Olem­me viet­tä­neet vii­si­hen­ki­sen per­heem­me kans­sa jou­lua va­paa-ajan­ko­dis­sam­me Tyy­ni­ran­nas­sa puo­li vuo­si­kym­men­tä. En­sim­mäi­nen jou­lum­me siel­lä oli mys­ti­nen: En ol­lut koko elä­mä­ni ai­ka­na viet­tä­nyt jou­lua pois­sa lap­suu­den­ko­dis­ta­ni Hel­sin­gis­sä.

Yli sa­ta­vuo­ti­as, 200-ne­li­öi­nen hir­si­hu­vi­la oli toki otol­li­nen paik­ka pe­rin­teen rik­ko­mi­sel­le. Sai­sin vih­doin­kin jär­jes­tää ai­na­kin tyy­lil­li­ses­ti Ast­rid Lindg­re­nin Ma­rik­ki-kir­jo­jen kal­tai­sen jou­lun: Kuu­ra­ta lau­ta­lat­ti­at, si­lit­tää pel­la­vat ja le­vit­tää ha­vut te­ras­sil­le. Jou­lu­kuu­sen kaa­toon­kin saim­me lu­van naa­pu­rin met­sä­no­mis­ta­jal­ta.

Kuu­sen­ha­ku­ret­ki koko per­heen voi­min oli oi­ke­as­ti elä­mys, jon­ka muis­tol­la tun­nel­moin vie­lä pit­kään.

Eteisestä johtaa portaikko yläkertaan, jossa sijaitsevat kaksi makuuhuonetta ja iso aulatila. Eteisen alkuperäiset tapetit on ilmeisesti maalattu käsin. Tyttäremme Evan maalaus ystävästään on sopivan tummanpuhuva eteiseen.

Puo­len­sa pi­me­äs­sä­kin

Yli­so­si­aa­li­se­na ih­mi­se­nä maa­seu­dun hil­jai­suus ot­ti aluk­si lu­jil­le, kun ku­kaan ei il­mes­ty­nyt­kään yl­lät­tä­en oven taak­se pii­pah­ta­maan, ei­vät­kä lap­sem­me sin­koil­leet ka­ve­rien­sa kans­sa edes­ta­kai­sin, ku­ten kau­pun­ki­ko­dis­sam­me Hel­sin­gin Hert­to­nie­mes­sä.

Pi­mey­des­sä on toki myös tun­nel­mal­li­set puo­len­sa. Pi­ham­me inf­rast­ruk­tuu­ri on ke­hit­ty­nyt va­lais­tuk­sen osal­ta vuo­si vuo­del­ta kat­ta­vam­paan suun­taan. On lii­ke­tun­nis­ti­mia, pit­kiä jou­lu­va­lo­ket­ju­ja, lamp­pu­ja ja lyh­ty­jä. Tun­nel­mal­li­sim­man va­lais­tuk­sen mie­he­ni Mik­ko on teh­nyt lam­men jääl­le jää­dyt­tä­män­sä luis­tin­ken­tän ym­pä­ril­le. Sii­tä oli­si Ke­sä­kum­mun Ma­rik­ki­kin ol­lut in­nois­saan.

Kun ensimmäisen kerran astuin keittiöön, siellä oli ämpäri altaan paikalla ja sisäänkäynti eri seinällä kuin nyt. Yleensä vierastan pohjakuvaan puuttumista etenkin näin vanhassa kohteessa, mutta täällä se oli tarpeen. Kalusteet on ostettu vanhoina, valaisimet ovat Ikeasta kuten myös keittiön runko. Vaneriset kaapinovet on teetetty puuseppä Rauli Pajulla. Seinän keltainen sävy on Tikkurilan V392.

Pakkaspäivien pelastus on leivinuunin lämmitys. Ihan yhdessä päivässä se ei onnistu, mutta jo muutaman päivän lämmityksen jälkeen siitä on iloa. Osa vanhan hellan laatoista oli haljennut, mutta vanhan tavan mukaisesti oli muurari jättänyt muutaman ehjän laatan vajan perukoille odottamaan, joten ne saatiin remontin yhteydessä vaihdettua.

