Artikkeli

riitta Sourander

Mik­ki Moi­sio

Koti vanhassa hirsitalossa Kemiönsaaressa on remontoitu rakkaudella

Kun ostaa 1700-luvun ison hirsitalon ja villiintyneen puutarhan, ei tarvitse miettiä, mitä tekisi lomilla. Jarin ja Villen kaikki vapaa-aika on mennyt kuusi vuotta talon ja tilan kunnostamiseen.

KOTI: Ke­mi­ön­saa­res­sa. Vuon­na 1774 ra­ken­net­tu hir­si­ta­lo. Kah­des­sa ker­rok­ses­sa on 340 m². Pi­ha­pii­ris­sä li­säk­si ki­vi­na­vet­ta, sau­na, hu­vi­ma­ja, ait­ta ja ke­sä­keit­tiö.

ASUK­KAAT: Ke­raa­mik­ko, Suo­men Kan­sal­lis­te­at­te­rin mas­kee­raa­ja Jari Ket­tu­nen ja hor­to­no­mi, puu­tar­hu­ri Vil­le Im­mo­nen sekä bor­der­ter­rie­ri On­ni.

Jari (vas.) tekee Kemiönsaaressa keramiikkaa. Hänen keramiikkaansa on myynnissä TRE-lifestylekaupassa. Ville hoitaa pihamaan suurta puutarhaa.

Jari (vas.) tekee Kemiönsaaressa keramiikkaa. Hänen keramiikkaansa on myynnissä TRE-lifestylekaupassa. Ville hoitaa pihamaan suurta puutarhaa.

Kor­ke­al­la mä­el­lä ole­va pit­kä, kar­ta­no­no­mai­nen talo te­kee vai­ku­tuk­sen. Pi­hal­ta on hie­no nä­kö­a­la ala­puo­lel­la le­vi­ä­vil­le pel­loil­le.

Ylös­päin nou­se­van rin­teen la­el­la on kun­ni­oi­tus­ta he­rät­tä­vä ki­vi­na­vet­ta. Ton­til­la on myös van­ha ait­ta, joka on toi­mi­nut put­ka­na­kin. Ti­lal­la mui­noin asu­neen Wahls­te­nin suur­per­heen isä oli ni­mit­täin myös po­lii­si. Sit­tem­min leh­ti­ku­vaa­ja Gus­tav Wahls­ten lu­nas­ti tyh­jil­lään ol­leen lap­suu­den­ko­tin­sa ja re­mon­toi rap­peu­tu­neen ta­lon kun­toon.

Gus­tav oli Ke­mi­ön­saa­rel­la tun­net­tu ke­räi­li­jä, joka haa­li huu­to­kau­pois­ta en­ti­sai­ko­jen ta­lon­poi­kais­ta­va­raa ja maa­lai­se­lä­mään liit­ty­viä työ­ka­lu­ja. Talo oli nii­tä niin täyn­nä, et­tä se oli pait­si ti­la­va asun­to, myös erään­lai­nen ko­ti­mu­seo, joka hei­jas­te­li maa­ta­lous­val­tai­sen saa­ri­pi­tä­jän en­tis­tä elä­mää.

Pöytäryhmän tuolit on kerätty Salon seudun kirpputoreilta. Räsymatot on teetetty. Valkoiset portaat vievät yläkertaan.

Pöytäryhmän tuolit on kerätty Salon seudun kirpputoreilta. Räsymatot on teetetty. Valkoiset portaat vievät yläkertaan.

Ki­vi­na­vet­ta si­ne­töi pää­tök­sen

Jari oli vie­rail­lut ta­los­sa jo en­ti­sen työ­ka­ve­rin­sa Pir­kon luo­na. Mo­lem­mat oli­vat ol­leet mas­kee­raa­ji­na Ylel­lä, kun­nes Pirk­ko jäi eläk­keel­le.

Pirk­ko ihas­tui Gus­ta­viin, myi Hel­sin­gin-ko­tin­sa ja muut­ti tä­män luo Ke­mi­ön­saa­ren suu­reen ta­loon.

– Gus­tav toi huu­to­kau­pois­ta ai­na pe­rä­kär­ryl­li­sen ta­va­raa, kai­ken sen­kin, mikä jäi huu­ta­mat­ta. Ihan mitä vain. Löy­sin ta­los­ta esi­mer­kik­si 75 van­haa höy­lää, eri­lai­sia la­si­pul­lo­ja­kin oli var­mas­ti sa­to­ja, Jari ku­vai­lee.

