Pompom-daalioiden kukat ovat tiiviin pallomaisia.

Fil­la­ri al­le ja vii­si­tois­ta mi­nuut­tia. Sen ai­kaa ku­luu Tar­ja Val­le-Kuu­se­lal­ta ko­toa, kau­pun­gin vils­kees­tä omaan puu­tar­ha­pa­ra­tii­siin, jos­sa läs­nä ovat ku­kat, tuok­sut, tun­nel­mat ja lin­nun­lau­lu. Siir­to­la­puu­tar­has­sa unoh­tuu kau­pun­kie­lä­mä, vaik­ka lii­ken­teen humu kuu­luu vai­me­as­ti ei­kä Hel­sin­gin kes­kus­taan ole kuin jo­ku­nen ki­lo­met­ri.

– Näin työ­pai­kal­la il­moi­tuk­sen myy­tä­väs­tä siir­to­la­puu­tar­ha­mö­kis­tä. Yl­lät­tä­en mie­he­ni Ol­li in­nos­tui­kin aja­tuk­ses­ta. Äi­ti­ni isäl­lä oli talo ja puu­tar­ha, joka on ai­na ins­pi­roi­nut mi­nua, mut­ta en var­si­nai­ses­ti ko­ke­nut ole­va­ni vi­her­peu­ka­lo. Em­me osan­neet aa­vis­taa­kaan, mitä tämä pää­tös toi­si tul­les­saan, kun os­to­tar­jouk­sem­me siir­to­la­puu­tar­ha­mö­kis­tä hy­väk­syt­tiin.

Kookkaiden daalialajikkeiden kukinnot voivat olla jopa lautasen kokoisia. Kuvassa koristedaalia Mango Madness.

TUN­NEL­MA­JOH­TA­JA JA VIL­JE­LY­VAS­TAA­VA

Tar­jan ja Ol­lin siir­to­la­puu­tar­ha­pals­tal­la on ko­koa 300 ne­li­ö­tä. Kun mök­ki vaih­toi omis­ta­jaa, oli sen toi­nen ra­ja­si­vu va­del­ma-ai­taa ja pi­has­sa kas­voi rik­ka­ruo­ho­ja ja muh­kei­ta kii­nan­pi­o­ne­ja.

Al­ku oli opet­te­lua. Vä­lil­lä päi­viin mah­tui iloa ja on­nea, vä­lil­lä yri­tyk­sen ja ereh­dyk­sen kaut­ta te­ke­mis­tä.

Kun pi­o­nien jäl­keen ei oi­kein mi­kään tun­tu­nut kuk­ki­van, päät­ti Tar­ja li­sä­tä lop­pu­ke­sään kuk­ka-lois­toa. Puu­tar­han kau­neus ja tun­nel­ma ovat Tar­jal­le tär­kei­tä. Hän on puu­tar­han tai­teel­li­nen joh­ta­ja, kas­vi- ja rik­ka­ruo­ho­vas­taa­va.

Ol­li leik­kaa nur­mi­kon, vil­je­lee ja var­mis­taa, et­tä lau­ta­sel­le löy­tyy uu­sia pe­ru­noi­ta ja val­ko­si­pu­lia. Ol­li myös esi­kas­vat­taa to­maa­tit ja chi­lit sie­me­nis­tä. Kun läm­pö­ti­lat py­sy­vät rei­lus­ti plus­san puo­lel­la, he is­tut­ta­vat tai­met kas­vi­huo­nee­seen. Tar­ja kas­vat­taa leh­ti­kaa­lia, mo­ni­vuo­tis­ta par­saa ja sal­vi­aa oman sa­don herk­ku­het­kiä var­ten. Siir­to­la­puu­tar­ha­pe­ri­aat­teen mu­kaan hyö­ty­vil­je­ly on tär­keä osa puu­tar­ha­e­lä­mää.

Daalia Pinelands Princess on kookas lajike. Sen kukissa on pinkkiä ja valkoista.

TAI­MI­PURK­KI KÄ­DES­SÄ

Puu­tar­ha kas­vat­taa kär­si­väl­li­syyt­tä, mut­ta ah­ke­ruus pal­ki­taan lo­pul­ta ai­na. Tar­jal­ta vei vuo­sia saa­da puu­tar­ha kun­nol­la kuk­ki­vak­si. Aluk­si hän os­ti kär­si­mät­tät­tö­mä­nä tai­mia, jot­ka miel­lyt­ti­vät sil­mää ja jois­ta hän haa­vei­li – ajat­te­le­mat­ta tar­kem­min kas­vin me­nes­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia.

