Artikkeli
Punamultainen koulurakennus herätti heti Jennyn ja Joachimin huomion. Kunta oli pitänyt huolta rakennuksesta ja kunnostanut sitä vuosien mittaan. Remontissa rakennukseen luotiin tunnelmaa ottamalla esiin vanhoja lattioita. Lämmitysjärjestelmä päivitettiin maalämpöön.

Punamultainen koulurakennus herätti heti Jennyn ja Joachimin huomion. Kunta oli pitänyt huolta rakennuksesta ja kunnostanut sitä vuosien mittaan. Remontissa rakennukseen luotiin tunnelmaa ottamalla esiin vanhoja lattioita. Lämmitysjärjestelmä päivitettiin maalämpöön.

Jo­han­na Vi­re­a­ho ku­vat An­na­bel­le An­tas

Kun kotina on iso koulutalo, kaikkien harrastuksille riittää huoneita

Jenny Lindholmin ja Joachim Högvägin koti on Maalahden vanha koulurakennus. Hallimaisiin luokkahuoneisiin saatiin lämpöä ja kodin tunnelmaa samettisilla pinnoilla ja väreillä. Pihalle on noussut pari kasvihuonetta, ja puita istutetaan tulevien sukupolvien arboretumia varten.

Pel­to­mai­se­man kes­kel­lä nä­kyy pu­nai­nen, koo­kas ra­ken­nus, jota ke­hys­tää kol­me elä­mää näh­nyt­tä puu­ta. Ava­ras­sa mai­se­mas­sa talo tun­tuu mit­ta­val­ta. Vuon­na 1919 ra­ken­net­tu kou­lu on toi­mi­nut myö­hem­min päi­vä­ko­ti­na ja maa­han­muut­to­kes­kuk­se­na. Nyt ta­los­sa kai­ku­vat mu­siik­ki, nau­ru ja ilo. Jen­ny ja Jo­ac­him ovat re­mon­toi­neet sin­ne unel­mien­sa ko­din.

– Kun aloim­me et­siä yh­teis­tä ko­tia, mi­nul­la oli talo Kors­nä­sis­sä, mut­ta mat­ka töi­hin siel­tä tun­tui pit­käl­tä. Ajoim­me kat­so­maan myyn­nis­sä ole­vaa kou­lu­ra­ken­nus­ta ja ra­kas­tuim­me sii­hen sil­tä sei­so­mal­ta, Jen­ny ker­too.

Pa­rin vii­kon pääs­tä Jen­ny ja Jo­ac­him oli­vat jo kou­lun uu­sia omis­ta­jia. Elet­tiin vuot­ta 2017. Ra­ken­nus oli re­mon­toi­tu 1990-lu­vul­la ja oli si­nän­sä asuin­kel­poi­nen, mut­ta kai­pa­si päi­vi­tys­tä si­sus­tuk­sen ja tun­nel­man osal­ta. Huo­ne ker­ral­laan Jen­ny ja Jo­ac­him ovat teh­neet sii­tä mie­leis­tään.

Eteisen muovimaton alta paljastui vanha puulattia, jonka Jenny ja Joachim maalasivat vihreä-valkoisin ruuduin. Keltainen ovi tuo aurinkoisuutta.

Eteisen muovimaton alta paljastui vanha puulattia, jonka Jenny ja Joachim maalasivat vihreä-valkoisin ruuduin. Keltainen ovi tuo aurinkoisuutta.

– Ener­gi­a­te­hok­kuu­den kan­nal­ta on tie­tys­ti iha­na asia, et­tä ovia oli uu­sit­tu ja ik­ku­nat oli vaih­det­tu, mut­ta toi­saal­ta olen su­rul­li­nen, kun al­ku­pe­räi­siä ovia ja ik­ku­noi­ta ei ole enää. Uu­sis­sa ei ole sa­maa tun­nel­maa, sa­noo Jen­ny.

Jen­ny ja Jo­ac­him ovat et­si­neet kirp­pu­to­reil­ta ja ne­tis­tä van­ho­ja ovia pa­laut­taak­seen ajan tun­nel­maa. Eri­lai­set ovet tuo­vat vei­ke­ää kont­ras­tia si­sus­tuk­seen. Muo­vi­mat­to­jen al­ta on kai­vet­tu esiin van­ho­ja puu­lat­ti­oi­ta, jot­ka on hi­ot­tu ja kun­nos­tet­tu. Lat­ti­at on avat­tu ja vä­liin li­sät­ty myös eris­tei­tä.

Mon­ta uu­nia ja maa­läm­pö

Suu­rin työ on ol­lut sa­vu­piip­pu­jen kans­sa.

