Suku on viet­tä­nyt ke­si­ään Luon­te­rin ran­noil­la jo usei­den su­ku­pol­vien ajan, ku­ten myös Nup­pu koko ikän­sä.

Lap­suu­den­per­heen mö­kil­lä ku­lui mon­ta vuo­si­kym­men­tä. Kun oma per­he oli kas­va­mas­sa, tun­tui luon­te­val­ta ra­ken­taa oma ke­sä­mök­ki äi­din mö­kin naa­pu­riin.

– Ra­kas­tan tätä paik­kaa. Olin on­ne­kas, kun paik­ka omal­le mö­kil­le löy­tyi ja mie­he­ni oli ha­lu­kas jat­ka­maan pe­rin­net­tä ke­sän­vie­tos­ta tääl­lä. Näin myös omat lap­se­ni tu­le­vat viet­tä­mään ke­sän­sä näis­sä rak­kais­sa mai­se­mis­sa.

Per­he käy sie­nes­sä, mar­jas­taa, ka­las­taa, pe­laa ten­nis­tä, sau­noo ja ui.

– Ke­säl­lä elä­mä siir­tyy lä­hes ko­ko­naan ulos. On iha­naa, et­tä mui­den per­heen­jä­sen­te­ni sekä lä­hi­su­ku­lais­te­ni mö­kit ovat lä­hel­lä. Viih­dym­me hy­vin yh­des­sä.

Lattiasta katonrajaan ulottuvat suuret ikkunat kiertävät taloa koko järvenpuoleiselta seinustalta. Talo suunniteltiin itse, kun sopivaa ei valmiista pohjaratkaisuista löytynyt. Ruokailutilaan Nuppu suunnitteli itse kolmemetrisen ruokapöydän, jonka rakennusmies toteutti. Valaisimet ovat Ikeasta.

Taloa ympäröivälle terassille sijoitettiin suuri ruokapöytä, aurinkotuoleja riippukeinuja sekä palju.

Kat­se koh­ti Luon­te­ria

Luon­te­ri on Sai­maan sy­vim­piä sel­kiä. Sen sy­vim­mät koh­dat ku­rot­ta­vat jopa 90 met­riin saak­ka. Syvä jär­vi on puh­das ja jopa juo­ma­ve­dek­si so­pi­va.

Alue kuu­luu Mik­ke­liin, mut­ta si­jait­see ai­van Ju­van ra­jal­la. Ajo­mat­kaa Hel­sin­gis­tä on kol­mi­sen tun­tia, mut­ta ke­säi­sin per­he kul­kee osan mat­kaa ve­neel­lä, mikä ly­hen­tää au­to­mat­kaa.

Mö­kin si­joit­te­lu suun­ni­tel­tiin tar­kas­ti muun mu­as­sa au­rin­gon suun­nan ja ran­nan mu­kaan. Nup­pu piir­si ra­ken­nuk­sen it­se, kos­ka juu­ri oi­ke­an­lais­ta ei val­miis­ta mal­lis­tois­ta löy­ty­nyt.

Sit­ten kil­pai­lu­tet­tiin hir­si­val­mis­ta­jat ja pää­dyt­tiin ti­laa­maan mök­ki Hon­ka­ra­ken­teel­ta.

– Ha­lu­sim­me, et­tä oles­ke­lu­ti­lat ovat yh­tä suur­ta ti­laa, jon­ka ik­ku­nat jat­ku­vat lat­ti­as­ta kat­toon jär­vel­le päin. Ma­kuu­huo­neet taas si­joit­tu­vat met­sän puo­lel­le.

Kasvio ja kynttilät ovat mökkielämän tarpeelliset tavarat. Otavan värikasvion ensimmäinen painos on vuodelta 1957.

Suku on viettänyt kesiään Luonterin rannoilla jo useiden sukupolvien ajan, kuten myös Nuppu koko ikänsä.

Mus­ta ul­koa, val­koi­nen si­säl­tä

Ti­lat si­joit­tu­vat suo­ra­kai­teen muo­toon si­ten, et­tä olo­huo­ne ja ruo­kai­lu­ti­la ovat yh­te­näis­tä ava­raa ti­laa. Ta­lon kak­si ma­kuu­huo­net­ta sekä kyl­py­huo­ne ja keit­tiö kat­so­vat met­sän ja pi­han puo­lel­le. Mut­ta sil­ti myös ma­kuu­huo­nees­ta on nä­ky­mä Luon­te­ril­le ja il­ta-au­rin­koon.

