Pu­nai­sen ta­lon ym­pä­ril­le le­vit­täy­tyy luon­nol­li­nen, re­he­vä ja ker­rok­sel­li­nen puu­tar­ha. Pie­nen mat­kan pääs­sä on meri, ym­pä­ril­lä luon­toa. Tä­hän paik­kaan ihas­tui­vat Hen­riik­ka Rein­man ja hä­nen mie­hen­sä lä­hes nel­jä vuot­ta sit­ten so­pi­vaa ta­loa et­sies­sään.

– Oi­ke­as­taan ihas­tuim­me ym­pä­röi­vään mai­se­maan ja me­ren lä­hei­syy­teen. En var­si­nai­ses­ti haa­veil­lut puu­tar­has­ta vaan luon­non­lä­hei­ses­tä ja rau­hal­li­ses­ta asuin­pai­kas­ta. Sain kui­ten­kin talo­kau­pan myö­tä edel­li­sel­tä omis­ta­jal­ta pe­rin­tö­nä mit­ta­van keit­ti­ö­puu­tar­han, Hen­riik­ka ker­too.

Puu­tar­has­sa on kes­ki­mää­räis­tä kook­kaam­pi keit­ti­ö­puu­tar­ha, joka muo­dos­tuu 13 vil­je­ly­laa­ti­kos­ta. Lisäk­si pi­has­sa on van­ha kas­vi­huo­ne, run­saas­ti he­del­mä­pui­ta ja eri mar­ja­pen­sai­ta.

– Muu­tim­me Hel­sin­gis­tä jou­lu­kuus­sa. Tyt­tä­rem­me syn­tyi maa­lis­kuus­sa. En­sim­mäi­se­nä ke­sä­nä tu­tus­tuin pi­haan, ja kaik­ki oli uu­den opet­te­lua, löy­tö­ret­kei­lyä ja tut­kai­lua, mitä mis­tä­kin nou­see. Sit­tem­min kas­vit ja piha ovat tul­leet tu­tum­mik­si. Nyt ta­ka­na on jo koh­ta nel­jä vuot­ta oman pi­han hoi­toa, Hen­riik­ka ker­too.

Ennen nykyiseen kotiin muuttoa Henriikalla ei ollut minkäänlaista kokemusta puutarhanhoidosta. Etupihan suuressa kukkapenkissä on miltei aina joku kasvi kukassa. Perennojen ja pensaiden alueeseen Henriikka istuttaa myös kesäkukkia, kuten yksivuotisia daalioita ja kiinanastereita.

Sal­li­va kas­vat­ta­ja

Van­has­sa puu­tar­has­sa on luon­nol­li­nen ja le­vol­li­nen tun­nel­ma. Ar­vos­tus luon­toa koh­taan nä­kyy. Suu­ret puut kaar­tu­vat pi­han kat­to­na ja tar­jo­a­vat suo­jaa ja pe­sä­paik­ko­ja lin­nuil­le.

En­nen ny­kyi­seen ko­ti­pi­haan muut­toa ­Hen­rii­kal­la ei ol­lut min­kään­lais­ta ko­ke­mus­ta puu­tar­han­hoi­dos­ta. Kai­ken opet­te­le­mi­nen al­keis­ta oli kiin­nos­ta­vaa. Hen­riik­ka ei koe ole­van­sa puu­tar­haih­mi­nen, vaik­ka puu­tar­ha on­kin elä­mäs­sä yk­si iha­na asia. Hän ha­lu­aa pi­tää kas­vat­ta­mi­sen niin ren­to­na kuin mah­dol­lis­ta, jot­ta sii­tä ei tule suo­rit­ta­mis­ta.

– On voi­maut­ta­vaa huo­ma­ta, mitä kaik­kea voi op­pia, jos vain niin päät­tää. Teen asi­oi­ta usein hy­vin kun­ni­an­hi­moi­ses­ti, mut­ta en ha­lua sitä asen­net­ta puu­tar­haan. Puu­tar­has­sa ha­lu­an ren­tou­tua, naut­tia ja teh­dä yh­teis­työ­tä luon­non kans­sa.

