Omenapuiden katveessa on mukavasti varjoa. Aurinko pilkistelee kuitenkin lempeästi oksien välistä.

Lam­men ran­nas­sa si­jait­se­van puu­tar­han van­hat ome­na­puut ja muut vil­liin­ty­mään pääs­seet kas­vit he­rät­ti­vät Ol­ga Isa­e­van ja Mark­ku Pulk­ki­sen huo­mi­on, kun he oli­vat et­si­mäs­sä uut­ta ko­tia Lo­vii­sas­ta vuon­na 2002.

– Heti ta­loa os­ta­es­sam­me näim­me puu­tar­has­sa val­ta­vas­ti po­ten­ti­aa­lia, vaik­ka piha oli räh­jäi­nen ja vil­liin­ty­nyt. Tont­ti ra­jau­tuu toi­sel­la puo­len puis­to­a­lu­ee­seen ja lam­peen, jota kut­sum­me Ku­nin­kaan­lam­mek­si. Se on osa Lo­vii­san lin­noi­tuk­sen val­li­hau­to­ja, Mark­ku ker­too.

Puutarha rajautuu Kuninkaanlammeksi kutsuttuun Loviisan linnakkeen vallihautaan. Puistomainen miljöö lisää tilan tuntua puutarhassa ja tuo paikalle paljon pieneläimiä. Näkymiä ihailevat myös Olgan tekemät risulinnut.

Lam­men his­to­ria yl­tää 1750-lu­vul­le, jol­loin bas­ti­o­ni Adolf Fred­ri­kin pe­rus­tus­työt aloi­tet­tiin. Kun lin­noi­tus­työt päät­tyi­vät, jäl­jel­le jää­nyt kai­van­to täyt­tyi ve­del­lä, ja syn­tyi Ku­nin­kaan­lam­pi. 1700-lu­vun lo­pul­ta on pe­räi­sin myös lam­men ran­taan ra­ken­net­tu talo, joka on nyt ol­lut kym­me­ni­sen vuot­ta Pulk­ki­sen per­heen koti.

Talo si­jait­see ihan­teel­li­ses­ti lä­hel­lä ton­tin ra­jaa ja van­haa pos­ti­tie­tä, jo­ten puu­tar­ha-alue on yh­te­näi­nen ja laa­ja. Van­hat pi­ha­ra­ken­nuk­set an­ta­vat ke­hyk­set ja suo­jaa. Vä­ri­kyl­läi­sel­lä puu­tar­hal­la on ko­koa ruh­ti­naal­li­set 1300 ne­li­ö­tä.

Si­pu­li­kas­vien ja ome­na­pui­den kuk­kies­sa piha he­rää veh­rey­teen. Lop­pu­ke­vään kas­vu on suo­ras­taan hui­ke­aa ja vih­reys rai­kas­ta.

Ome­na­pui­den kor­ke­al­le ku­rot­tau­tu­vat ok­sat ovat luon­non tai­de­te­os, jon­ka al­la nau­ti­taan tee­tä, ruo­kail­laan ja oleil­laan. Van­ho­jen pui­den kat­vee­seen syn­tyi kuin it­ses­tään viih­tyi­sä oles­ke­lu­pa­tio ja ruo­kai­lu­paik­ka. Au­rin­gon pil­kis­tä­es­sä ok­sis­ton lo­mas­ta voi tun­nel­mas­sa ais­tia jo­tain sa­maa kuin Rans­kan tai Ita­li­an maa­seu­tu­pi­hois­sa.

Ko­ris­te­o­me­na­puut kuk­ki­vat kau­niin vaa­le­an­pu­nai­si­na.

Lin­tu­lau­dal­la on tal­vi-ai­kaan vils­ket­tä ja vi­li­nää.

Uk­ko­lau­kat, Al­lium hol­lan­di­cum, kur­kis­te­le­vat ruu­su­pen­kis­sä.

Iloi­set vä­rit yh­dis­ty­vät kuk­ka­pen­keis­sä, täs­sä tulp­paa­ne­ja ja esi­koi­ta. Kau­niit sul­ka­mai­set leh­det kuu­lu­vat kot­kan­sii­pi­sa­ni­ai­sel­le.

Pi­has­ta löy­tyi van­ho­ja kas­ve­ja

Ihan tyh­jäs­tä ei Lo­vii­san puu­tar­haa tar­vin­nut aloit­taa. Van­ho­ja kas­ve­ja löy­tyi vil­liin­ty­nees­tä pö­hei­kös­tä siel­tä tääl­tä. Mar­ja­pen­saat, sy­ree­ni-ai­ta ja Poh­jan­täh­ti-köyn­nös­ruu­su ovat ko­ris­ta­neet puu­tar­haa jo vuo­si­kym­men­ten ajan.

Lu­kui­sat var­jo­lil­jat ovat saa­neet sie­men­tää rau­has­sa, ja nyt nii­tä put­kah­te­lee esiin eri puo­lil­la puu­tar­haa. Tun­nel­man luo­mi­seen on vaa­dit­tu myös pal­jon työ­tä, joka al­koi en­sim­mäi­se­nä vuon­na rai­vaa­mi­sel­la ja siis­ti­mi­sel­lä. Hil­jal­leen työ on tuot­ta­nut tu­los­ta.