Na­vet­ta, jos­sa en­nen oli pit­kä rivi nau­to­ja, oli isom­pien maa­ta­lous­ko­nei­den, he­vos­kär­ry­jen ja län­kien val­ta­kun­taa.

Les­kek­si jää­ty­ään Pirk­ko ele­li ti­lal­la vie­lä vii­ti­sen vuot­ta, kun­nes ai­ka jät­ti hä­nes­tä­kin.

Jari ja Vil­le jah­kai­li­vat pit­kään myyn­tiin tul­lei­den ti­lus­ten os­toa.

– Lo­pul­li­sen pää­tök­sen kuu­si vuot­ta sit­ten si­ne­töi ki­vi­na­vet­ta. Olin val­mis­tu­nut juu­ri ke­ra­miik­ka­kou­lus­ta ja vi­si­oin na­ve­tan pe­räl­le työ­huo­neen, jos­sa oli­si ti­laa teh­dä ke­ra­miik­kaa, Jari sa­noo.

Na­ve­tan kat­to uu­sit­tiin­kin en­sim­mäi­sek­si.

Pienessä tv-huoneessa on alkuperäinen hirsiseinä. Lattialla oleva keramiikkaveistos on Jarin keramiikkakoulun lopputyöstä.

Pienessä tv-huoneessa on alkuperäinen hirsiseinä. Lattialla oleva keramiikkaveistos on Jarin keramiikkakoulun lopputyöstä.

Pa­has­ti vil­liin­ty­nyt pi­ha­pii­ri

Kos­ka talo oli ol­lut pit­kään asu­mat­to­ma­na, sin­ne joh­ti pit­kän hei­nän läpi vain ka­pea pol­ku. Ko­me­an ra­ken­nuk­sen ym­pä­ril­tä piti kuo­ria maa­ta, jot­ta ki­vi­jal­ka saa­tiin esiin. Vil­le rai­va­si ta­lon pää­dys­tä pois sy­ree­ni­ry­tei­kön ja mäen ku­peel­ta ju­han­nus­ruu­su­pö­hei­kön.

Pe­ren­nat hän pe­las­ti pa­rem­mil­le pai­koil­le. Osa rus­ko­lil­jois­ta ja pi­o­neis­ta on tuo­tu ta­lon ta­kaa omiin penk­kei­hin­sä. Kas­vi­maat ku­kois­ta­vat vil­je­ly­la­vois­sa. Vil­le kas­vat­taa myös eri­lai­sia pe­lar­go­ne­ja. Pi­ha­pii­riin on li­säk­si ra­ken­net­tu ka­tet­tu ke­sä­keit­tiö.

– Pu­rin pois ta­lon sei­nus­tal­ta pit­kän te­ras­sin, joka oli ra­ken­net­tu en­ti­sen isän­nän 60-vuo­tis­päi­vien juh­la­pai­kak­si. Sii­hen ei pais­ta­nut au­rin­ko ei­kä se so­pi­nut ta­lon tyy­liin, Vil­le pe­rus­te­lee.

Ulkoeteisen sininen maali raaputettiin pois ja seinät jätettiin paljaiksi. Suuri halkokaappi on tarpeen, kun talon pönttöuuneja lämmitetään.

Ulkoeteisen sininen maali raaputettiin pois ja seinät jätettiin paljaiksi. Suuri halkokaappi on tarpeen, kun talon pönttöuuneja lämmitetään.

En­sim­mäi­nen kesä rai­vat­tiin

Suu­ri hir­si­ra­ken­nus oli on­nek­si hy­väs­sä kun­nos­sa, täyn­nä ta­va­raa ja ka­lus­tet­tu.

Ja­ril­ta meni en­sim­mäi­nen kesä pel­käs­tään ta­va­ra­mää­rää rai­va­tes­sa.

– Olen enem­män ra­ken­ta­ja ja kun­nos­ta­ja, kun Vil­le puu­tar­hu­ri­na on kes­kit­ty­nyt ul­ko­hom­miin.

Si­sus­ta­mi­seen liit­ty­vät asi­at teh­dään kui­ten­kin yh­des­sä.

Pir­kon ra­kas­ta­ma si­ni­nen hal­lit­si ta­los­sa.

– Me puo­les­tam­me pi­däm­me mel­ko pel­kis­te­tys­tä ja vä­rit­tö­mäs­tä si­sus­tus­tyy­lis­tä. Ta­lon van­hat huo­ne­ka­lut­kin ovat nyt pa­rem­min esil­lä, kun vä­ri­maa­il­ma on sel­keä ja har­mo­ni­nen.

Kaik­ki pin­nat on joko hi­ot­tu, maa­lat­tu tai ta­pe­toi­tu uu­del­leen.

