Inkeroisissa sijaitseva vanha terijokelainen huvila on paikka, jonka Manuela ja Tuure suunnittelevat pitävänsä pitkään.

Pa­pe­ris­ta teh­dyt mies ja nai­nen ter­veh­ti­vät tu­li­jaa ul­ko-oven mo­lem­min puo­lin. Kuis­til­la hie­man sir­kus­mai­nen tun­nel­ma vaih­tuu ku­vak­si tše­ho­vi­lai­ses­ta ih­mis­suh­tei­den ti­hey­des­tä ja ajan hi­taas­ta ku­lu­mi­ses­ta.

Ma­nu­e­la Bos­co li­puu pit­käs­sä me­kos­saan huo­nees­ta toi­seen val­ti­at­ta­ren lail­la. Tuu­re Kil­pe­läi­nen ter­veh­tii val­koi­ses­sa asus­sa, is­tuu­tuu sa­lin pi­a­non ää­reen, ja koh­ta ti­lan täyt­tää mu­siik­ki.

– Tar­vit­tiin 360 he­vos­kär­ryä, jot­ta tämä talo saa­tiin siir­re­tyk­si Te­ri­jo­el­ta Mäm­mä­lään. Ta­los­sa asui kak­si Ve­nä­jän tsaa­rin up­see­ria pe­räk­käin, Ma­nu­e­la ja Tuu­re ker­to­vat.

Myö­hem­min her­ra Len­nart Fors­sell myi ta­lon lää­kä­ri Ka­la­jal­le, jon­ka mu­kaan hu­vi­la sai ni­men Vil­la Ka­la­ja. Ka­la­ja ot­ti vas­taan po­ti­lai­taan etei­sen vie­rei­ses­sä huo­nees­sa vuo­teen 1944 as­ti. Nyt siel­lä asu­vat Tuu­ren tyt­tä­ret, ja huo­ne on myös Tuu­ren ää­ni­tys­s­tu­dio.

Ma­nu­e­la ja Tuu­re ovat kaa­vail­leet hu­vi­lal­le uut­ta ni­meä.

– Tuu­re nih­kei­lee, voi­ko his­to­ri­al­li­sen pe­rus­teen mu­kaan an­net­tua Vil­la Ka­la­jaa muut­taa. Kut­sum­me tätä pa­ra­tii­sik­si, ja Pa­ra­tii­si tun­tui­si mi­nus­ta hy­väl­tä ni­mel­tä, Ma­nu­e­la ker­too.

Salissa leijuu tšehovilainen henki. Punaiset, samettiverhoillut kalusteet olivat talossa. Uuni on käytössä, sillä talo lämpiää puilla ja kolmen ilmalämpöpumpun avulla. Manuela rakastaa mattoja ja hankkii vain eettisesti valmistettuja. Itämainen matto on Tori.fistä. Seinällä Manuelan työ Following Guidance. – Tänne tulee vain täällä tehtyä taidetta, Manuela sanoo. Kaikki kristallikruunut olivat talossa.

Salin pyhätössä on kirpputorilöytöjä, Neitsyt Maria -patsas ja Jeremy Barrois’n valokuvia.

Tai­tei­li­joi­den koti

Ma­nu­e­la oli et­si­nyt mel­kein seit­se­män vuot­ta ta­loa, joka si­jait­si­si luon­non kes­kel­lä maa­seu­dul­la, mut­ta jär­ke­vän mat­kan pääs­sä pää­kau­pun­gis­ta. Ta­los­sa tuli ol­la ti­laa lap­sil­le ja atel­jee. Se oli­si van­ha ja ym­pä­ri­vuo­ti­ses­sa käy­tös­sä. Ma­nu­e­la ja Tuu­re eh­ti­vät kat­sas­taa mon­ta koh­det­ta.

Vii­me syk­sy­nä Tuu­re pa­rah­ti so­mes­sa, on­ko haa­vei­den paik­kaa ole­mas­sa­kaan. Sen jäl­keen hu­vi­lan edel­li­nen omis­ta­ja soit­ti hä­nel­le. Talo oli ol­lut hä­nen mum­mo­lan­sa. Su­vus­sa on vah­va nais­tai­teen pe­rin­ne, sil­lä hä­nen äi­tin­sä on ku­va­tai­tei­li­ja ja iso­äi­ti ke­raa­mik­ko ja ku­van­veis­tä­jä.

