Sympaattinen talovanhus on saanut takaisin entisen loistonsa. Tilava kuisti on lempipaikka, jolle suunnataan kahvikupposten kera toppatakeissa heti, kun kevätaurinko alkaa lämmittää.
Laura Sychold kuvat Mikko Kaaresmaa
Tervetuloa Pukkilaan!
Kymmenvuotiaana Anu oli vanhempiensa kanssa pitkällä kävelylenkillä puu-Helsingissä talvisena iltapäivänä. Persoonallisten omakotitalojen ikkunoista paistoi tunnelmallinen valo. Anu mietti, millaisia ihmisiä näissä kodeissa mahtoikaan asua ja haaveili, että hänelläkin olisi oma vanha talo. Eipä tiennyt tyttönen tuolloin, että unelma tulisi toteutumaan, tosin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
– 2000-luvun alussa olimme Robertin kanssa valmiita jättämään kerrostaloasumisen taaksemme. Hakualueena oli pääkaupunkiseutu ja Porvoon suunta. Muutama kiinnostava kohde ehti harmillisesti mennä nenän edestä, kunnes koitti toukokuun päivä, jolloin olimme matkalla näyttöön Pukkilaan, Anu kertoo.
Anu huomasi myytävän kohteen naapurissa kiehtovan vaikkakin kulahtaneen näköisen hirsitalon satumaisella tontilla.
– Sanoin Robertille, että jos tuo talo joskus tulisi myyntiin, se olisi meitä varten.
Kolme kuukautta myöhemmin Anun toive toteutui. Anu ja Robert sopivat innoissaan ennakkonäytöstä.
– Koska olimme täysin vihreitä omakotiostajia, oli mukanamme Robertin isä sekä hirsitalot hyvin tunteva tuttavamme. He huolehtivat rakenteiden tarkistamisesta.
Pieni mutta jykevä talo oli sopivasti vinksin vonksin, ja se sai Anun ja Robertin aivan täpinöihinsä.
– Se varmasti myös näkyi. Olimme epäröimättä valmiita maksamaan pyydetyn hinnan ja kaupat lyötiin saman tien lukkoon, Anu kertoo.
Kattoparrut ja näkyviin jätetyt hirsipinnat kertovat talon pitkästä historiasta. Oven päälle ripustettu saha ja vanha harava ovat muistoja Erkki-ukista. Semiantiikkinen matto on huutokauppalöytö.
NOLLAPISTEESTÄ ETEENPÄIN
Talon rakentanut Uuno Tähti oli perheineen huolehtinut talosta pieteetillä ja arvostaen, sen saattoi vieläkin huomata kaikkialla. Hyvin hoidettu piha istutuksineen ja vihannespenkkeineen oli ollut alueen kauneimman maineessa. Sittemmin oli kuitenkin koittanut kolmenkymmenen vuoden jakso, jolloin juuri mitään ei tehty.
Huonoon kuntoon päässyt talo ja villinä rehottava puutarha olivat kipeästi huolenpidon tarpeessa. Talossa oli vuosikausien tupakoinnista pinttyneet pinnat, hanasta tuli vain kylmää vettä ja pihan perällä tönötti kaatumispisteessä oleva huussi.
– Aikaisempi kokemuksemme remontista rajoittui pintojen siistimiseen ja pieneen rakenteluun kerrostalokodin parvekkeella. Rohkeasti lähdimme kuitenkin mittavaan urakkaan, joka aloitettiin aivan alkupisteestä, eli talo kuorittiin hirsirungolle. Tuntui tärkeältä tehdä työ kunnolla, jotta saisimme terveen kodin.
Kaikki tehtiin alusta asti: sähköt, vesi, wc ja seinien eristys. Purkutöiden lomassa vastaan tuli löytöjä: korkkaamattomia kossupullokätköjä, sodanaikainen sormus ja valtavia määriä vanhoja lehtiä. Uuno Tähti oli lukijaihmisiä. Runkohirsistä löytyi kauniilla käsialalla tehtyjä merkintöjä, jotka Anu ja Robert tallensivat kuviin ja peittelivät hellästi.
