Kun Suvi Po­ke­la ja Tom­mi Aho­la vie­rai­li­vat Kaa­po-poi­kan­sa kans­sa Roi­hu­vuo­reen juu­ri muut­ta­nei­den iso­van­hem­pien luo­na, ihas­tut­ti alu­een veh­reys hei­tä ker­ta ker­ral­ta enem­män. He­rä­si kiin­nos­tus löy­tää alu­eel­ta koti pie­nel­le per­heel­le. Ti­laa­kin tar­vit­tiin li­sää.

Roi­hu­vuo­res­ta on hy­vät yh­tey­det työ­pai­koil­le Hel­sin­gin kes­kus­taan ja Por­voo­seen, jos­ta Suvi on ko­toi­sin. Li­säk­si alu­een 1950–60-lu­ku­jen ark­ki­teh­tuu­ri miel­lyt­tää mo­lem­pia.

Elet­tiin vuot­ta 2013, kun oi­ke­an oloi­nen asun­to tuli vas­taan.

Suomen Voimistelutuotteen jumpparenkaat olohuoneen ja Kaapon huoneen välissä ovat ahkerassa käytössä.

Riitta Sourander

Pin­nat kun­toon tal­koil­la

Muu­ton yh­tey­des­sä teh­tiin lä­hin­nä pin­ta­re­mont­tia. Sei­nät, kat­to ja lat­tia maa­lat­tiin.

Työ­läin pro­jek­ti oli ka­ton kun­nos­tus, sil­lä se oli pai­koin huo­nos­sa kun­nos­sa ja ro­pi­si alas hi­pai­sus­ta en­nen uut­ta, kes­tä­väm­pää maa­li­ker­ros­ta.

Pin­ta­re­mont­ti teh­tiin pää­o­sin tal­koo­voi­min. Per­hees­tä ja ys­tä­vä­pii­ris­tä kun löy­tyy kä­den­tai­ta­jia ja re­mont­ti­am­mat­ti­lai­sia.

Keittiön kaapit ovat puuseppä Teemu Sinirannan käsialaa.

Riitta Sourander

Rak­kaus re­mont­tei­hin

Keit­tiö- ja kyl­py­huo­ne­re­mont­tien kans­sa odo­tet­tiin pari vuot­ta, kos­ka ta­los­sa oli tu­los­sa put­ki­re­mont­ti 2015.

Keit­ti­ön kaa­pis­tot ja kyl­py­huo­neen ka­lus­teet on teh­nyt pa­ris­kun­nan ys­tä­vä, puu­sep­pä Tee­mu Si­ni­ran­ta. Hä­nen kans­saan Suvi iloit­see pääs­seen­sä suun­nit­te­le­maan juu­ri oman­nä­köi­siä ja omiin tar­pei­siin so­pi­via ka­lus­tei­ta. Se on ol­lut sekä haus­kaa, et­tä pal­kit­se­vaa.

– Ra­kas­tan re­mont­te­ja ja nii­den suun­nit­te­lua. To­sin put­ki­re­mont­ti oli jon­kin­lai­nen ko­et­te­le­mus. Sen jäl­keen meil­lä on ol­lut pit­kä re­mon­ti­ton ajan­jak­so, jos­ta var­mas­ti lä­hi­pii­rim­me­kin on kii­tol­li­nen, Suvi tuu­maa.

Klaffipöytä on lainassa ommin vanhemmilta. tuolit Suvi löysi Kierrätyskeskuksesta ja uudet nahkapääliset verhoili hänen äitinsä.

Riitta Sourander

Har­maa on hyvä väri

Vä­rit ovat Su­vil­le het­ken pää­hän­pis­to­ja. Kun ne syn­ty­vät, ol­laan jo lä­hei­sen Lan­ter­nan K-rau­das­sa maa­li­os­tok­sil­la. Sei­nis­sä on sie­luk­kai­ta ha­vun­vih­re­än ja eng­lan­ti­lais­hen­ki­sen har­maan­vih­re­än sä­vy­jä. Sä­vyt tois­tu­vat aa­vis­tuk­sen jois­sain tyy­nyis­sä. Hy­vä­nä li­sä­nä tu­le­vat har­maan eri sä­vyt ja teks­tii­lien graa­fi­set kuo­sit.

