Keramiikka on Saijan intohimo. Hän rakentaa siitä kauniita asetelmia ympäri kotia.

Kol­mi­lap­si­nen per­he asuu per­heen isän lap­suu­den­ko­dis­sa. He ovat asu­neet täs­sä kak­si­ker­rok­si­ses­sa ki­vi­ta­los­sa jo kak­si­tois­ta vuot­ta. Seit­se­män­kym­men­tä­lu­vun lo­pus­sa ra­ken­ne­tus­sa oma­ko­ti­ta­los­sa on ne­li­ö­tä noin sata.

Aluk­si per­heel­lä oli vain yk­si lap­si ja ti­laa rei­lus­ti. Kun per­he kas­voi, rak­kaas­ta ko­dis­ta ei ha­lut­tu muut­taa, vaan uu­sil­la huo­ne­jär­jes­te­lyil­lä saa­tiin rat­kais­tua kai­kil­le omat ma­kuu­huo­neet. Yk­si ma­kuu­huo­ne loh­kais­tiin olo­huo­nees­ta ja toi­nen ylä­ker­ran au­las­ta. Myös kaik­ki tila vi­non­ka­ton al­la on hyö­dyn­net­ty.

Poik­keuk­sel­li­sen ko­dis­ta te­kee se, et­tä ko­di­kas si­sus­tus on teh­ty ko­ko­naan rus­ke­an eri sä­vyil­lä ja suu­rin osa ta­va­ras­ta on han­kit­tu käy­tet­ty­nä.

Ai­kaan­sa edel­lä

Per­heen äi­ti Sai­ja Hau­ta­la on ai­kaan­sa edel­lä si­sus­tust­ren­deis­sä. Hä­nen ja mie­hen­sä en­sim­mäi­nen yh­tei­nen koti 1990-lu­vul­la oli mus­ta­val­koi­nen, jo pal­jon en­nen kuin sii­tä tuli muo­tia. Rus­kea taas sopi tä­hän 1970-lu­vun ta­loon luon­te­vas­ti.

Sai­ja on ai­na pi­tä­nyt mur­re­tuis­ta sä­vyis­tä, vih­re­äs­tä ja rus­ke­as­ta.

– En tie­toi­ses­ti va­lit­se mi­tään sen vuok­si, et­tä se on tren­di­käs­tä. Luon­nos­sa­kin on lo­put­to­mas­ti rus­ke­an ja vih­re­än eri sä­vy­jä. Si­su­tus­tyy­li­ni on se, mikä tun­tuu it­ses­tä hy­väl­tä. Kun teen päi­vä­työk­se­ni jo­tain muu­ta, niin si­sus­ta­mi­nen on mi­nul­le ra­kas har­ras­tus, jo­hon to­sin suh­tau­dun hy­vin in­to­hi­moi­ses­ti, var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­ja Sai­ja tun­nus­taa.

– Meil­lä on pal­jon luo­vaa po­ruk­kaa alal­la.

Sotilastaulu on Ramo Tederin teos.

Epä­muo­dik­kai­ta löy­tö­jä

Keit­ti­ön on Ike­as­ta ja Sai­jan suun­nit­te­le­ma. Keit­ti­ö­kaap­pien run­got on tuu­nat­tu va­ne­ril­la. Vih­rei­den kaa­ke­lien en­sim­mäi­nen sau­maus oli hie­man lii­an ru­seh­ta­va, jo­ten Sai­ja hioi sau­mat kä­sin ja vaih­toi sau­mau­sai­neen vaa­le­am­paan.

Kaa­pin­run­koi­hin os­tet­tiin pari vuot­ta sit­ten uu­det puun­vä­ri­set ovet. En­sim­mäi­set oli­vat val­koi­set, mut­ta ne kel­las­tui­vat. Sai­ja ha­lu­si myös jo­tain läm­min­hen­ki­sem­pää, joka soin­tui­si pa­rem­min rus­ke­an sä­vyi­hin.

Sai­ja si­sus­taa ren­nos­ti ja luo­vas­ti. Esi­neil­le voi kek­siä uu­sia käyt­tö­tar­koi­tuk­sia ja nii­tä voi muo­ka­ta oman ma­kun­sa mu­kaan. Esi­mer­kik­si keit­ti­ön pör­röi­nen mat­to on alun pe­rin van­ha ryi­jy.

– Se, et­tä pi­tää epä­muo­dik­kais­ta asi­ois­ta te­kee si­sus­tus­löy­tö­jen te­ke­mi­ses­tä hel­pom­paa, Sai­ja ker­too nau­ra­en.

Olo­huo­ne uu­sik­si

Ko­din kaik­ki pie­ne­si­neet on Sai­ja ke­rän­nyt vuo­sien var­rel­la pai­kal­li­sil­ta kirp­pu­to­reil­ta Sa­los­ta. Ai­em­min myös kaik­ki ka­lus­teet oli os­tet­tu kirp­pik­sil­tä. Nyt olo­huo­neen ka­lus­teet on han­kit­tu uu­si­na.

