos­sa. Ik­ku­na­lau­doil­la ku­kois­ta­vat kas­vit ovat kul­ke­neet mu­ka­na ko­dis­ta toi­seen kaik­ki ne seit­se­män­tois­ta vuot­ta, jot­ka pa­ris­kun­ta on ol­lut yh­des­sä.

– Kas­vit viih­ty­vät meil­lä hy­vin. Vä­lil­lä suu­rim­pia pi­tää kar­sia, jot­ta ik­ku­nas­ta nä­kee ulos.

Olohuoneen seinällä on Liisa Björnin teos Helsinki – Tallinn. Matmosin pikkutyttömäinen laavalamppu on klassikko.

Olohuoneen seinällä on Liisa Björnin teos Helsinki – Tallinn. Matmosin pikkutyttömäinen laavalamppu on klassikko.

Li­säk­si As­mol­la on ”gee­ni­pan­kis­sa” har­vi­nais­ta la­jia ole­va kii­nan­ruu­su. Ys­tä­vä an­toi ka­ve­reil­leen emo­kas­vis­ta pis­tok­kaat sil­tä va­ral­ta, jos hä­nen kas­vin­sa kuo­li­si.

Mui­ta kas­ve­ja on saa­tu lah­jak­si, ja nii­tä on han­kit­tu mat­koil­ta. Keit­ti­ön ik­ku­nal­la kas­va­va pal­mu on Liet­tu­as­ta ja kak­tus Ka­na­ri­al­ta.

Iskun avara-nojatuoli on prototyyppi, joka ei mustana tullut tuotantoon. Tyyny on heräteostos Serlachiuksen museokaupasta Mäntästä. Akvaarion päällä on Takashi Murakamin japanilaista poptaidetta. Teos on hankittu Las Vegasista 40-vuotismatkalla. Julistemainen teos on kehystetty perinteisen arvotaiteen tyyliin. Se luo kontrastin, josta Asmo pitää. Iskun palmikkomaton Asmo osti värin takia.

Iskun avara-nojatuoli on prototyyppi, joka ei mustana tullut tuotantoon. Tyyny on heräteostos Serlachiuksen museokaupasta Mäntästä. Akvaarion päällä on Takashi Murakamin japanilaista poptaidetta. Teos on hankittu Las Vegasista 40-vuotismatkalla. Julistemainen teos on kehystetty perinteisen arvotaiteen tyyliin. Se luo kontrastin, josta Asmo pitää. Iskun palmikkomaton Asmo osti värin takia.

Kes­tä­vää, käy­tän­nöl­lis­tä ja kau­nis­ta

As­mo, joka on keit­ti­ö­suun­nit­te­li­ja, asuu niin kuin opet­taa. Koti on täyn­nä tai­det­ta, As­mon suun­nit­te­le­mia ka­lus­tei­ta ja mui­ta, pää­a­si­al­li­ses­ti 1980-lu­vun muo­toi­luk­las­si­koi­ta.

Kirjahylly on Helno 360. Hylly on mitoitettu vinyylilevyjä varten. Sohva on hankittu uutena Habitatista. Raidalliset tyynyt on ommeltu virolaisesta kansallispukukankaasta, räsytyynyt ovat farkkua. Jakkara on Helnon Yks-jakkaran prototyyppi. Iso valokuva on Tero Puhan, grafiikka David Jamin.

Kirjahylly on Helno 360. Hylly on mitoitettu vinyylilevyjä varten. Sohva on hankittu uutena Habitatista. Raidalliset tyynyt on ommeltu virolaisesta kansallispukukankaasta, räsytyynyt ovat farkkua. Jakkara on Helnon Yks-jakkaran prototyyppi. Iso valokuva on Tero Puhan, grafiikka David Jamin.

Hän ar­vos­taa ko­ti­mai­suut­ta ja laa­tua. Keit­ti­ös­sä on ai­no­as­taan Pen­ti­kin as­ti­oi­ta, sil­lä ne teh­dään vie­lä Suo­mes­sa.

– Omaan keit­ti­öö­ni ha­lu­sin kaik­ki suo­sik­ki­a­si­a­ni, joi­ta myyn asi­ak­kail­le­ni. Keit­ti­öm­me ja koko ko­tim­me idea on, et­tä koti on elä­mis­tä var­ten. Kes­tä­vän ja käy­tän­nöl­li­sen ei tar­vit­se ol­la ru­maa.

Alkuperäinen keittiö on nyt vieras- ja työhuone. Maalaus on Tatu Vuolteenahon. Vanha Skannon vuodesohva on saatu ystäviltä. Matto on tallinnalaisesta Aatrium-liikkeestä.

Alkuperäinen keittiö on nyt vieras- ja työhuone. Maalaus on Tatu Vuolteenahon. Vanha Skannon vuodesohva on saatu ystäviltä. Matto on tallinnalaisesta Aatrium-liikkeestä.

Koti

Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa.

Vuon­na 1927 ra­ken­ne­tus­sa ker­ros­ta­los­sa 3 h + k,
84 m².

Asuk­kaat

Te­ol­li­nen muo­toi­li­ja ja Hel­no-keit­ti­ö­liik­keen omis­ta­ja As­mo No­ro­nen avi­o­mie­hen­sä Mik­ko Sil­ven­noi­sen kans­sa.