– Nä­ky­mä puis­toon ja lam­mel­le päin oli ry­teik­köi­nen ja pen­sai­den peit­tä­mä. Rai­va­sim­me alaa ava­ram­mak­si, ja nyt saam­me naut­tia hiu­kan ta­val­lis­ta isom­mas­ta ve­si­ai­hees­ta. Puu­tar­ha­kin tun­tuu suu­rem­mal­ta ja ava­ram­mal­ta.

Kuis­tin kul­mal­la köyn­nös­tä­vät vil­li­vii­ni ja hu­ma­la. Pe­ren­na­pen­kis­sä odo­te­taan pi­o­nien ja ruu­su­jen kuk­ki­mis­ta.

Ome­na­pui­den kuk­kies­sa on puu­tar­has­sa al­ku­ke­sän rai­kas­ta vih­re­ää ja kuk­ka­lois­toa.

Ol­ga kas­vat­taa to­maa­tin­tai­me­net it­se. Nyt ko­kei­lus­sa on eri­koi­sia ve­nä­läi­siä la­jik­kei­ta.

Vaa­le­an­pu­nai­set ja pin­kit tulp­paa­nit saa­vat kont­ras­tia lä­hes mus­tis­ta Qu­een of Nigh­teis­ta. Il­man tum­mia tulp­paa­nei­ta vai­ku­tel­ma oli­si vai­sum­pi.

Sa­ta­kie­let sä­es­tä­vät pi­ha­töi­tä

Lam­men ran­nal­la kas­vaa luon­non­va­rai­sia kos­teik­ko­kas­ve­ja, ku­ten ren­tu­koi­ta, kel­ta­kur­jen­miek­kaa ja raa­tet­ta. Vie­rei­sel­lä puis­to­a­lu­eel­la on tut­tu­ja leh­to­met­sän kas­ve­ja. Suu­ret saar­net, tam­met ja vaah­te­rat ker­to­vat lin­noi­tu­sa­lu­een his­to­ri­aa. Ke­sä­päi­vien puu­tar­ha­töi­tä sä­es­tää sa­ta­kiel­ten kon­sert­ti. Lam­pi hou­kut­taa ran­noil­leen lin­tu­ja ja mui­ta eläi­miä.

Nä­ky­mis­tä naut­tii myös Van­ja-kis­sa, 11, jon­ka mie­les­tä pa­ras paik­ka puu­tar­has­sa on lam­men lä­hel­lä ole­va riip­pu­mat­to. Siel­lä le­ko­tel­les­sa voi seu­rata kai­kes­sa rau­has­sa lam­men vil­kas­ta elä­mää.

Mark­ku suun­nit­te­li kas­vi-huo­neen eng­lan­ti­lais­ten esi­ku­vien mu­kaan. Run­ko nik­ka­roi­tiin puus­ta, la­sit tee­tet­tiin ti­lauk­ses­ta. Nä­ky­mä on kuin eng­lan­ti­lai­ses­ta mök­ki­puu­tar­has­ta. Al­ku­ke­sän kuk­ki­joi­ta ovat kel­tai­set kul­le­rot ja lii­lan­pu­nai­set lau­kat.

Ol­ga ei kar­sas­ta vä­re­jä

Vaa­le­an­pu­nais­ta, lii­laa, kel­tais­ta, orans­sia, pu­nais­ta, si­nis­tä, val­kois­ta… ja tie­ten­kin pal­jon vih­re­ää. Ol­ga ei vä­re­jä kaih­da. Puu­tar­han van­ha run­ko ome­na­pui­neen ja pi­ha­sy­ree­nei­neen on muu­ta­mas­sa vuo­des­sa saa­nut vä­ri­kyl­läi­syyt­tä Ol­gan hoi­vis­sa.

– Pe­ren­noil­la ja si­pu­li­ku­kil­la olen ha­lun­nut tuo­da run­sas­ta kuk­ka­lois­toa koko puu­tar­ha-se­son­gin ajak­si, Ol­ga sa­noo.

Ke­vääl­lä kuk­ki­vat idän­si­ni­lil­jat, jou­lu­ruu­sut, ke­vät­sah­ra­mit, nar­sis­sit, ke­vä­te­si­kot ja tulp­paa­nit, joi­den jäl­keen avau­tu­vat pi­o­nit ja ruu­sut. Pu­na­ha­tut ja syys­lei­mut jak­sa­vat puo­les­taan pit­käl­le syk­syyn.

– Kun is­tu­tuk­set ovat run­sai­ta, kuk­kia raas­kii lei­ka­ta myös mal­jak­koon, Ol­ga li­sää.

Puu­tar­ha on muo­dos­tu­nut yri­tyk­sen ja ereh­dyk­sen op­pi­kou­lus­sa. Ol­ga ei ole teh­nyt sen tar­kem­pia suun­ni­tel­mia. Hän on luot­ta­nut ins­pi­raa­ti­oon ja het­ken huu­maan, sii­hen tun­tee­seen, joka oh­jaa puu­tar­has­sa te­ke­mis­tä het­ki het­kel­tä. Kau­neus on Ol­gan mie­les­tä puu­tar­han A ja O.

