MIKÄ: 1810 ra­ken­net­tu ki­vi­ta­lo, 4 h + k, 138 m2. MIS­SÄ: Kok­ko­lan Ne­ris­ta­nis­sa eli van­han kau­pun­gin puo­lel­la, Man­ner­hei­mi­nau­ki­ol­la. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Tai­tei­li­ja Ju­ha­ni Me­len­der ja hä­nen vai­mon­sa Mar­ja-Lee­na.

Tunnelmaa, korkeita ikkunoita, valoa – niitä tässä kodissa riittää. Olohuoneen rauhallisen sisustuksen keskiön muodostavat tanskalaiset Søren Lundin -sohvat ovat Sisustuksen Koodista. Massiivitamminen sohvapöytä on turkulaisen Nolla Nollan, villamatto tanskalaisen Hayn ja lattiavalaisin Artemiden Tolomeo. Viherkasvit viihtyvät hyvin aurinkoisessa tilassa.

Mar­ja-Lee­na Me­len­der on ko­toi­sin Kaus­ti­sel­ta ja Ju­ha­ni Me­len­der Kok­ko­las­ta. He asui­vat siel­lä pit­kään, mut­ta muut­ti­vat vuon­na 1999 Tur­kuun, lä­hel­le tois­ta ty­tär­tään An­nea. Tu­rus­sa Mar­ja-Lee­na oli usein töis­sä tyt­tä­ren­sä ja Tomi Kou­vo­lan liik­kees­sä Si­sus­tuk­sen Koo­dis­sa. Ju­ha­ni puo­les­taan toi­mi yli kol­me­kym­men­tä vuot­ta kir­ja­pai­no­a­lal­la ja aloit­ti tai­tei­li­jan työn­sä 1990-lu­vun alus­sa.

Marja-Leenan ja Juhanin koti sijaitsee vanhan sairaalarakennuksen yläkerrassa, Kokkolan Raatihuoneentorin laidalla.

Mie­li­te­ko ko­ti­seu­dul­le pa­laa­mi­ses­ta kas­voi kas­va­mis­taan Tu­run-vuo­si­na, ja huo­mio ha­keu­tui hel­pos­ti Kok­ko­las­sa myyn­nis­sä ole­viin huo­neis­toi­hin.

– Kun näin leh­des­sä il­moi­tuk­sen täs­tä asun­nos­ta, soi­tin tyt­tä­rel­le­ni Su­vil­le ja pyy­sin, et­tä hän käy kat­so­mas­sa tätä. Suvi vas­ta­si pian, et­tä kan­nat­taa os­taa. Niin­pä myim­me Tu­run-asun­tom­me vuon­na 2002 ja os­tim­me no­pe­al­la ai­ka­tau­lul­la uu­den ko­din Kok­ko­las­ta, Mar­ja-Lee­na ker­too.

Artekin tuolit ja tarjoiluvaunu ovat 1980-luvulta. Ne ovat välillä olleet Suvi-tyttären käytössä ja palautuivat nyt vanhempien uuteen kotiin. Valaisin on Ingo Maurerin Zettel´z, jota Marja-Leena oli halunnut jo pitkään. Tässä kodissa on sille riittävästi huonekorkeutta ja tilaa.

Ko­ti­ta­lo sei­soo ko­me­al­la pai­kal­la Raa­ti­huo­neen­to­rin eli Man­ner­hei­mi­nau­ki­on lai­dal­la. Ik­ku­nois­ta nä­kyy kau­nis raa­ti­huo­ne, jon­ka suun­nit­te­li­jak­si mai­ni­taan ark­ki­teh­ti Carl Lud­vig En­gel, vaik­ka em­pi­re­tyy­li­sen ra­ken­nuk­sen suun­nit­te­li­kin raa­ti­mies An­ders Don­ner. Hä­nen piir­rok­sen­sa lä­he­tet­tiin Hel­sin­kiin, jos­sa En­gel hy­väk­syi ne muu­ta­mia pie­niä yk­si­tyis­koh­tia lu­kuun ot­ta­mat­ta.

Ko­din ik­ku­nan al­la on vuon­na 1920 pys­ty­tet­ty, Jo­han Muns­terh­jel­min suun­nit­te­le­ma Va­pau­den­pat­sas.

– Ame­ri­kan-vie­raam­me sa­noi­vat ke­säl­lä, et­tä tämä nä­ky­mä on mel­kein kuin Pa­rii­sis­sa, jo­ten kyl­lä tääl­lä kel­paa asua, Mar­ja-Lee­na sa­noo.

Artekin tarjoiluvaunun ja tuolin seurassa on kokoelma Juhanin töitä. Artekin 406-tuoli on Alvar Aallon klassikko vuodelta 1939.

