Yh­dek­sän päi­vää Ki­o­tos­sa voi joh­taa muu­tok­seen ja elä­män­mit­tai­seen puu­tar­ha­mat­kaan. Näin kävi Mau­ri Ran­nal­le, joka Ja­pa­nin-mat­kal­laan vai­kut­tui eri­tyi­ses­ti Kat­su­ra Im­pe­ri­al Vil­lan ja Dai­sen-in-temp­pe­lin ki­vik­ko­puu­tar­hois­ta.

– Vaik­ka olin pe­reh­ty­nyt ja­pa­ni­lai­siin puu­tar­hoi­hin etu­kä­teen, vas­ta siel­lä ta­ju­sin, kuin­ka laa­jas­ta kult­tuu­ris­ta on kyse.

Toki kuu­lui­sin zen-puu­tar­ha Ry­oan-ji lu­mo­si, mut­ta pai­kal­la on ai­na pal­jon ih­mi­siä, jot­ka vai­kut­ta­vat ko­ke­muk­seen.

– Rau­hal­li­sem­mas­sa het­kes­sä elä­mys oli­si vai­kut­ta­vam­pi. Hil­jai­suu­des­sa ja­pa­ni­lai­ses­ta puu­tar­has­ta naut­tii enem­män, Mau­ri sa­noo.

Su­vun mök­ki­tont­ti al­koi muok­kau­tua ja­pa­ni­lai­sek­si pie­nin erin

Ja­pa­ni­lai­nen kult­tuu­ri on kieh­to­nut Mau­ri Ran­taa jo vuo­sien ajan. Ju­dos­sa­kin mie­hel­lä on kol­me Suo­men-mes­ta­ruut­ta ja mus­ta vyö. Oman puu­tar­han muu­tok­sen käyn­nis­ti mat­ka, mut­ta suu­rin vai­ku­tus lie­nee kui­ten­kin puu­tar­ha­rak­kau­del­la.

– Tämä on isän puo­lei­sen su­vun paik­ka. Kun pää­tim­me ra­ken­taa tän­ne mö­kin 1970-lu­vul­la, alue oli to­del­la met­säi­nen. Ra­ken­sim­me mö­kin ton­tin puis­ta. Olem­me kaa­ta­neet kym­me­niä pui­ta, mut­ta edel­leen nii­tä riit­tää.

Puu­tar­han muok­kaa­mi­nen ja­pa­ni­lais­hen­ki­seen suun­taan al­koi pie­nin ase­tel­min, li­sää­mäl­lä vä­hän ki­viä ja so­pi­via kas­ve­ja. Ve­si­ai­he kui­ten­kin hou­kut­ti, vaik­ka paik­ka on luon­non­lam­men ää­rel­lä.

– Myin vai­mol­le aja­tuk­sen lam­mes­ta sen var­jol­la, et­tä isoa luon­non­lam­pea voi pum­pun ja ve­den­kier­ron avul­la puh­dis­taa. Pi­ti­hän sitä jo­tain kek­siä, Mau­ri sa­noo pil­ke sil­mä­kul­mas­sa.

Al­las on ra­ken­net­tu ku­mi­poh­jal­le, joka on tar­kas­ti mai­se­moi­tu hie­kal­la ja so­ral­la, jot­ta vai­ku­tel­ma on luon­nol­li­nen. Pump­pu kier­rät­tää vet­tä, jot­ta al­taan vesi py­syy kirk­kaa­na. Lum­peet on is­tu­tet­tu ko­rei­hin. Mau­ri siir­tää ne tal­vek­si vie­rei­seen lam­peen, jot­ta ne ei­vät jää­tyi­si.

Tee­se­re­mo­ni­an sa­lai­suus on het­keen kes­kit­ty­mi­ses­sä ja rau­has­sa

Kun lam­pi oli val­mis, oli Mau­ril­la jo uu­si pro­jek­ti mie­les­sään: Ja­pa­nis­sa näh­dyt tee­ma­jat. Hän sel­vit­te­li tee­ma­jo­jen ra­ken­tei­ta ja ma­te­ri­aa­le­ja ja in­nos­tui suun­nit­te­le­maan suo­ma­lai­seen mil­jöö­seen so­pi­van hil­jen­ty­mis­pai­kan.

– Ja­pa­ni­lai­sis­sa tee­ma­jois­sa on yleen­sä pä­re­kat­to, jo­ten oli sel­vää, et­tä lai­tan ka­tok­si suo­ma­lais­ta pä­ret­tä.

Tee­puu­tar­haan ja -ma­jaan as­tu­taan por­tis­ta, joka rau­hoit­taa ti­lan. Sitä en­nen käy­dään pe­se­mäs­sä kä­det tsu­ku­bain, ki­vi­sen pe­su­al­taan ää­rel­lä, joka tääl­lä on saa­nut kau­niin sam­mal­peit­teen. Kun kivi hal­ke­si, Mau­ri va­loi be­to­nin avul­la so­pi­van ko­lon kä­sien­pe­su­al­taak­si ja lait­toi reu­noil­le sam­mal­ta kas­va­maan.

