Ikkunasyvennys on lempipaikkani. Ikkunalla on lamppu Kuresaaresta ja Bodhisattva eli siunaava buddha. Karahvin äitini on saanut oppilailtaan väitöslahjaksi.

Hanna Linnakko

Lem­pi­paik­ka­ni on is­tua vuon­na 1939 ra­ken­ne­tun ko­ti­ta­lo­ni ik­ku­na­lau­dal­la ja kat­sel­la pe­le­jä vie­rei­sel­lä ur­hei­lu­ken­täl­lä ja nä­ky­mää yli Hel­sin­gin kat­to­jen.

Senkin päällä on kokoelma taidetta. Kullatut laudat ovat Maaria Wirkkalan Ars-näyttelystä 2006. Laudat jäivät yli ja Maaria lahjoitti ne minulle. Puunukke on Johan Olinin ja Aamu Songin. Hyrrät ovat lahja puolalaiselta ystävältäni. Maljakko on Oiva Toikan, grafiikka Tapani Mikkosen.

Hanna Linnakko

Yh­dis­te­len reip­paas­ti esi­nei­tä eri ai­ka­kau­sil­ta. Pi­dän run­sau­des­ta, ja mi­nul­la on pal­jon ta­va­roi­ta. En suo­si mi­tään tiet­tyä tyy­li­suun­taa. Si­sus­tuk­se­ni on iloi­nen se­koi­tus pe­rit­tyä, lah­jak­si saa­tua ja kirp­pu­to­reil­ta löy­det­tyä. Kun asuin nel­jä vuot­ta Pa­rii­sis­sa, kier­te­lin pai­kal­li­sia kirp­pu­to­re­ja. Eh­kä sii­tä syn­tyi myös miel­ty­myk­se­ni kes­kie­u­roop­pa­lai­seen, hy­vin ker­rok­sel­li­seen si­sus­tus­tyy­liin. Eri­tyi­ses­ti tau­lut ja lah­joi­na saa­dut pik­ku­e­si­neet ovat mi­nul­le tär­kei­tä.

Vahasta tehty ruusu on osa Petah Coynen Ars-teosta vuodelta 2006.

Hanna Linnakko

Si­sus­tus­pa­hee­ni ovat tyy­nyt. Nii­tä on soh­val­la ja ma­kuu­huo­nees­sa to­del­la pal­jon. Kaik­kea kau­nis­ta ei tar­vit­se omis­taa, jot­ta niis­tä voi naut­tia, esi­mer­kik­si tai­de­mu­se­on tau­lut.

Jugend- maljakko on perintö mummilta ja rakkain esineeni.

Hanna Linnakko

Rak­kain esi­nee­ni on pie­ni ju­gend­tyy­li­nen mal­jak­ko. Sai­raan­hoi­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt äi­din puo­lei­nen mum­mi­ni on saa­nut mal­ja­kon to­den­nä­köi­ses­ti val­mis­tu­jais­lah­jak­si tai kii­tok­se­na po­ti­laal­taan. Mal­ja­kon paik­ka on pi­a­non pääl­lä, mis­sä se oli ukin ja mum­min­kin ko­to­na lap­suu­des­sa­ni.

Ren­tou­dun lau­la­mal­la. Lau­lan­kin Kal­li­on Kan­taat­ti­kuo­ros­sa. Ra­kas­tan myös kä­vel­lä luon­nos­sa, met­säs­sä tai ve­den ää­rel­lä. Lo­ma­mat­koil­la ren­tou­dun käy­mäl­lä mu­se­ois­sa ja gal­le­ri­ois­sa. Se on elä­män­ta­pa.

En luopuisi Mona Hatoumin pienestä taulusta, jonka taiteilija raaputti leivinpaperille hotellihuoneessaan.

Hanna Linnakko

Kai­kes­ta ta­va­ras­ta pi­tää ja voi luo­pua. Vii­mei­sek­si luo­pui­sin esi­neis­tä, joi­hin liit­tyy tär­keä tun­ne tai muis­to. En luo­pui­si Mona Ha­tou­min pie­nes­tä tau­lus­ta, jon­ka hän raa­put­ti lei­vin­pa­pe­ril­le ho­tel­li­huo­nees­saan. Hän an­toi sen mi­nul­le näyt­te­lyn­sä ava­jai­sis­sa Ki­as­mas­sa.