Pais­to­pus­sis­ta jä­te­säk­kiin

Täy­del­li­sen hil­jai­suu­den on­nis­tuu on­nek­si rik­ko­maan puu­has­te­lul­la, jota voi jat­kaa si­sä­ti­lois­sa au­rin­gon las­ket­tu­a­kin. Kun os­tim­me pur­ku­kun­toi­sen hu­vi­lan, ei siel­lä ol­lut säh­kö­jä ei­kä juok­se­vaa vet­tä. Nii­den ole­mas­sa­o­lo oli meil­le kui­ten­kin yk­si kun­nos­tuk­sen kri­tee­reis­tä.

Meil­lä ei ole pal­ve­lus­kun­taa käy­tös­säm­me, ku­ten us­koi­sin hu­vi­lan edes­men­neil­lä omis­ta­jil­la ol­leen. Ta­lon vii­den pönt­tö­uu­nin, yh­den lei­vi­nuu­nin ja sau­nan läm­mi­tys ko­val­la pak­ka­sel­la työl­lis­tää puo­li­päi­väi­ses­ti jo yh­den hen­ki­lön. Ruo­an­lait­to, pyyk­käys ja sii­vous il­man säh­köä ei vain ole mi­nun jut­tu­ni.

Jou­lu­puu­has­te­luis­ta suo­sik­ki­ni on pa­ke­toin­ti, jos olen on­nis­tu­nut va­raa­maan sil­le tar­peek­si ai­kaa. Kar­si­tuis­sa pa­ke­teis­sa­ni avain­sa­no­ja ovat help­pous ja ma­te­ri­aa­lit. Val­miit pus­sit ovat ko­vas­sa huu­dos­sa, ja esi­mer­kik­si rus­keis­ta pais­to­pus­seis­ta saa mitä par­haim­pia lah­ja­pa­ket­te­ja. Tei­pit ja tar­rat hel­pot­ta­vat pa­ke­toin­tia ja val­mii­ta pa­ket­ti­kort­te­ja on saa­ta­vil­la tänä päi­vä­nä laa­jat va­li­koi­mat.

H-het­ken lä­hes­ty­es­sä pa­ket­ti­ni muut­tu­vat yhä mi­ni­ma­lis­ti­sem­mik­si. Vii­me vuo­den haas­ta­vin pa­ke­toi­ta­va oli nyrk­kei­ly­säk­ki. Ke­ho­tin mies­tä­ni sul­lo­maan lah­jan aat­to­aa­mu­na tyy­lik­kääs­ti mus­taan jä­te­säk­kiin, jon­ka pääl­le sol­min pu­nai­sen ru­se­tin ko­ris­teek­si.

Entinen oleskelutila muutettiin ruokailutilaksi, koska siinä monet oviaukot eivät haittaa toisin kuin sohvan paikkaa etsiessä. Vanha taulu on sisustusliike Olkkarista Helsingistä. Yli kolmimetriseksi venyvä pöytä ostettiin Tori.fi:stä 100 eurolla. Tuolit ovat Ikeasta.

Lohenpunaiset amaryllikset ja mimosat ovat aavistuksen keväinen, mutta näyttävä pari jouluksi. Valkoinen talolyhty Nougatista, kakkutarjotin, cooleri sekä taulu seinällä ovat kirpputorilta.

To­teu­tet­tu­jen jou­lu­puu­hien uu­vut­ta­van pit­käl­tä lis­tal­ta­ni löy­tyy pa­ket­tien li­säk­si mui­den mu­as­sa so­ke­ri­pa­la­lin­na, huo­pa­kan­kaas­ta om­mel­lut jou­lu­su­kat x 50, he­lis­tet­tä­vät lu­mi­hiu­ta­le­la­si­pur­kit, it­se teh­dyt saip­pu­at, kynt­ti­lät, pe­su­ai­neet, jou­lu­ka­len­te­ri, ha­ma­hel­mis­tä su­la­te­tut kuu­sen­ko­ris­teet, krans­sit, kon­veh­dit ja hu­vi­lam­me pi­par­kak­ku­ta­lo­na. Se to­sin oli mie­he­ni ja las­tem­me to­teu­tus, oma pää­ni ei sitä kes­tä­nyt.

