Kasvihuoneesta kannattaa tehdä mahdollisimman suuri, jolloin tila sopii myös oleiluun, Johanna vinkkaa.

Kun kes­ki- ja lop­pu­ke­sän aa­mui­na avaan kas­vi­huo­neen oven, en­sim­mäi­se­nä vas­taan tul­vah­ta­vat läm­pö, tuok­su ja kos­teus. Ra­kas­tan het­keä, kun voin kä­vel­lä pi­han poik­ki ha­ke­maan ba­si­li­kaa, uu­den­see­lan­nin­pi­naat­tia tai to­maat­te­ja aa­mi­ais­pöy­tään. Saa­tan is­tua to­vin naut­ti­mas­sa omas­ta rau­has­ta, tark­kail­la kas­ve­ja ja nap­sais­ta run­ko­to­maa­tis­ta ”var­kai­ta”, leh­ti­han­kaan il­maan­tu­nei­ta si­vu­ver­so­ja.

Kas­vi­huo­ne mer­kit­see mi­nul­le omaa maa­il­maa. Siel­lä saan ol­la rau­has­sa omien aja­tus­te­ni kans­sa ja tie­ten­kin kas­vat­taa sa­toa.

Ha­lu­an kui­ten­kin, et­tei kas­vi­huo­ne ole vain mi­nun paik­ka­ni ja kas­va­tus­ta var­ten, vaan siel­lä on ti­laa myös olei­luun ja elä­mään. Mie­he­ni tie­tää jo, et­tä äi­tien­päi­väk­si on tur­ha va­ra­ta pöy­tää fii­nis­tä ja täy­des­tä ra­vin­to­las­ta. Ko­toi­len mie­luum­min per­heen kans­sa pik­ni­kil­lä kas­vi­huo­nees­sa.

Kauniit työkalut saavat olla aina esillä ja käden ulottuvilla.

Haa­vees­ta tot­ta

Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni on ol­lut kas­vi­huo­ne, ja äi­ti­ni ja isä­ni kas­vat­ti­vat it­se to­maa­tit ja kur­kut. Kas­vi­huo­neen ai­noa tar­koi­tus oli hyö­ty­kas­vien vil­je­ly. Lap­suus­ke­sie­ni muis­tois­sa siin­tä­vät myös het­ket, joi­ta vie­tin eno­ni kaup­pa­puu­tar­han suu­ris­sa kas­vi­huo­neis­sa.

Vuon­na 2000 os­tim­me mie­he­ni kans­sa 1920-lu­vul­la ra­ken­ne­tun ta­lon. Sen vil­liin­ty­nyt­tä puu­tar­haa kun­nos­ta­es­sa­ni aloin it­se­kin haa­veil­la la­si­kas­vi­huo­nees­ta. Sen sok­ke­li oli­si muu­rat­tu har­kois­ta, ja si­säl­lä oli­si pie­ni ka­mii­na.

Isä­ni oli säi­lyt­tä­nyt vuo­si­kau­sia va­ras­tos­sa van­ho­ja, me­tal­li­kar­meil­la va­rus­tet­tu­ja lii­ke­ti­lan ik­ku­na­la­se­ja. Nii­den poh­jal­ta aloim­me suun­ni­tel­la kas­vi­huo­neen ko­koa ja mit­ta­suh­tei­ta. Ra­ken­nus­val­von­nas­ta tar­kis­tin mak­si­mi­mi­tat ja sää­dök­set. Kun ker­ran ra­ken­ne­taan, ha­lu­sin, et­tä teh­dään mah­dol­li­sim­man suu­ri ja kun­nol­li­nen.

Munakoiso Pinstripe nauttii sukulaisensa tomaatin tavoin kasvihuoneen lämmöstä.

Tomaatti KP-105 on raakana lähes musta, mutta punertuu kypsyessään.

Sa­vu­pii­pus­ta is­tu­tu­sal­taak­si

Isä­ni ja mie­he­ni ra­ken­si­vat kas­vi­huo­neen yh­des­sä. Sok­ke­li on muu­rat­tu ke­vyt­so­ra­har­kois­ta, ku­ten myös is­tu­tu­sal­taat. Al­tais­sa on sy­vyyt­tä 60 sent­tiä.

Mie­he­ni muu­ra­si kas­vi­huo­neen si­säl­le pu­na­sa­vi­tii­lis­tä ta­ka­sei­nän. Tii­let ovat pe­räi­sin ta­lom­me re­mon­tis­sa pu­re­tus­ta sa­vu­pii­pus­ta ja hor­mis­ta. Ne ovat siis ai­na­kin sata vuot­ta van­hat. Tii­li­sei­nä va­raa mu­ka­vas­ti läm­pöä syys­ke­sän au­rin­koi­si­na päi­vi­nä.

Pie­ni ka­mii­na jäi lait­ta­mat­ta, mut­ta sain kas­vi­huo­nee­seen toi­sen haa­vee­ni, la­si­pa­ri­o­vet. Vaik­ka ne ei­vät ole hulp­pe­at rans­ka­lais­tyy­li­set pa­ri­o­vet, niin sil­ti ne ilah­dut­ta­vat edel­leen. Ovis­ta mah­tu­vat hy­vin kot­ti­kär­ryt ja ka­lus­teet.

Kasvihuoneen ulkopuolella on aina yrttiruukkuja estetiikan vuoksi, mutta myös herkutteluhetkiä varten.

