Kaalinpääastiat olivat edellisen kerran muotia 1980-luvulla. Myös keltainen maljakko on väriä ja muotoa myöden aitoa kasaria. Pelargoni-maalaus on Katrille tärkeä.
Teksti ja kuvat Heikki Rautio
Tervetuloa Varkauteen!
Tuvassa on hiljaista. Katri Reijonen istuu lempipaikassaan keinutuolissa ja katselee ulos. Reilun 50-neliöisen huoneen vastakkaisessa nurkassa on toinen keinutuoli, se on Katrin puolison Pekan.
Aamu on alkanut tuttuun tapaansa. Katri on sytyttänyt tulet leivinuunin kyljessä olevaan puuhellaan. Kahvit ovat tippumassa. Pekka on lähtenyt perheen Amor-koiran kanssa aamukävelylle. Viikonloppuaamuna ei ole kiire mihinkään.
– Tämän talon ovat rakentaneet minun mummini ja ukkini vuonna 1980. Heillä oli tällä samalla tontilla kauppapuutarha, Katri kertoo.
Katrin ja Pekan varsinainen koti on pääkaupunkiseudulla. Pariskunta käy Varkaudessa parin viikon välein. Tuttu reitti pääkaupunkiseudulta Varkauteen taittuu autolla kolmessa ja puolessa tunnissa.
– Minä tulen tänne myös yksin etätöihin. Silloin matkustan usein junalla ja kävelen asemalta talolle. Otan mukaani vain käsilaukun, sillä minulla on täällä oma vaatekaappi.
Katri nauttii pikkukaupunkielämästä.
– Täällä on kaikkea mitä tarvitsee, mutta valintojen tekeminen on helpompaa, koska valinnanvaraa on vähemmän.
Talonpoikaista modernisti. Tuvan seinät on paneloitu 1800-luvun hirsistä sahatuilla paneeleilla. Matot on kudottu tähän taloon ja ne ovat olleet tuvassa aina. Eero Aarnion Pastilli-tuoli on ostettu käytettynä.
Osa omaa historiaa
Varkauden keskustan kupeessa, lammen rannalla sijaitseva omakotitalo siirtyi Katrille ja Pekalle vuonna 2019.
– Olin lapsesta asti haaveillut, että joskus vielä asun vanhassa talossa. Tämä talo on tyylillisesti ikäistään vanhemman oloinen. Silloin 1980-luvun alussa oli muotia yhdenlainen talonpoikaisuus, ja tässä talossa on sitä henkeä.
Sisällä isossa tuvassa voisi hyvinkin luulla olevansa vanhassa maalaistalossa.
– Tuvan seinät näyttävät hirreltä, mutta ne ovat paneelia. Seinäpaneelit on sahattu 1800-luvulla rakennetun hirsitalon hirsistä.
Talo nousi paikalleen omasta metsästä kaadetuista puista, jotka Katrin eno sahasi rakennuspuiksi. Talon ovet ja ikkunat teetettiin paikallisella puusepällä.
– Tämä on meille tärkeä paikka. Täällä on juhlittu minun ja Pekan häitä. Täällä on vietetty kaikki joulut ja juhannukset. Mietin yhdessä vaiheessa talon myymistä, mutta se ei tuntunut oikealta ratkaisulta.
Kun kirppistelyt on kirppistelty eivätkä puutarhatyöt innosta, voi aina tarttua kirjaan. Lukeminen on Katrin ja Pekan yhteinen harrastus. Seinällä on Väinö Rouvisen grafiikantyö.
Nuoruudesta tuttu tyyli
Talon sisustus on aina ollut samanlainen. Katri muistaa huoneiden tapetit, laatat, kattojen paneelit ja lakatut mäntylattiat jo nuoruudestaan.
– Tämä paikka on meidän kakkoskotimme. Vakituisessa kodissa en ehkä jaksaisi katsoa näin paljon lakattua puuta.
Nyt Katri on katsellut talossa ympärilleen pitkään ja hartaasti.
– Sisustaminen on ollut tasapainoilua sen välillä, minkä voi muuttaa ja mitä taas ei. Mitkä ovat niitä juttuja, jotka pitää säilyttää, koska niissä on se oman mummolan henki.
Talossa on pikkuhiljaa alkanut näkyä Katrin kädenjälkeä.
– Eteinen oli helppo ratkaisu, sillä se oli alun perin pimeä. Kahdeksankymmentäluvun alun tyyliin mäntyä ei voinut olla liikaa, ja se lakattiin kiiltäväksi.
– Eteisen tunnelma raikastui, kun seinäpaneelit maalattiin valkoisiksi.
Eteisen ilme raikastui, kun seinät maalattiin valkoisiksi. Kaunis katosta roikkuva kynttelikkö on Aarikan. Messinkijalkainen pöytälamppu on kirpparilöytö. Iso pirttiryhmä on tehty tätä tupaa varten ja se kuuluu talon kalustukseen.
Kaislatapettia ja keltaista
Myös olohuoneen alkuperäiset kaislatapetit rapsittiin alas ja seinät maalattiin valkoisiksi. Katrin ja Pekan makuuhuoneessa ei luovuttu kokonaan tapetista. Kauttaaltaan mintunvihreällä ruusutapetilla tapetoitu huone selkiytyi, kun kolme seinää maalattiin.