– Ai­koi­naan tääl­lä on ol­lut 13 tak­kaa, ka­mii­naa tai kaa­ke­liu­u­nia, jot­ka on pu­ret­tu. Olem­me muu­ran­neet yh­den pii­pun ja lait­ta­neet tän­ne kak­si kaa­ke­liu­u­nia, jot­ka läm­pi­ä­vät ah­ke­ras­ti tal­vi­ai­kaan. Läm­mi­tys­muo­to­na maa­läm­pö on isos­sa ta­los­sa ol­lut hyvä rat­kai­su, mut­ta eh­kä li­sääm­me pari kaa­ke­liu­u­nia, Jo­ac­him poh­tii.

Pa­ris­kun­ta saa­kin yleen­sä ih­met­te­le­viä ky­sy­myk­siä ta­lon läm­mi­tyk­ses­tä ja sen kal­leu­des­ta sekä sii­vouk­ses­ta. Läm­mi­tys­kus­tan­nuk­set ovat py­sy­neet koh­ta­lai­si­na maa­läm­mön ja Jo­ac­hi­min te­ke­mien au­to­ma­ti­soin­tien an­si­os­ta. Osa huo­neis­ta on tal­vi­ai­kaan vii­le­äm­piä ja elä­mä kes­kit­tyy tiet­tyi­hin huo­nei­siin. Kak­luu­nit läm­mit­tä­vät van­haa ta­loa ja tuo­vat tun­nel­maa.

Erilaiset matot auttavat luomaan kodikkaita nurkkauksia ja alueita isoon tilaan. Viherkasvit toimivat hyvinä tilanjakajina ja katseenvangitsijoina. Muovimattojen alta paljastui alkuperäinen lankkulattia.

Erilaiset matot auttavat luomaan kodikkaita nurkkauksia ja alueita isoon tilaan. Viherkasvit toimivat hyvinä tilanjakajina ja katseenvangitsijoina. Muovimattojen alta paljastui alkuperäinen lankkulattia.

Eh­dot­to­mas­ti vä­riä huo­nei­siin

Ta­lon huo­neet oli­vat os­to­het­kel­lä kaik­ki val­koi­sek­si maa­lat­tu­ja. Suu­ret, 50–60-ne­li­öi­set huo­neet tun­tui­vat sa­leil­ta, kyl­mil­tä ja kol­koil­ta. Jen­ny ja Jo­ac­him miet­ti­vät, mi­ten si­sus­tuk­seen sai­si ko­dik­kuut­ta ja läm­pöä.

– Meil­lä on sa­man­kal­tai­nen si­sus­tus­ma­ku. Ha­lu­sim­me mo­lem­mat vä­re­jä. Mur­re­tut sä­vyt so­pi­vat van­han ta­lon tun­nel­maan ja tuo­vat ko­dik­kuut­ta. Eh­kä olem­me tääl­lä myös roh­ke­am­pia ko­kei­le­maan ja lei­kit­te­le­mään vä­reil­lä, Jen­ny sa­noo.

Ala­ker­ras­sa on seit­se­män huo­net­ta, kak­si wc:tä ja kyl­py­huo­ne. Ylä­ker­ran ne­li­öi­hin mah­tuu kuu­si huo­net­ta ja kak­si kyl­py­huo­net­ta. Muut­to­kuor­mas­sa ei riit­tä­nyt ka­lus­tei­ta kaik­kiin huo­nei­siin. Van­ho­ja ka­lus­tei­ta saa­tiin su­ku­lai­sil­ta, ne­tis­tä ja kirp­pu­to­reil­ta.

– Al­kuun täy­tim­me ta­loa sil­lä mitä oli saa­ta­vil­la, mut­ta ny­kyi­sin olem­me tar­kem­pia. Saa­tam­me myy­dä sel­lais­ta, mikä ei ole osoit­tau­tu­nut toi­mi­vak­si tai jota em­me ha­lua. Pää­sään­töi­ses­ti os­tam­me ka­lus­teet käy­tet­tyi­nä sän­ky­jä lu­kuun ot­ta­mat­ta, Jen­ny ker­too.

Pa­ris­kun­taa miel­lyt­tää van­hois­sa ka­lus­teis­sa ma­te­ri­aa­lien ai­tous ja kä­si­työn mää­rä. Ne ovat kau­nii­ta, tar­kas­ti teh­ty­jä ja laa­duk­kai­ta. Jen­nyl­lä on myös kyky näh­dä, mi­ten hy­vän muo­toi­nen tai oloi­nen esi­ne voi pie­nel­lä muu­tok­sel­la, lis­tal­la tai maa­lil­la saa­da uu­den il­meen.

