Hanna Linnakko
kuvaussuunnittelu Mia Lundberg teksti Anna-Liisa Hämäläinen kuvat Hanna Linnakko
Pertti hommasi kelkan Davosista 36 vuotta sitten. Bonusmummi Pirjo teetti ensimmäiselle lapsenlapselle viltin vanhasta minkkiturkista. – Turkin taskuun voi laittaa tutin. Kierrätystä tämäkin.
Talolta avautuu kaunis maisema Syväkumpunen-lammelle. Sen rannalla sijaitsevat savusauna ja takkatupa.
Lumihankien keskellä, sydäntalven äkkiä kirkkaassa auringossa, punainen talo näyttää pieneltä joulumaalta.
Taloa ympäröiville terasseille asetelluissa kuusissa sädehtivät valot. Portaita koristavat lyhdyt. Etuovella tervehtii tonttu kädessään tuikkulyhty.
Pirjo Airaksinen on aloittanut tunnelman rakentamisen jo syksyllä. Aikana, kun luonnonvaloa on vähän, hän polttaa paljon kynttilöitä ja laittaa joulu- eli kausivaloja sekä ulos että sisälle.
– Joulukoristeita laitan esille hyvissä ajoin ennen joulua. Läheisiä on kiva muistaa henkilökohtaisilla lahjoilla. Mietin, mitä kenellekin laitan ja käytän aikaa lahjojen paketoimiseen, Pirjo kertoo.
Olohuoneessa Pirjon vanhempien vanhat tuolit on päällystetty Designers Guildin maalausmaisella kankaalla. Pöytä löytyi kotitilan aitasta. Pertti katkaisi sen jalat, irrotti maalit ja vahasi sen. 1860-luvun pohjalainen patakaappi on ostettu Kuopiosta antiikkiliikkeestä. Sen molemmin puolin ovat Pirjon vanhempien vanhat tuolit. Jalkavalaisin ja piano ovat Pirjon kotitilan salista. Sen päällä on maljakkoina Pertin palkintopokaaleja. Patsas on Pekka Halosen Sadonkorjaaja, jonka Pirjon isä on saanut lahjaksi. Ikkunan yläpuolella ovat Pirjon isän ampuman hirven sarvet, joille Pirjo tiesi paikan heti.
Pirjo on lasketellut pienestä pitäen ja Pertti laskenut maailmancupissa pujottelua, suurpujottelua ja syöksylaskua. Tauluun on koottu Pertin vanhoja kisanumeroita muun muassa St. Moritzista ja Kitzbühelista. Slim Aaronin Standing fondue picnic -valokuva on Aspenista vuodelta 1967. Pirjo sai kuvan lahjaksi ystävättäreltään. Kynttilänjalat ovat Pertin laskettelupalkinto. Laskettelijapatsas on Pirjon 50-vuotislahja.
Lapsuuden maisemissa
Pirjo ja hänen puolisonsa Pertti Ruuskanen muuttivat tähän taloon juuri jouluksi, vuonna 1996. Molemmat ovat kotoisin Siilinjärveltä ja intohimoisia laskettelijoita, Pertti aikoinaan myös huippu-urheilija. He etsivät pientä hiihtokämppää Tahkon lähettyviltä, mutta sopivaa ei löytynyt.
Lopulta Pirjo ja Pertti ostivat tontin Pirjon veljeltä ja alkoivat rakentaa vapaa-ajan kotia. Pertti ja pariskunnan Petter-poika asuivat siellä kahdeksan vuotta. Pirjo oli viikonloppuäiti, joka oli viikot töissä Helsingissä.
Pirjolle Punanen tupa Siilinjärvellä sijaitsee täydellisessä paikassa. Läheltä löytyvät golfkenttä, Tahkon rinteet ja Fontanella-virkistysuimala. Tarinaharjun upeat harjumaastot sopivat patikointiin, ja syksyisin Pirjo viihtyy metsässä sienestäen. Pikajunat pysähtyvät Siilinjärvellä, lentokenttä on lähellä, ja moottoritietä hurauttaa vartissa Kuopioon.
– Lapsuusmaisema tuo turvallisuutta. Siihen liittyy paljon muistoja, ja se on hyvä. Vaikka vanhempani ja siskoni ja veljeni ovat kuolleet, hyvät muistot kantavat. Juuret tuovat elämään merkityksellisyyttä. Tiedän kuuluvani jonnekin, Pirjo kertoo.
Pirjolle vieraanvaraisuus on tärkeää. Pirtinpöydän ympärille mahtuu kaksitoista henkeä, joskus enemmänkin. Tuolit ovat Pirjon lapsuudenkodin ruokasalista. Penkki on tarkoitus vaihtaa tuoleihin. Valaisimet ovat olleet Pirjon kotitalon tuvassa pöydän yläpuolella.
Pirjo kattaa jokaisen aterian kauniisti ja käyttää aina kankaisia lautasliinoja. Astiasto on saatu häälahjaksi. Jouluruusu kukkii saman astiaston kulhossa.
Hyvä henkireikä
Pirjo on tehnyt näyttävän uran media- ja mainosmaailmassa. Hän on ollut muun muassa Nelosen kanava- ja sisältöjohtaja. Nykyään hän työskentelee Supersonin kulttuurijohtajana.