Tark­ka­na vii­ni­ry­pä­lei­den kans­sa

Ha­lu­sin vil­je­ly­al­tai­siin rei­lus­ti sy­vyyt­tä ja mul­ta­ti­laa, jot­ta voin is­tut­taa si­säl­le vii­ni­köyn­nök­sen ja kas­vien hoi­to hel­pot­tuu kas­te­lu­vä­lin pi­den­ty­es­sä.

Tar­ha­o­juk­ka­vii­ni Zil­ga saa rön­sy­tä rei­lus­ti, sil­lä sen ver­sot var­jos­ta­vat au­rin­koi­sel­la pai­kal­la si­jait­se­vaa kas­vi­huo­net­ta so­pi­vas­ti. Ry­pä­leet saa­vat va­loa, mut­ta re­he­vän kas­vus­ton suo­jis­ta valo sii­vi­löi­tyy muil­le kas­veil­le lem­pe­äm­min.

Olen tark­ka, kos­ka ry­pä­lei­tä saa poi­mia. Nii­den pi­tää an­taa kyp­syä kun­nol­la, jot­ta ne ma­keu­tu­vat ja si­säl­lä ole­va sie­men ku­tis­tuu pie­nem­mäk­si.

Vii­ni­köyn­nök­sen al­la maan­pei­te­kas­vi­na olen kas­vat­ta­nut jo muu­ta­man vuo­den uu­den­see­lan­nin­pi­naat­tia. Ke­vääl­lä il­maan­tuu ai­na uut­ta kas­vua. Lie­kö pe­räi­sin kyl­väy­ty­neis­tä sie­me­nis­tä vai on­ko juu­ris­tos­sa vi­rin­nyt elä­mää?

Johanna kasvattaa tomaattien väleissä pestoon sopivaa suurilehtistä Genovese-basilikaa ja pienilehtisiä pensasbasilikoja.

Ba­si­li­kaa ei voi ol­la lii­kaa

Kas­va­tan kas­vi­huo­nees­sa ai­na to­maat­te­ja ja ba­si­li­kaa. Ne muo­dos­ta­vat hy­vän pa­rin kas­vi­kump­pa­nei­na ja tie­tys­ti lau­ta­sel­la­kin.

Ba­si­li­kaa ei voi kas­vat­taa lii­kaa. Vil­je­ly­laa­ti­kos­sa ba­si­li­kat täyt­tä­vät to­maat­tien vä­lit ja var­jos­ta­vat so­pi­vas­ti mul­taa, jot­ta se ei het­kes­sä kui­vah­da.

Ruu­kuis­sa kas­va­tan chi­le­jä ja pap­ri­kaa. Yleen­sä kyl­vän va­ha­pa­pua kas­vi­huo­nee­seen suu­reen ruuk­kuun, jot­ta pää­sem­me her­kut­te­le­maan omil­la pa­vuil­la jo kesä–hei­nä­kuun tait­tees­ta läh­tien.

Kurk­ku­ja en enää vai­vau­du kas­vat­ta­maan. Ne ei­vät kas­va hy­vin, sil­lä niil­le on au­rin­koi­sel­la pai­kal­la lii­ak­si­kin au­rin­koa. Ai­ka usein kurk­ku­ja al­ka­vat rii­va­ta vi­han­nes­pun­kit ja här­mä.

Kas­te­len suu­ret vil­je­ly­laa­ti­kot pää­sään­töi­ses­ti kak­si ker­taa vii­kos­sa ja ruuk­ku­kas­ve­ja tar­peen mu­kaan use­am­min. Tuu­le­tus­ta var­ten ka­tos­sa on kak­si kaa­su­jou­sel­la va­rus­tet­tua kat­to­luuk­kua, jot­ka au­ke­a­vat läm­mön nous­tes­sa.

Vi­her­kas­vit pää­se­vät ke­säl­lä troop­pi­siin tun­nel­miin. Eri­tyi­ses­ti til­land­si­at, il­ma­kas­vit, viih­ty­vät kos­te­as­sa ja läm­pi­mäs­sä kas­vu­pai­kas­sa. Au­rin­koi­sim­paan koh­taan lai­tan me­hi­kas­ve­ja, joi­ta kas­te­len kas­vi­huo­nees­sa to­del­la vä­hän, jos lai­sin­kaan.

Kasvihuoneessa on aina tilaa myös estetiikalle. Aurinkoinen nurkkaus on varattu mehikasveille ja kaktuksille, jotka nauttivat lämmöstä ja valosta.

Ai­kai­nen ke­vät, myö­häi­nen syk­sy

Puu­tar­ha­kau­si start­taa kas­vi­huo­nees­sa per­heen kes­ken maa­lis–huh­ti­kuun tait­teen päi­väl­li­sel­lä. Saa­tam­me ha­kea va­ras­tos­ta läm­mit­ti­men, sy­ty­täm­me kynt­ti­löi­tä ja nau­tim­me pik­ni­kil­lal­lis­ta.

Ys­tä­vien kans­sa vie­te­tyil­le loka–mar­ras­kuun il­lal­li­sil­le ka­tam­me puk­ki­jal­ka­pöy­dän le­ve­äl­le käy­tä­väl­le.

Oi­ke­as­taan en oli­si us­ko­nut, et­tä va­ras­ton uu­me­nis­ta kai­ve­tuis­ta muu­ta­mas­ta van­has­ta ik­ku­na­la­sis­ta ja kier­rä­tys­tii­lis­tä voi syn­tyä niin pal­jon hy­vää miel­tä, muis­to­rik­kai­ta het­kiä ja tie­tys­ti sa­toa.

Paprika nauttii olostaan valoisassa kasvihuoneessa.