MIKÄ: Yk­si­ker­rok­si­nen ke­sä­a­sun­to, 117 m². MIS­SÄ: Rau­mal­la. TÄÄL­LÄ LO­MAI­LE­VAT: Mar­jo, Joni, So­fia, 17, ja Sand­ra, 16.

Ulkotakka ei kuulunut talopakettiin. Paikallinen muurari teki sen perheen toiveiden mukaan.

Suu­ret ik­ku­nat avau­tu­vat Nar­vi-jär­vel­le. Ti­la­va ke­sä­a­sun­to on kau­nis, kaik­ki­al­la on val­kois­ta ja va­loi­saa. Rau­man lä­hel­lä si­jait­se­va talo on Rau­ta­vuo­ren per­heel­le ra­kas paik­ka, jos­sa he viet­tä­vät ke­sä­lo­mi­aan. Kal­li­o­ton­til­le ra­ken­net­tua ta­loa ym­pä­röi ko­mea met­sä.

Ruokapöydästä on kaunis näkymä järvelle. Valkoinen sisustus on hyvä kontrasti vehreälle luonnolle.

En­si­sil­mäyk­sel­lä ke­sä­ko­ti näyt­tää hy­vin skan­di­naa­vi­sel­ta. Kun kat­soo tar­kem­min, huo­maa rut­kas­ti kii­na­lai­sia yk­si­tyis­koh­tia, ku­ten van­ho­ja penk­ke­jä ja ko­ris­te-esi­nei­tä. Se­hän on sel­vää, sil­lä per­he elää ar­ke­aan Shang­hais­sa.

Eamesin DSR-tuolit sopivat hyvin suureen valkoiseen pöytään, joka ostettiin Askosta jo vuotta ennen kuin mökki oli valmis. Pöydän yläpuolella olevat pelkistetyt riippuvalaisimet löytyivät Ikeasta. Topi-Keittiöiden keittiökalusteet kuuluivat talopakettiin, oviksi valittiin mattavalkoiset tasapainottamaan kiiltävää lattiaa. Laatat ovat 40 x 40 -senttiset marmorinvalkoiset. Tarjoiluastiat ja ruskeat penkit ovat huonekaluhalleista Kiinasta. Pöytätabletit ovat Pentikin.

Noin kym­me­nen vuot­ta Shang­hais­sa asu­nut per­he jou­tui ai­kai­sem­min ke­sä­lo­mil­laan asus­te­le­maan su­ku­lais­ten ja ys­tä­vien luo­na soh­vil­la ja vie­ras­pat­joil­la.

– Olim­me var­si­nai­sia ke­sä­kier­to­lai­sia, Joni ker­too.

Marjo on ommellut monen monta tyynyä valkoiselle Ikean sohvalle. Lipputyyny on Askosta. Lattiavalaisin ja suuri karvamatto ovat Ikeasta. Vanha arkku on Jonin seppänä työskennelleen isoisän, joka käytti arkkua työkalujen säilyttämiseen. Arkun päällä on tuomisia Kiinasta. Vanhat nojatuolit on päällystetty uudelleen Jonin isoäidin kutomalla pellavakankaalla, ja käsinojat maalattiin ruskeaksi. Kiinasta Marjo löysi mieleisensä sivupöydän. Hän ihastui sen koristekaiverruksiin ja maalautti sen valkoiseksi. Sivupöydän päällä on kokoelma Buddhan päitä ja Iittalan Aalto-vaasi.

Vih­doin he voi­vat it­se kut­sua ky­lään ys­tä­viä ja su­ku­lai­sia. So­fi­an ja Sand­ran iso­van­hem­mat asu­vat lä­hel­lä ke­sä­ko­tia. Mie­lui­sia vie­rai­ta ovat myös Jo­nin veli ja Mar­jon sis­ko per­hei­neen. Serk­ku­jen kans­sa vie­tet­ty ai­ka on tosi tär­ke­ää So­fi­al­le ja Sand­ral­le.