Hen­riik­ka ei hät­käh­dä, jos ome­na­pui­den al­la kas­vaa vuo­hen­put­kea mat­to­na tai voi­kuk­kia pil­kis­te­lee käy­tä­vil­lä. Hän tie­tää, et­tä kum­mal­le­kin kas­vil­le on luon­nos­sa tar­ve. Hen­rii­kan asen­ne on sal­li­va. Jopa leh­to­ko­ti­lon kans­sa su­juu so­pui­sa rin­nak­kai­se­lo, kun­han kas­vi­maal­ta jää sa­laat­tia myös lau­ta­sel­le.

– Olen en­nen kaik­kea luon­toih­mi­nen. Kou­lut­tau­duin erä­op­paak­si ja ha­lu­an ko­kea ja näh­dä Suo­men luon­toa. Sik­si olem­me omas­sa pi­has­sa ha­lun­neet pa­nos­taa sel­lai­siin asi­oi­hin, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat myös pie­net ret­ket ja ko­ti­maan mat­kat. Esi­mer­kik­si kas­te­lu­jär­jes­tel­mä on meil­le täy­del­li­nen rat­kai­su.

syötävän kasvatuksessa ei ole kyse vain omavaraisuuden tavoittelusta vaan kokonaisvaltaisesta elämyksestä. Keittiöpuutarha tarjoaa sadon lisäksi tekemistä, hyötyliikuntaa ja kotipihan luontokokemusta.

Luo­mua lep­poi­sas­ti

Pe­ru­na on Hen­rii­kal­le yk­kös­kas­vi. Se kas­vaa il­man suu­rem­pia hoi­to­toi­men­pi­tei­tä.

– Syöm­me pe­ru­naa kai­kin mah­dol­li­sin ta­voin. Olen lait­ta­nut pe­ru­naa kas­va­maan 1,5 isoa vil­je­ly­laa­ti­kol­lis­ta. Va­ras­toim­me pe­ru­naa myös maa­kel­la­ris­sa. Vaik­ka pe­ru­naa saa kau­pas­ta edul­li­ses­ti, on it­se kas­va­te­tun pe­ru­nan maku voit­ta­ma­ton.

Ko­me­at leh­ti­kaa­lit ko­ris­ta­vat keit­ti­ö­puu­tar­haa vie­lä lop­pu­ke­säl­lä ja koko pit­kän syk­syn. Pork­ka­na- ja pu­na­juu­ri­ri­vit odot­ta­vat vie­lä sa­don­kor­juu­ta. Vä­lis­tä on ke­sän mit­taan har­ven­net­tu kook­kaim­pia juu­rek­sia jo lau­ta­sel­le, si­ten pie­nem­mät eh­ti­vät vie­lä kas­vaa ko­koa.

Kun maas­ta huo­leh­tii, tar­jo­aa keit­ti­ö­puu­tar­ha sa­toa myös tu­le­vi­na vuo­si­na. Hen­riik­ka luot­taa maan­pa­ran­ta­mi­ses­sa kom­pos­tiin ja ka­nan­kak­kaan. Ke­sän mit­taan kas­va­nut vi­her­mas­sa kään­ne­tään syk­syl­lä maa­han, jol­loin ra­vin­teet pa­laa­vat maa­pe­rään, tar­jo­a­vat ruo­kaa maan pie­ne­li­ös­töl­le ja kuoh­keut­ta­vat maa­ta.

– Py­rin kas­vat­ta­maan luon­non­mu­kai­ses­ti, mut­ta toi­min var­sin fii­lis­poh­jal­ta. Ha­lu­an kas­vat­taa ruo­kaa, jot­ta puo­li­so voi ko­ka­ta oman maan her­kuis­ta. Kau­pan hevi-osas­tol­la ei lop­pu­ke­säl­lä ja syk­syl­lä tar­vit­se py­säh­tyä, Hen­riik­ka sa­noo.

