Jopa pa­ri­met­ri­sek­si köyn­nök­sek­si kas­va­va haju- eli tuok­su­her­ne, Lat­hy­rus odo­ra­tus, on alun pe­rin pe­räi­sin Ita­li­an ete­lä­o­sis­ta. Ita­li­a­lai­nen munk­ki Fran­ces­co Cu­pa­ni ku­va­si ha­ju­her­neen en­sim­mäi­se­nä jo vuon­na 1696. Si­si­li­a­lais­mun­kin mu­kaan ni­men­sä saa­nut­ta la­ji­ket­ta ’Cu­pa­ni’ saa vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä.

Poh­jois­mais­sa ha­ju­her­net­tä on kas­va­tet­tu 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­tä saak­ka. Suo­mes­sa tuok­su­her­ne oli suo­sit­tu ke­sä­kuk­ka, jon­ka sie­me­net lai­tet­tiin kas­va­maan ak­ku­nal­le tou­ko­kuun alus­sa ja tai­met is­tu­tet­tiin hel­lä­va­roin pi­hal­le ke­sä­kuus­sa. Kas­via kut­sut­tiin tuok­su­nät­kel­mäk­si ja jos­kus jopa le­mu­her­neek­si. Esi­mer­kik­si ru­noi­li­ja V.A. Kos­ken­nie­mi ni­me­si ha­ju­her­neen yh­dek­si lem­pi­ku­kak­seen, jon­ka tuok­su ”sai koko lap­suu­te­ni he­rää­mään mie­les­sä­ni eloon”, ku­ten hän ku­va­si muis­tel­mis­saan vuon­na 1935.

Ha­ju­her­ne on yhä ke­sän suo­sik­ki­kuk­kia, ei­kä ih­me – se tuok­suu hur­maa­vas­ti ja sen kau­nis vä­ri­tys vaih­te­lee lii­las­ta herk­kään vaa­le­an­pu­nai­seen. Ha­ju­her­ne kuu­luu her­ne­kas­vien hei­moon Fa­ba­ce­ae, ku­ten ta­val­li­nen her­ne ja pa­vut. Nämä kas­vit voi­vat ol­la sekä yk­si- et­tä mo­ni­vuo­ti­sia. Juu­ri yk­si­vuo­ti­set her­ne­kas­vit tuok­su­vat par­haim­mil­ta. Ha­ju­her­nees­tä saat vä­häl­lä vai­val­la ihas­tut­ta­van li­sän puu­tar­haa­si.

Kyl­vä penk­kiin tai ruuk­kuun

Vaik­ka et oli­si eh­ti­nyt kyl­vää ha­ju­her­net­tä ke­vääl­lä, ei huol­ta. Ke­sä­kuus­sa maa on niin läm­min, et­tä voit kyl­vää sie­me­net suo­raan penk­kiin tai ruuk­kuun. Oi­ke­as­taan se on hel­poin tapa kas­vat­taa ha­ju­her­ne.

Jos kyl­vät ha­ju­her­neen suo­raan maa­han, vedä maa­han la­pi­ol­la kyl­vö­va­ko ja kas­te­le maa hy­vin. Näin sie­me­net saa­vat pal­jon vet­tä ja itä­vät pa­rem­min. An­na sie­me­nien li­o­ta ve­des­sä yön yli en­nen kyl­vöä, se no­peut­taa itä­misp­ro­ses­sia. Pai­na sie­me­net maa­han noin vii­den sen­tin etäi­syy­del­le toi­sis­taan ja pei­tä ne mul­lal­la. Jos alu­eel­la on kyyh­ky­jä tai mus­ta­va­rik­sia, voi ol­la tar­peen peit­tää sie­me­net har­sol­la. Sie­me­net al­ka­vat itää sääs­tä riip­pu­en noin vii­kon ku­lut­tua.

Jos kyl­vät ruuk­kui­hin, nii­den poh­jas­sa on ol­ta­va rei­kä, jos­ta yli­mää­räi­nen vesi pää­see ulos. Ha­ju­her­neil­lä on sy­väl­le ulot­tu­va juu­ris­to, jo­ten kan­nat­taa va­li­ta kas­va­tu­sas­ti­oik­si kor­kei­ta ruuk­ku­ja.

