Näyttelytilani Studio4 sijaitsee Charlottenburgissa Berliinissä.

Lem­pi­paik­ka­ni on täl­lä het­kel­lä Do­lo­miit­tien vuo­ris­to ja Ete­lä-Ti­ro­li. Sin­ne ha­lu­an pa­la­ta ai­na uu­del­leen. Se on kul­tu­rel­li paik­ka, jos­sa on hie­no­ja kä­ve­ly­reit­te­jä, upei­ta mai­se­mia sekä hy­vää ruo­kaa ja vii­niä. Toi­nen lem­pi­paik­ka­ni on työ­huo­nee­ni Hel­sin­gis­sä Alek­san­te­rin­ka­dul­la Poh­jo­lan ta­los­sa: ark­ki­teh­tuu­ri ja ym­pä­ris­tö ins­pi­roi­vat.

Lempipaikkani on Dolomiittien vuoristo ja Etelä-Tiroli. Se on kulturelli paikka, jossa on hienoja kävelyreittejä, upeita maisemia sekä hyvää ruokaa ja viiniä.

En luo­pui­si aa­mu­kah­vi­het­kes­tä­ni. Se on tär­keä ja me­di­taa­ti­vi­nen het­ki, jol­loin kat­se­len ik­ku­nas­ta, kuin­ka kau­pun­ki he­rää ja pää­sen ryt­miin mu­kaan. Oleel­lis­ta on oi­ke­an tyyp­pi­nen kah­vi. Pi­dän eri­tyi­ses­ti sak­sa­lai­ses­ta has­sel­päh­ki­nä­kah­vis­ta.

Iittalalle suunittelemaani Taika Sato -sarjaan kuuluu 23 erilaista keraamista esinettä, sekä astioita että sisustusesineitä, ja juomalasi.

Ren­tou­tu­mi­seen ei ole vain yh­tä ta­paa. Suo­mes­sa ol­les­sa­ni nau­tin sau­no­mi­ses­ta ja ui­mi­ses­ta. Käyn myös avan­nos­sa. Pi­dän eri­tyi­ses­ti vil­liu­in­nis­ta eli pit­kän mat­kan uin­nis­ta ve­sis­tös­sä, voin ui­da jopa pari ki­lo­met­riä. Myös pyö­räi­ly ja kä­ve­ly lait­ta­vat aja­tuk­set liik­keel­le.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on huo­ne­ka­luis­ta ja tai­tees­ta syn­ty­vä ko­ko­nai­suus, joka ke­hit­tyy ajan kans­sa. An­nan asi­oi­den ta­pah­tua suun­nit­te­le­mat­ta ja vä­hi­tel­len, vaik­ka työs­sä­ni suun­nit­te­len­kin si­sus­tuk­sia. Ko­to­na­ni on pal­jon an­tiik­kia ja tai­det­ta, mut­ta myös mo­der­ne­ja huo­ne­ka­lu­ja. Ti­lan ark­ki­teh­tuu­ri on tär­keä läh­tö­koh­ta. Ko­ti­ni si­sus­tus saa muo­dos­tua so­pi­vak­si kaa­ok­sek­si. Jos en pidä jos­tain esi­nees­tä, luo­vun sii­tä. Si­sus­ta­mi­nen on mi­nul­le et­si­mis­tä ja sil­män har­jaan­nut­ta­mis­ta eri­lai­sil­le vaih­to­eh­doil­le.

Nimikkoviinini ensimmäisen pulloon liityy uutuudenviehätystä. H. P. Schreiner -talon viini on valmistettu samalla menetelmällä kuin samppanja. Viiniä on saatavilla Saksassa.

Rak­kain­ta esi­net­tä mi­nul­la ei var­si­nai­ses­ti ole. Sitä luu­lee, et­tä jo­kin esi­ne on mer­ki­tyk­sel­li­nen, mut­ta ei se ole sitä. Mi­nul­la ei ole emo­ti­o­naa­lis­ta suh­det­ta esi­nei­siin. Joi­tain esi­nei­tä on kul­ke­nut mu­ka­na­ni pit­kään ja olen kiin­ty­nyt nii­hin. Sel­lai­nen on esi­mer­kik­si kus­ta­vi­lai­nen soh­va. Mut­ta eh­kä myyn sen­kin pois. Uu­siin esi­nei­siin ihas­tun ai­na het­kek­si.

Suunnittelemani silkkikimono Iceflower on esillä työhuoneellani.

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat ta­va­ra­röyk­ki­öt. Suu­rin pa­hee­ni täl­lä het­kel­lä on ta­pa­ni os­taa uu­sia lenk­ka­rei­ta. Ne muo­dos­ta­vat jo si­sus­tuk­sel­li­sen
ele­men­tin. Etei­ses­sä on ri­vis­sä vii­si met­riä lenk­ka­rei­ta, mo­net niis­tä käyt­tä­mät­tö­miä. Sitä al­kaa hie­man poh­tia omaa mie­len­ter­veyt­tään, kun kat­soo nii­tä.