Tär­kei­tä ovat myös ra­ken­nu­sai­ka­kau­del­le tyy­pil­li­set yk­si­tyis­koh­dat, ku­ten van­hat oven­kah­vat ja va­lo­kat­kai­si­jat.

– Es­teet­ti­syys on meil­le tär­ke­ää, mut­ta ko­dik­kuus syn­tyy lo­pul­ta sii­tä, et­tä ko­dis­sa ele­tään. Ar­jen se­ka­mels­kal­le ja las­ten lei­keil­le täy­tyy ol­la ti­laa.

Tikkurilan Nefriitti on rauhoittava sävy, joka elää valaistuksen mukaan. Indiskan liinavaatekaappi on niin pitkässä lainassa, että on jopa muuttanut perheen mukana.

Riitta Sourander

Jo­tain uut­ta, jo­tain lai­nat­tua

Kai­ken ei tar­vit­se ol­la omaa.

– Pit­kä­ai­kais­lai­nak­si me kut­sum­me meil­le si­joi­tet­tu­ja lai­na­huo­ne­ka­lu­ja, ku­ten keit­ti­ön ja olo­huo­neen ruo­ka­pöy­tiä sekä ma­kuu­huo­neen suur­ta kaap­pia. Ko­vin har­ki­tus­ta ko­ko­nai­suu­des­ta tus­kin voi pu­hua, Suvi sa­noo.

Koti on se­koi­tus har­kit­tu­ja ka­lus­te­han­kin­to­ja, fii­lis­poh­jal­ta teh­ty­jä va­lin­to­ja sekä Kaa­pon toi­vei­den ja tar­pei­den mu­kaan teh­ty­jä rat­kai­su­ja.

– Väl­tän täyt­tä­mäs­tä ko­ti­am­me ta­va­ral­la, jota em­me tar­vit­se. Jos haa­vei­len jos­tain uu­des­ta, en mie­lel­lä­ni han­ki mi­tään vä­li­ai­kais­ta. To­sin kas­va­van lap­sen kans­sa näis­tä pe­ri­aat­teis­ta jou­tuu myös tin­ki­mään, Suvi ker­too.

Toi­sen poik­keuk­sen muo­dos­ta­vat se­cond hand -löy­döt.

– Nii­hin sor­run tois­tu­vas­ti il­man var­si­nais­ta tar­vet­ta. Van­han lat­ti­a­va­lai­si­men pe­las­tin ros­ka­ka­tok­ses­ta, no­ja­tuo­lit sekä tiik­ki­set ruo­ka­pöy­dän tuo­lit löy­sin Kier­rä­tys­kes­kuk­ses­ta. Äi­ti­ni on sit­tem­min ver­hoil­lut ne uu­del­leen.

Kaapon huoneen seinän alaosa päätettiin maalata vihreäksi ja yläosa valkoiseksi. Näin saatiin särmää, mutta kokonaisuudesta ei tullut liian tumma.

Riitta Sourander

Alue on osa ko­tia

Ko­dis­sa on ti­laa tou­hu­ta yh­des­sä ja erik­seen, ja par­ve­ke tuo li­sää ti­laa. Iha­na on olo­huo­neen isos­ta ik­ku­nas­ta au­ke­a­va mai­se­ma, joka muut­tuu vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan.

– Olem­me ihas­tu­neet ym­pä­ril­lä ole­vaan vih­rey­teen: van­hoi­hin tam­miin, kir­sik­ka­puis­toon ja me­ren lä­hei­syy­teen.

Roi­hu­vuo­res­sa tiet on ni­met­ty sa­tu­hah­mo­jen mu­kaan. Kuk­ku­lal­le vie­vää Vuo­ren­pei­kon­tien tie­noo­ta kut­su­taan­kin seu­dul­la Peik­ko­vuo­rek­si. Sin­ne per­he ko­tiu­tui su­ju­vas­ti.

– Roi­hu­vuo­res­sa on yh­tei­söl­li­nen mei­nin­ki ja so­pi­vas­ti ro­soi­suut­ta.