Mikä: En­sim­mäi­sen ker­rok­sen asun­to, 65 m², vuon­na 1906 ra­ken­ne­tus­sa ki­vi­ta­los­sa. Mis­sä: Tam­pe­reen Pyy­ni­kil­lä. Tääl­lä asu­vat: Mari ja Ul­la sekä Ron­ja-koi­ra.

Mari Si­pi­läs­tä, ra­ken­nu­sin­si­nöö­ris­tä, piti tul­la me­te­o­ro­lo­gi. Sii­tä muis­tut­taa il­ma­pun­ta­ri ker­ros­ta­lo­ko­din etei­ses­sä.

– Pap­pa­ni oli kova sää­har­ras­ta­ja ja minä hä­nen kans­saan. Me­te­o­ro­lo­gia mi­nus­ta ei kui­ten­kaan tul­lut, sil­lä alan työl­lis­ty­mis­ti­lan­ne ei hou­ku­tel­lut.

Ava­ran huo­neen kes­ki­pis­te on kirp­pu­to­ril­ta löy­det­ty soh­va. Mat­to sen edes­sä on Hou­se Doc­to­rin Block. Kei­nu­tuo­li on pe­rin­tö­huo­ne­ka­lu.– Kan­noim­me soh­van ko­tiin muu­ta­man ris­teyk­sen pääs­sä si­jait­se­val­ta kirp­pu­to­ril­ta. Täys­pui­nen ka­lus­te pai­naa yl­lät­tä­vän pal­jon, mut­ta sii­nä se nyt on, Mari nau­rah­taa.

Soh­va löy­tyi sat­tu­mal­ta, vaik­ka vä­hän täl­lais­ta Mari oli­kin aja­tel­lut. Mari on se, joka si­sus­taa ja lait­taa ko­tia. Ul­la luot­taa vai­mon­sa ma­kuun ja rat­kai­sui­hin.

– Ky­syn mie­li­pi­det­tä Ul­lal­la, jos­kin yleen­sä vas­taus on, et­tä joo, so­pii.

Lue myös: Va­loi­sa, val­koi­nen ki­vi­ta­lo on es­poo­lai­nen unel­ma

111-vuotias jugendtalo sijaitsee Tampereen Pyynikillä. Taloa on vuosien saatossa korotettu ja huoneistoja jaettu pienemmiksi.

Puu­ta­lo­haa­ve vaih­tui ki­vi­ta­loon

Mari ja Ul­la pää­tyi­vät his­to­ri­aa hen­ki­vään asun­toon kak­si ja puo­li vuot­ta sit­ten. He et­si­vät puu­ta­lo­ko­tia, mut­ta pää­tyi­vät jy­ke­vään ki­vi­ta­loon. Asun­to oli ol­lut myyn­nis­sä jo kau­an.

– Em­me in­nos­tu­neet asun­non myyn­ti­ku­vis­ta. Sil­ti tu­lim­me jos­tain kum­man syys­tä kat­so­maan tätä. As­tuim­me si­sään, ja mei­dät val­ta­si kli­sei­nen tun­ne: tämä on mei­dän ko­tim­me, Mari muis­te­lee.

Yli kol­men met­rin huo­ne­kor­keus, puu­lat­ti­at ja van­hat ovet te­ki­vät vai­ku­tuk­sen. Par­vi keit­ti­ön pääl­lä oli se­kin yk­si per­soo­nal­li­sen asun­non hou­ku­tuk­sis­ta.

Lue myös: Van­has­ta puu­ta­lo­ko­dis­ta kuo­riu­tui re­mon­tis­sa viih­tyi­sä ja elä­mä­ni­loi­nen

Parven alla sijaitseva keittiö on toimiva ja hyvin valaistu. Keittiöstä kuljetaan parvelle käteviä, esiin vedettäviä portaita pitkin.

