Aja­tus omas­ta hir­si­ta­los­ta al­koi itää jo vuo­sia sit­ten, kun Juha ja Glo­ria asui­vat vie­lä Sak­sas­sa.

– Vel­je­ni ky­syi, olen­ko aja­tel­lut ra­ken­taa van­hem­pie­ni ton­til­le. Sii­tä läh­ti käyn­tiin aja­tusp­ro­ses­si, et­tä oli­si ank­ku­ri­paik­ka, min­ne pa­la­ta tääl­lä Suo­mes­sa. Poh­din pit­kään, min­kä­lai­nen talo tä­hän voi­si tul­la, Juha Pää­ta­lo ker­too.

Oma talo oli Ju­hal­le syy opis­kel­la ark­ki­teh­dik­si. Kun opin­to­ja oli ta­ka­na vuo­si, Juha sai kä­siin­sä ar­tik­ke­lin sa­ves­ta. Sen oli kir­joit­ta­nut Mar­tin Rauch, eu­roop­pa­lai­sen mo­der­nin sa­vi­ra­ken­ta­mi­sen pi­o­nee­ri.

– Pää­sin hä­nel­le kuu­kau­dek­si ke­sä­töi­hin. Se oli en­si­kos­ke­tuk­se­ni sa­veen ma­te­ri­aa­li­na. Tie­sin, et­tä ha­lu­an käyt­tää sa­vea myös omas­sa ta­los­sa­ni.

Se oli en­sim­mäi­nen ko­ko­nai­nen talo, jon­ka Juha on suun­ni­tel­lut. En­sim­mäi­nen suun­nit­te­lup­ro­jek­ti, jos­sa hän käyt­ti sa­vea, oli ker­ros­ta­lo­a­sun­non si­sä­re­mont­ti.

Talo nousee ikään kuin pellosta ja muistuttaa vanhaa, harmaantunutta latoa.

Oma talo oli Juhalle syy opiskella arkkitehdiksi.

Van­ho­jen hir­si­ta­lo­jen jouk­koon

Jär­ven­ran­ta­tont­ti hä­mä­läis­mai­se­mas­sa on kool­taan puo­li heh­taa­ria. Kaa­vas­sa ton­til­la on oi­keus yh­teen kor­kein­taan kak­si­a­sun­toi­seen pa­ri­ta­loon.

– Poh­din, mitä tar­koit­taa, et­tä ra­ken­taa täl­lai­seen paik­kaan, van­hem­pie­ni vie­reen, tä­hän ky­lään. Mel­kein kaik­ki ky­län van­hat ta­lot ovat hir­si­ta­lo­ja. Ta­ju­sin, et­tä kun tä­hän paik­kaan ra­ken­ne­taan hir­si­ta­lo, niin sil­loin liit­tyy tä­hän ky­lään ja tä­hän jat­ku­moon.

Ju­han van­hem­pien 1980-lu­vun pu­na­tii­li­ta­lo oli ase­moi­tu kes­kel­le tont­tia, mikä teki toi­sen ta­lon suun­nit­te­lus­ta haas­ta­vaa.

– Ton­til­la sil­mä ha­kee ula­pan. Se ank­ku­roi uu­den ta­lon pai­kan.

Sisääntuloterassi on Kurun harmaata graniittia 40 kilometrin päästä Teiskosta, kuten myös noppakivet, joilla on kivetty terassin katettu osa. Japanilaishenkinen ritiläseinä rajaa yksityisemmän tilan.

Ka­tos yh­dis­tää uu­dis­ra­ken­nuk­sen van­haan osaan

Uu­si talo si­joit­tui pel­lon­lai­taan van­han ta­lon vie­reen si­ten, et­tä nä­ky­mät avau­tu­vat pel­to­mai­se­maan ja ta­lon pää­dys­tä jär­vel­le. Viuh­ka­mai­sen ra­ken­nuk­sen en­sim­mäi­nen osa on lin­jas­sa van­han ta­lon kans­sa ja toi­nen osa 17 as­tet­ta kään­net­ty.

Juha kek­si lei­ka­ta hir­si­ta­lon kah­teen osaan ja yh­dis­tää uu­den ja van­han ta­lon ka­tok­sel­la.

– Joku lo­giik­ka näi­den kah­den ta­lon vä­lil­lä piti ol­la, kos­ka ma­te­ri­aa­li­ses­ti ne ovat hy­vin eri­lai­set. Ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lik­si va­lit­sin har­maan­tu­maan jä­te­tyn hir­ren. Voi ol­la, et­tä joku ajat­te­lee kym­me­nen vuo­den pääs­tä, et­tä tämä hir­si­ta­lo on tii­li­ta­loa van­hem­pi.

