Jykevä tuoli on italialaisen Enzo Marin 1970-luvulla suunnittelema Sedia 1. Se on itse rakennettava tuoli, jonka ohjeet suunnittelija halusi julkaista kaikille, mutta tuoleja myydään myös eri firmojen valmistamina. Maria bongasi tuolin Tori.fi:stä. Pariskunta fiilistelee tietynlaista raakuutta: materiaalit saavat näkyä. Averi Designin Flo-kattovalaisimen varjostin on tehty kierrätysverhoista.

Pispala on rakentunut aikoinaan työläiskaupunginosaksi Suomen korkeimmalle soraharjulle, Pispalanharjulle, Näsijärven ja Pyhäjärven väliin. Sitä luonnehditaan usein Tampereen kauneimmaksi kaupunginosaksi. Ilman asemakaavaa vanhat puutalot rakennettiin hauskasti sikin sokin.

Täs­sä ko­dis­sa eh­kä ih­meel­li­sin­tä on valo.

– Kun tie­tyn­lai­nen valo tu­lee, alan kier­tää ko­tia ja vain kat­soa va­loa, sil­loin kaik­ki muu ka­to­aa. Hu­mal­lun va­los­ta, Ma­ria Pa­lo­huh­ta ker­too.

Va­lol­la voi ol­la te­ke­mis­tä sen kans­sa, et­tä koti si­jait­see kah­den jär­ven vä­lis­sä. Tai sen, et­tä talo on ra­ken­net­tu kor­ke­al­le rin­tee­seen. Tai sit­ten kyse on vain tai­a­no­mai­ses­ta Pis­pa­las­ta.

Ma­ria muis­taa ihail­leen­sa Tam­pe­reen oma­lei­mais­ta kau­pun­gi­no­saa jo tei­ni-ikäi­se­nä. Hä­nen yh­dek­sän vuot­ta van­hem­pi vel­jen­sä asui Pis­pa­las­sa, ja Ma­ria mat­kus­ti sin­ne kai­kil­la lo­mil­laan. Hän piti paik­kaa ih­meel­li­se­nä ja eri­tyi­se­nä, ja siel­lä asu­mi­nen tun­tui uto­pi­al­ta. Nyt uto­pi­as­ta on tul­lut tot­ta, mut­ta yhä Pis­pa­las­sa asu­mi­nen tun­tuu ih­meel­li­sel­tä seik­kai­lul­ta.

– Nau­tin, kun ym­pä­ris­tö ei ole sään­nön­mu­kai­nen, saa ol­la va­paa. Tun­tuu ab­sur­dil­ta, et­tä edes asum­me tääl­lä, Ma­ria sa­noo.

Ta­lois­sa saa nä­kyä eris­kum­mal­li­suus ja leik­ki­syys, tun­nel­ma on ky­lä­mäi­nen. Ym­pä­röi­vien jär­vien vesi rau­hoit­taa ja he­rät­tää eloon.

Keittiöremonttia harkittiin tarkkaan. Kaapiston runkoja säästettiin sen verran kuin oli mahdollista. Uudet, rauhallisen sävyiset peiliovet ja yksinkertaiset vetimet sopivat 100-vuotiaan talon sieluun. Feather Grey -sävyiset ovet ja kvartsitaso tilattiin A.S. Helsingöltä. Seinään löytyi Cover Storyn Pablo-sävy. Seinälamput löytyivät Tori.fi:stä. Tauluhyllylle voi vaihdella esineitä tauluista leikkuulautoihin. Ruskeasävyinen taulu hankittiin Fidasta, signeeraus on luultavasti Jorma Matikainen. Hana on Tapwellin.

Haus­sa van­ha talo

Ma­ria ja Niko Nau­holz ovat tuo­re pa­ris­kun­ta, vaik­ka he ovat tun­te­neet toi­sen­sa Sei­nä­jo­el­la vie­te­tyis­tä ylä­as­te­a­jois­ta as­ti. Suh­teen sy­ven­nyt­tyä he tes­ta­si­vat yh­tei­sa­su­mis­ta Ni­kon ko­dis­sa, kun Ma­ria piti ”vaih­to­vuo­den” ja muut­ti vuo­dek­si Tur­kuun. Tam­pe­re kui­ten­kin veti puo­leen­sa, sil­lä Ma­ri­al­la on siel­lä laa­ja ys­tä­vä­pii­ri ja per­heet Sei­nä­jo­el­la ovat nyt lä­hem­pä­nä. Ma­ria oli asu­nut 10 vuot­ta Tam­pe­reel­la, Ni­kol­le kau­pun­ki on uu­si.