– Vain si­ni­nen keit­tiö on vie­lä uu­dis­ta­mat­ta.

Vaalea kulmahuone on harmoninen kokonaisuus. Tuoli on salin pöytäryhmästä. Pelargonit ja amatsoninlilja viihtyvät hengittävässä puutalossa.

Vaalea kulmahuone on harmoninen kokonaisuus. Tuoli on salin pöytäryhmästä. Pelargonit ja amatsoninlilja viihtyvät hengittävässä puutalossa.

Maa­li se­koi­tet­tiin it­se

Yk­si kesä Ja­ril­ta meni pel­käs­tään sa­lin re­mon­toi­mi­ses­sa, joka oli­kin odo­tet­tua suu­rem­pi urak­ka. Lat­ti­as­sa oli ai­na­kin vii­si­tois­ta ker­ros­ta ve­ne­lak­kaa, jota Jari ru­pe­si hi­o­maan ei­kä lat­tia ol­lut edes ta­sai­nen. Lo­pul­ta hän vii­meis­te­li sen puu­li­pe­äl­lä ja va­hal­la.

– Sei­nis­sä oli myr­kyn­vih­reä ta­pet­ti, jos­sa oli kul­ta­rois­kei­ta. Maa­la­sin sei­nät it­se val­mis­ta­mal­la­ni lii­tu­maa­lil­la, jo­hon tu­lee vain lii­tua, jä­nis­lii­maa, pig­ment­tiä ja vet­tä. Sain sei­niin juu­ri sen him­me­än ja vä­hän kalk­ki­mai­sen pin­nan, min­kä ha­lu­sin ei­kä se mak­sa­nut juu­ri mi­tään.

Jari kä­sit­te­li myös tum­man ka­ton, jo­ten pi­me­äs­tä sa­lis­ta tuli iha­nan va­loi­sa.

Keit­ti­ön vie­rei­sen huo­neen muo­vi­ma­ton al­la ol­lut puu­lat­tia sai myös val­koi­sen vä­rin, sa­moin si­ni­set sei­nät. Ylä­ker­ran huo­nei­den lat­ti­at ja ka­tot oli­vat la­kat­tua män­ty­pa­nee­lia. Ne­kin on hi­ot­tu ja maa­lat­tu val­koi­sik­si.

– Talo on­kin oi­ke­as­taan pa­lau­tet­tu al­ku­pe­räi­sem­pään asuun­sa kuin mitä se oli en­nen mei­tä.

Vierashuoneeseen paistaa kauniisti ilta-aurinko.

Vierashuoneeseen paistaa kauniisti ilta-aurinko.

Ke­säi­sin ta­va­taan ys­tä­viä

Ja­ril­la ja Vil­lel­lä on Hel­sin­gis­sä pie­ni vuok­ra­yk­siö, mut­ta va­paa-ai­kan­sa he viet­tä­vät Ke­mi­ön­saa­rel­la.

– Mo­lem­mat tyk­kääm­me teh­dä kä­sil­läm­me jo­ta­kin. Se ei ole meis­tä ol­len­kaan stres­saa­vaa.

Ra­hal­la, joka vuo­des­sa me­nee ta­lon säh­köi­hin, polt­to­pui­hin ja kun­nos­tuk­seen pa­ris­kun­ta voi­si teh­dä Ja­rin mu­kaan pa­ri­kin ete­län­mat­kaa.

– Mut­ta mie­luum­min olem­me tääl­lä tal­vel­la­kin vii­kon­lop­pui­sin, ja tie­tys­ti ke­sät. Mi­nul­la­han on Kan­sal­lis­te­at­te­ris­ta kah­den kuu­kau­den loma.

Sil­loin on ai­kaa naut­tia myös ys­tä­vien seu­ras­ta. Paik­ka on niin iso, et­tä siel­lä voi yö­pyä pa­ri­kym­men­tä­kin hen­ki­löä.

Vie­lä riit­täi­si ra­ken­ta­mis­ta­kin, jos suun­nit­teil­la ole­vaan kas­vi­huo­nee­seen löy­tyi­si jos­ta­kin pur­ku­ta­los­ta van­ho­ja, pie­ni­ruu­tui­sia ik­ku­noi­ta.

Ville hoitaa laatikkoviljelmiä. Niiden takan näkyy ahkerassa käytössä oleva kesäkeittiö.

Ville hoitaa laatikkoviljelmiä. Niiden takan näkyy ahkerassa käytössä oleva kesäkeittiö.

LUE KOTI & KEITTIÖ

LUE KOTI & KEITTIÖ