Ikkunasohva on tehty vanerilevyistä. Ikkunapenkin alla on säilytystilaa muun muassa petivaatteille. Makkaratyynyt ovat Glorian tekemiä. Tanskalaiset Frandsenin Cohen-riippuvalaisimet on hankittu Kruunukalusteesta. Posliinikantaiset kattovalaisimet ovat Ifö Electricin. Hirsitornit on tehty lohenpyrstöliitoksin.

Tor­nit kan­nat­te­le­vat ta­loa

Ta­lon poh­ja­rat­kai­su on yk­sin­ker­tai­nen: Si­sä­ti­la koos­tuu kol­mes­ta ne­li­ös­tä. Jo­kai­nen ne­liö on ja­et­tu kah­teen osaan kul­tai­sen leik­kauk­sen suh­tees­sa niin, et­tä isom­pi osa on pää­ti­la, joka au­ke­aa ison ik­ku­nan kaut­ta yh­del­tä sei­näl­tään ulos, ja pie­nem­pi osa on pal­ve­le­va tila, jos­sa on joko etei­nen ja kyl­py­huo­ne, ko­din­hoi­to­huo­ne tai säi­ly­tys­ti­lat.

Aja­tuk­se­na oli, et­tä sisä- ja ul­ko­ti­la su­lau­tui­si­vat toi­siin­sa. Sitä var­ten tar­vit­tiin mah­dol­li­sim­man suu­ret ik­ku­nat.

– On­gel­ma­na oli, et­tä hir­si­ta­lo ei tyk­kää isois­ta ik­ku­na-au­kois­ta. Se ei pysy koos­sa, jos hir­si­ke­hi­kon auk­ko on lii­an suu­ri.

On­gel­ma rat­kais­tiin hir­si­tor­neil­la, jot­ka va­kaut­ta­vat ra­ken­teen ja joi­den vä­liin voi ava­ta suu­ren ik­ku­nan. Juha sai ide­an sveit­si­läi­sel­tä ark­ki­teh­dil­ta Pe­ter Zumt­ho­ril­ta. Hän on suun­ni­tel­lut hir­si­ta­lo­ja, jois­sa on tor­ne­ja va­kaut­ta­mas­sa ra­ken­net­ta.

Harmaat RAR-keinutuolit ovat Vitran. Pöytä on Ikean Stockholm-sarjaa. Hyllykaluste on Juhan suunnittelema. Sen liukuovet tehtiin 8 mm:n koivuvanerista. Saksalaisen THPG:n seinävalaisimet on ostettu saksalaisesta Manufactum-liikkeestä, jolla on myös verkkokauppa. Ympäristön väreistä inspiroitunut Paula Palmgrenin maalaus on tehty tähän taloon.

– Kyl­py- ja ko­din­hoi­to­huo­ne ovat myös ra­ken­teel­li­sia tor­ne­ja. Nii­den vä­liin voi teh­dä ison ikkunan.

Keittiön alakaapit on kierrätetty. Astianpesukone hyödynnettiin vanhasta asunnosta. Mielen liesikupu ostettiin tähän kotiin.

Savi tun­tuu silk­ki­sel­tä

En­nen ko­ro­naa Juha ajat­te­li vuok­ra­ta toi­mis­ton Tam­pe­reen kes­kus­tas­ta. Kun pan­de­mia al­koi, hän si­joit­ti toi­mis­ton­sa ta­lon pie­nem­pään puo­lis­koon.

Juha ra­kas­taa ai­to­ja ma­te­ri­aa­le­ja, ku­ten puu­ta ja sa­vea. Työ­huo­nees­sa lat­tia, sei­nät ja kat­to ovat kaik­ki sa­vea. Lat­tia on jun­tat­tua mas­sii­vi­sa­vea ja sei­nät sa­vi­le­vyä. Sa­vi­le­vyt on kiin­ni­tet­ty puu­run­koon ja ra­pat­tu. Kat­to­tuo­lei­hin on kiin­ni­tet­ty sa­vi­le­vyt sa­mal­la ta­val­la kuin sei­niin.

Ra­ken­nuk­ses­sa käy­tet­ty savi kai­vet­tiin ton­til­ta, kun teh­tiin pe­rus­tuk­sia. Sa­ven omat pig­men­tit an­ta­vat vä­rin pin­noil­le.