– Meis­sä hän koki löy­tä­neen­sä oi­ke­at asuk­kaat ta­loon, jol­la oli hä­nel­le suu­ri tun­ne­ar­vo, Tuu­re ker­too.

Tuu­rel­le ei ol­lut tul­lut mie­leen­kään, et­tä oi­kea talo voi­si löy­tyä näin lä­hel­tä Kou­vo­laa, jos­sa hän kas­voi. Vie­lä vä­hem­män hän oli aja­tel­lut, et­tä voi­si viih­tyä seu­dul­la, jol­ta oli nuo­re­na ha­lun­nut vain pois. Nyt mur­re ja ih­mi­set vie­hät­tä­vät.

In­ke­rois­ten asuk­kaat eli ink­sa­lai­set ovat ot­ta­neet tai­tei­li­ja­pa­rin hy­vin vas­taan.

– Ih­mi­set ovat ys­tä­väl­li­siä. Naa­pu­rit ovat aut­ta­neet kai­kes­sa mah­dol­li­ses­sa las­ten­hoi­dos­ta nur­mi­kon­leik­kuu­seen, Ma­nu­e­la ja Tuu­re kiit­tä­vät.

Salin pianon on koristellut edellinen asukas. Seinävaate pianon yllä on matto. Basson Tuure osti avantouintikaveriltaan sen jälkeen, kun tämä oli pehmittänyt häntä vuosia. Kaikki tapetit ovat William Morrisin, ja ne hankittiin taloon ensimmäisinä.

Koronakeväänä Manuela ja lapset maalasivat keittiön seinään muraalin, jonka nimi on Let It Bee.

Huo­neis­sa vir­taa har­mo­nia

Jou­lu­kuus­sa 2019 Ma­nu­e­la ja Tuu­re pää­si­vät aset­tu­maan hu­vi­laan. Ko­ro­na­ke­vät kat­kai­si Tuu­ren kier­tu­een en­sim­mäi­seen kon­sert­tiin, ja per­he ve­täy­tyi In­ke­roi­siin. Siel­tä läh­det­tiin Hel­sin­kiin vas­ta las­ten kou­lu­jen alet­tua elo­kuus­sa.

– Hy­vää ko­ro­na­ke­vääs­sä oli, et­tä saa­toim­me lait­taa ta­loa, Ma­nu­e­la sa­noo.

Lap­si­per­het­tä aja­tel­len olen­nai­set keit­ti­ön ja pe­su­ti­lat oli edel­li­nen omis­ta­ja re­mon­toi­nut. Edel­li­nen asu­kas oli ot­ta­nut pai­koin van­hat hir­ret esiin. Sin­ne, mis­sä tar­vit­tiin ta­pet­tia, Ma­nu­e­la ja Tuu­re ovat lait­ta­neet Wil­li­am Mor­ri­sin ta­pe­tit, jot­ka edus­ta­vat hu­vi­lan kans­sa sa­maa ai­ka­kaut­ta. Ta­loon jäi ka­lus­tei­ta, iso­ja kris­tal­lik­ruu­nu­ja ja tai­de­kir­jal­li­suut­ta.

Ma­nu­e­la viet­ti puo­li vuot­ta ai­ka tark­kaan ta­lon val­las­sa. En­sin hän va­lit­si ta­pe­tit ja asen­si 50 pak­sua sa­met­ti­ver­hoa. Piti päät­tää, mikä tila tuli mi­hin­kin tar­koi­tuk­seen. Talo tyh­jen­net­tiin huo­ne huo­neel­ta. Osa huo­ne­ka­luis­ta jäi, ja uu­te­na on os­tet­tu vain yk­si sän­ky.

– Ha­lu­an, et­tä huo­neis­sa ja nii­den vä­lil­lä val­lit­see har­mo­nia, Ma­nu­e­la sa­noo.

Keittiön edellinen asukas oli remontoinut. Astioita Manuela ja Tuure ovat hankkineet kouvolalaisesta La Vie en Marrakech -liikkeestä.