– Jätimme totta kai myös omia tervehdyksiämme tuleville sukupolville.
Anun ja Robertin rakkaudella luotu koti on paikka, jonka läpi elämä virtaa jatkuvasti. Piirongin krakeloitunut pinta viehättää vielä vuosienkin jälkeen. Ainoastaan kansi on saanut uutta maalia. Peili on huutokaupasta, pullo kirppikseltä. Hattutelineenä toimivat Tektin naisfiguurit löytyivät pitkän odottelun ja etsinnän jälkeen. Kukkataulu on muisto rakkaasta Martta-mummosta. Huomaa julisteiden kätevä ripustus housuhenkarien avulla.
ENSIMMÄISET REMONTTIVUODET
Anun ja Robertin tavoitteena oli selvitä remontoinnista lainaa ottamatta. He etenivät omien voimiensa ja talkoopäivien varassa hiljakseen kahden ja puolen vuoden ajan, suurimman osan ajasta Helsingin-kodista käsin.
– Olivia ja Oliver olivat tuolloin vielä pieniä, joten usein minä olin lasten kanssa kotona, kun Robert suuntasi työviikon päätteeksi talolle purkamaan. Välillä olimme hommissa mukana koko perhe. Eineslihapiirakat ja puuhellassa lämmitetty makaronilaatikko tulivat noina vuosina varsin tutuiksi.
Jouluna 2003 perhe pääsi vihdoinkin kantamaan muuttokuorman puolivalmiiseen kotiin. Yläkerran kuitulevylattialle pantiin laverit riviin, ja keittiökin oli vielä aika alkeellinen, mutta he olivat onnellisia omasta kodista.
– Kun ihminen kovasti jotain haluaa, on valmis sopeutumaan epämukaviinkin oloihin, Anu toteaa.
Neiserin sohvalle mahtuu kotoilemaan koko perhe. Kirppisnojatuoli on Anun suosikkipaikka. Kukkainen varjostin tuli turistituliaisena kirppikseltä. Anu sahasi rohkeasti chippendale-pöydästä jalat lyhyemmiksi ja maalasi puuterisella roosalla.
KADONNEIDEN TAPETTIEN METSÄSTÄJÄ
Anu ei mielestään ole trendien seuraaja, hän yhdistelee asioita, jotka tuovat omalle silmälle nautintoa.
– Hengitän ja elän estetiikan kaipuuta, se on aina ollut osa minua.
Myös vuodenajat vaikuttavat. Anulle kevät ja kesä ovat runsauden ja värien ilotulituksen aikaa. Toinen puoli vuodesta tarvitsee harmoniaa ja hiljaisuutta sisustukseen.
Anu on perheen armoitettu tapetoija. Miltei kaikki tapetit ovat aidosti vanhoja, vuosien aikana kirpputoreilta löytyneitä aarteita, jotka ovat vain odottaneet sitä oikeaa seinää. Sopivat värisävyt seiniin ja kalusteisiin Anu sekoittelee aina itse. Se voi joskus olla hankalaa, jos maalia tarvitaan myöhemmin lisää.
Vanha Högforsin hella pääsi tositoimiin heti muuton jälkeen. Muurin pinta on maalattu liitutaulumaalilla muistitauluksi arjen asioille. Sympaattinen vaaka muistuttaa lapsuusaikojen kyläkauppavierailuista. Jauhosiivilä on sämpylävatina, pullajuliste Ainoasta.
KESKI-IÄN SEIKKAILUT
Robertin maku on konservatiivisempi kuin Anun, mutta hän antaa vaimolleen vapaat kädet sisustaa.
– Olen onnekas. Minulla on puoliso, joka sanoo, että koti on rakas siksi, että se on minun rakkaudella laittamani. Hän luottaa siihen, että mielikuvieni visio tulee näyttämään valmiina hyvältä.
Robert on helppo saada innostumaan hullummistakin ideoista. Kun kuuluu tuttu lause ”lähdetäänkö peräkärryn kanssa käymään vähän tuolla”, häntä ei tarvitse pitkään houkutella mukaan.