– Makuuhuoneen yhdelle seinälle valitsin tumman 1930-luvun tapetin. Pidän 30-luvun tyylistä. Ainoa huone, jota ei koskaan tulla maalaamaan on tupa. Nyt jo edesmennyt äitini sanoi minulle 2000-luvun alussa, että jos joskus maalaan tuvan seinät, hän tulee kuoltuaan kummittelemaan tänne. Se oli sillä selvä.
Talon ulkoseinien väri oli vaihtua viime kesänä, mutta…
– Teimme Pekan kanssa koemaalauksen eri värillä, mutta koska tämä on aina ollut keltainen, se on sitä myös jatkossa.
Katri on opiskellut puutarhuriksi. Erityisen inspiroiva oli opiskeluun kuulunut vaihto, jonka Katri sai tehdä Tukholmassa Floristkompaniet-kukkakaupassa. Pihapiirin kunnostaminen on vielä vaiheessa.
Toiveissa koruton keittiö
Keittiöremontti on ollut isoin yksittäinen muutos. Keittiön kahdeksankymmentälukuiset tummat kaapistot vaihdettiin uusiin valkoisiin. Huoneen mäntylattia hiottiin ja lakattiin uudelleen. Tällä kertaa lattiaan siveltiin mattalakka.
– Halusin uudesta keittiöstä mahdollisimman ”tavallisen” ja koruttoman. Olisin halunnut löytää vanhat 50- tai 60-luvun täyspuiset keittiönkaapit, mutta sopivia ei löytynyt.
Keittiön vanhanmalliset, huullettuoviset kaapit tilattiin paikallisesta keittiökalustefirmasta. Oviin valittiin sirot ja ajattomat lankavetimet. Keittiössä ei ollut tiskikonetta, eikä sitä tullut nytkään.
– Meillä on täällä niin paljon vanhoja astioita, joita ei voi pestä koneessa. Jos täällä olisi tiskikone, vanhat astiat jäisivät käyttämättöminä kaappeihin.
Keittiönpöytä on löytö yhdestä Katrin lempipuodista, Joken osto- ja myyntiliikkeestä Järvenpäästä.
– Pöytäressukalla oli yksi jalka poikki ja kansilevy pilalla. Pekka korjasi jalan ja minä kaakeloin kannen.
Jokelta löytyi myös keittiöön ripustettu pelargonimaalaus. Taulun aihevalinta ei ole sattumaa.
– Pelargonit ovat minulle rakkaita kukkia. Minulla on täällä kymmenen vuotta vanhoja pelargoneja, jotka talvetan kellarissa. Kesäksi kukat palaavat tutuille paikoilleen aurinkoiselle kuistille.
Keittiönpöytä sai uuden elämän, kun sen jalka korjattiin ja kansi kaakeloitiin. House Doctorin seinävalaisin on ainoa uutena juuri tähän kotiin hankittu esine. Keittiön tapetti on Sandbergin Pine.
Äidin luo ostoksille
Katri on todellinen kirpputorihai. Talon tavarat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kierrätyslöytöjä.
– En yleensä etsi kirpparilta mitään tiettyä. Jos silmään sattuu jotain kiinnostavaa ja hinta on sopiva, ostan. Toisinaan sitä joutuu jälkikäteen kotona keksimään ”meriselityksiä” ostoksille.
Katrin onnekkaisiin löytöihin kuuluu varkautelaisen taiteilija Väinö Rouvisen grafiikantyö. Sen Katri löysi Järvenpään kierrätyskeskuksesta.
– Teos esittää Varkauden aluesairaalaa, jossa olen syntynyt. Pitihän se ostaa pelkästään aiheensa vuoksi.
Kirpparirakkauden vakavuudesta kertoo paljon se, että Katri lähti viettämään 50-vuotispäiväänsä Lahden kirppareille.
– Löysin Kirpputori Kisällistä ihanan lasijalkaisen pöytävalaisimen, jonka ostin itselleni lahjaksi.
Nyt pellavavarjostiminen valaisin on eteisen kirjoituslipaston päällä.
– Äitini ja ukkini olivat molemmat kiinnostuneita vanhoista tavaroista. Ehkä tämä on meillä verissä.
Nyt Katrin keräilyharrastuksen hedelmistä saavat nauttia perheen aikuistuneet lapset, jotka tulevat äidin varastoihin ”ostoksille”.
Katri Reijonen nauttii kakkoskodin väljyydestä ja rauhasta. Elämä Varkaudessa lapsuudesta asti rakkaassa paikassa on mukavaa vaihtelua pääkaupunkiseudun hulinaan.
Kakkoskoti
Varkaudessa
1980-luvun alussa rakennettu puutalo, 175 m², tupa + k +
2 mh + pesutilat ja kuisti.
Asukkaat
Katri ja Pekka Reijonen
sekä nyt jo aikuiset lapset Reetta-Liisa ja Robert.
Katri Instagramissa
@annakatri70.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2