Artikkeli
Hiort af Ornäsin Kim-sohva tuli vastaan nettikirpputorilla ja se kunnostettiin. Nurkassa on Janetten isän ensimmäisillä palkkarahoillaan ostama radio. Trofeet seinällä kertovat perheen miesväen metsästysharrastuksesta. Mökin sisustus on enemmän Janetten käsialaa, mutta Kim löysi tuvan pitkän pöydän Närpiön Pirttikylän omaleimaisesta antiikkiliikkeestä. Pöydän ympärillä olevat puutuolit ovat Janetten papan tekemät.

Hiort af Ornäsin Kim-sohva tuli vastaan nettikirpputorilla ja se kunnostettiin. Nurkassa on Janetten isän ensimmäisillä palkkarahoillaan ostama radio. Trofeet seinällä kertovat perheen miesväen metsästysharrastuksesta. Mökin sisustus on enemmän Janetten käsialaa, mutta Kim löysi tuvan pitkän pöydän Närpiön Pirttikylän omaleimaisesta antiikkiliikkeestä. Pöydän ympärillä olevat puutuolit ovat Janetten papan tekemät.

Au­ne Wa­ro­nen ku­vat Heik­ki Rau­tio

Kristii­nan­kau­pungin 1800-luvun hirsitalo kunnostettiin historiaa hellien

Janette ja Kim Westerlundin perheen mökki on Kristii­nan­kau­pun­gissa Kissan­piis­kaa­jan­ku­jalla, Suomen kolmanneksi kapeimmalla kadulla, keskellä suojeltua puutalokaupunkia.

Puinen sohva löytyi huutokaupasta. Tuvan hirret käsiteltiin mehiläisvahaöljyllä. Muutamaan kohtaan kehystettiin seinän vanhoja sanomalehtiä ja tapetinpaloja.

Puinen sohva löytyi huutokaupasta. Tuvan hirret käsiteltiin mehiläisvahaöljyllä. Muutamaan kohtaan kehystettiin seinän vanhoja sanomalehtiä ja tapetinpaloja.

Pu­nai­ses­ta puu­ta­los­ta on vain pie­ni juok­su­py­räh­dys Kis­san­piis­kaa­jan­ku­jaa pit­kin me­ren­ran­taan. Reip­paas­ti yli sa­ta­vuo­ti­ai­den hir­sien lo­mas­sa hu­mi­see pur­je­lai­va­kau­den his­to­ria.

Ja­net­te ja Kim Wes­ter­lun­din 1800-lu­vun al­ku­vuo­si­na ra­ken­net­tu talo on yk­si van­han kau­pun­gin aar­teis­ta. Uu­det omis­ta­jat ovat päät­tä­neet hoi­taa sitä huo­lel­la ja his­to­ri­aa hel­lien.

En­nen kuin kau­pat teh­tiin, Ja­net­ten puu­sep­päi­sä tut­ki ra­ken­nuk­sen ala­poh­jaa myö­ten. Pien­tä kat­to­vuo­don jäl­keä ja muu­ta­maa vaih­det­ta­vaa hirt­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta talo oli ter­ve.

Pa­ris­kun­ta eh­ti het­ken et­siä omaa va­paa-ajan ko­tia lap­suu­den ja nuo­ruu­den ko­ti­kau­pun­gis­sa, en­nen kuin ku­jan talo tuli myyn­tiin.

– Yh­te­nä lo­ka­kui­se­na il­ta­na kä­vel­tiin kau­pun­gil­la. Juu­ri tä­män ta­lon koh­dal­la Kim sa­noi, et­tä jos hän tääl­tä ta­lon os­tai­si, sii­nä pi­tää ol­la kun­non ki­vi­jal­ka. Täs­sä on, Ja­net­te ker­too.

Lai­van­va­rus­ta­jan lat­ti­a­lan­kut

Re­mont­ti aloi­tet­tiin ke­säl­lä 2013, pian ta­lon os­ton jäl­keen. Puo­len­tois­ta vuo­den ajan per­he suun­ta­si per­jan­tai­sin ko­toa Vaa­sas­ta Kris­tii­nan­kau­pun­kiin.

Kaik­ki va­paa­het­ket ku­lui­vat mök­ki­työ­maal­la. Ja­net­te teki suun­ni­tel­mat Ki­min kans­sa. Kum­man­kin isät aut­toi­vat re­mon­tis­sa van­kal­la ko­ke­muk­sel­laan.

Ta­lon al­ta imu­roi­tiin pois mul­ta­poh­ja. Poh­jaan jä­tet­ty il­ma­ka­na­va oli pi­tä­nyt ra­ken­teet kui­vi­na. Nyt poh­ja kai­vet­tiin avoi­mek­si ros­si­poh­jak­si, jos­sa il­ma kier­tää kun­nol­la.

