Artikkeli

ku­vaus­suun­nit­te­lu Mil­la Kuu­si­nen teks­ti An­na-Lii­sa Hä­mä­läi­nen ku­vat Fa­bi­an Björk

Arkkitehdin moderni talo on kuin puukristalli

Arkkitehti Martin Lukasczykin ja hänen puolisonsa viulisti Maija Linkolan talon materiaalit ja muodot pysäyttävät. Koti on yhtä aikaa askeettinen ja pehmeä. Martin on suunnitellut kaiken toimivuuden ehdoilla ja huomannut, että silloin tulee aina myös kaunista.

Läm­pi­män rus­kea puu­ta­lo sei­soo rin­ne­ton­til­laan luon­te­va­na, ikään kuin se oli­si kas­va­nut pai­kal­leen. Pi­me­äl­lä se on kuin iloi­nen ma­jak­ka, kun va­lot lois­ta­vat va­paas­ti si­joi­tel­luis­ta, eri ko­koi­sis­ta ja muo­toi­sis­ta ik­ku­nois­ta. Tie­dän, kos­ka kek­sin ta­lon rän­tä­sa­teen kes­kel­tä koi­ra­len­kil­lä ja huik­ka­sin juu­ri sil­lä het­kel­lä ul­ko­na mat­toa to­mut­ta­neel­le nai­sel­le, et­tä olen oi­ke­as­ti töis­sä si­sus­tus­leh­des­sä. Sai­sim­me­ko ku­va­ta ko­tin­ne?

Mat­toa pu­dis­te­li viu­lis­ti Mai­ja Lin­ko­la.
Ys­tä­väl­li­sen ja kiin­nos­ta­van ta­lon on suun­ni­tel­lut hä­nen puo­li­son­sa, ark­ki­teh­ti Mar­tin Lu­kasc­zyk. Hän on läh­töi­sin Wolfs­bur­gis­ta, Sak­sas­ta. Mai­ja ja Mar­tin koh­ta­si­vat Ber­lii­nis­sä, kun Mai­ja opis­ke­li siel­lä. He tu­li­vat en­si ker­ran Suo­meen yh­des­sä 2005 ja asui­vat vä­lil­lä vuo­den Ber­lii­nis­sä. Sen jäl­keen on elet­ty Itä-Hel­sin­gis­sä.

– Ko­ti­kau­pun­ki­ni Wolfs­burg on tyl­sä ja ma­ta­la, ei­kä siel­lä näe luon­toa. Suo­mes­sa en ha­lua asua ku­ten Sak­sas­sa. Ajat­te­lin, et­tä jos meil­lä jos­kus on talo, ha­lu­an sen si­jait­se­van lä­hel­lä met­sää ja mer­ta, Mar­tin ker­too.

Omaa tont­tia Mai­ja ja Mar­tin et­si­vät vii­ti­sen vuot­ta. Ta­lon paik­ka löy­tyi lo­pul­ta rin­tees­tä me­ren­lah­teen päät­ty­väl­tä, met­säi­sel­tä ka­dun­pät­käl­tä Hel­sin­gin Jol­lak­ses­ta.

Muok­kau­tu­vat puu­e­le­men­tit

Ta­lon run­ko on teh­ty kym­me­nen sent­tiä pak­suis­ta CLT-ele­men­teis­tä. Näi­tä puu­e­le­ment­te­jä val­mis­te­taan myös Suo­mes­sa, mut­ta ta­lon ele­men­tit on tuo­tu Itä­val­las­ta, mitä Mar­tin pa­hoit­te­lee. Hän ker­too, et­tä ra­ken­nus­ta­pa on muok­kau­tu­va, luo­tet­ta­va ja no­pea.

Mar­tin suun­nit­te­li ta­lon it­se.

– Kun ark­ki­teh­ti ta­val­li­ses­ti käyt­tää suun­nit­te­luun 100–200 tun­tia, mi­nul­ta ku­lui pal­jon enem­män.

Suun­ni­tel­mat hän lä­het­ti 3D-ku­va­na ele­ment­ti­teh­taal­le. Sen pe­rus­teel­la osat teh­tiin mil­li­met­rin tar­kas­ti.