Kä­sien pe­sul­la tee­ri­tu­aa­liin osal­lis­tu­va puh­dis­tau­tuu se­re­mo­ni­aan.

– Tee­se­re­mo­ni­as­sa vesi läm­mi­te­tään pa­das­sa hii­lil­lä, matc­ha-tee lai­te­taan kup­piin. Ei se­re­mo­ni­as­sa sen mys­ti­sem­pää ole kuin se, et­tä tee kei­te­tään ja juo­daan. Mut­ta se teh­dään hil­jen­ty­en ja rau­has­sa, ja se on tar­peen tänä päi­vä­nä.

Tee­puu­tar­has­sa kas­vil­li­suus on mal­til­lis­ta ja pää­o­sin rau­hoit­ta­van vih­re­ää. Ti­laa on ki­vil­le ja so­ra­pin­nal­le.

– Mel­kein geis­ha -kir­jan kir­joit­ta­nut Min­na Evä­so­ja ke­hot­ti mi­nua naut­ti­maan puu­tar­has­ta. Olin pit­kään ra­ken­ta­nut ja teh­nyt, mut­ta nyt osaan myös py­säh­tyä, rau­hoit­tua ja en­nen kaik­kea kat­sel­la puu­tar­haa.

Kaik­ki ja­pa­ni­lai­set kas­vit ei­vät me­nes­ty Suo­mes­sa

Pol­vei­le­va pol­ku joh­taa kul­ke­maan hi­taas­ti. Suo­ral­la po­lul­la kii­ruh­tai­si tur­haan. Ve­den so­li­na ja lin­nun­lau­lu tuo­vat maa­gi­sen rau­han. Sa­ni­ais­ten raik­kaan­vih­re­ät leh­det ko­ho­a­vat ki­vien vä­leis­tä, ja­pa­nin­vaah­te­ran si­rot leh­det au­ke­a­vat pian täy­teen lois­toon. Purp­pu­ra­tuo­mi kuk­kii vaa­le­an­pu­nai­sin ku­kin ko­toi­se­na vaih­to­eh­to­na ja­pa­ni­lai­sel­le kir­si­kal­le.

– Vai­keu­te­na on osa­ta va­li­ta oi­ke­at kas­vit. Sel­lai­set, jot­ka me­nes­ty­vät tääl­lä ja sel­lai­set, jot­ka luo­vat oi­ke­an­lai­sen tun­nel­man. Kaik­ki ja­pa­ni­lai­set kas­vit ei­vät meil­lä vält­tä­mät­tä me­nes­ty, vaik­ka ne muu­ten oli­si­vat täy­del­li­siä. Tal­ve­tan esi­mer­kik­si seit­se­män ruu­kus­sa kas­va­vaa ja­pa­nin­vaah­te­raa kel­la­ris­sa.

Sa­ni­ai­sia, sam­ma­lia ja kort­tei­ta

Kaik­kien kas­vien ei tar­vit­se ol­la ek­soot­ti­sia ja au­tent­ti­sia, vaan Suo­men olo­suh­tei­siin so­pi­via kas­ve­ja voi hy­vin käyt­tää itä­mai­ses­sa puu­tar­has­sa. Mau­ri kan­nus­taa ko­kei­le­maan esi­mer­kik­si sa­ni­ai­sia, sam­ma­lia, ha­vu­ja, ko­ti­mai­sia kir­sik­ka­pui­ta ja tuo­mia.

– Myös luon­to voi osal­lis­tua puu­tar­ha­kas­vien va­lin­taan. Olen sal­li­nut luon­non­va­rai­sen met­sä­kort­teen aset­tua ki­vi­po­lun lai­dal­le. On­han se­kin ai­ka so­pi­va kas­vi tä­hän tyy­liin ja tuo mie­leen bam­bun, jos­kin on mi­ni­koi­nen. Hel­pom­paa puu­tar­ha­kas­via ei löy­dä­kään.

Kas­vil­li­suu­den li­säk­si ki­vet ovat tär­ke­äs­sä ase­mas­sa. Ki­viä on so­ra­pin­ta­na, as­kel­ki­vi­nä, al­taan lai­dal­la, veis­tok­sel­li­si­na kat­seen­van­git­si­joi­na ja mai­se­mas­sa kuin pie­ni­nä vuo­ri­na.

– Ja­pa­ni­lai­ses­sa puu­tar­ha­kult­tuu­ris­sa ki­vien aset­te­lu on tai­to­la­ji. It­se olen kään­nel­lyt ki­viä ja kat­so­nut, mil­tä ne näyt­täi­si­vät eri suun­nis­ta ja mi­ten aset­tui­si­vat sil­mää miel­lyt­tä­väk­si. Si­tä­hän tämä puu­tar­ha­har­ras­tus lo­pul­ta on, luom­me jo­tain kau­nis­ta it­sel­lem­me.