Maa­ker­rok­ses­ta löy­tyi sim­pu­koi­ta ja paar­las­ti­ki­viä. Ne ovat tul­leet kau­pun­kiin pur­je­lai­vo­jen pai­no­las­ti­na.

Alim­mat hir­ret vaih­det­tiin, ja hy­vä­kun­toi­set lat­ti­a­lan­kut ke­rät­tiin tu­paan. Ja­net­ten isän va­ras­tois­ta löy­tyi 1800-lu­vun pur­je­lai­va­kau­pun­gin va­rus­ta­ja­su­vun, Töt­ter­ma­nien, hu­vi­las­ta pu­ret­tu­ja lat­ti­a­lank­ku­ja. Ne löy­si­vät paik­kan­sa kuis­til­ta.

– Em­me ha­lun­neet nii­hin edes maa­lia. Lank­ku­jen pin­ta oli niin hie­nos­ti ku­lu­nut ja pa­ti­noi­tu­nee­na kau­nis, Ja­net­te ker­too.

Ka­tos­ta löy­tyi yl­lä­tys

Re­mon­tin ilah­dut­ta­vin yl­lä­tys löy­tyi ka­tos­ta. Pak­sus­ti maa­la­tun hel­mi­pa­nee­lin al­la oli pe­rin­tei­nen kal­kit­tu lau­ta­kat­to, joka oli hy­vin van­haa pe­rua.

Ta­los­ta tyh­jen­net­tiin jä­te­la­val­le lo­pul­ta val­ta­vas­ti ta­va­raa. Kaik­ki van­hat ker­rok­set, sei­nien las­tu­le­vyt ja muo­vi­set lat­ti­a­ma­tot, pois­tet­tiin.

Pur­ku­työ oli yh­tä pö­lyis­tä, mut­ta mie­len­kiin­tois­ta tut­ki­mus­ret­keä. Sa­mal­la he­rä­si halu tal­len­taa ta­lon ta­ri­naa ja uu­si­o­käyt­tää ma­te­ri­aa­le­ja.

Vint­ti­kät­kön rak­kaus­kir­jeet

Ala­poh­jas­sa oli val­ta­va mää­rä 1930-lu­vun Huf­vuds­tadsb­la­de­te­ja eris­tee­nä. Ne kor­vat­tiin eko­vil­lal­la.

Pur­ku­työ yl­lä­pi­ti in­nos­tus­ta, vaik­ka hen­gi­tys­suo­jai­mia ku­lui val­ta­va mää­rä.

– Sil­mä­tu­leh­duk­sia oli var­maan 35! Sil­ti joka aa­mu aloit­ta­es­sa miet­ti, mitä siel­tä tä­nään löy­tyy. Lo­pul­ta me­nin vin­tin eris­tee­nä toi­mi­van hiek­ka­sam­mal­ker­rok­sen­kin haa­ru­kal­la läpi.

Pian ra­sah­ti: ko­vak­si pai­nu­neen eris­teen se­as­sa oli pie­ni kää­rö rak­kaus­kir­jei­tä vuo­del­ta 1918.

Kun­ni­oi­tus van­haa ta­loa, mut­ta myös sen asuk­kai­ta koh­taan säi­lyy. Ylä­poh­jan iki­ai­kai­nen, yhä toi­mi­va läm­pö­e­ris­te jä­tet­tiin pai­kol­leen ei­vät­kä kir­jei­den kir­joit­ta­jan sa­lai­suu­det le­viä maa­il­mal­le.

Ystävykset Marit ja Janette viettävät kesäpäivää Kissanpiiskaajankujan mökin terassilla. Maritilla on oma talo kaupungin Pohjapäässä. Penkki on huutokaupasta, puiset tuolit Janetten papan 1970-luvulla tekemät.

Ystävykset Marit ja Janette viettävät kesäpäivää Kissanpiiskaajankujan mökin terassilla. Maritilla on oma talo kaupungin Pohjapäässä. Penkki on huutokaupasta, puiset tuolit Janetten papan 1970-luvulla tekemät.

Loma-asun­to

Kris­tii­nan­kau­pun­gis­sa.

1800-lu­vun alus­sa ra­ken­net­tu hir­si­ta­lo, 3 h + k + sau­na, noin 77 m². Li­säk­si iso pi­ha­ra­ken­nus.

Asuk­kaat

Ja­net­te ja Kim Wes­ter­lund sekä lap­set Jes­per, 12, ja El­sa, 15, ja sekä mäy­rä­koi­ra Wil­le ja suo­men­pys­ty­kor­va Wil­ma.

LUE KOTI & KEITTIÖ

LUE KOTI & KEITTIÖ