Ää­net ovat ko­din ai­noa mii­nus­puo­li

Vaik­ka ne­li­öi­tä ei ole pal­jon, ne on käy­tet­ty kek­se­li­ääs­ti: Ma­kuu­huo­nee­seen on mah­du­tet­tu vain olen­nai­nen. Par­vel­la on kä­te­vä ma­joit­taa yö­vie­raat, ja iso ruo­kai­lu­huo­ne-olo­huo­ne­ti­la kut­suu ky­läi­li­jöi­tä. Ja nii­tä pa­ris­kun­nan ko­to­na käy­kin pal­jon.

Ko­dis­sa asui ai­em­min ark­ki­teh­ti, mut­ta alun pe­rin ta­lon asun­not teh­tiin opet­ta­jil­le ja in­si­nöö­reil­le. Teh­das­kau­pun­gis­sa vir­ka­mie­sam­mat­te­ja pi­det­tiin ”pa­rem­pi­na”.

1940-lu­vul­la asun­to­ja ja­et­tiin, jot­ta nii­tä saa­tiin li­sää. Yk­si li­sä­ker­ros­kin teh­tiin.

Asun­to­jen ja­ka­mi­ses­ta joh­tuu yk­si ko­din ai­noa mii­nus­puo­li: ään­ten kan­ta­vuus.

– Toi­si­naan tun­tuu, et­tä tä­män ja toi­sen asun­non vä­lis­sä on vain pa­pe­ria, Mari ja Ul­la ker­to­vat.

Lue myös: Huo­ne­ka­lu­suun­nit­te­li­jan koti on täyn­nä vä­rik­käi­tä yk­si­tyis­koh­tia

Kes­kei­sen kiva si­jain­ti

Ra­ken­nu­sin­si­nöö­ri­nä Ma­ria mie­ti­tyt­ti asun­non si­jain­ti en­sim­mäi­ses­sä ker­rok­ses­sa.

– Kun sel­vi­si, et­tä asun­non al­la on kel­la­ri, em­me­kä ole suo­raan maan pääl­lä, teim­me tar­jouk­sen. Nä­ky­miä meil­lä ei si­nän­sä ole, mut­ta toi­saal­ta ka­dun ih­mi­siä ja lii­ken­net­tä on kiva seu­ra­ta.

Ker­ros­ta­loa vas­ta­pää­tä si­jait­see Van­ha Pyy­ni­kin Pa­ni­mo. Siel­lä vie­tet­tiin vuo­den­vaih­tees­sa 2015 pa­ris­kun­nan häi­tä. Pyy­ni­kin lenk­kei­ly­maas­tot ja lä­hei­nen Py­hä­ran­nan ui­ma­ran­ta ovat ai­van ko­ti­kul­mil­la. Myös Tam­pe­reen kes­kus­taan ja mo­lem­pien työ­pai­koil­le on ly­hyt mat­ka.

Koti on jat­ku­va pro­jek­ti

En­nen kuin Mari ja Ul­la pää­si­vät muut­ta­maan, vaih­det­tiin ta­pe­tit ma­kuu­huo­nee­seen ja keit­ti­öön. Par­ven sei­nä oli avoin­na ma­kuu­huo­neen puo­lel­le, mut­ta se lai­tet­tiin käy­tän­nön syis­tä um­peen. Näin saa­tiin kak­si ikään kuin eril­lis­tä huo­net­ta.

Eteisen pöytä on Marin vaarin käsityötä, peilinä on H&M Homen tarjotin. R-valaisin on Annon mallistosta, keltainen valaisin on Muuton Myy.

Suu­rim­mas­sa ti­las­sa, jos­sa yh­dis­ty­vät olo­huo­ne ja ruo­kai­lu­ti­la, maa­lat­tiin sei­nä. Etei­sen val­koi­nen sei­nä sai jää­dä mus­tan maa­lin al­le. Muu­ta ei tar­vin­nut teh­dä, ai­na­kaan heti.

Ma­rin mie­les­tä koti ei ole kos­kaan val­mis.

– Ma­ril­la pi­tää ol­la ai­na joku pro­jek­ti me­nos­sa, Ul­la tie­tää.