– Kai­kil­le kas­veil­le löy­tyy ai­na so­pi­va paik­ka. Eh­kä sitä jos­kus jou­tuu et­si­mään pi­tem­pään tai jopa vaih­ta­maan.

Hän käy tu­tus­tu­mas­sa eri tai­mis­toi­hin puu­tar­ha­ret­kil­lä, joil­ta tart­tuu usein mu­kaan jo­tain mie­len­kiin­tois­ta. Ys­tä­vien kans­sa vaih­de­taan ker­naas­ti kas­ve­ja.

– Olen saa­nut mo­nia pe­rin­ne­pe­ren­no­ja naa­pu­reil­ta ja tut­ta­vil­ta. Olen myös ti­lan­nut uu­sia tai­mia net­ti­kau­pois­ta. Ko­ke­muk­se­ni esi­mer­kik­si eng­lan­ti­lai­sis­ta Da­vid Aus­te­nin ja­los­ta­mis­ta ruu­suis­ta ovat eri­no­mai­set. Ruu­sun­tai­met tu­li­vat hy­vä­kun­toi­si­na pos­tit­se pe­ril­le ja ne ovat tal­veh­ti­neet­kin mai­ni­os­ti. Myös tulp­paa­ne­ja olen ti­lan­nut in­ter­ne­tis­tä, Ol­ga ker­too.

Van­jan lem­pi­paik­ka on lep­poi­sas­ti riip­pu­ma­tos­sa.

Pi­han van­haa tii­li­ra­ken­nus­ta ver­ho­a­vat sä­leik­kö­vil­li­vii­ni ja köyn­nös­hor­ten­sia.

Brit­ti­tyy­lin kan­nat­ta­jat

Puu­tar­han­hoi­to on Ol­gal­le in­to­hi­moi­nen har­ras­tus ja ti­lai­suus uu­den op­pi­mi­seen. Esi­ku­vik­seen hän mai­nit­see eng­lan­ti­lai­set mök­ki­puu­tar­hat, cot­ta­ge gar­de­nit, joi­den ren­to ja run­sas tyy­li vie­hät­tää. Kas­vi­huo­ne on brit­ti­läis­ten mal­liin to­teu­tet­tu, vaik­ka­kin it­se suun­ni­tel­tu. Kä­sis­tään kä­te­vä Mark­ku ra­ken­si sen hark­ko­pe­rus­tuk­sel­le pit­käs­tä puu­ta­va­ras­ta, ja la­sit tee­tet­tiin mit­ta-ti­lauk­se­na.

– Mie­tin kas­vi­huo­neen run­gon vä­riä pit­kään. Val­koi­nen tun­tui lii­an voi­mak­kaal­ta. Vih­reä on luon­te­vam­pi, ei­kä se ero­tu lii­ak­si ym­pä­ris­tös­tä, sa­noo Ol­ga sel­väs­ti­kin tyy­ty­väi­se­nä yh­tei­sen ra­ken­nusp­ro­jek­tin tu­lok­seen.

Ke­säk­si kas­vi­huo­ne täyt­tyy to­maa­tin­tai­mis­ta, jot­ka Ol­ga kas­vat­taa it­se. Sie­me­net hän tuo ko­ti­maas­taan Ve­nä­jäl­tä, mis­tä löy­tyy mie­len­kiin­toi­sia, eri­vä­ri­siä ja -muo­toi­sia to­maat­te­ja. Nyt la­si­huo­nees­sa kas­vaa 15 eri la­ji­ket­ta. To­maat­tien li­säk­si siel­lä kas­va­te­taan mo­nia yrt­te­jä, jois­ta nap­si­taan ver­so­ja ah­ke­ras­ti kei­tok­siin.

– Ke­vät­sa­laat­tiin li­sään val­ko­si­pu­lin­ver­so­jen ohel­la mint­tua ja lips­tik­kaa. Mint­tu ja lips­tik­ka maus­ta­vat myös ma­ri­na­de­ja. It­se kas­va­tet­tu­na kaik­ki mais­tuu pa­rem­mal­ta, vink­kaa Ol­ga.

Ome­na­pui­den kat­vees­sa kah­vi­tel­laan ja ruo­kail­laan. Mo­ne­na vuo­te­na puut ovat ol­leet val­koi­si­na kuk­ka­pil­vi­nä. Täl­lä ker­taa ku­kin­ta on vaa­ti­mat­to­mam­pi, vain muu­ta­mia kuk­kia siel­lä tääl­lä.

Tii­li­ra­ken­nuk­ses­sa ovat Ol­gan ja Mar­kun pie­ni puo­ti ja kah­vi­la, jot­ka toi­mi­vat Lo­vii­san Avoi­met puu­tar­hat ja Lo­vii­san Wan­hat ta­lot -ta­pah­tu­mien ai­ka­na.