Jättiläismäinen vanha tarjotin löytyi juuri ennen joulua Emmauksesta. Tarjottimen päälle istuvat kauniisti pähkinät maljassa sekä ukkini palkintopokaali, joka toimii komeana maljakkona papukaijatulppaaneille.

Mal­til­li­ses­ti Män­ty­har­jul­la

Hu­vi­lam­me si­sus­tus on osit­tain ai­ka pas­tel­li­nen, ja vaik­ka vaa­le­an­si­ni­nen ja jou­lun­pu­nai­nen ovat­kin klas­si­nen yh­dis­tel­mä, olen jät­tä­nyt pu­nai­set jou­lu­teks­tii­lit kau­pun­ki­ko­tiim­me. Van­him­mat jou­lu­kan­kaat olen os­ta­nut Stock­man­nin edes­men­neel­tä kan­ga­so­sas­tol­ta 1990-lu­vun lop­pu­puo­lel­la.

Kos­ka olen ra­ken­ta­nut kym­me­niä jou­lu­ja pel­käs­tään työ­ni puo­les­ta ja pääs­syt to­teut­ta­maan kai­ken­lai­sia tyy­li­suun­tauk­sia jou­lu­tun­nel­mis­sa, ovat omat jou­lu­si­sus­tuk­se­ni eten­kin Tyy­ni­ran­nas­sa hy­vin­kin mal­til­li­set. Osas­ta si­sus­tuk­sen kuk­ka­kuo­se­ja en pys­ty luo­pu­maan edes syn­kim­pä­nä sy­dän­tal­ve­na, vaan an­nan kuk­ka­lois­ton ilah­dut­taa myös vil­la­peit­to­jen lo­mas­sa. Ru­seh­ta­van­ku­ker­ta­vat ja vi­her­tä­vät sä­vyt saa­vat ol­la sä­vy­maa­il­man syn­kim­mät osa­puo­let.

Makuuhuoneen tapetit ovat William Morrisin, rautasänky Tori.fi:stä ja maalautettu vihreäksi. Piia-päiväpeitto Matri, vaaleansininen tyyny Nougat ja valkoiset kreppilakanat H&M Home.

Ko­ris­te­lu­vas­tuu luo­vu­tet­tu

Jou­lun tun­nel­ma syn­tyy mi­nul­le puh­taas­ta val­koi­ses­ta pel­la­va­lii­nas­ta ja leik­ko­ku­kis­ta. Jou­lu­kuu­sen ko­ris­te­lun luo­van joh­ta­jan pai­kan olen luo­vut­ta­nut lap­sil­le­ni jo ai­ka­päi­viä sit­ten. En­si­ko­tim­me jou­lu­kuu­ses­sa sai ol­la pel­käs­tään val­koi­sia pa­pe­ri­ru­set­te­ja ja jou­lu­va­lot. Ny­ky­kuu­sem­me on täy­tet­ty sus­hi­pa­loil­la, ol­ki­ko­ris­teil­la, höy­heng­lit­te­ri­lin­nuil­la, ha­ma­hel­mil­lä ja kai­kel­la mah­dol­li­sel­la muul­la, mitä jou­lu­ko­ris­te­laa­ti­kois­tam­me löy­tyy – vail­la mi­tään yh­te­näis­tä tyy­liä tai vä­ri­koor­di­noin­tia.

Eli yh­den jou­lu­kuu­sen ver­ran pys­tyn joka vuo­si luo­pu­maan ni­pot­ta­mi­ses­ta ja tyy­lil­li­ses­tä kont­rol­loi­mi­ses­ta mö­kil­läm­me. Kei­tän kuu­sen­ko­ris­te­li­joil­le glö­git, it­sel­le­ni te­räs­te­tyn, ja lai­tan jou­lu­lau­lut soi­maan.

Venäjältä 1900-luvun alussa siirretty huvila on rakennettu alun perin tsaarin hovissa työskennelleelle neiti Häkkäselle. Rapistunut ulkokuori on tarkoitus kunnostaa ensi kesänä. Maalikerroksen alta paljastuneet sävyt osoittautuivat palauttamisen arvoisiksi. Isot pinnat ovat olleet luonnonvalkoiset, ikkunanpielet ja koristelaudat vihreät.