Lem­pi­paik­ka­ni on keit­ti­ön ik­ku­nan ää­res­sä tai no­ja­tuo­lis­sa olo­huo­nees­sa. Lem­pi­ni­me­ni on Her­ra Kak­kos­kuis­ti. Mi­nul­le on tär­ke­ää, et­tä tuo­li pyö­rii, sil­lä kun on vie­rai­ta, voin seu­rus­tel­la, mut­ta sa­mal­la voin kään­tyä ja kat­soa ulos. Olen seu­ral­li­nen ih­mi­nen ja tark­kai­li­ja­per­soo­na. No­ja­tuo­li on kuin saar­nas­tuo­li.

Rentoudun lukemalla Fasetin Siesta-nojatuolissa. Hevostaulu on Miina Äkkijyrkän harvinaisempaa tuotantoa. Kirjahyllyn päällä on Päivi Tropposen veistos.

Ren­tou­dun ko­to­na. Luen joko kir­jaa, se­laan ne­tis­tä mie­len­kiin­toi­sia ar­tik­ke­lei­ta tai kat­son te­le­vi­si­o­sar­jaa tai elo­ku­vaa. On pit­ki­ä­kin ajan­jak­so­ja, jol­loin en kat­so mi­tään te­le­vi­si­os­ta, mut­ta sit­ten kat­son ker­ral­la jon­kun sar­jan kaik­ki jak­sot. Luen kir­jaa ylä­ker­ran no­ja­tuo­lis­sa, mut­ta jos se­laan net­tiä, is­tun keit­ti­ön pöy­dän ää­res­sä. Seik­kai­lu ne­tis­sä on kieh­to­vaa, sil­lä kos­kaan ei tie­dä, min­ne pää­tyy. Luen mie­lel­lä­ni Wi­ki­pe­di­aa, ja on kou­kut­ta­vaa, mi­ten asi­at lin­kit­ty­vät siel­lä toi­siin­sa. Voi pää­tyä lu­ke­maan asi­as­ta, jos­ta ei tien­nyt ole­van­sa kiin­nos­tu­nut. Olen ute­li­as ih­mi­nen.

Rakkaimmat esineeni ovat takan päällä rakkaiden esineiden alttarillani. Siellä ovat muun muassa Kiti Kokkosen keramiikkatyttö, Tapio Wirkkalan ”Paperipussi”-veistokset. Hevonen on yli sata vuotta vanha ja Riihimäen vankilan veistonopettajan malli. Tuoli on Matti Heinosen teos, vihreä pullo Risto-Matti Ratian ja pulleat lasihahmot Anna Niinimäen. Seinällä olevat taulut: Göran Augustson, Albert Edelfeltin etsaus, Väinö Kunnas, Anita Hirvonen ja Seela Kataja.

En luo­pui­si ko­ti­ni sei­nil­lä ole­vis­ta tau­luis­ta. Tau­lut ovat kuin li­säik­ku­noi­ta. Ne ovat kur­kis­tuk­sia toi­seen to­del­li­suu­teen. Saa­tan py­säh­tyä tut­ki­maan nii­tä ja löy­dän ai­na uu­sia yk­si­tyis­koh­tia.

Rak­kai­ta esi­nei­tä on mo­nia. Rak­kai­den esi­nei­den alt­ta­ri­ni on ruo­kai­lu­ti­lam­me ta­kan pääl­lä.

Tanskalainen designsohva on kallis virheostos. Suunnittelemani kuparivalaisin on tehty käsin Nepalissa, halusin maksaa tekijälle eurooppalaisen hinnan. Ystäväni olivat tuolloin lähetystyössä Nepalissa.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on ol­lut himo tiet­tyyn esi­nee­seen, joka on ol­lut pak­ko saa­da. Sel­lai­nen on esi­mer­kik­si olo­huo­neen vi­o­let­ti soh­va. Se ei sovi ol­len­kaan lap­si­per­hee­seen ja on oi­kea tö­nö­tys­soh­va, jos­sa on ikä­vä is­tua. Se oli lap­si­per­hees­sä kah­des­sa kuu­kau­des­sa li­kai­nen, kun oli li­säk­si vie­lä koi­ra.

Sisustustyylini on samaan aikaan sekä perinteinen että rohkea. Maria Kekkonen on toteuttanut ideoimani ruokapöydän, joka on kuin laivan kansi. Ruotsalaisen Göran Malmvallin matalaselkäiset vintagetuolit ovat hauska kontrasti pöydälle.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on sa­mal­la sekä pe­rin­tei­nen et­tä roh­kea. Ke­rään tai­det­ta ja la­sie­si­nei­tä. Asi­oi­ta voi mi­nus­ta yh­dis­tel­lä huo­let­ta. Pi­dän ro­soi­suu­des­ta ja van­hois­ta ta­va­rois­ta, jois­sa saa nä­kyä ku­lu­ma. Eri­tyy­li­set elä­mi­sen ker­rok­set tai koi­ran raa­pi­ma lat­tia ei­vät hait­taa mi­nua. Tyk­kään laa­duk­kais­ta asi­oi­ta, kos­ka sil­loin te­kee han­kin­to­ja har­vem­min. Si­sus­tuk­ses­sa kaik­keen ei ole kui­ten­kaan ai­na va­raa ja käy­tän­nön ar­ki sa­ne­lee vii­mei­sen sa­nan, vaik­ka vi­sio oli­si ol­lut toi­nen. Olem­me mo­lem­mat kuk­kien ys­tä­viä puo­li­so­ni Kris­tan kans­sa. Meil­lä on­kin ai­na tuo­rei­ta kuk­kia, ja ra­kas­tam­me Ita­li­an vä­rik­käi­tä kuk­ka­to­re­ja.

Mielenmaisemani on Tocco di Casauria, jossa meillä on Italian-kotimme. Se on vanha linnoituskaupunki, jossa on paljon pieniä, muurien sisällä kulkevia kujia ja kauniit maisemat ympäröivään vuoristoon.

Tii­vis suh­de Ita­li­aan on kan­nat­te­le­va voi­ma mi­nul­le. Meil­lä on ys­tä­vän kans­sa yh­tei­nen asun­to Toc­co di Ca­sau­ri­as­sa, joka on pie­ni ita­li­a­lai­nen ja tii­viis­ti pa­kat­tu kylä luon­non kes­kel­lä. Ita­lia on maa­na kieh­to­va. Sie­lun­mai­se­ma­ni on­kin Ita­li­as­sa Toc­co di Ca­sau­ri­as­sa, vaik­ka ra­kas­tan Suo­mea yli kai­ken. On eri­tyi­nen het­ki, kun au­rin­ko nou­see tai las­kee ja vuor­ten pääl­lä lei­juu pie­ni us­va. Rin­teil­lä kas­vaa met­sää, sen ala­puo­lel­la olii­vi­pui­ta ja alem­mil­la rin­teil­lä vii­nin­vil­je­lyk­siä.

Ensimmäinen keittokirjani Katajan keittiössä yhdistää hyvän ruoan ja ystävät. Minulla on periaate, etten syö yksin, joten kutsuin ystäviäni ”kylään” myös tähän keittokirjaan.

Laura Ylikahri - Marita Eriksson / Tammi