Oli sel­vää, et­tä uut­ta ko­tia et­si­tään jo elä­mää näh­nees­tä ta­los­ta. Mo­lem­mat ovat van­ho­jen ra­ken­nus­ten in­toi­li­joi­ta. Eri­tyi­sen in­to­hi­moi­ses­ti he suh­tau­tu­vat juu­ri ko­tin­sa ikäi­siin, sata vuot­ta van­hoi­hin ta­loi­hin.

Uniik­ki asun­to teki vai­ku­tuk­sen. Pie­net huo­neet luo­vat tur­vaa ja pe­sä­mäis­tä tun­net­ta. Suu­rem­pia ne­li­öi­tä he ei­vät kai­paa.

– Li­sä­ne­li­öi­tä var­ten pi­täi­si hank­kia ta­va­raa, jota em­me oi­ke­as­taan tar­vit­se. Ha­lu­am­me ym­pä­röi­dä it­sem­me vain tar­peel­li­sel­la, pa­ris­kun­ta sa­noo.

Asun­to os­tet­tiin mar­ras­kuus­sa 2022, mut­ta kos­ka Ma­ri­al­la oli opet­ta­jan paik­ka Tu­rus­sa lu­ku­kau­den lop­puun, luo­vu­tus so­vit­tiin huh­ti­kuul­le. Nel­jä kuu­kaut­ta käy­tet­tiin tu­le­van ko­din suun­nit­te­luun ja ”to­rit­te­luun”, kun et­sit­tiin so­pi­via huo­ne­ka­lu­ja yh­tei­seen ko­tiin. Otet­tiin myös ris­ke­jä hank­ki­mal­la huo­ne­ka­lu­ja asun­toon, jos­sa ei vie­lä asut­tu, mut­ta suu­rin osa ris­keis­tä kan­nat­ti.

Pienissä huoneissa on omat sisustushaasteensa. Niko oli ostanut edelliseen kotiinsa kotimaisen sohvan, josta ei haluttu luopua. Oli senteistä kiinni, että se mahtui uuteen kotiin. Edelliset omistajat olivat valinneet olohuoneen seinien väriksi Tikkurilan Tofun. Se miellytti niin, että seinät maalattiin uudelleen samalla sävyllä. Olohuoneen pöytänä toimiva lava on tuotu Suomeen Keski-Euroopasta. Sohvapöytä on sen verran hallitseva, että se kaipasi kaverikseen rauhallista mattoa. Marokkolainen villamatto hankittiin Matto-Matista. Pienelle seinähyllylle on nostettu kirpputorilta löytynyt sininen kannu. Muratti villiintyi tässä kodissa kovaan kasvuun.

Retrotuoli kuului ehdottomasti tulisijan viereen. Se on löytö Tori.fi:stä. Hayn Matin-seinävalaisin toistaa hienosti keittiön kattovalaisimen tyyliä.

Sie­luk­kai­ta löy­tö­jä

Käy­te­tyn ta­va­ran os­ta­mi­nen vaa­tii ai­kaa ja en­na­koin­tia. On ih­meel­lis­tä, mil­lais­ten esi­nei­den ää­rel­le pää­tyy, pa­ris­kun­ta miet­tii.

– Ei vält­tä­mät­tä tule et­si­neek­si pei­liä 1800-lu­vul­ta, mut­ta sel­lai­sen voi kui­ten­kin löy­tää. Mi­ten täs­sä kävi näin hie­nos­ti, voi vain jäl­ki­kä­teen ih­me­tel­lä, Ma­ria ker­too.

Mo­lem­mil­le tuo­vat mer­ki­tys­tä ta­va­roi­den ta­ri­nat ja sie­luk­kuus. Tun­tui­si vie­raal­ta ha­kea ka­lus­tei­ta uu­te­na kaup­pa­kes­kuk­ses­ta. Mo­lem­mat ovat sa­man­lai­sia ”to­ri­hauk­ko­ja”. Yleen­sä Ma­ria te­kee löy­döt ja Niko ha­kee ne.

– Ai­na Niko tu­lee ha­ku­reis­sul­ta ker­to­en, et­tä oli taas ai­van iha­na koh­taa­mi­nen ja jäi niin läm­min olo, Ma­ria nau­raa.

– Ih­mi­set jää­vät mie­lel­lään ru­pat­te­le­maan ja ker­to­maan huo­ne­ka­lu­jen his­to­ri­aa pi­dem­mäs­ti­kin, Niko pe­rus­te­lee.

