Laa­toil­la saa ai­kaan mitä vain mi­ni­ma­lis­mis­ta re­he­vyy­teen.

Vaik­ka ma­te­ri­aa­li on kova, se voi vä­lit­tää myös läm­pöä.

Eri ko­koi­set laa­tat toi­mi­vat: lat­ti­aan suur­ta ja sei­nään mo­sai­ik­kia tai päin­vas­toin. Vaa­ka­suun­taan lai­te­tut, kiil­tä­vät, isot val­koi­set laa­tat oli­vat äs­ket­täin muo­tia. Te­at­raa­li­set laa­tat so­pi­vat pa­rem­min jul­ki­ti­loi­hin kuin ko­tei­hin. Tär­kein­tä on, et­tä laa­tan mit­ta­kaa­va so­pii ko­ko­nai­suu­teen. Laat­ta on osa si­sus­tus­ta.

Kiil­to­as­teet an­ta­vat kont­ras­tia, esim. him­meä lat­tia ja kiil­tä­vä sei­nä. Kui­va laat­ta ei ole liu­kas, mut­ta mär­kä­ti­lois­sa iso ja kiil­tä­vä lat­ti­a­laat­ta voi ol­la liu­kas.

Tois­to on te­ho­kas­ta ja kau­nis­ta.

Sau­ma on tär­keä osa pin­taa. Kan­nat­taa ko­keil­la muu­ta­kin kuin val­kois­ta tai vaa­le­an­har­maa­ta. Laa­toit­taa voi myös sau­maa­mat­ta.

Tär­kein­tä on, mi­ten laat­taa käyt­tää. Laat­ta voi ol­la kä­des­sä kuin ka­ra­mel­li, mut­ta ei toi­mi iso­na pin­ta­na. Laat­to­ja ei vaih­de­ta hel­pos­ti, jo­ten tur­vau­du laat­ta­liik­kei­den am­mat­ti­lai­siin tai suun­nit­te­li­joi­hin.

Laat­ta py­syy hy­väs­sä kun­nos­sa ja on help­po hoi­taa. Silk­ki­pai­net­tu laat­ta ei kes­tä ku­lu­tus­ta yh­tä hy­vin kuin sa­maa mas­saa kaut­taal­taan ole­va laat­ta. Par­hai­ten kes­tä­vät kui­va­pu­ris­te­laa­tat, por­cel­la­na­to-laa­tat ja mo­net luon­non­ki­vet.

Ai­dot luon­non­ki­vet ovat kau­nii­ta: esi­mer­kik­si kalk­ki­ki­vet, ko­ti­mai­nen gra­niit­ti ja peh­meä vuo­lu­ki­vi. Mar­mo­ri on ai­na muo­dis­sa, kun sitä käyt­tää hy­vin.

Ko­ti­mai­nen luon­non­ki­vi on eko­lo­gi­ses­ti kes­tä­vä rat­kai­su. Pin­ta­kä­sit­te­lyt ja hi­on­nat – him­meä, öl­jyt­ty, va­hat­tu, kil­l­tä­vä – li­sää­vät vaih­te­lua.

Vink­ke­jä laa­tan va­lin­taan

Mär­kä­ti­lo­jen lat­ti­a­laa­tan tu­lee ol­la kar­hea ja la­si­tet­tu tai la­sit­ta­ma­ton.

Lat­ti­a­laat­ta so­pii sei­nään, sei­nä­laat­ta ei lat­ti­aan.

Kaik­ki laa­tat ei­vät sovi ul­ko­ti­loi­hin. Laat­ta­sar­jois­sa mai­ni­taan pak­ka­sen­kes­täy­ys. Yleen­sä tii­viit, ns. por­cel­la­na­to-laa­tat so­pi­vat ulos. Kar­hea laat­ta on ul­ko­na tur­val­li­sem­pi.

Laa­tat ovat tur­val­li­sia pin­ta­ma­te­ri­aa­le­ja, ei­kä niis­tä ir­toa hai­tal­li­sia ai­nei­ta. Laat­to­jen raa­ka-ai­neet ja val­mis­tus­me­ne­tel­mät ovat ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­siä.

Työn laa­tu on tär­keä

Mär­kä­ti­lo­jen poh­ja­työt ovat vaa­ti­vat. Eri­tyi­sen pie­net ja isot laa­tat tar­vit­se­vat eh­dot­to­man ta­sai­sen sei­nän.

Laa­tat kiin­ni­te­tään laas­til­la. Laat­ta­lii­maa voi käyt­tää tie­tyis­sä ta­pauk­sis­sa. Mark­ki­noil­la on myös luk­ko­pon­til­li­sia laat­to­ja, joi­den asen­ta­mi­seen ei tar­vi­ta laas­tia.

Lä­hes kaik­ki laa­tat so­vel­tu­vat kos­tei­siin si­sä­ti­loi­hin. Kos­teus ei pää­se laa­tan läpi, mut­ta se voi imey­tyä ra­ken­tei­siin sau­mois­ta, jos ve­de­ne­ris­tys ei ole oi­kea.

Laat­ta­tyy­pit

Sei­nä­laat­ta = kaa­ke­li

Lat­ti­a­laat­ta = klink­ke­ri, por­cel­la­na­to, la­si­tet­tu, la­sit­ta­ma­ton, kiil­lo­tet­tu

AN­NA KRIS­TE­RI JA AN­NA-LII­SA HÄ­MÄ­LÄI­NEN | KUVA VAL­MIS­TA­JA

Asi­an­tun­ti­jat: si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Ilk­ka Mäl­ki­äi­nen, Ta­pet­ti­ta­lo, Lee­na Oi­ka­ri­nen / Orient OC­ci­dent, An­na-Kai­sa Tuo­mi / Puk­ki­la