Keittiön seinällä olevan gobeliinin oli kotkalainen rouva tuonut lahjaksi ja jättänyt terassille, kun Manuela ja Tuure eivät olleet sillä hetkellä kotona. Pöytä on tullut Tuuren mukana pitkään. Puusohva oli talossa.

Talo joh­dat­taa es­te­tiik­kaa

Tuu­re sa­noo, et­tä Ma­nu­e­la on mes­ta­ri luo­maan vi­su­aa­li­sen hen­gen ti­laan kuin ti­laan.

– Hän mu­hit­te­lee asi­oi­ta pääs­sään, ja to­teut­ta­mi­sen het­ki on no­pea.

Ma­nu­e­la to­te­aa, et­tä tše­ho­vi­lai­nen tun­nel­ma al­koi joh­dat­taa es­te­tiik­kaa. Hän kut­suu hu­vi­laa myös hen­kien ta­lok­si.

– Tääl­lä em­me ole yk­sin. Ais­tin, et­tä tääl­lä on ol­lut pal­jon ih­mi­siä en­nen mei­tä. Ta­lon hen­ki on ri­kas ja mo­niu­lot­tei­nen.

Tyy­lil­li­ses­ti hän ha­lu­aa tuo­da ti­lan ny­ky­päi­vään.

– Mi­nul­le enem­män on enem­män, mitä tu­lee kuo­sei­hin, vä­rei­hin ja ajan ker­ros­tu­miin. Yh­dis­te­len vä­re­jä ja vah­vo­ja kuo­se­ja kes­ke­nään.

Keittiön takana on pienten lasten huone.

Makuuhuoneen suuri rottinkituoli on Parolan Rottingin. Pöytä oli talossa.

Makuuhuoneessa sängyn yläpuolella on Meeri Koutaniemen valokuva Manuelasta ja Tuuresta.

Py­hät­tö­jä ja ta­ri­noi­ta

Ma­nu­e­la ra­ken­taa huo­nei­siin pie­niä py­hät­tö­jä. Nii­hin kuu­luu esi­mer­kik­si kuk­kia ja kris­tal­le­ja, va­lo­ku­via, ko­ru­ja ja kynt­ti­löi­tä. Ki­viä, joi­ta hän ra­kas­taa, hän on tuo­nut eri pai­kois­ta Sa­ha­ras­ta Jää­me­rel­le.

Lat­ti­oil­la on näyt­tä­viä mat­to­ja. Ma­nu­e­la ku­vaa it­se­ään teks­tii­li- ja mat­tof­rii­kik­si. Hän pai­not­taa os­ta­van­sa eet­ti­ses­ti tuo­tet­tu­ja tuot­tei­ta. Kirp­pu­to­re­ja pari kier­tää mie­lel­lään, ja lä­hi­seu­dul­ta on löy­ty­nyt pal­jon ki­vo­ja kirp­pa­rei­ta.

Tyy­li­ään Ma­nu­e­la ja Tuu­re ku­vaa­vat yh­te­ne­väk­si. Kum­pi­kin ar­vos­taa eko­lo­gi­suut­ta ja van­ho­jen esi­nei­den hy­vää laa­tua ja his­to­ri­aa.

– Las­tu­le­vy al­kaa ir­vis­tel­lä no­pe­as­ti. Mi­nua vie­hät­tää ajan pa­ti­na, Tuu­re sa­noo.

Talo kohoaa vaikuttavana Kymijoelta päin katsottuna. Tontti ulottuu jokirantaan, mutta rannan suuntaisesti kulkee 1970-luvulla tehty tie. Aamu- ja iltauinnit Kymijoessa kuuluvat pariskunnan Inkeroisten-elämään, ja Tuure on myös avantouimari.

Tyttö, joka katsoo joelle -veistoksen on tehnyt talossa asunut keraamikko ja kuvanveistäjä. Manuela sanoo, että veistos symboloi vahvasti huvilan tunnelmaa.

Puu­tar­ha kät­kee ar­voi­tuk­sia

Tuu­re lai­naa sa­non­taa, jon­ka mu­kaan elä­mä me­nee näin: Jos ha­lu­at ol­la on­nel­li­nen päi­vän, juo it­se­si hu­ma­laan. Jos ha­lu­at ol­la on­nel­li­nen vuo­den, mene nai­mi­siin. Jos ha­lu­at ol­la on­nel­li­nen lop­pu­e­lä­mä­si, han­ki puu­tar­ha.