Ei­kö tei­tä stres­saa et­si­mi­nen, heil­tä on ky­syt­ty. Päin­vas­toin, on kuin kat­soi­si isoon aar­re­ark­kuun. Van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja ei tule enää li­sää, nyt niil­le saa tar­jo­ta pi­dem­män elä­män.

Yh­des­tä Tori-han­kin­nas­ta tuli vään­tö, joka jäl­keen­päin nau­rat­taa. Ko­ti­o­vel­le il­mes­tyi Ar­te­kin ruo­kai­lu­ryh­mä ko­tiin kul­je­tet­tu­na, vaik­ka Ma­ria oli au­tu­aan tie­tä­mä­tön, et­tä os­tos­ta oli edes teh­ty. Edul­li­sen hin­nan vuok­si Ma­ria pel­kä­si Ni­kon os­ta­neen vää­ren­ne­tyt huo­ne­ka­lut ja tii­ra­si lei­mo­ja tas­ku­lam­pul­la. Niko puo­les­taan oli var­ma, et­tä teki elä­män­sä löy­dön. On­nek­si pöy­tä oli ko­kon­sa puo­les­ta hyvä ja muo­to­kie­li sopi uu­teen ko­tiin. Ma­ria lep­pyi, ja Niko on ta­pauk­sen jäl­keen­kin us­kal­ta­nut os­taa huo­ne­ka­lu­ja ky­sy­mät­tä.

Sisääntulokerroksessa kuljetaan eteisestä vaatehuoneena toimivan pienen aulan läpi olohuoneeseen. Samassa kerroksessa ovat myös keittiö ja lepohuone. Alakertaan laskeudutaan kapeita kierreportaita pitkin. Siellä sijaitsevat makuuhuone ja työhuone. Maria kuvailee Nikoa veijariksi ja tämän istumapaikkaa leveällä kaiteella ”nikomaiseksi”.

”Kukkahuone” teki näytössä suurimman vaikutuksen. Vaikka huoneessa on värikäs tapetti, se on silti rauhoittava lepohuone. Maria rakastaa nukkua siellä päiväunia. Maria sairastaa fibromyalgiaa, joka vie voimavaroja. Huone toimii myös runonkirjoitushuoneena, ja näkymä kallioille ruokkii luovuutta. ”Täällä ei tehdä töitä tai olla puhelimella, vaan hakeudutaan sellaisten asioiden äärelle, jotka vahvistavat yhteyttä itseen”, Maria sanoo.

Lat­ti­at kon­tat­tiin uu­sik­si

Ma­ria ja Niko ha­lu­si­vat löy­tää ko­din, jo­hon he ra­kas­tui­si­vat sel­lai­se­naan, il­man et­tä oli­si pak­ko aloit­taa suur­ta re­mont­ti­ru­pe­a­maa. Ai­van il­man re­mont­tia ei kui­ten­kaan sel­vit­ty, vaan keit­ti­ön uu­dis­tus­ta, lat­ti­an hi­on­taa ja maa­laus­töi­tä teh­tiin pari kuu­kaut­ta.

– Yl­lät­tä­vän pal­jon me kui­ten­kin teim­me, Niko ih­met­te­lee jäl­ki­kä­teen.

– Lat­ti­aan pu­rim­me si­sus­tus­pa­tou­tu­mam­me. Val­koi­set lat­ti­at hi­ot­tiin ja li­pe­ä­kä­si­tel­tiin, min­kä jäl­keen vie­lä suo­pa­kuu­ra­sim­me ne kol­meen ker­taan it­se. Niis­tä tuli upe­at! Ma­ria sa­noo.

Niko teki keit­ti­ön re­mon­tin Ma­ri­an isän ja lä­hi­pii­ris­tä löy­ty­neen tim­pu­rin kans­sa. Niko oli ta­van­nut ap­piuk­kon­sa vain pari ker­taa en­nen yh­teis­tä pro­jek­tia.

– Pa­ras tapa tu­tus­tua on teh­des­sä, Niko kom­men­toi ja kiit­tää Ma­ri­an isän tsemp­paa­vaa asen­net­ta.

Val­mis­ta ha­lut­tiin saa­da ju­han­nuk­sek­si, jo­ten säh­kö­a­sen­ta­jia soi­tel­tiin 30 läpi, en­nen kuin tärp­pä­si.

– Nyt kuu­los­taa has­sul­ta, et­tä oli niin kii­re, Ma­ria miet­tii.