Lue myös: Hulp­pea ki­vi­ta­lo Züric­hin kuk­ku­lal­la

Pä­re­sei­nä ja mui­ta ide­oi­ta

Seu­raa­va­na pro­jek­ti­na on kyl­py­huo­ne.

– Se ei ole täy­sin muun ko­din nä­köi­nen, Mari sa­noo.

Mut­ta  kaik­kea ei yri­te­tä­kään saa­da ker­ral­la val­miik­si, vaan ai­kaa saa ku­lua.

Marin toteuttama päreseinä on hauska yksityiskohta.

Ko­dis­sa on pal­jon oi­val­ta­via ide­oi­ta, jot­ka on to­teu­tet­tu it­se. Ma­kuu­huo­neen pä­re­sei­nä on iloi­nen yl­lä­tys hil­li­tyn tyy­lik­kääs­sä ko­dis­sa.

Mari teki ruokapöydän isänsä 30 vuotta sitten kaatamasta koivusta. Pöytälevyn alla on Ikeasta ostetut pukkijalat.

Sa­moin pir­te­ät tuo­lit ruo­ka­pöy­dän ym­pä­ril­lä. Jos­kin nii­den koh­ta­lo­na on vaih­tua uu­siin tuo­lei­hin yk­si ker­ral­laan.

– Olen nyt miel­ty­nyt enem­män rau­hal­li­siin vä­rei­hin. Odot­te­lem­me juu­ri Ar­te­kin tuo­lia saa­pu­vak­si. En kui­ten­kaan uu­si kaik­kia tuo­le­ja ker­ral­la. Mie­tin tar­kas­ti, min­kä tuo­lin seu­raa­vak­si ha­lu­ai­sin, Mari ker­too.

Lue myös: Ne­li­hen­ki­sel­lä per­heel­lä on ihas­tut­ta­va pan­da­ta­lo Kan­ga­sal­la

Lei­pä­juu­ria ja pan­nu­kak­ku­baa­ri

Jo­ku­nen tam­pe­re­lai­nen saat­taa muis­taa Ma­rin ja Ul­lan asun­non ra­vin­to­la­päi­vän Ma­pes-ni­mi­se­nä ta­pas-paik­ka­na kah­den vuo­den ta­kaa.

– Ra­vin­to­la oli mi­nun ja sis­ko­ni haus­ka pää­hän­pis­to. Sen jäl­keen meil­lä on ol­lut muun mu­as­sa keit­toa kah­vi­ku­peis­sa, it­se teh­tyä li­mua sekä in­ki­vää­ri­jää­tee­tä. Ki­van tal­koo­po­ru­kan an­si­os­ta hom­ma toi­mi, ja il­lal­la juh­lim­me samp­pan­jan mer­keis­sä. Eh­kä seu­raa­vak­si oli­si pan­nu­kak­ku­baa­rin vuo­ro, Mari suun­nit­te­lee.

Ko­din lait­ta­mi­sen li­säk­si Mari lait­taa myös ruo­kaa in­to­hi­moi­ses­ti, hi­fis­te­lee ja ko­kei­lee. Sen ver­ran suu­res­ta rak­kau­des­ta on kyse, et­tä keit­ti­ön työ­ta­sol­la nö­köt­tä­vät vie­rek­käin veh­nä- ja ruis­lei­pien juu­ret. Asun­nos­sa lei­jai­lee nyt­kin vas­ta­lei­vo­tun ruis­lei­vän tuok­su.

– Ar­ki­ruo­an­lait­to on Ul­lan hei­niä. Minä tar­vit­sen rau­hal­li­sen het­ken ja pal­jon ai­kaa kok­kaa­mi­seen.

Lue myös:

Vä­ri­käs ja ren­to koti on oi­kea oi­val­lus­ten leik­ki­kent­tä

Ilois­ten oi­val­lus­ten talo

Ku­va­tai­tei­li­ja kun­nos­ti kau­pun­ki­tu­pan­sa ja tuu­na­si sen huo­ne­ka­lut