Mikä: Vuon­na 1997 ra­ken­net­tu ri­vi­ta­lo­a­sun­to, 77 m². Mis­sä: Es­poos­sa. Tääl­lä asu­vat: Nina-So­fie ja Esa Hy­tö­nen, 1-vuo­ti­as Al­fons sekä jack­rus­se­lin­ter­rie­ri Sis­si.

Pari vuot­ta sit­ten es­poo­lai­nen Nina-So­fie Hy­tö­nen ja alun pe­rin jy­väs­ky­lä­läi­nen Esa Hy­tö­nen et­si­vät uut­ta ko­tia, joka so­pi­si lap­si­per­heen vauh­dik­kaa­seen elä­mään. So­pi­va asun­to löy­tyi Es­poon La­to­kas­ken veh­reis­tä mai­se­mis­ta. Pik­ku­ky­lä­mäi­sel­lä pien­ta­lo­a­lu­eel­la oli myyn­nis­sä ri­vi­ta­lon­pät­kä, jon­ka suu­riin ik­ku­noi­hin Nina-So­fie ja Esa eri­tyi­ses­ti ihas­tui­vat. Myös oma piha oli plus­saa; siel­lä oli­si hyvä nu­kut­taa pie­ni Al­fons-poi­ka päi­vä­u­nil­le, ja Sis­si-koi­ra­kin pää­si­si ulos köl­löt­te­le­mään.

MO­NES­SA TA­SOS­SA

Hy­tös­ten ko­din va­jaat 80 ne­li­ö­tä ja­kau­tu­vat nel­jään ta­soon. Vai pi­täi­si­kö sa­noa kol­meen ja puo­leen, kos­ka par­vi on ma­ta­laa ti­laa. Siel­tä löy­tyy Esan työ­huo­ne, jos­sa hän pi­tää ko­ti­toi­mis­toa ja surf­fai­lee ne­tis­sä. Työ­ti­la on ker­ros­ta alem­pa­na ole­van keit­tiön pääl­lä, jo­ten Nina-So­fien ja Esan on help­po kes­kus­tel­la toi­sen ko­ka­tes­sa ja toi­sen ol­les­sa työ­huo­nees­sa.

Keit­ti­ön vie­rei­ses­sä ruo­kai­lu­ti­las­sa ovat Nina-So­fien aar­teet, Huu­to.ne­tis­tä os­te­tut Il­ma­ri Ta­pi­o­vaa­ran suun­nit­te­le­mat Do­mus-tuo­lit. Ruo­ka­pöy­dän ta­ka­na on van­hoi­hin ik­ku­nan­po­kiin teh­ty pei­li tuo­mas­sa ti­lan tun­tua. Nina-So­fie löy­si pei­lin Pai­mi­os­ta van­han ta­va­ran liik­kees­tä, ja myy­jä toi sen Es­poo­seen omal­la hen­ki­lö­au­tol­laan. Oli ih­me, et­tä niin mas­sii­vi­nen pei­li saa­tiin eh­jä­nä pe­ril­le saak­ka.

Keit­ti­ön vie­res­sä on olo­huo­ne. Siel­lä sa­fa­ri­hen­ki­nen tuo­li, van­ha de­sign­jak­ka­ra ja 50-lu­vun tiik­ki­kaap­pi luo­vat per­soo­nal­lis­ta tun­nel­maa. Tau­lui­hin on ke­hys­tet­ty per­he­ku­via ja muis­to­ja. Mo­net ko­din yl­lät­tä­vis­tä esi­neis­tä ovat Esan mat­ka­muis­to­ja. Esi­mer­kik­si olo­huo­neen li­pas­ton pääl­lä asu­van E.T.-pat­saan Esa on löy­tä­nyt Los An­ge­le­sis­ta kirp­pu­to­ril­ta.

Nina-So­fie on luon­teel­taan es­tee­tik­ko. Myös Esal­le on tär­ke­ää, et­tä koti on viih­tyi­sä. Huo­ne­ka­lu­ja on han­kit­tu pal­jon Bu­kows­kil­ta ja van­han ta­va­ran liik­keis­tä. Ike­an edul­li­set ja hy­vät pe­rus­ka­lus­teet so­pi­vat hy­vin van­hoi­hin ka­lus­tei­siin, ja koti on asuk­kai­den­sa oloi­nen.