– Kaik­kea on tul­lut ko­keil­tua, Ma­nu­e­la sa­noo ja nau­rah­taa.

Ta­loa ym­pä­röi kah­den heh­taa­rin tont­ti. Siel­lä kas­vaa muun mu­as­sa noin 50 ome­na­puu­ta. Puu­tar­ha on en­sim­mäi­se­nä ke­sä­nä ol­lut iso ar­voi­tus, joka vaa­tii pe­reh­ty­mis­tä.

– Olen teh­nyt pal­jon ha­ra­voin­ti­hom­mia, kun ko­ro­na­vi­ruk­sen ta­kia ei voi­nut teh­dä pal­jon muu­ta­kaan. Tääl­lä on ti­laa hen­git­tää, Tuu­re ker­too.

Niin Ma­nu­e­la kuin Tuu­re ajat­te­le­vat, et­tä In­ke­roi­sis­sa ol­laan kau­an.

– Olen läh­te­nyt sii­tä, et­tä tämä on lop­pu­e­lä­mä­ni paik­ka, Tuu­re sa­noo.

Manuelan yläkerrassa sijaitsevan työtilan nimi on Pink Ateljee. Manuela maalaa öljyväreillä.

Pöytä ja paletti toistavat Manuelan maalausten värejä.

Keijuhuone sijaitsee yläkerrassa Manuelan ateljeen vieressä. Sitä käytetään vierashuoneena, kirjastona ja satujen lukemiseen. Ekologinen matto on ruotsalaisen Koonishin. Taideteos Full Moon on Manuelan, pitsipeitto kirpputorilta.

Kat­se si­sään­päin

Nou­sem­me vaa­le­an­pu­nai­sik­si maa­lat­tu­ja rap­pu­sia ta­lon ylä­ker­taan. Siel­lä si­jait­see Ma­nu­e­lan ava­ra ja va­loi­sa atel­jee, sa­man­vä­ri­nen se­kin.

– Pink Atel­jee. Vaa­le­an­pu­nai­nen on mi­nul­le tär­keä väri, jota löy­tyy lä­hes kai­kis­ta te­ok­sis­ta­ni.

Ma­nu­e­la on työs­ken­nel­lyt atel­jees­sa pian kym­me­nen kuu­kaut­ta, ja nyt se al­kaa tun­tua omal­ta. Tuu­re taas sa­noo, et­tä In­ke­roi­sis­sa hän las­keu­tuu hi­taam­paan tem­poon.

– Teem­me töi­tä tun­nel­mien luo­ji­na. Ti­lat vai­kut­ta­vat mei­hin ali­ta­jui­ses­ti, Ma­nu­e­la sa­noo.

In­ke­roi­siin on suun­nit­teil­la päi­vä­ret­riit­te­jä ja työ­pa­jo­ja, jois­sa voi teh­dä mu­siik­kia ja tai­det­ta pa­rin opas­ta­mi­na. Bos­kil.com-verk­ko­kaup­paan­sa he pyö­rit­tä­vät rak­kau­del­la, har­ras­tuk­sen ta­paan, vaik­ka pää­mi­nis­te­ri San­na Ma­ri­nin kau­las­sa ol­lut hui­vi tyh­jen­si­kin va­ras­tot. Syk­syl­lä Bos­kil lan­see­raa me­di­taa­ti­oon ja joo­gaan kes­kit­ty­vän mal­lis­ton, jo­hon kuu­luu esi­mer­kik­si Ma­nu­e­lan OM­God­dess-
te­os­sar­jaa ku­vaa­via joo­ga­mat­to­ja.

Ko­ro­na­ke­vään jäl­keen Ma­nu­e­la sa­noo, et­tä hän on kes­kit­ty­nyt työ­hön ja per­hee­seen.

– Sii­nä mis­sä ovi on en­nen men­nyt ulos, on nyt pi­tä­nyt kat­soa si­sään­päin. Se on hyvä asia.

Eteisen sininen seinä ikonostaasin takana on entisen omistajan jäljiltä.