Mar­tin sa­noo, et­tä CLT tar­jo­aa ele­ment­ti- ja yk­si­löl­li­sen ra­ken­ta­mi­sen edut yh­tä ai­kaa. Myös bud­jet­ti on hel­pom­pi pi­tää hal­lus­sa. Ta­lon ko­ko­a­mi­seen meni ton­til­la yk­si pit­kä työ­päi­vä. Sit­ten al­koi­vat sisä- eli kä­si­työt, jot­ka kes­ti­vät vuo­den.

– CLT:stä voi ra­ken­taa puus­ta mo­der­nil­la, yk­si­löl­li­sel­lä ta­val­la. Se on tren­di­käs ja kiin­nos­ta­va ma­te­ri­aa­li, jon­ka kans­sa on help­po työs­ken­nel­lä. Kun ajat­te­lee ta­lo­aan ajois­sa ko­ko­nai­suu­te­na, voi ti­la­ta etu­kä­teen CLT:stä mit­ta­työ­nä ta­so­ja, hyl­ly­jä, penk­ke­jä, keit­ti­öi­tä ja niin edel­leen.

Toi­min­nat muo­toi­le­vat ti­laa

Yh­teys ym­pä­ris­töön on tär­keä niin Mai­jal­le kuin Mar­ti­nil­le­kin. Au­rin­ko pais­taa aa­mul­la ma­kuu­huo­nei­siin ja kier­tää päi­vän mit­taan olo­huo­neen puo­lel­le. Leh­det­tö­mä­nä ai­ka­na ta­los­ta nä­kyy me­ren­lah­del­le. Ik­ku­na­ver­ho­ja on vain yk­si.

Ta­lon ik­ku­nat on suun­ni­tel­tu niin, et­tei kar­me­ja huo­maa. Mar­tin ei ha­lua ik­ku­noi­hin muo­dol­lis­ta, ma­te­maat­tis­ta jär­jes­tys­tä. Hän ar­vi­oi jo­kai­sen huo­neen erik­seen: mi­hin siel­tä ha­lu­taan kat­soa ja mi­ten valo käyt­täy­tyy.

– An­nan toi­min­to­jen muo­toil­la ti­laa. Se yl­lät­tää ai­na. Yleen­sä jäl­ki on myös kau­nis­ta, hän ker­too.

Mar­tin on suun­ni­tel­lut val­ta­o­san ko­din ka­lus­teis­ta, kaa­peis­ta ja va­lai­si­mis­ta. Sak­sas­sa on ta­val­lis­ta, et­tä ark­ki­teh­ti te­kee niin. Mar­tin toi­voo, et­tä Suo­mes­sa­kin luo­tet­tai­siin enem­män ark­ki­teh­tei­hin.

– Tämä on eri­tyi­nen talo, jos­sa on kum­mal­li­set muo­dot ja mi­nul­la vi­sio, jon­ka ha­lu­sin to­teut­taa. Sil­loin on vai­ke­aa löy­tää ha­lu­a­maan­sa huo­ne­ka­lu­kau­pas­ta. Suun­nit­te­li­sin si­sus­tus­ta mie­lel­lä­ni myös asi­ak­kail­le­ni.

Kun­ni­a­no­soi­tus am­ma­til­le­ni

Oman ta­lon suun­nit­te­lu ja ra­ken­ta­mi­nen ovat ol­leet in­si­nöö­ri­per­heen po­jal­le mer­kit­tä­vä asia. Mar­ti­nin isoi­sä ja isä ra­ken­si­vat ta­lot per­heil­leen.

– Myös mi­nun piti teh­dä se. Kas­vaa ai­kui­sek­si, saa­da suh­de isää­ni ja siir­tää pe­rin­net­tä.

Niin isäl­le kuin Mar­ti­nil­le­kin kä­den­tai­dot ovat tär­kei­tä. Mar­tin on teh­nyt ko­tiin muun mu­as­sa hyl­ly­jä. Isä muu­ra­si elä­män­sä en­sim­mäi­sen ta­kan poi­kan­sa ko­tiin Suo­meen.

Työs­sään Mar­tin ha­lu­aa löy­tää ai­na uu­sia asi­oi­ta, ja tämä talo on myös kun­ni­a­no­soi­tus hä­nen omal­le am­ma­til­leen.

– Jos en kek­si­si pal­jon asi­oi­ta, en pi­täi­si työs­tä­ni. Jos­kus en on­nis­tu, mut­ta se­kin on tär­ke­ää. Sil­loin tie­dän, mi­ten asi­oi­ta ei kan­na­ta teh­dä.