LAS­TEN­HUO­NEES­SA ILOA JA UNEL­MIA

Olo­huo­nees­ta nous­taan rap­pu­ja si­sään­tu­lo­ker­rok­seen, jos­sa on Al­fon­sin huo­ne. Siel­lä ovat so­pui­sas­ti van­hat aar­teet, ku­ten pe­rin­tö­senk­ki ja Esan Ber­lii­nis­tä tuo­ma pöy­tä­va­lai­sin, sekä iloi­set las­ten­huo­neen esi­neet. Ka­tos­sa pyö­rii ka­la­par­vi, ja pil­ku­tet­tua va­lai­sin­ta voi kat­sel­la pin­na­sän­gys­tä kä­sin. No­ja­tuo­liin on hyvä aset­tua lu­ke­maan sa­tua.

Esa tai­taa kas­vat­taa po­jas­taan ur­hei­li­jaa. Lip­pis ja rul­la­lau­ta ovat osa Al­fon­sin huo­neen si­sus­tus­ta, vaik­kei tämä niis­tä vie­lä juu­ri ym­mär­rä­kään. Ak­tii­vi­nen nuo­ri po­jas­ta tai­taa sil­ti kas­vaa, sen ver­ran pon­te­vas­ti hän jo le­vit­tää le­lut lat­ti­oil­le van­hem­pien­sa ilok­si.

VII­LE­ÄS­SÄ NUK­KUU HY­VIN

Alim­man ker­rok­sen ma­kuu­huo­nees­ta suun­ni­tel­tiin alun pe­rin Al­fon­sin huo­net­ta, jo­ten sei­nään maa­lat­tiin suu­ri A-kir­jain. Esa ja Nina-So­fie tu­li­vat kui­ten­kin toi­siin aa­tok­siin ja päät­ti­vät ma­joit­tua it­se sin­ne. A sai sil­ti jää­dä pai­kal­leen.

Si­vu­sei­näl­le ra­ken­net­tiin Ike­an hyl­ly­köis­tä pit­kä si­vu­pöy­tä, jol­la on hyvä säi­lyt­tää kir­jo­ja. Maa­ta­son ala­puo­lel­le jää­väs­sä huo­nees­sa on vain ma­ta­lat ik­ku­nat, mut­ta ti­laan tu­lee riit­tä­väs­ti va­loa seu­raa­vas­sa ker­rok­ses­sa si­jait­se­van olo­huo­neen kaut­ta. Kos­ka huo­ne on osin maan si­säl­lä, siel­lä on miel­lyt­tä­vän vii­leä nuk­kua.

Kyl­py­huo­ne si­jait­see poh­ja­ker­rok­ses­sa, ja sin­ne men­nään ma­kuu­huo­neen kaut­ta. Se oli­kin osak­si syy­nä sii­hen, et­tä van­hem­mat päät­ti­vät it­se aset­tua ala­ker­ran ma­kuu­huo­nee­seen. Näin Al­fons sai­si nuk­ku­ma­rau­han, ja pyy­kin­pe­su­ko­net­ta voi­si käyt­tää myös il­lal­la po­jan nuk­ku­maan­me­no­a­jan jäl­keen.

LENK­KI­PO­LUT LÄ­HEL­LÄ

Nina-So­fie ja Esa ra­kas­ta­vat asui­na­lu­een­sa rau­hal­li­suut­ta ja veh­reyt­tä. Lä­hei­sen met­sän lenk­ki­po­luil­la on hyvä käy­dä juok­se­mas­sa ja lep­poi­sil­la il­ta­len­keil­lä Sis­sin kans­sa. Kos­ka alue ei ole enää ko­vin uu­si, kas­vil­li­suus on eh­ti­nyt kas­vaa re­he­väk­si ja täy­siin mit­toi­hin­sa.

Tois­tai­sek­si Nina-So­fie ja Esa ei­vät ole teh­neet omal­le pie­nel­le pi­hal­leen mi­tään, mut­ta heil­lä on ai­keis­sa muo­ka­ta sii­tä viih­tyi­sä. He ei­vät tun­nus­tau­du var­si­nai­sik­si vi­her­peu­ka­loik­si, jo­ten piha saa ol­la help­po­hoi­toi­nen.