KIEH­TO­VAA HIS­TO­RI­AA

Kak­si­ker­rok­si­sen ki­vi­ta­lon ra­ken­nut­ti lai­van­va­rus­ta­ja, oma­na ai­ka­naan Suo­men rik­kain mies And­re­as Roos. Vuon­na 1810 val­mis­tu­nut ra­ken­nus on Kok­ko­lan van­hin ki­vi­ta­lo. Aluk­si talo oli Roo­sin su­vun käy­tös­sä, kun­nes ap­teek­ka­ri Gus­taf Li­beck os­ti sen.

Keittiön kaapistot ovat Iskusta, ja tasot ovat valkoista kivikomposiittia. Saarekkeen baarijakkaroiksi valittiin Philippe Starckin Hi Globit. Sisustuksen Koodista ostettu matto on Pappelinan. Liesituulettimen valkoinen tylsä poistoputki maalattiin keltaiseksi periaatteella ”jos et voi häivyttää, niin korosta”. Marja-Leena harrastaa ruoanlaittoa ja leipomista. Saarekkeen kivitaso lieden molemmin puolin riittää hyvin työskentelytilaksi.

Vuon­na 1848 kuol­lut Li­beck tes­ta­ment­ta­si ta­lon Kok­ko­lan kau­pun­gil­le esit­tä­en toi­vo­muk­sen, et­tä sii­hen tu­lee kau­pun­gin en­sim­mäi­nen py­sy­vä sai­raa­la hä­nen pe­rus­ta­man­sa ra­has­ton tur­vin. Sai­raa­las­sa tuli ol­la 15 po­ti­las­paik­kaa va­rat­to­mien käy­tet­tä­väk­si si­ten, et­tä he sai­vat hoi­don ja yl­lä­pi­don il­mai­sek­si. Sai­raa­la avat­tiin vuon­na 1853 ra­ken­nuk­sen ylä­ker­taan, mis­sä se toi­mi vuo­teen 1927 as­ti.

Avokeittiössä ja ruokailutilassa kokkaaja ja ruokailijat voivat seurustella vaivattomasti. Valkoiset pinnat ja kalusteet sekä isot ikkunat korostavat tilan avaruutta.

Sen jäl­keen talo on ol­lut pank­kien ja yri­tys­ten käy­tös­sä. Kun ylä­ker­ta oli toi­mis­toi­na, Mar­ja-Lee­nal­la ja Ju­ha­nil­la­kin oli sat­tu­moi­sin työ­ti­lat siel­lä – siis ny­kyi­ses­sä ko­ti­ta­los­saan.

Täl­lä het­kel­lä ra­ken­nuk­sen ylä­ker­ras­sa on kak­si asun­toa ja ala­ker­ras­sa vuok­ra­lai­se­na pank­ki. Kun ylä­ker­ran ti­lo­ja ai­koi­naan muu­tet­tiin asuin­käyt­töön, ik­ku­noi­den ja ovien paik­ko­ja vaih­del­tiin hiu­kan. Esi­mer­kik­si ta­lon pää­dys­tä pois­tet­tiin ik­ku­noi­ta.

Stuan Globus-tuolit ja Hayn sitruunankeltainen Loop-naulakko raikastavat takan takaseinän muurausta. Takan kolossa on Marja-Leenan lapsuudenkodista saadut 1930- luvun käsinmaalatut lasimaljakot. Maalaukset ovat Juhanin 1990-luvun tuotantoa.

SI­JAIN­TI HUR­MAA

Suu­rien, va­loi­sien ti­lo­jen si­sus­ta­mi­nen tun­tui unel­ma­teh­tä­väl­tä sen jäl­keen, kun asun­nos­sa oli teh­ty pie­ni pin­ta­re­mont­ti, jos­sa sei­niä val­kais­tiin maa­lil­la, tam­mi­par­ket­ti val­ko­öl­jyt­tiin ja keit­ti­ön ko­neis­tus sekä kaa­pis­tot uu­sit­tiin. Kyl­py­huo­nee­seen uu­sit­tiin kaa­pis­tot, sau­na lau­tei­neen kä­si­tel­tiin val­koi­sek­si ja huo­neis­toon ra­ken­net­tiin eril­li­nen wc.

Anne-tytär valitsi makuuhuoneen takaseinälle Josef Frankin 1940-luvun Vårklockor-tapetin Svenskt Tennin nettikaupasta. Kattovalaisin on Tord Boontjen Ikarus, ja massiivitammiset yöpöydät ovat Nolla Nollan tekemät. Artekin ritiläpenkeille voi laskostaa päiväpeitteen yön ajaksi. Musta sängynpääty on itse tehty, verhoilu on kokkolalaisen kangasliike Pala-Tuvan.

Oves­ta oi­ke­al­le avau­tuu kor­kea ja ti­la­va olo­huo­ne. Siel­lä on avo­tak­ka, jos­sa on mu­ka­va pol­tel­la tul­ta tal­vi- ja syy­sil­toi­na. Olo­huo­neen jat­kee­na ovat ruo­kai­lu­ti­la ja keit­tiö, joi­den vä­lil­lä on saa­re­ke.