Kyl­vä sie­me­net noin 10 sen­tin etäi­syy­del­le toi­sis­taan ja kas­te­le hy­vin. Ha­ju­her­ne on ja­noi­nen kas­vi ja vaa­tii huo­len­pi­toa koko kas­vu­kau­den ajan. Muis­ta myös lan­noit­taa kas­ve­ja. Hel­poin­ta on työn­tää mul­taan pit­kä­vai­kut­tei­nen lan­noi­te­tik­ku, niin lan­noit­ta­mi­nen ei pää­se unoh­tu­maan. Saa­dak­se­si hy­viä ja tuu­hei­ta kas­ve­ja voi ol­la hyvä idea nap­sais­ta en­sim­mäis­ten kol­men ver­son lat­va ir­ti.

Tue kas­vi, väl­tä pa­jua

Ha­ju­her­ne kas­vaa mie­lel­lään ylös sä­leik­köä tai kuk­ka­kep­piä pit­kin. Voit is­tut­taa sen kas­va­maan pit­kin ai­taa, pen­sas­ta tai ta­val­lis­ta kas­vi­tu­kea. Myös köyn­nös­ruu­su voi toi­mia tu­ke­na ha­ju­her­neel­le, ja kas­vit näyt­tä­vät­kin kau­niil­ta yh­des­sä.

Oman sä­lei­kön te­ke­mi­nen on help­poa ja edul­lis­ta. Tar­vit­set vii­si pit­kää ja vah­vaa kep­piä, esi­mer­kik­si bam­bun- tai puu­nok­sia, jot­ka si­dot yh­teen vah­val­la rau­ta­lan­gal­la. Älä käy­tä tuo­ret­ta pa­jua, sil­lä se juur­tuu, al­kaa kas­vaa ja ros­vo­aa elin­ti­lan ha­ju­her­neel­tä. Ase­ta sä­leik­kö puu­tar­haan tai isoon kuk­ka­ruuk­kuun. Ke­sän mit­taan voit seu­ra­ta, kun ha­ju­her­ne hil­jal­leen peit­tää sä­lei­kön.

Poi­mi usein

Kyl­vö­a­jas­ta riip­pu­en en­sim­mäi­set ha­ju­her­neet kuk­ki­vat hei­nä­kuus­ta al­ka­en. Kun ha­ju­her­ne al­kaa kuk­kia, se on tuot­te­li­as. Poi­mi roh­ke­as­ti – mitä enem­män kuk­kia poi­mit, sitä enem­män nii­tä kas­vaa.

Jos et raas­ki poi­mia kuk­kia, pois­ta ai­na­kin kuih­tu­neet ku­kat, jot­ta ne ei­vät tur­haan ku­lu­ta kas­vin ener­gi­aa. Leik­kaa ku­kat mie­lui­ten sak­sil­la, sil­lä kas­vin hen­not juu­ret saat­ta­vat hel­pos­ti kat­ke­ta tai nous­ta maas­ta, jos ve­dät var­res­ta lii­an voi­mak­kaas­ti.

Ke­rää sie­me­net en­si vuo­dek­si

Ke­sän lo­pul­la kan­nat­taa an­taa kuk­kien ke­hit­tyä her­neen­pa­loik­si, niin saat sie­me­niä seu­raa­vaa vuot­ta var­ten. Näin saat hel­pos­ti ja il­mai­sek­si sie­me­niä kyl­vet­tä­väk­si it­sel­le­si tai lah­jak­si ys­tä­väl­le.

Sie­me­net ovat kyp­siä, kun pal­ko on rus­kea ja kui­va, ja voit hel­pos­ti ava­ta sen ja ke­rä­tä sie­me­net. Poi­mi sie­me­net kui­val­la sääl­lä ja säi­lö ne suo­da­tin­pus­siin, niin yli­mää­räi­nen kos­teus pää­see haih­tu­maan.

Kun sie­me­net ovat täy­sin kui­via, voit säi­löä ne muo­vi­pus­sei­hin, sol­mia tiuk­kaan ja säi­lyt­tää vii­le­äs­sä, kun­nes on ai­ka kyl­vää ne seu­raa­vaa ke­sää var­ten. Vii­leä ja kui­va säi­ly­tys­paik­ka hel­pot­taa itä­mis­tä.