Anna Kristeri
Kuvat Fabian Björk
Koti ja keittiö 8/2016
MIKÄ: Vuonna 1937 rakennettu Majalan talo, 8 h + k, sekä galleriatila ja sauna, noin 400 m2 MISSÄ: Fiskarsin ruukissa TÄÄLLÄ ASUVAT: Lasitaiteilija Camilla Moberg opetustoimen hallinnossa työskentelevän miehensä Jukka Hautaviidan ja nuorimman lapsensa Rakelin, 18, sekä Solo-kissan kanssa
Punainen talo sijaitsee kylänraitin toisessa päässä metsän reunalla.
Fiskars on kuin oma maailmansa. 1649 perustettu ruukkialue on vakiinnuttanut asemansa korkealaatuisen suomalaisen käsi- ja taideteollisuuden esittelypaikkana. Kylänraitin toisessa päässä on punainen kolmikerroksinen talo. Yläkerrassa asuu Camilla Moberg perheineen ja alakerrassa on galleria sekä työhuone. Camillalle kotimaisuus ja lähellä tuottaminen ovat tärkeitä arvoja.
Camillan teos Gaia on sekä taide- että käyttöesine.
– Työskentelen kahdessa paikassa. Täällä Fiskarsissa, joka tunnetaan käsityön, muotoilun ja taiteen keskuksena sekä Nuutajärvellä, joka on Suomen vanhin lasikylä. Molemmissa paikoissa korostuu vahva yhteisöllisyys.
Fiskars vei voiton
Helsingissä syntynyt, Tapiolassa ja Eirassa kasvanut Camilla opiskeli 80-luvulla Taideteollisessa korkeakoulussa teollista muotoilua. Hän asui Helsingin Kalliossa tavatessaan Porista kotoisin olevan Jukan, joka pyöritti käsityökauppaa Fiskarsissa.
– Kuljin jonkin aikaa Kallion ja Fiskarsin väliä, kunnes 30 vuotta sitten jäin sille tielleni. En enää palannut kaupunkiin, mutta Helsingissä täytyy kuitenkin käydä tuulettumassa säännöllisesti, Camilla kertoo.
Alakerrassa on paljon avointa tilaa. Seinällä oikealla on kaksi Howard Smithin taulua. Osa kodin taiteesta on tullut vaihtokauppoina taiteilijoilta.
Pariskunta osti nykyisen talonsa vuonna 2001. Heillä on kolme lasta, joista fysioterapiaa opiskeleva Arttur, 22, ja historiaa opiskeleva Johannes, 27, asuvat Helsingissä. Rakel, 18, viettää viimeistä kesää kotona ennen opiskeluja.
Solo-kissan runtelema sohva on monta vuotta vanha ja ostettu Skannosta. Le Corbusierin lepotuoli on Camillan lahja miehelleen. Sen valtiudesta täytyy taistella myös Solon kanssa. Alvar Aallon sohvapöytä oli talossa, kun se ostettiin. Pöydällä on Camillan Eggo-valaisin. Taustalla näkyvät Rudi Merzin tuolit.
– Iso talo mahdollistaa sen, että kotoa pois muuttaneet lapset tulevat mielellään kylään. Olen hyvin onnellinen siitä, että meillä on ollut mahdollisuus asua näin.
Vuonna 2005 Camilla avasi alakertaan oman gallerian, Siriuksen.
Talon alakerrassa on Camillan Sirius-galleria sekä työhuone. Galleria on auki sopimuksesta, mutta kesällä ollaan paikalla päivittäin. – Täällä asuminen on ollut minulle ammatillisesti tärkeää. Se on antanut uralleni erittäin paljon, Camilla sanoo.
– Tämä on loistava paikka tehdä töitä ja ottaa vastaan asiakkaita. On helpompaa suunnitella uutta, kun aikaisempi tuotanto on esillä samassa paikassa.
Lasin pariin Camilla päätyi sattumalta tavatessaan Nuutajärvellä lasinpuhaltajamestari Unto Suomisen. Unto ehdotti erään esineen tekoa lasista ja Camilla jäi heti koukkuun.
Camillan Azzurro-maljakot pääsevät oikeuksiinsa auringon valossa.
– Lasissa hienointa on työskentely hytissä sekä yhteistyö taitavien lasintekijöiden kanssa. Tärkeää on toisten ammattitaidon arvostus. Omat luottohenkilöni ovat lasinpuhaltajamestari Kari Alakoski sekä lasinpuhaltaja Janne Rahunen, joiden kanssa työstämme ja pohdimme tuotteen valmiiksi. Hionnasta vastaa Heikki Viinikainen. Riihimäellä Jaska Liikanen puhaltaa lasikokoelmani viini-ja kuohuviinilasit Lasismin hytissä.
Voimaa yhdessä tekemisestä
Yhteisöllisyys on Fiskarsissa tärkeää.
– Tämä on toimiva kyläyhteisö, joka elävöityy jatkuvasti. Kävelyllä tai kohtaamispaikka Laundryssä tapaa aina kiinnostavia ihmisiä, joiden kanssa voi pysähtyä juttelemaan. Tämä on mahtava paikka asua.