Jennyn ateljeen ja työtilan kalusteet ovat käytännöllistä ja selkeää 1950-lukua. Opettajan kirjoituspöytä on talon alkuperäisiä kalusteita.

Jennyn ateljeen ja työtilan kalusteet ovat käytännöllistä ja selkeää 1950-lukua. Opettajan kirjoituspöytä on talon alkuperäisiä kalusteita.

Ik­ku­na­ton atk-luok­ka ko­ti­te­at­te­rik­si

Jen­nyl­lä ja Jo­ac­hi­mil­la on kum­mal­la­kin omat ti­lat har­ras­tuk­sil­leen ja työl­leen. Jo­ac­hi­min stu­di­os­sa soi 80-lu­vun mu­siik­ki. Hän soit­taa muun mu­as­sa pi­a­noa, ki­ta­raa ja bas­soa. Jen­nyn huo­ne on py­hi­tet­ty työs­ken­te­lyl­le ja hy­väl­le olol­le.

– Joo­gaan omas­sa huo­nees­sa­ni sil­loin, kun mi­nul­la on ai­kaa ja so­pi­va het­ki. Saa­tan saa­da Lei­an mu­kaan joo­gaa­maan, Jen­ny ker­too.

Pa­ris­kun­nan suo­sik­ki­huo­ne on suu­ri sali, jos­sa on ti­laa juh­lia jou­lua yh­des­sä pit­kän pöy­dän ää­res­sä.

Toi­min­to­jen osal­ta han­ka­lin­ta oli miet­tiä käyt­tö­tar­koi­tus 90-lu­vul­la teh­dyl­le tie­to­ko­ne­luo­kal­le, jos­sa ei ol­lut ol­len­kaan ik­ku­noi­ta. Sii­tä tuli lo­pul­ta mai­nio ko­ti­te­at­te­ri.

Keittiössä on aamiais-nurkkaus. Cumulus-kattovalaisin on 70-luvulta,  maalatun peltivalaisimen on suunnitellut Anna-Maija Salo.

Keittiössä on aamiais-nurkkaus. Cumulus-kattovalaisin on 70-luvulta, maalatun peltivalaisimen on suunnitellut Anna-Maija Salo.

Kas­veil­le on ti­laa

Jen­ny ja Jo­ac­him ra­kas­ta­vat kas­ve­ja, ja Jen­ny on ah­ke­ras­ti li­sää­mäs­sä pis­tok­kais­ta uu­sia kas­ve­ja ison ko­din mo­nil­le ik­ku­noil­le.

– Tun­tuu hy­väl­tä näh­dä vih­reyt­tä ja pa­la­nen luon­toa si­säl­lä. Kas­vit tuo­vat si­sus­tuk­seen oman li­sän­sä. On myös pal­kit­se­vaa hoi­taa ja kas­vat­taa tääl­lä vi­her­kas­ve­ja, sil­lä mo­net kas­vit viih­ty­vät van­has­sa ta­los­sa, Jen­ny sa­noo.

Osa kas­veis­ta on pe­räi­sin Jen­nyn iso­van­hem­mil­ta ja nii­hin liit­tyy myös muis­to­ja ja ta­ri­noi­ta.

Jos kas­vi ei näy­tä me­nes­ty­vän jos­sa­kin pai­kas­sa, Jen­ny siir­tää sen toi­sen ik­ku­nan ää­rel­le. Yleen­sä jos­ta­kin löy­tyy ai­na so­pi­va olo­suh­de. Kas­vit voi­vat hy­vin, kun ne saa­vat sään­nöl­li­sen hoi­to­kier­rok­sen. Vii­kon vä­lein Jen­ny te­kee kas­vi­kier­rok­sen ja siis­tii, kas­te­lee ja lan­noit­taa vi­her­kas­vit tar­peen mu­kaan.

– Olen huo­man­nut, et­tä pei­kon­leh­ti te­kee isom­pia leh­tiä, kun lai­tan il­ma­juu­ret ve­teen. Myös kas­vien leik­kaa­mi­nen ja pis­tok­kai­den ot­ta­mi­nen saa kas­vit tuu­heu­tu­maan, ja kai­ken li­säk­si saan pis­tok­kais­ta uu­sia vi­her­kas­ve­ja.