– Se on kieh­to­vaa, et­tä an­taa vä­rin tul­la maa­pe­rän pig­men­teis­tä. Se tun­tui hy­väl­tä ja oi­ke­al­ta ide­al­ta. Kun talo oli vie­lä kes­ken, serk­ku­ni ha­lu­si tul­la kä­ve­le­mään lat­ti­al­le, kos­ka se tun­tuu silk­ki­sen peh­me­äl­tä ja läm­pi­mäl­tä ja­lan al­la.

Myös te­ras­sis­sa käy­tet­ty leh­ti­kuu­si ja si­sä­kat­to­jen pih­ta­kuu­si ovat lä­hel­tä.

– Ne on kaa­det­tu pa­rin ki­lo­met­rin pääs­tä ton­tis­ta. Pai­kal­li­nen jal­ka­pal­lo­seu­ra ha­lu­si laa­jen­taa, ja ken­tän al­ta kaa­det­tiin puut, Juha ker­too.

Oleskelutilojen ja eteisen välinen liukuovi on tehty yhdessä puusuunnittelija David Mantillan kanssa neljä senttiä paksusta lattialankusta. Ripustusmekanismi on rautakaupasta. Eteisen Fina-lipasto Gazzdan.

Piharakennuksessa sijaitsee Juhan toimisto. Toimistossa on Ikean Ivar-hyllykkö, Louis Poulsenin Ph5-valaisin ja Ligne Roset’n Eaton-pöytä. Tuolit ovat Artekista, saarnipuinen Lissabo-sivupöytä Ikeasta. Taulu on Juhan opiskeluaikainen öljyvärityö. Se esittää Meksikon kuuluisimman arkkitehdin Luis Barraganin kodin kattoterassia.

Tar­vi­taan osaa­va sa­ven työs­tä­jä

Juha on teh­nyt mah­dol­li­sim­man pal­jon it­se. Hir­si­hom­mis­sa ja kat­toa te­ke­mäs­sä oli kir­ves­mies, mut­ta Juha on ol­lut apu­mie­he­nä ja mu­ka­na jo­kai­ses­sa työ­vai­hees­sa. Lat­ti­oi­den sa­vi­laas­tin le­vi­tyk­ses­sä pai­kal­li­nen be­to­ni­fir­ma aut­toi te­ke­mään ta­sais­ta jäl­keä, mut­ta vii­meis­te­lyn Juha hoi­ti it­se.

Sei­niä var­ten Juha se­koit­ti sa­vea ja hiek­kaa laas­tiin. Mas­sa oli työ­läs le­vit­tää. Jos se­as­sa oli­si ol­lut kau­pal­li­sia kui­tu­ja, seos oli­si ol­lut hel­pom­pi le­vit­tää ja myös kes­tä­väm­pi.

Savi ei ole­kaan rat­kai­su jo­kai­sel­le.

– Ma­te­ri­aa­li­na savi on hir­mui­sen edul­li­nen, mut­ta vaa­tii työ­tä ja jon­kun, joka osaa työs­tää sitä niin, et­tei rap­paus ru­pea hal­kei­le­maan. Vah­vis­tuk­sek­si voi lait­taa juut­ti- tai la­si­kui­tu­verk­koa sa­ven se­kaan. Sa­vi­ra­ken­ta­mi­nen on myös hir­ve­än hi­das­ta.

Sa­vi­lat­ti­an pin­ta on silk­ki­mäi­nen. Va­hat­tu­na se kes­tää kos­teut­ta ja sii­vous­ta.

– Va­hat­tua sa­vi­lat­ti­aa voi ver­ra­ta öl­jyt­tyyn par­ket­tiin. Tah­rat ei­vät ole on­gel­ma, jos pyyh­kii ne pois en­nen kuin ne imey­ty­vät.

Sa­vi­lat­ti­aan tu­lee vä­lil­lä hal­ke­a­mia, joi­ta Juha kor­jai­lee.

– Luon­non­ma­te­ri­aa­lit kes­tä­vät ai­kaa ja nii­tä voi kor­ja­ta.

Makuuhuoneessa on seinän kokoinen ikkuna aamuaurinkoon. Sänky on Ikeasta. Posliininen kattovalaisin on ruotsalaisen Ifö Electricin Ohm-sarjaa. Yöpöydän valaisimet on tuunattu, sähkömies on tehnyt niihin katkaisijat.