Kiinalaiselta romuvarastolta löytyneessä pikku-korissa on Balilta hankittuja koristepalloja. Koristeena olevat sudit ovat romuvarastolta. Marjo pitää Buddhan päiden ilmeistä.

Avai­met kä­teen

Sul­ka­va 120 -ta­lo­mal­li va­lit­tiin De­sign-Ta­lon mal­lis­tos­ta. Kos­ka per­he asuu Shang­hais­sa, oli avai­met kä­teen -rat­kai­su oli pa­ras ja hel­poin. Pro­jek­ti su­jui no­pe­as­ti, ja pää­tök­set teh­tiin noin vii­kos­sa. Lo­put asi­at hoi­det­tiin säh­kö­pos­tit­se. Pai­kan pääl­lä Suo­mes­sa pro­jek­tia val­voi Jo­nin isä, joka asuu vain pa­rin ki­lo­met­rin pääs­sä ke­sä­a­sun­nol­ta.

Terassi on rakennettu mukailemaan kallion muotoja. Se öljyttiin Tikkurilan Valtti-puuöljyllä, jonka sävy on TVT 1638. Kiinasta hankitut ulkokalusteet lähetettiin kontissa laivalla Suomeen.

– Va­lit­sim­me pa­ket­tiin kuu­lu­neet kaa­ke­lit, ik­ku­nat ja ovet heti. Lo­put rat­kai­sut teim­me ne­tin kaut­ta, sil­lä ta­voin pää­tim­me muun mu­as­sa ko­din­ko­neet. Kaik­ki kiin­te­ät ka­lus­teet han­kit­tiin Topi-Keit­ti­öil­tä, Joni ker­too.

Asun­nos­sa on suu­ret ik­ku­nat, jois­ta on upe­at nä­ky­mät luon­toon. Ovik­si va­lit­tiin Pro­fin pa­no­raa­ma­liu­kuo­vet. Ne sul­keu­tu­vat tii­viis­ti ja so­pi­vat tal­vi­o­loi­hin.

Villa Vita -kyltti on tehty vanhasta kiinalaisesta kaapinovesta. Nimen kesäasunnolle keksi Marjon ystävä. Kynttilänjalka on Jonin äidiltä.

Val­koi­sen sä­vy­jä

Mar­jo suun­nit­te­li si­sus­tuk­sen. Suu­ri osa han­kin­nois­ta teh­tiin Kii­nas­sa ja lä­he­tet­tiin kon­til­la Suo­meen. Se oli hel­pom­paa ja hal­vem­paa, sil­lä ai­kaa ei ku­lu­nut si­sus­tus­liik­keis­sä kier­te­lyyn Suo­mes­sa. Kii­nas­sa on pal­jon suu­ria huo­ne­ka­lu­hal­le­ja, jois­sa an­tiik­ki­kaup­pi­aat myy­vät van­ho­ja kii­na­lai­sia huo­ne­ka­lu­ja us­ko­mat­to­man hal­val­la.

Lomallakin joutuu välillä tekemään töitä, silloin työhuone on tarpeellinen. Valkoiseksi maalattu arkku on papalta. Myös Marjon mummun korkea kaappi on saanut uuden maalin. Työpöytä on löytynyt aikoinaan lopetetusta tehtaasta. Kehystetty valokuva on Marjon oppilaan ottama. Nojatuoli on vanha ja matto on Ikeasta. Puinen hevonen on Pentikin.

– Kut­sum­me huo­ne­ka­lu­hal­le­ja leik­ki­mie­li­ses­ti ro­mu­va­ras­toik­si, Mar­jo ker­too.

Näis­tä hal­leis­ta Mar­jo on teh­nyt upei­ta löy­tö­jä sekä Kii­nan-ko­tiin et­tä Suo­meen tuo­ta­vik­si. Use­at löy­döis­tä ovat saa­neet uu­den maa­lin pääl­leen, val­koi­sen tai tum­man­rus­ke­an.