Is­tu­tam­me pui­ta ja kas­va­tam­me ap­ri­koo­se­ja

Muu­ta­man vuo­den mit­taan myös kou­lun pi­ha­pii­ri on ko­ke­nut muu­tok­sia. Os­to­het­kel­lä so­ral­la ol­lut piha on veh­rey­ty­nyt nur­mi­kos­ta ja is­tu­tuk­sis­ta. Jen­ny on in­nos­tu­nut puu­tar­has­ta, is­tu­tu­sa­lu­ei­den suun­nit­te­lus­ta ja nii­den hoi­dos­ta. Pa­ris­kun­ta on myös aloit­ta­nut oman ar­bo­re­tu­min eli puu­la­ji­puis­ton luo­mi­sen. Eri­tyi­ses­ti Jo­ac­him on in­nos­tu­nut puis­ta. Ek­soot­ti­set ko­kei­lut ilah­dut­ta­vat. Tulp­paa­ni­puu on jo kas­va­nut muu­ta­mas­sa vuo­des­sa Jo­ac­hi­mia kor­ke­am­mak­si ja sel­vin­nyt kyl­mis­tä tal­vis­ta hy­vin. Ap­ri­koo­si­puu kuk­ki ke­vääl­lä run­saa­na ja lu­pai­lee tänä vuon­na mu­ka­vas­ti sa­toa. Se kas­vaa tuu­lil­ta suo­jas­sa kas­vi­huo­nees­sa.

– Haa­vei­lem­me, et­tä nä­em­me pui­den täyt­tä­vän au­ke­aa mai­se­maa. Kas­vu vie kui­ten­kin ai­kaa, ja sik­si on tär­ke­ää is­tut­taa puut en­sim­mäi­sek­si. Eh­kä 70–100 vuo­den pääs­tä tääl­lä näyt­tää hy­väl­tä, sa­noo Jo­ac­him pil­ke sil­mä­kul­mas­saan.

Puut tuo­vat ker­rok­sel­li­suut­ta ja ajan tun­tua.

– Van­ho­ja pui­ta pi­täi­si kun­ni­oit­taa. Kaa­det­tua puu­ta ei saa enää ta­kai­sin, ja uu­den kas­vu vie vuo­si­kym­me­niä, Jen­ny muis­tut­taa.

Kasvihuone on rakennettu kierrätysmateriaaleista. Ovi ja ikkunat ovat saaneet kuvausten jälkeen salvianvihreän värin.

Kasvihuone on rakennettu kierrätysmateriaaleista. Ovi ja ikkunat ovat saaneet kuvausten jälkeen salvianvihreän värin.

Kas­vi­huo­neet pi­ha­ra­ken­nus­ten jat­kee­na

Jo­ac­him ja Jen­ny ovat is­tut­ta­neet lap­sil­le omat puut, Lei­al­le tam­men ja Len­nar­til­le sak­san­päh­ki­nän. He ovat myös ra­ken­ta­neet pi­hal­le kak­si kas­vi­huo­net­ta. Kum­pi­kin on teh­ty van­han pi­ha­ra­ken­nuk­sen jat­keek­si. Me­lo­ni­ta­lok­si kut­sut­tu kas­vi­huo­ne on van­han sau­nan yh­tey­des­sä. Sen suo­jis­sa kas­va­te­taan kurk­ku­ja ja jopa me­lo­nei­ta. Au­to­tal­lin sei­nus­taa vas­ten on toi­nen kas­vi­huo­ne to­maa­teil­le ja vii­ni­köyn­nök­sil­le.

– Minä haa­vei­len tal­vi­puu­tar­has­ta, oi­ke­as­ta oran­ge­ri­as­ta. Tääl­lä tuu­lee pal­jon, ja oran­ge­ri­an suo­jis­sa voi­si is­tus­kel­la ja oleil­la. Ra­kas­tai­sin sen tun­nel­maa, Jen­ny sa­noo.

Elä­mä van­has­sa ta­los­sa on täyn­nä te­ke­mis­tä, van­han kun­nos­tus­ta ja uu­den ide­oin­tia. Vii­kon­lop­pui­sin per­heel­lä on kui­ten­kin ai­kaa naut­tia kun­non aa­mi­ai­nen yh­des­sä. Sit­ten päi­vä jat­kuu pi­ha­kier­rok­sel­la, kas­vien kas­te­lul­la ja ka­nien ruo­kin­nal­la. Ke­säl­lä elä­mä kes­kit­tyy ulos. Tal­vel­la on lupa kä­per­tyä si­säl­le.

KOTI

Maa­lah­del­la

Van­ha kou­lu­ta­lo 600 m², piha 4 000 m².

ASUK­KAAT

Jen­ny Lind­holm, Jo­ac­him Hög­väg ja lap­set Leia ja Len­nart.
Ins­tag­ra­mis­sa @jen­ny­lind.holm ja @tuuf_ar­bo­re­tum.

LUE KOTI & KEITTIÖ

LUE KOTI & KEITTIÖ