– Maalaisjuuret ovat pitäneet minut aina maan tasalla. Maalaistalossa on aina joutunut tekemään työtä. En ole koskaan pelännyt työntekoa enkä ollut nirppanokka.
Pirjo kertoo isästään, joka sanoi, että tyttärellä pitää olla lokeropää. On osattava laittaa asiat tiettyyn lokeroon ja miettiä, mille voi tehdä jotain ja minkä kanssa pitää vain elää. Pirjo luonnehtii itseään ratkaisukeskeiseksi. Ongelmiin ei kannata jäädä vellomaan, vaan huomata mahdollisuudet. Eikä mikään ole maailmassa ole lopullista.
– Myös tämä vapaa-ajan koti on osoittautunut hyväksi henkireiäksi. Tekee hyvää pääkopalle siirtyä paikasta toiseen. Viikonloppukin tuntuu silloin pidemmältä.
Keskikerroksen tulipiste on keittiössä leivinuuni ja olohuoneessa takka. – Leivinuuni on mahtava ruoanlaitossa. Puulämmitys tuo taloon pehmeän lämmön, Pirjo sanoo. Takan edessä on vanha lypsyjakkara. Tontut takan reunalla ovat norjalaisia, sillä Pirjon kummitäti oli Norjasta. Olkipukit ovat Pirjon lapsuudenkodista. Ylhäällä roikkuu vanha, puinen hiihtohissin kapula Rukatunturilta.
Kunnioitan ruoan kasvattamista
Pirjon lapsuudenkoti oli iso maatila. Äiti oli kotitalousopettaja ja aktiivinen maatalousnainen, isä hoiti tilaa. Talossa oli karjakoita ja työmiehiä.
Pirjo sanoo, että maalaistalossa kasvaa suhde luontoon. Maanviljelyksessä on asioita, joille ihminen ei voi mitään. Niiden alla ihminen on aika pieni. Tänään luonto on hänelle suuri voimanlähde.
– Minun pitää päästä ulos ja metsään.
Hyvä ruoka on ollut Pirjolle tärkeää lapsesta asti. Jo äidin ammatin takia ruoka ja ruokakulttuuri olivat keskeisiä. Sunnuntailounas katettiin ruokasaliin.
– Olen maanviljelijän tytär. Kunnioitan ruoan kasvattamista ja puhtaita raaka-aineita. Itselläni on kasvimaa, ja kerään marjat ja sienet.
Myös Pirjon kotona ateriat katetaan aina kauniisti, sillä ihminen syö silmilläänkin. Eikä pöydässä ikinä käytetä muita kuin kankaisia lautasliinoja.
Alakerran kirjastotilan sisustuksessa on suloisesti sekaisin uusrokokoota, talonpoikaisantiikkia ja biedermeyeria. Kirjahylly on tehty paikalleen mittaan. Arkku on suvun vanha. Pirjon kerää pullonkorkkeja, ja niistä on tehty itse lampunjalka.
Kirjastossa on Pirjon isoisän, Petterin vanha lipasto. Pertti kunnosti sen. Lipaston päällä on suvun valokuvia ja vanhoja kynttilänjalkoja.
Vien tarinoita eteenpäin
Punasen tuvan joulu alkaa aattona myöhäisellä aamiaisella. Siihen kuuluvat joulupuuro manteleineen, luumukiisseli, joululeipä, kinkku ja itse tehty sinappi. Joulurauhan julistus katsotaan aina. Sen jälkeen perhe käy haudoilla.
– Hautausmaalla ei tule surua, vaan hyviä muistoja. Nykyään olen kuin äitini. Kerron, kuka sukulainen ja naapuri missäkin lepää ja millainen ihminen hän oli. Lapsuudessani Siilinjärvi oli pieni kirkonkylä, jossa kaikki tunsivat toisensa ja perheet olivat tekemisissä keskenään.
Haudoilta palattua perhe käy saunassa ja alkaa jouluillallisen valmistelu. Pirjon vanhempien eläessä tarjottiin kaikki perinteiset jouluruoat, laatikot ja lipeäkala. Nykyään perhe syö herkkuja, joista itse kukin pitää.
– Syömme kalaa, äyriäisiä ja simpukoita. Juomme hyviä viinejä ja samppanjaa. Itse en kaipaa kinkkua, mutta perheen miehille se on tärkeä. Haemme sen luomutilalta ja paistamme puu-uunissa.
Tämä kaikki tapahtuu puitteissa, joissa näkyy suvun historia.
– Kun joulun alla nostan takan ylisille vanhat olkipukit, muistan aina, miten ne olivat kotonani tuvan uunin päällä. On tärkeää jatkaa perinteitä ja tarinoita ja viedä niitä eteenpäin lapsilleen.
Alakertaan tullaan sisälle Pirjon kotitalon vanhasta verannanovesta. Seinustan kapea peilipöytä ja marmoripintainen taso olivat alun perin kullanväriset. Pirjo maalasi ne liitumaalilla.
Vapaa-ajan
koti
Siilinjärvellä.
1996 valmistunut puutalo, oh + k + rt, yläkerrassa avoin parvi, 2 mh + kh, kellari,
noin 250 m².
Asukkaat
Supersonin kulttuurijohtaja Pirjo Airaksinen ja puoliso Pertti Ruuskanen.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2