Hanna Linnakko
Tea Honkasalo kuvat Hanna Linnakko
Ikkunasyvennys on lempipaikkani. Ikkunalla on lamppu Kuresaaresta ja Bodhisattva eli siunaava buddha. Karahvin äitini on saanut oppilailtaan väitöslahjaksi.
Hanna Linnakko
Lempipaikkani on istua vuonna 1939 rakennetun kotitaloni ikkunalaudalla ja katsella pelejä viereisellä urheilukentällä ja näkymää yli Helsingin kattojen.
Senkin päällä on kokoelma taidetta. Kullatut laudat ovat Maaria Wirkkalan Ars-näyttelystä 2006. Laudat jäivät yli ja Maaria lahjoitti ne minulle. Puunukke on Johan Olinin ja Aamu Songin. Hyrrät ovat lahja puolalaiselta ystävältäni. Maljakko on Oiva Toikan, grafiikka Tapani Mikkosen.
Hanna Linnakko
Yhdistelen reippaasti esineitä eri aikakausilta. Pidän runsaudesta, ja minulla on paljon tavaroita. En suosi mitään tiettyä tyylisuuntaa. Sisustukseni on iloinen sekoitus perittyä, lahjaksi saatua ja kirpputoreilta löydettyä. Kun asuin neljä vuotta Pariisissa, kiertelin paikallisia kirpputoreja. Ehkä siitä syntyi myös mieltymykseni keskieurooppalaiseen, hyvin kerrokselliseen sisustustyyliin. Erityisesti taulut ja lahjoina saadut pikkuesineet ovat minulle tärkeitä.
Vahasta tehty ruusu on osa Petah Coynen Ars-teosta vuodelta 2006.
Hanna Linnakko
Sisustuspaheeni ovat tyynyt. Niitä on sohvalla ja makuuhuoneessa todella paljon. Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa, jotta niistä voi nauttia, esimerkiksi taidemuseon taulut.
Jugend- maljakko on perintö mummilta ja rakkain esineeni.
Hanna Linnakko
Rakkain esineeni on pieni jugendtyylinen maljakko. Sairaanhoitajana työskennellyt äidin puoleinen mummini on saanut maljakon todennäköisesti valmistujaislahjaksi tai kiitoksena potilaaltaan. Maljakon paikka on pianon päällä, missä se oli ukin ja mumminkin kotona lapsuudessani.
Rentoudun laulamalla. Laulankin Kallion Kantaattikuorossa. Rakastan myös kävellä luonnossa, metsässä tai veden äärellä. Lomamatkoilla rentoudun käymällä museoissa ja gallerioissa. Se on elämäntapa.
En luopuisi Mona Hatoumin pienestä taulusta, jonka taiteilija raaputti leivinpaperille hotellihuoneessaan.
Hanna Linnakko
Kaikesta tavarasta pitää ja voi luopua. Viimeiseksi luopuisin esineistä, joihin liittyy tärkeä tunne tai muisto. En luopuisi Mona Hatoumin pienestä taulusta, jonka hän raaputti leivinpaperille hotellihuoneessaan. Hän antoi sen minulle näyttelynsä avajaisissa Kiasmassa.
Marja Sakari (s. 1956) siirtyi Ateneumin taidemuseon johtajaksi joulukuussa 2018. Sitä ennen hän oli 15 vuotta Kiasman intendenttinä ja luotsasi neljä vuotta Suomen Ranskan instituuttia Pariisissa.
Pienikin vihreä asetelma elävöittää kylpyhuonetta. Saniaiset nauttivat kosteudesta ja varjosta. Vasemmalla olevaa saniaista, Microsorum diversifoliumia, saa usein pienenä taimena. Australiasta peräisin oleva saniainen kasvaa kuitenkin ajan kanssa melko näyttäväksi, jolloin se sopii esimerkiksi amppeliin. Oikealla vanhan ajan hienohelma Asparacus densiflorus sprengeri.
Katja Losonen
Fyrklövern
Pienikin vihreä asetelma elävöittää kylpyhuonetta. Saniaiset nauttivat kosteudesta ja varjosta. Vasemmalla olevaa saniaista, Microsorum diversifoliumia, saa usein pienenä taimena. Australiasta peräisin oleva saniainen kasvaa kuitenkin ajan kanssa melko näyttäväksi, jolloin se sopii esimerkiksi amppeliin. Oikealla vanhan ajan hienohelma Asparacus densiflorus sprengeri.
Katja Losonen
Fyrklövern
Mari Lahti
LUETUIMMAT
LUETUIMMAT
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2