Lavat, joilla tuotiin tavaroita Kiinasta, on hyödynnetty tyttöjen huoneessa. Tyynyt on ommeltu itse, paitsi Askosta ostettu tähtityyny. Seinävalaisin on Poulsenin. Puusälekaihtimet on teetetty Kiinassa puusepällä ja tuotu käsimatkatavaroissa Suomeen.

Mar­jo työs­ken­te­lee Shang­hais­sa tai­de­o­pet­ta­ja­na ja ra­kas­taa vä­re­jä. Ko­tiin­sa hän kui­ten­kin va­lit­see val­koi­sen eri sä­vy­jä.

– Val­koi­nen ei ole vain val­koi­nen, sii­nä on ai­na­kin sata eri sä­vyä, Mar­jo sa­noo.

Tä­män to­dis­taa se­kin, et­tä mo­net Kii­nas­sa val­koi­sek­si maa­la­tuis­ta ka­lus­teis­ta ovat hie­man eri sä­vyi­siä. Mar­jo ker­too, et­tä kii­na­lai­set maa­la­rit ei­vät ole tot­tu­neet käyt­tä­mään val­kois­ta. Ny­ky­ään se on kui­ten­kin yleis­ty­mään päin.

Vessan hana on Oraksen. Puurasia on Kiinasta. Oiva Toikan lasilintu edustaa suomalaista muotoilua.

Pu­hut­te­le­vat pat­saat

–Mi­nul­la tun­tuu ole­van pak­ko­miel­le Bud­d­ha-pat­sai­siin. Nii­den lem­pe­ät il­meet pu­hut­te­le­vat mi­nua. Per­heen kes­ken sii­tä on jo muo­dos­tu­nut vit­si, Mar­jo nau­raa.

Ai­na kun Mar­jo tun­tee ve­toa pat­saa­seen, hä­nen on se os­tet­ta­va. Ku­ten ar­va­ta saat­taa, mo­nia pat­sai­ta on kul­keu­tu­nut myös ke­sä­ko­tiin.

Pat­saat täy­tyy kul­jet­taa kä­si­mat­ka­ta­va­roi­na, jot­ta ne py­sy­vät eh­ji­nä. To­sin ne pai­na­vat mel­koi­ses­ti. Bud­d­ha-pat­sai­ta löy­tyy Kii­nan li­säk­si myös Thai­maas­ta, jos­sa per­he lo­mai­lee tal­vi­sin.

Lämmitetty palju on hyvä vaihtoehto kylmälle järvivedelle.

Kii­na­lai­sin maus­tein si­sus­tet­tu

Joni, Sand­ra ja So­fia pi­tä­vät ke­säi­ses­tä mök­kie­lä­mäs­tä. He voi­vat sau­noa ja ui­da usei­ta tun­te­ja.

So­fia ja Sand­ra ja­ka­vat ke­säl­lä mie­lel­lään huo­neen. Ko­to­na Shang­hais­sa se ei on­nis­tu, mut­ta lo­mal­la he viih­ty­vät tois­ten­sa seu­ras­sa hy­vin.

Sand­ra maa­la­si siir­to­la­vat, joi­ta käy­te­tään nyt sän­ky­jen run­koi­na. Huo­nees­sa on haus­ko­ja tyt­tö­mäi­siä rat­kai­su­ja kii­na­lai­sin maus­tein. Tu­le­vai­suu­des­sa myös työ­huo­ne voi­daan ot­taa ma­kuu­huo­neek­si, jol­loin mo­lem­mil­la ty­töil­lä on omat ti­lan­sa.

Van­hem­pien ma­kuu­huo­nees­ta avau­tuu hui­kea nä­kö­a­la jär­vel­le. Jos Mar­jo har­ras­tai­si me­di­taa­ti­o­ta, hän is­tui­si loo­tus-asen­nos­sa ma­kuu­huo­nees­sa nenä koh­ti jär­veä. Mar­jo kui­ten­kin mie­luum­min sau­noo ja kat­se­lee ve­den tyyn­tä pin­taa.