– Yleen­sä ke­räi­lin puu­tar­ha­myy­mä­läs­sä mie­lei­set kas­vit kyy­tiin, ja ko­tiin tul­les­sa­ni kier­sin pi­haa purk­ki kä­des­sä­ni ih­me­tel­len, mi­hin kas­vin is­tu­tan. Iloi­sin yl­lät­tä­jä on ol­lut per­sik­ka­puu, jos­ta saim­me vii­me vuon­na en­sim­mäi­sen ker­ran mil­tei äm­pä­ril­li­sen sa­toa. Sen vaa­le­an­pu­nai­set ku­kat ilah­dut­ta­vat jo en­nen ome­na­pui­den ku­kin­taa.

Per­si­kan kas­vu­tah­ti on yl­lät­tä­nyt Tar­jan. Lat­vus ko­ho­aa jo nel­jän met­rin kor­keu­teen. Pals­tan sa­vi­pi­toi­ses­sa puu­tar­ha­maas­sa ovat sel­vin­neet tal­vis­ta myös muu­ta­mat ja­pa­nin­vaah­te­rat, mag­no­lia, nei­don­hius­puu ja vuo­ri­run­ko­bam­bu, joka vai­kut­taa yl­lät­tä­vän kes­tä­väl­tä.

Ap­ri­koo­si on uu­sin han­kin­ta, jon­ka me­nes­ty­mis­tä Tar­ja seu­raa mie­len­kiin­nol­la.

Van­hat ome­na­puut not­ku­vat sa­toa. Run­got ovat kuin puu­tar­han elä­vät veis­tok­set. Nii­den lat­vuk­set tar­jo­a­vat var­joa ja suo­jaa. Ome­na­puut kan­nat­te­le­vat myös riip­pu­mat­toa, jo­hon ti­lai­suu­den tul­len voi­si hy­päh­tää viet­tä­mään puu­tar­hu­rin le­po­het­keä, mut­ta yleen­sä puu­tar­has­sa ku­luu ai­ka teh­des­sä ja tou­hu­tes­sa.

– Ome­na­puut ovat siir­to­la­puu­tar­ho­jen klas­sik­ko­kas­ve­ja, ja meil­lä nii­tä on nel­jä. Osa puis­ta on var­tet­tu mo­ni­la­ji­sik­si, ja nii­den li­säk­si meil­lä on yk­si tal­vi­o­me­na. Vart­tei­den avul­la saam­me sa­toa oi­ke­as­taan vuo­sit­tain. Pää­ry­nän os­tin Ol­lil­le lah­jak­si ja se­kin on tuot­ta­nut mu­ka­vas­ti sa­toa.

Daalioita voi kasvattaa yksivuotisina kesä- kukkina juurakosta, pistokkaasta tai siemenestä.

LOP­PU­KE­SÄN KUK­KA­PA­RAA­TI

Ny­kyi­sin Tar­ja miet­tii kas­vi­han­kin­to­ja tar­kem­min, mut­ta ai­na löy­tyy uu­sia la­je­ja, joi­ta on eh­dot­to­mas­ti ko­keil­ta­va. Hän on pyr­ki­nyt löy­tä­mään jo­kai­seen se­son­kiin kuk­ki­via la­je­ja. Ke­vääl­lä aloit­ta­vat si­pu­li­ku­kat, kes­ki­ke­säl­lä kii­nan­pi­o­nit val­taa­vat näyt­tä­mön. Lop­pu­ke­sän kuk­ka­lois­to on taat­tu syys­lei­muil­la, pu­na­ha­tuil­la, syy­sas­te­reil­la, ai­tou­kon­ha­tuil­la ja pen­sas­han­hi­keil­la.

Eri­tyi­ses­ti syys­lei­mut ovat siir­to­la­puu­tar­ho­jen pe­rin­tei­siä pe­ren­no­ja. Myös si­ro­kuk­kai­set syys­vuo­kot ja ko­me­a­mak­sa­ruo­hot elä­vöit­tä­vät lop­pu­ke­sää ja al­ku­syk­syä.

Mö­kin sei­nus­taa vas­ten ruu­kus­sa rön­sy­ää ja kuk­kii tai­vaan­si­ni­se­nä lyi­jy­kuk­ka. Sen Tar­ja tal­vet­taa pe­lar­go­ni­oi­den kans­sa ko­ti­ta­lon rap­pu­käy­tä­vän vii­le­äl­lä ik­ku­na­lau­dal­la.

Pie­nes­sä pi­has­sa on usei­ta is­tus­ke­lu­a­lu­ei­ta ja sa­lai­sia so­pu­koi­ta, joi­hin voi ka­do­ta.