Sängyn yläpuolelle on ripustettu kuvataiteilija Karkki Mäkelän pieni työ. Puulintu on Tori.fi:stä, sen on tehnyt edesmennyt taiteilija Leena Hyytiä. Sängynrunko on Karup Designin Kanso.

Alakerran työhuoneeseen kuljetaan makuuhuoneen kautta. Pariovet makuuhuoneen ja työtilan välissä ovat edellisten asukkaiden lisäämät. Torista löytynyt Domus-tuoli noudettiin Helsingistä, se on myyjän mukaan valmistettu 1950-luvulla. Pöytätaso hankittiin käytettynä ja maalattiin itse. Iso kasvi on siroliuska-aralia.

Vä­hä­e­leis­tä rau­haa

Ni­koa kieh­too Bau­haus-tyy­li, jo­hon hän miel­tää kuu­lu­vak­si pel­kis­te­tyt lin­jat, pää­vä­rit ja usein me­tal­li­run­koi­set huo­ne­ka­lut.

– Se ei näy tääl­lä, yri­tit kyl­lä vä­hän ai­kaa! Ma­ria sa­noo ja nau­raa.

– On ko­din tyy­lis­sä toki tie­tyn­lai­nen pyr­ki­mys vä­hä­e­lei­syy­teen. Se nä­kyy esi­mer­kik­si sii­nä, et­tä keit­ti­ös­tä ha­lu­sim­me ai­kaa kes­tä­vän ko­ko­nai­suu­den, joka ei he­rät­täi­si muu­tos­tar­vet­ta si­sus­tust­ren­dien vaih­tu­es­sa, Ma­ria sa­noo.

Myös kiin­to­ka­lus­tei­den ha­lut­tiin miel­lyt­tä­vän sil­mää pit­kään. Vaih­te­lua voi saa­da maa­laa­mal­la sei­niä tai vaih­te­le­mal­la esi­nei­tä tai tau­lu­ja.

– Vä­hä­e­lei­syys voi ol­la jon­kun mie­les­tä tyl­sää, mut­ta meil­le se tuo rau­haa ja li­sää käyt­töi­kää. Moni luu­lee, et­tä py­rin mi­ni­ma­lis­miin, mut­ta se tu­lee luon­nos­taan, kun olen pyr­ki­nyt ra­ken­ta­maan ym­pä­ris­tön, jos­sa tun­nen le­vol­li­suut­ta, Ma­ria miet­tii.

Ma­ria ker­too kär­si­vän­sä siis­teys­hä­pe­äs­tä, mut­ta niin päin, et­tä mel­kein no­lot­taa, kun on niin siis­tiä. Lap­suu­den­ko­dis­sa opit­tu siis­teys­ta­so muo­dos­tui tur­va­te­ki­jäk­si, ja kun pään si­säl­lä on ka­oot­tis­ta, siis­teys luo sel­keyt­tä.

– Mi­nun on hel­pom­pi ope­tel­la siis­tim­mäk­si kuin Ma­ri­an sot­kui­sem­mak­si! Niko kom­men­toi. Hän ihai­lee Ma­ri­an es­teet­ti­syyt­tä.

– Tuo iloa, et­tä asi­at on ase­tel­tu kau­niis­ti. Kaik­ki mitä Ma­ria te­kee, hän te­kee sy­dä­mel­lään, oli kyse sit­ten ih­mis­ten hy­vin­voin­nin tu­ke­mi­ses­ta tai si­sus­tuk­ses­ta, Niko ku­vai­lee.

Tonttia oli jyrkkyyden vuoksi aikoinaan luonnehdittu rakennuskelvottomaksi, mutta niin vain Vuorenmaan herra aloitti keltaisen talon rakennustyöt 100 vuotta sitten. Valmistui korkea, neljän asunnon talo, joka näyttää omakotitalolta. Marian ja Nikon keltainen talo on kolmikerroksinen, viereinen talo jopa nelikerroksinen. Neljä taloa muodostavat taloyhtiön, jolla ei ole huoltoyhtiötä, joten rakennuksista ja pihoista huolta pitäessä tulee väistämättä tutustuttua naapureihin. 2. Pienellä puisella ketulla saa kattilan kannen raolleen. ”Hylly kaipasi jotain pientä esinettä, ja katsonkin aina ensin omista laatikoista ennen kuin hankin mitään. Esille laitetaan mieluiten päivittäin käytössä olevia esineitä”, Maria kertoo.