Val­koi­sek­si maa­la­tut hir­ret tuo­vat va­loa ja ava­ruut­ta ti­laan. Pää­vas­tuu ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­ta oli osaa­vil­la pai­kal­li­sil­la ra­ken­nus­mie­hil­lä, mut­ta pa­ris­kun­ta koki tär­ke­äk­si osal­lis­tua it­se­kin mah­dol­li­sim­man pal­jon. Nuut­ti käyt­ti ke­sä­lo­man­sa ra­ken­nus­töis­sä. Ol­les­saan jo pit­käl­lä ras­kaa­na Nup­pu maa­la­si sei­nät si­säl­tä ja ul­koa sekä kat­to­pa­nee­lit.

– Ha­lu­sim­me ta­loon sel­ke­ät vä­ri­maa­il­mat, jot­ka so­vel­tu­vat jär­vi­mai­se­maan. Mus­ta tun­tui luon­te­val­ta va­lin­nal­ta hir­si­ta­loon ja olem­me ol­leet va­lin­taam­me tyy­ty­väi­siä.

Ohjaajan-tuoleissa istutaan pitkiäkin illallisia. Tuolit ovat Habitatista.

Takka suunniteltiin itse ja muurari muurasi sen ohjeiden mukaan, jotta mitat ja ilme olisivat juuri oikeat tähän tilaan. Antiikkipöytä löytyi naapurista, sohvat Ikeasta.

Eteisen ja keittiön väliin jäävään kulmaan on kehystetty vanhoja merikarttoja Saimaalta. Harmaa lipasto on Nupun isoisoäidin vanha. Sen maalipinta on päivitetty.

Vai­va­ton­ta ar­kea mö­kil­lä­kin

Kos­ka su­ku­lai­set ovat ym­pä­ril­lä, on osa mö­kin ka­lus­teis­ta löy­ty­nyt luon­te­vas­ti lä­hi­ta­lois­ta.

It­se on teh­ty lan­kuis­ta penk­ke­jä ja pöy­tiä. Nup­pu suun­nit­te­li kol­me­met­ri­sen ruo­ka­pöy­dän ja pai­kal­li­nen ra­ken­nus­mies to­teut­ti sen hit­saa­mal­la ja­lat ja va­la­mal­la be­to­ni­kan­nen pai­kan pääl­lä kol­mes­sa osas­sa.

Var­ta vas­ten mö­kil­le han­kit­tiin ruo­ka­pöy­dän ym­pä­ril­le ko­koon­tu­neet ke­pe­ät oh­jaa­jan­tuo­lit. Val­koi­set soh­vat pes­tä­vin pääl­li­sin per­he hank­ki Ike­as­ta, jot­ta lap­si­per­heen ar­ki oli­si vai­va­ton­ta mö­kil­lä­kin.

Ihana maustetaulu on tullut perintönä. Nyt se koristaa mökin keittiötä.

Saa­ren rau­has­sa

Mö­kin kyl­py­huo­ne on laa­toi­tet­tu, ja siel­lä saa otet­tua raik­kaan suih­kun ve­del­lä, joka tu­lee jär­ves­tä joh­det­tu­ja put­kia pit­kin. Ul­ko­sal­la on pe­rin­tei­seen tyy­liin ul­ko­huus­si. Sau­naa per­he ei ta­lon yh­tey­teen tar­vin­nut lain­kaan, kos­ka ai­van lä­hel­lä si­jait­see Nu­pun äi­din sau­na­mök­ki, jota per­he on ter­ve­tul­lut käyt­tä­mään.

Te­ras­sil­le han­kit­tiin kui­ten­kin puil­la läm­mi­tet­tä­vä pal­ju, joka on osoit­tau­tu­nut las­ten ko­vas­sa käy­tös­sä pa­rem­mak­si han­kin­nak­si kuin per­he osa­si toi­vo­a­kaan.

Jär­ves­sä pu­li­koi­mi­nen on koko po­ru­kan lem­pi­puu­haa, par­haim­mil­laan mö­kil­lä ui­daan aa­mus­ta il­taan. Hel­le­ke­si­nä vesi saat­taa läm­me­tä jopa 25-as­tei­sek­si.

– Saa­res­sa saa naut­tia luon­nos­ta ja rau­has­ta, joka hou­kut­te­lee mei­tä vuo­si vuo­del­ta yhä enem­män.

Pariskunnan makuuhuone on talon päässä ja sieltä on käynti suoraan pihalle. Korituolit ovat isovanhempien kesähuvilan peruja. Hirret maalattiin sisällä valkoisiksi.

Lastenhuoneen tunnelma syntyi itse nikkaroiden. Vuode suunniteltiin ja toteutettiin huoneen mittoihin. Myös vanhoista lankuista tehty penkki on omaa käsialaa. Lasten keinutuoli sen sijaan on kulkenut suvussa pitkään.

Makuuhuoneesta aukeaa pariovien kautta näkymä suoraan järvelle.