– Suo­sik­ke­ja­ni lop­pu­ke­sän vä­ri­kyl­läi­seen kuk­ka­lois­toon ovat daa­li­at. Esi­kas­va­tan daa­li­at tai­mi­ruu­kuis­sa ko­to­na. Osan juu­ra­kois­ta lai­tan suo­raan maa­han. Is­tu­tus­vai­hees­sa li­sään maa­han ra­vin­tei­ta, esi­mer­kik­si ka­nan­kak­kaa.

Daa­li­at tar­vit­se­vat­kin run­saa­seen ku­kin­taan ra­vin­tei­ta. Lii­al­li­nen typ­pi­lan­noi­tus li­sää leh­ti­kas­vua, mut­ta ei au­ta kas­via muo­dos­ta­maan nup­pu­ja. Kas­te­lu­lan­noit­teen avul­la daa­li­at tuot­ta­vat ah­ke­ras­ti uu­sia kuk­kia puu­tar­hu­rin ilok­si.

– Ajat­te­len usein leik­kaa­va­ni kuk­kia mal­jak­koon. Vaik­ka lop­pu­ke­säs­sä on kuk­kia yl­lin kyl­lin, en sil­ti­kään mal­ta lei­ka­ta nii­tä käyt­töön kuin har­vak­sel­taan.

Omaa puu­tar­hu­roin­tia on nyt ta­ka­na rei­lut 15 vuot­ta. In­nos­tus on kas­va­nut vuo­si vuo­del­ta, ja vii­me syk­sy­nä Tar­ja aloit­ti puu­tar­hu­rin opin­not.

Rungollisen tuoksupelargonin Tarja löysi kevään puutarhamessuilta.

HAI­KEUS HII­PII LOP­PU­KE­SÄÄN

Kun syys­säät vii­le­ne­vät, voi ala­val­la maal­la hal­la pu­rais­ta en­sim­mäi­se­nä herk­kiä daa­li­oi­ta. Jos hal­la tum­men­taa nii­den kas­vus­tot, on ai­ka nos­taa juu­ra­kot maas­ta ja vie­dä ne tal­ven­suo­jaan. Tar­ja ke­rää juu­ra­kot pa­pe­ri­kas­siin ja pah­vi­laa­tik­koon. Ne hän säi­lyt­tää kau­pun­ki­a­sun­non kel­la­ris­sa. Tal­ve­tus­paik­ka on ihan­teel­li­sen vii­leä ja so­pi­van kos­tea, niin et­tä juu­ra­kot ei­vät kui­vu ei­vät­kä mä­tä­ne.

– Van­ha daa­li­a­la­ji­ke kas­vat­taa ison juu­ra­kon, joka ra­vin­tei­den myö­tä on kas­va­nut ko­koa vuo­si vuo­del­ta. Sen nos­ta­mi­nen on jo vä­hän han­ka­lam­paa.

Kun kesä vaih­tuu syk­syyn, il­moil­le hii­pii ri­paus hai­keut­ta. Sil­loin Tar­ja al­kaa tark­kail­la yö­läm­pö­ti­lo­ja. Usein en­sim­mäi­sen hal­la­yön jäl­keen tu­lee vie­lä pit­kiä läm­pi­miä jak­so­ja, jo­ten hal­la­nar­ko­jen daa­li­oi­den suo­jaa­mi­nen vii­leik­si syy­söik­si kan­nat­taa.

Nyt on kui­ten­kin vie­lä läm­min­tä ja ke­säis­tä. Lem­pe­ät au­rin­gon­sä­teet hel­li­vät ke­säil­lal­las­sa. Vie­lä len­te­le­vät me­hi­läi­set ja ki­ma­lai­set ku­kas­ta kuk­kaan. Pu­na­ha­tuis­sa on suo­ras­taan lii­ken­ne­ruuh­kaa.

Pian il­ta hä­mär­tyy, ja ome­na­pui­hin ri­pus­te­tut, au­rin­ko­e­ner­gi­al­la la­tau­tu­neet lyh­dyt va­lai­se­vat vie­nos­ti puu­tar­ha­nä­ky­miä. Kas­kai­den si­ri­tys voi­mis­tuu kon­ser­tik­si.

– Puu­tar­han vi­su­aa­li­suus on mi­nul­le tär­ke­ää. Ihai­len eng­lan­ti­lai­sia puu­tar­ho­ja ja pi­dän myös ja­pa­ni­lai­ses­ta puu­tar­ha­tun­nel­mas­ta ja es­te­tii­kas­ta. Oma puu­tar­ha­ni on eri tun­nel­mien fuu­si­o­puu­tar­ha, Tar­ja sa­noo.