Vanhempien makuuhuoneeseen paistaa ilta-aurinko. Talvella ikkunasta näkee merelle asti. Ikkunapenkki on tehty CLT:stä. Se on suunniteltu Martinin vaatekaapiksi.

Vanhempien makuuhuoneeseen paistaa ilta-aurinko. Talvella ikkunasta näkee merelle asti. Ikkunapenkki on tehty CLT:stä. Se on suunniteltu Martinin vaatekaapiksi.

Muo­to luo hy­vää akus­tiik­kaa

Talo ei ole ko­vin iso, ja mit­ta­suh­teil­taan se on ko­di­kas ja miel­lyt­tä­vä. Si­sään­tu­lo­ker­rok­ses­sa ovat olo­huo­ne, keit­tiö ja ruo­kai­lu­ti­la. Ylä­ker­ras­sa on täl­lä het­kel­lä kol­me ma­kuu­huo­net­ta ja kyl­py­huo­ne. Nii­den pääl­lä on vie­lä ul­lak­ko­ker­ros, jota Mar­tin kut­suu hyl­lyk­si. Alim­pa­na si­jait­see sau­na­o­sas­to.

– Tyt­tö­jen huo­ne on niin iso, et­tä se voi­daan ja­kaa heti, kun he ha­lu­a­vat niin. Os­ka­ril­la on oma huo­ne, mut­ta hän nuk­kuu mie­lel­lään An­jan ja El­sin huo­nees­sa, Mar­tin ker­too.

Ta­lon muo­to luo hy­vää akus­tiik­kaa, mikä on muu­sik­ko­na työs­ken­te­le­väl­le Mai­jal­le tär­ke­ää. Ko­to­na hän har­joit­te­lee olo­huo­nees­sa ja imp­ro­vi­soi kat­sel­len ulos ja sa­tun­nai­sia ohi­kul­ki­joi­ta seu­rail­len. Olen­nais­ta on myös hil­jai­suus, sil­lä muu­si­kon työs­sä on pal­jon ää­niä

– Ha­lu­an ol­la ihan rau­has­sa. Olen kas­va­nut oma­ko­ti­ta­los­sa. Myös yh­tei­nen täh­täi­mem­me on ol­lut oma talo, Mai­ja ker­too.

Mel­kein ja­pa­ni­lai­nen temp­pe­li

Yk­si ta­lon tee­mois­ta on ku­pa­ri. Sitä on ik­ku­nan­puit­teis­sa, va­lai­si­mis­sa, ve­ti­mis­sä, al­tais­sa, ha­nois­sa, kou­kuis­sa ja tan­gois­sa. Se muis­tut­taa kaar­nan vä­riä.

– Ku­pa­ri on aja­ton­ta ja so­pii hy­vin Suo­meen. En­sin ajat­te­lim­me mes­sin­kiä, mut­ta Mai­jan mie­les­tä se oli lii­an kir­kas­ta, Mar­tin ker­too.

Ko­to­na on vä­hän vä­re­jä ja ka­lus­tei­ta. Mar­tin on no­pea päät­tä­jä, Mai­ja poh­tii ma­te­ri­aa­le­ja ja vä­re­jä pi­dem­pään. Suu­rin osa kai­kes­ta on uut­ta ja juu­ri tän­ne suun­ni­tel­tua. Van­ho­ja ja an­tiik­kie­si­nei­tä on vain muu­ta­ma.

– Kun yh­dis­tää mo­der­nia ja an­tiik­kia, mo­lem­mat tu­le­vat vah­vem­mik­si ja ih­mi­nen ym­mär­tää pa­rem­min kum­paa­kin, Mar­tin sa­noo.

Sit­ten Mar­tin nau­rah­taa, et­tä hän ha­lu­si as­keet­ti­sen ko­din.

– Täs­tä piti tul­la ja­pa­ni­lai­nen temp­pe­li, mut­ta en on­nis­tu­nut, kos­ka ta­loon tuli elä­mää.

Koti

Jol­lak­ses­sa Hel­sin­gis­sä.

2017 val­mis­tu­nut oma­ko­ti­ta­lo, 5 h + k + kph + s, 210 m².

Asuk­kaat

Ark­ki­teh­ti Mar­tin Lu­kasc­zyk, 42, viu­lis­ti Mai­ja Lin­ko­la, 39, ja lap­set An­ja, 11, El­si, 10,
ja Os­kar, 5.

LUE KOTI & KEITTIÖ

LUE KOTI & KEITTIÖ