Syötävät kukat ilahduttavat ruokien koristeena. Kehäkukista nauttivat myös monet pölyttäjät.

Ylel­li­syyt­tä ar­keen

Yrt­ti­laa­ti­kon ym­pä­ril­lä len­te­le­vät ki­ma­lai­set ja per­ho­set. Ku­kat tuo­vat keit­ti­ö­puu­tar­haan kau­neut­ta, mut­ta yrt­tien ku­kat ovat myös syö­tä­vää ja leik­ko­kimp­pu­jen ai­nes­ta. Hen­riik­ka kas­vat­taa syö­tä­viä kuk­kia, sil­lä hän ra­kas­taa kau­nii­ta an­nok­sia.

– Olem­me myös tark­ko­ja hyö­dyn­tä­mään vi­han­nek­set. Esi­mer­kik­si pork­ka­nois­ta voi käyt­tää koko kas­vin. Naa­teis­ta teem­me esi­mer­kik­si pes­toa.

Pää­o­ven vie­res­sä ko­rei­le­vat ko­me­at tyr­ni­pen­saat. Päi­vän C-vi­ta­mii­ni­an­nok­sen voi poi­mia suo­raan pen­saas­ta, mut­ta tyr­ne­jä riit­tää koko tal­ven va­ral­le. Mar­ja­pen­sai­den alu­eel­ta saa ke­rä­tä pa­kas­ti­meen niin he­ru­kat kuin kar­vi­ai­set­kin.

Vanhat tyrnit tuottavat mahtavan sadon. Pikkupuiden ja kookkaiden pensaiden olemus tuo mieleen oliivipuut. Lehtikaali kaipaa kesällä kastelua, mutta syksyllä se pärjää ilman kummempaa hoitoa. Kiinanasteri on yksivuotinen kesäkukka. Hyvässä maassa kurpitsat kasvavat kookkaiksi. Henriikka kerää ne ennen hallaa ja tarvittaessa jatkokypsyttää sisällä. Kurpitsa säilyy pitkään huoneenlämmössä.

Syk­sy va­paut­taa tar­hu­rin

Ome­nois­ta, luu­muis­ta, pää­ry­näs­tä ja kir­si­kois­ta riit­tää he­del­miä yl­lin kyl­lin. En­sim­mäi­sen ome­na­puun he­del­miä jak­saa syö­dä vie­lä tuo­ree­na, mut­ta myö­hem­min kyp­sy­vien ome­na­pui­den he­del­mät vie­dään pu­ris­tet­ta­vak­si.

– Kir­si­koi­den kans­sa on jos­kus kil­pa­juok­sua, kun yri­täm­me ke­rä­tä mar­jat en­nen lin­tu­ja. Lin­nut ovat vä­lil­lä no­pe­am­pia, mut­ta on mar­jois­ta iso ilo lin­nuil­le­kin. Mo­nes­ti puu­tar­han­hoi­to näh­dään tais­te­lu­na luon­toa vas­taan, mut­ta se­hän on yh­teis­työ­tä ja toi­min­taa luon­non kans­sa, Hen­riik­ka poh­tii.

Kun syk­sy lä­hes­tyy ja ete­nee, Hen­riik­ka naut­tii. Hän tun­nus­taa ole­van­sa syk­sy­fa­ni.

– Syk­sy on otol­li­sin­ta ai­kaa ret­kei­lyyn ja luon­nos­sa liik­ku­mi­seen. Puu­tar­han voi jät­tää enem­män yk­sin, kun luon­to ja puu­tar­ha siir­ty­vät vä­hi­tel­len le­po­ti­laan. Sil­loin puu­tar­hu­ri­kin voi pääs­tää ir­ti ja sal­lia vä­hi­tel­len it­sel­leen le­po­het­ken.