Ul­ko-ovel­ta va­sem­mal­le si­joit­tu­vat Mar­ja-Lee­nan ja Ju­ha­nin työ­huo­neet sekä hei­dän ma­kuu­huo­neen­sa. Käy­tä­vän toi­sel­la puo­lel­la ovat kyl­py­ti­lat.

Ne­li­öi­tä on mu­ka­vas­ti, ja huo­nei­den kor­keus tun­tuu li­sää­vän ti­laa. Suu­ret ik­ku­nat ovat han­ka­lat pes­tä, mut­ta tuo­vat va­loa ti­loi­hin kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na.

Eteishallissa on Marja-Leenan mummon 1800-luvun lopulta oleva käsintehty keskipohjalainen piironki, joka kuului mummon kamarin kalustukseen. Nyt se on arvokas, muistoja täynnä oleva kaluste. Piirongin päällä on Ejnar Kohlmannin maalaus, Veikko Vionojan grafiikka ja Juhanin töitä. Matto on Marja-Leenan Toini-siskon kutoma. Sen värit on valittu makuuhuoneen tapetin mukaan. Ovi vasemmalla johtaa Marja-Leenan työhuoneeseen ja oikealla keittiöön.

– Jos Kok­ko­las­sa ei oli­si ol­lut tar­jol­la täl­lais­ta loft-hen­kis­tä asun­toa, oli­sim­me eh­kä py­sy­neet vie­lä Tu­rus­sa, sil­lä mi­hin ta­han­sa ker­ros­ta­loon em­me ha­lua ko­tia pe­rus­taa, Mar­ja-Lee­na sa­noo.

Lap­suu­ten­sa Mar­ja-Lee­na on asu­nut poh­ja­lais­ta­los­sa, mut­ta sel­lai­nen asu­mis­muo­to tun­tui lii­an kau­kai­sel­ta aja­tuk­sel­ta.

– Tämä on lap­suu­tem­me mai­se­ma, ja paik­ka on lois­ta­va. Pal­ve­lut ovat lä­hel­lä: ap­teek­ki, lää­kä­ri­a­se­ma ja suu­ta­ri vas­ta­pää­tä, pank­ki ala­ker­ras­sa. Te­ras­se­ja on ke­säl­lä vaik­ka kuin­ka pal­jon. Jos ei hu­vi­ta keit­tää päi­vä­kah­ve­ja ko­to­na, voi men­nä te­ras­sil­le juo­maan kah­vit ja kat­sel­la ohi­kul­ki­joi­ta ja ka­tu­vi­li­nää, Ju­ha­ni to­te­aa.

Tuolin Marja-Leena ja Juhani saivat Anne-tyttäreltään. Siinä on jo kolmas verhoilu, nyt englantilaisen GP & J Bakerin yli satavuotiaalla Lumme-kankaalla. Tuolin verhoili kokkolalainen Plan S. 30- tai 40-luvulta peräisin olevan taulun kehyksen Juhani sai äidiltään. Marja-Leena tilasi siihen mieheltään taulun ohjeistaen, että ota tuosta tuolista siihen värit.

PEL­KIS­TET­TY MAKU

– Mi­nul­la on ol­lut sama rii­sut­tu ja pel­kis­tet­ty si­sus­tus­tyy­li sii­tä as­ti, kun muu­tin lap­suu­den­ko­dis­ta­ni. Toki maku kyp­syy vuo­sien saa­tos­sa. Ro­mant­ti­nen tyy­li ei is­tu meil­le, Mar­ja-Lee­na sa­noo.

Tä­hän ko­tiin on os­tet­tu vain li­pas­to, työ­huo­neen soh­va ja laa­ti­kos­to Ike­as­ta. Muut ka­lus­teet ovat edel­li­siin ko­tei­hin han­kit­tu­ja.

– Ei ole ihanampaa paikkaa työskennellä, Juhani vakuuttaa. Maisema on kaunis, ja valoa riittää. Akryyli on tuoksutonta ja kuivuu nopeasti, ja se sopii erinomaisesti Juhanin abstraktiin maalaustyyliin. Hänen maalauksiaan voi hankkia Turun Taidelainaamosta tai suoraan työhuoneelta sopimalla etukäteen tapaamisesta. Tammikuussa 2015 Juhanilla on näyttely KH Renlundin museossa Kokkolassa.

Ar­te­kin ka­lus­teet on os­tet­tu jo 80-lu­vul­la. Osa niis­tä on vä­lil­lä ol­lut tyt­tä­rien ko­deis­sa, mut­ta ne ovat pa­lau­tu­neet van­hem­mil­le, kun nii­tä on tar­vit­tu.

Klas­si­siin soh­viin han­kit­tiin vaa­le­at vaih­to­pääl­li­set, ja vä­riä niil­le tuo­vat Mar­ja-Lee­nan kir­jo­mat toi­nen tois­taan kau­niim­mat tyy­nyt.

– Olem­me ko­tiu­tu­neet täy­del­li­ses­ti Kok­ko­lan ko­tiim­me. Tu­rus­ta kai­paam­me vain hy­viä ruo­ka­paik­ko­ja, he to­te­a­vat.