– Jos on aikaa, emme koskaan aja vain hakemaan kirppis- tai huutokauppaostoksia. Hakureissusta tehdään keski-ikäisen pariskunnan seikkailu, johon kuuluu lounas tai vierailu taidenäyttelyssä matkan varrella. Kierrätyshankintojen parhaita puolia ovat niihin liittyvät ihmiskohtaamiset.
Anu kertoo, että kaappia hakiessa voi törmätä hengenheimolaiseen, josta tulee ystävä.
– Hakureissuilla pääsee kurkistamaan koteihin, joissa on erityisesti arvostamaani koskematonta, uniikkia autenttisuutta. Hankinnan mukana saattaa seurata myös sen mielenkiintoinen tarina. Huutokaupat taas tarjoavat arkeen ripauksen jännitystä. Saisikohan Helanderilta jo kanta-asiakaskortin, Anu pohtii.
Puusohva käytiin ostamassa heti, kun kaupat talosta olivat varmistuneet. Matto on antiikkinen huutokauppalöytö. Eeva Flyktmanin mosaiikkitaideteokset puhuttelevat Anua erityisesti. Peilirykelmän pienet yksilöt ovat kirppiksiltä, keskipisteenä oleva peili on Muranon lasia. Tyynyt ovat lkirppiksiltä, Toile de Jouy -päällinen H&M Home. Tapetti on löytö Aurinkoinen-kirppikseltä Mäntsälästä. Turun Kristallin yhdeksänhaarainen Cascade-valaisin on katseenvangitsija.
SOPIVAN HELPPO PIHA
Alkuaikoina Anun ja Robertin aikomuksena oli palauttaa puutarha entiseen loistoonsa. Anu haali läjäpäin perennoja ja istutteli niitä sinne tänne, osan vääriinkin paikkoihin. Hän onnistui myös pelastamaan joitakin vanhoja kasveja, kuten pioneja. Lopputulos oli rönsyilevän rehevä ja ihana puutarha – jonka hoitamiseen eivät kuitenkaan rahkeet riittäneet.
– Nykyään meillä on juuri sopiva perhepiha, jossa on tilaa pelata jalkapalloa ja krikettiä tai ampua jousipyssyllä. Terasseja on useampi, joista voi valita mieleisensä oleskelupaikan. Kaikkea on nyt sopivasti: nurmialuetta, omenapuita ja perennapenkkejä. Joka vuosi etenemme kohti vielä helpommin ylläpidettävää puutarhaa.
KANAVA KAUNEUDENKAIPUULLE
Viime vuonna Anu sattui puolivahingossa näkemään ilmoituksen alkavasta taideteollisesta sisustussuunnittelijakoulutuksesta. Kauneuden luomisen kaipuu ohjasi hänet uudelle polulle.
– Hetken mielijohteesta täytin hakemuksen. Tammikuussa 2023 minusta tuli viisikymppisenä opiskelija. Aluksi ajattelin, että olen liian vanha enkä pärjää. Tämän ikäisenä oli pieni kynnys lähteä uudestaan opiskelemaan. Pian huomasin, että tämähän on parasta aikaa elämässäni. Olen nauttinut joka hetkestä, kun olen saanut oppia uutta. Toivottavasti saan tulevaisuudessa suunnitella sellaisiakin koteja, joissa on mukavasti runsaampaa vintagehenkeä.
Sininen kaapisto ostettiin Helanderin huutokaupasta, Anu ihastui erityisesti kukan muotoisiin vetonuppeihin. Laatikoissa on kodin tärkeät paperit, kaapeissa vuodevaatteet. Gobeliini oli kympin löytö kirppikseltä Liperistä.
KOTI
Pukkilassa
1920-luvulla rakennettu omakotitalo, 160 m², 6 h +
k + pihasauna.
ASUKKAAT
Holen perhe: työpäällikkö Robert, 49, ja sisustusalan opiskelija Anu, 50, tytär Martta, 12, sekä chihuahuat Mörkö ja Pirpa Piipiström. Mieluisia vierailjoita ovat aikuiset lapset Olivia ja Oliver.
Anu Instagramissa @vintageaika.
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
LUETUIMMAT
KATSO RESEPTIT
YHTEISTYÖSSÄ
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2