Ruokasalissa oleva taso on aikoinaan Onoman näyttelyyn rakennettu näyttelykaluste. Sen päällä on vaihtuva näyttely Camillan omaa sekä muiden tuotantoa.
Camilla kuuluu tänä vuonna 20 vuotta täyttävän Onoma-osuuskunnan perustajajäseniin. Silloinen 30 jäsenen joukko on kasvanut 110-päiseksi aktiiviseksi porukaksi, jossa on mukana kaikenikäisiä käsityöläisiä, muotoilijoita ja taiteilijoita eri aloilta. Toiminta perustuu kolmeen osa-alueeseen: näyttely- ja myymälätoimintaan sekä taiteilijaresidenssiin, jotka tuovat Fiskarsiin ihmisiä ympäri maailmaa. Onoma shopissa myydään jäsenten töitä. Kaikki on suunniteltu tai valmistettu Fiskarsissa. Taiteilijayhteisö mahdollistaa yhteistyön monen eri ammattikunnan kanssa ja esimerkiksi materiaaliyhdistelmiä on luonnollista toteuttaa.
Ilmari Tapiovaaran suunnittelema Mademoiselle-tuoli on Camillalle tärkeä. Se on lahja arkkitehti-isältä ja sisustusarkkitehti-äidiltä. Seinällä oleva Faces-teos on Howard Smithin.
– Toiminnan pitää jatkuvasti uudistua, se on tärkeää tulevaisuuden kannalta. Meidän pitää antaa tilaa uudelle eikä jäädä kiinni vanhoihin rakenteisiin, Camilla pohdiskelee ja jatkaa:
– Nimi ONOMA tulee sanoista on oma. Toiminta perustuu vahvasti talkoohenkeen ja yhdessä tekemiseen.
Työpaikka ja lepopaikka
Talossa tehtiin suuri remontti, sillä alakerrasta löytyi muun muassa asbestia. Talo oli aikanaan rakennettu ruukin työntekijöille ja siinä oli useampi asunto.
– Meillä käy yhä pihalla väkeä, jotka kertovat asuneensa joskus talossa. On mukavaa olla osa kylän historiaa. Talossa oli hyvä henki, jota halusimme säilyttää.
Yläkerran aulassa on Camillan teoksia.
Remontti alkoi heti, mutta se tehtiin ajan kanssa.
– Usein remontoidessa pitää tehdä päätöksiä liian nopeasti, siihen ei ehdi henkisesti mukaan. Huoneiden pitää itse löytää paikkansa, jotta niissä viihtyisi.
Sisääntuloon tehtiin isoimmat muutokset. Kylmä eteinen, betoniportaat ja monta ovea saivat lähteä valoisan ja avaran kuistin sekä hallin tieltä. Camillan isä arkkitehti Kurt Moberg piirsi talolle uuden terassin. Keittiön ja ruokasalin välinen oviaukko avattiin kokonaan. Näin tilat yhdistyivät, ja se onkin koko perheen lempipaikka.
Vanhat pinkopahvit säilytettiin. Talossa ei ollut uuneja, joten keittiöön muurattiin leivinuuni ja oleskelutiloihin varaavat takat. Vanhat puuhellat ovat myös yhä lämmityskäytössä.
Camilla ja Jukka sisustavat yhdessä, heillä on samantyylinen maku.
– Koti muuttuu elämän mukana. Huonekalut ja esineet vaihtavat paikkaa, sillä tämä ei ole museo, vaan koti jossa eletään.
Ikean keittiösaarekkeen ääressä vietetään paljon aikaa yhdessä. Jakkarat ovat Mikko Merzin suunnittelemat ja Petri Koivusipilän valmistamat.
Camilla pitää jokaisesta sarjastaan yhden teoksen itsellään. Näin työstä jää konkreettinen muisto ja näkee myös, miten esine toimii käytännössä.
– Muotoilijan on hyvä itsekin käyttää tuotteitaan. Teosteni kanssa pitää voida elää. Vasta käytössä huomaa, toimiiko esine.
Ruokasalin tuolit on ostettu eri paikoista. Siniset ovat Camillan äidin maalaamia. Taulut ovat Jaakko Pakkalan, sylinterimaljakko Howard Smithin ja kynttilänjalka Anneli Sainion.
Koti on koko perheelle lepopaikka, jossa kerätään voimia. Taiteilijan perheessä prosessit koettelevat välillä kaikkia, mutta perhe on ollut Camillan tukena ja ymmärtää taiteellisen prosessin hyvin vuosien kokemuksella. Alakerran työtilaan kuljetaan ulkokautta, jotta työn ja kodin välillä säilyy edes pieni pesäero.
– Ammattitaidon karttuessa kaaos vähenee ja luotto itseen kasvaa. Pelko epäonnistumisesta ei katoa, mutta silti on otettava riski. Muuten ei synny uutta. Koti pitää kasassa, Camilla pohtii ja toteaa:
– Tämä on täydellinen koti, en voi ajatellakaan muuttavani pois.
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
LUE KOTI & KEITTIÖ
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