– Me­nim­me os­ta­maan no­ja­tuo­lia, mut­ta os­tim­me­kin soh­van, Sai­ja pal­jas­taa.

– Saim­me soh­van edul­li­ses­ti, sil­lä joku oli ti­lan­nut Fur­ni­no­van rus­ke­an New York -soh­van ja jät­tä­nyt sen lu­nas­ta­mat­ta.

Uniik­ki soh­va­pöy­tä, joka on teh­ty kier­rä­te­tys­tä lai­van tiik­ki­kan­nes­ta, löy­tyi sa­mal­la reis­sul­la. Pari vuot­ta sit­ten os­tet­tiin lo­pul­ta se no­ja­tuo­li.

Taka-ak­se­lis­ta kaa­pin­ja­lat

Myös Sai­jan isä on tai­ta­va kä­sis­tään ja omaa vi­su­aa­lis­ta sil­mää. Hän on teh­nyt olo­huo­neen Ikea-kaa­pin si­rot ja­lat vuo­den -65 Mus­tan­gin taka-ak­se­lis­ta. Hän on koko elä­män­sä nik­ka­roi­nut kai­ken­lais­ta ja aut­ta­nut Sai­jaa tä­män si­sus­tusp­ro­jek­tien to­teu­tuk­ses­sa. Myös avi­o­puo­li­so on tot­tu­nut re­mon­toi­ja, sil­lä koti elää koko ajan.

Vii­mei­sin ko­din si­sus­tusp­ro­jek­ti oli van­hem­pien ma­kuu­huo­neen vi­non ka­ton pääl­lys­tä­mi­nen va­ne­ri­le­vyil­lä. Sa­mal­la Sai­jan isä teki heil­le upe­an sän­gyn­pää­dyn, joka ver­hoil­tiin Sai­jan os­ta­mal­la kan­kaal­la. Se oli odot­ta­nut ikui­suu­den kaa­pis­sa so­pi­vaa käyt­tö­koh­det­ta. Sai­jas­ta se oli niin iha­na kan­gas, et­tä hä­nen oli pak­ko hank­kia se, vaik­ka ei tien­nyt sil­loin vie­lä, mi­hin sen käyt­täi­si.

– Ai­ka ta­va­ran kau­pit­see, Sai­ja ker­too ja suun­nit­te­lee jo tu­le­vaa uu­dis­tus­koh­det­ta: Etei­sau­lan va­lais­tus­ta pi­täi­si pa­ran­taa. Tum­mat pin­nat syö­vät va­loa ja vaa­le­at hei­jas­ta­vat sitä, jo­ten ik­ku­na­ton tum­man­rus­kea tila on va­lon kan­nal­ta hy­vin haas­ta­va.

Ke­ra­miik­kaa ja kirp­pik­siä

Sai­ja pi­tää kier­rät­tä­mi­ses­tä, kos­ka iki­nä ei voi tie­tää, mitä löy­tö­jä te­kee. Kun os­taa kirp­pu­to­ril­ta, sääs­tää luon­toa ja omaa kuk­ka­ro­aan. Sai­ja os­taa myös pal­jon vaat­tei­ta kirp­pu­to­reil­ta. Se vaa­tii hie­man vai­van­nä­köä ja sil­mää kau­neu­del­le kai­ken roi­nan kes­kel­lä.

Ruo­ka­pöy­dän Sai­ja bon­ga­si Mau­rin ma­ka­sii­nis­ta Per­ni­ön van­hal­ta juna-ase­mal­ta. Set­tiin kuu­lui­vat tuo­lit, mut­ta ne oli­vat Sai­jan mie­les­tä lii­an ras­kaat, ja hän lait­toi ne kier­toon sa­man tien. Ti­lal­le löy­tyi­vät ita­li­a­lai­set Gal­li­ga­rik­sen tuo­lit Tori.fi:stä kym­pil­lä.

Vä­lil­lä Sai­ja myös myy pois yli­mää­räis­tä ta­va­raa kirp­pu­to­ril­la.

– Ai­na se ei ole help­poa. Esi­mer­kik­si pui­sen ja­lal­li­sen tar­joi­lu­va­din vein kirp­pa­ril­le, mut­ta en hen­no­nut myy­dä ja toin sen sa­laa ta­kai­sin ko­tiin.

Ko­dis­sa on pal­jon ke­ra­miik­kaa, jota Sai­ja on ke­rän­nyt kirp­pik­sil­tä. Sai­ja on ai­na pi­tä­nyt ke­ra­mii­kas­ta, ja jopa har­ras­ta­nut sitä.

– Sen te­ke­mi­nen on niin rau­hoit­ta­vaa, kun ei tar­vit­se aja­tel­la mi­tään muu­ta. Ai­no­as­taan kes­kit­tyä sii­hen, mi­ten savi muo­tou­tuu kä­sis­sä, Sai­ja ker­too.

Vanhimman tyttären huone on lohkaistu olohuoneesta. Nurkassa on kapea ikkuna olohuoneeseen antamaan lisävaloa tilaan.