kuvaussuunnittelu Milla Kuusinen teksti Anna-Liisa Hämäläinen kuvat Fabian Björk
Lämpimän ruskea puutalo seisoo rinnetontillaan luontevana, ikään kuin se olisi kasvanut paikalleen. Pimeällä se on kuin iloinen majakka, kun valot loistavat vapaasti sijoitelluista, eri kokoisista ja muotoisista ikkunoista. Tiedän, koska keksin talon räntäsateen keskeltä koiralenkillä ja huikkasin juuri sillä hetkellä ulkona mattoa tomuttaneelle naiselle, että olen oikeasti töissä sisustuslehdessä. Saisimmeko kuvata kotinne?
Mattoa pudisteli viulisti Maija Linkola.
Ystävällisen ja kiinnostavan talon on suunnitellut hänen puolisonsa, arkkitehti Martin Lukasczyk. Hän on lähtöisin Wolfsburgista, Saksasta. Maija ja Martin kohtasivat Berliinissä, kun Maija opiskeli siellä. He tulivat ensi kerran Suomeen yhdessä 2005 ja asuivat välillä vuoden Berliinissä. Sen jälkeen on eletty Itä-Helsingissä.
– Kotikaupunkini Wolfsburg on tylsä ja matala, eikä siellä näe luontoa. Suomessa en halua asua kuten Saksassa. Ajattelin, että jos meillä joskus on talo, haluan sen sijaitsevan lähellä metsää ja merta, Martin kertoo.
Omaa tonttia Maija ja Martin etsivät viitisen vuotta. Talon paikka löytyi lopulta rinteestä merenlahteen päättyvältä, metsäiseltä kadunpätkältä Helsingin Jollaksesta.
Muokkautuvat puuelementit
Talon runko on tehty kymmenen senttiä paksuista CLT-elementeistä. Näitä puuelementtejä valmistetaan myös Suomessa, mutta talon elementit on tuotu Itävallasta, mitä Martin pahoittelee. Hän kertoo, että rakennustapa on muokkautuva, luotettava ja nopea.
Martin suunnitteli talon itse.
– Kun arkkitehti tavallisesti käyttää suunnitteluun 100–200 tuntia, minulta kului paljon enemmän.
Suunnitelmat hän lähetti 3D-kuvana elementtitehtaalle. Sen perusteella osat tehtiin millimetrin tarkasti.
Martin sanoo, että CLT tarjoaa elementti- ja yksilöllisen rakentamisen edut yhtä aikaa. Myös budjetti on helpompi pitää hallussa. Talon kokoamiseen meni tontilla yksi pitkä työpäivä. Sitten alkoivat sisä- eli käsityöt, jotka kestivät vuoden.
– CLT:stä voi rakentaa puusta modernilla, yksilöllisellä tavalla. Se on trendikäs ja kiinnostava materiaali, jonka kanssa on helppo työskennellä. Kun ajattelee taloaan ajoissa kokonaisuutena, voi tilata etukäteen CLT:stä mittatyönä tasoja, hyllyjä, penkkejä, keittiöitä ja niin edelleen.
Toiminnat muotoilevat tilaa
Yhteys ympäristöön on tärkeä niin Maijalle kuin Martinillekin. Aurinko paistaa aamulla makuuhuoneisiin ja kiertää päivän mittaan olohuoneen puolelle. Lehdettömänä aikana talosta näkyy merenlahdelle. Ikkunaverhoja on vain yksi.
Talon ikkunat on suunniteltu niin, ettei karmeja huomaa. Martin ei halua ikkunoihin muodollista, matemaattista järjestystä. Hän arvioi jokaisen huoneen erikseen: mihin sieltä halutaan katsoa ja miten valo käyttäytyy.
– Annan toimintojen muotoilla tilaa. Se yllättää aina. Yleensä jälki on myös kaunista, hän kertoo.
Martin on suunnitellut valtaosan kodin kalusteista, kaapeista ja valaisimista. Saksassa on tavallista, että arkkitehti tekee niin. Martin toivoo, että Suomessakin luotettaisiin enemmän arkkitehteihin.
– Tämä on erityinen talo, jossa on kummalliset muodot ja minulla visio, jonka halusin toteuttaa. Silloin on vaikeaa löytää haluamaansa huonekalukaupasta. Suunnittelisin sisustusta mielelläni myös asiakkailleni.
Kunnianosoitus ammatilleni
Oman talon suunnittelu ja rakentaminen ovat olleet insinööriperheen pojalle merkittävä asia. Martinin isoisä ja isä rakensivat talot perheilleen.
– Myös minun piti tehdä se. Kasvaa aikuiseksi, saada suhde isääni ja siirtää perinnettä.
Niin isälle kuin Martinillekin kädentaidot ovat tärkeitä. Martin on tehnyt kotiin muun muassa hyllyjä. Isä muurasi elämänsä ensimmäisen takan poikansa kotiin Suomeen.
Työssään Martin haluaa löytää aina uusia asioita, ja tämä talo on myös kunnianosoitus hänen omalle ammatilleen.
– Jos en keksisi paljon asioita, en pitäisi työstäni. Joskus en onnistu, mutta sekin on tärkeää. Silloin tiedän, miten asioita ei kannata tehdä.
Vanhempien makuuhuoneeseen paistaa ilta-aurinko. Talvella ikkunasta näkee merelle asti. Ikkunapenkki on tehty CLT:stä. Se on suunniteltu Martinin vaatekaapiksi.
Muoto luo hyvää akustiikkaa
Talo ei ole kovin iso, ja mittasuhteiltaan se on kodikas ja miellyttävä. Sisääntulokerroksessa ovat olohuone, keittiö ja ruokailutila. Yläkerrassa on tällä hetkellä kolme makuuhuonetta ja kylpyhuone. Niiden päällä on vielä ullakkokerros, jota Martin kutsuu hyllyksi. Alimpana sijaitsee saunaosasto.
– Tyttöjen huone on niin iso, että se voidaan jakaa heti, kun he haluavat niin. Oskarilla on oma huone, mutta hän nukkuu mielellään Anjan ja Elsin huoneessa, Martin kertoo.
Talon muoto luo hyvää akustiikkaa, mikä on muusikkona työskentelevälle Maijalle tärkeää. Kotona hän harjoittelee olohuoneessa ja improvisoi katsellen ulos ja satunnaisia ohikulkijoita seuraillen. Olennaista on myös hiljaisuus, sillä muusikon työssä on paljon ääniä
– Haluan olla ihan rauhassa. Olen kasvanut omakotitalossa. Myös yhteinen tähtäimemme on ollut oma talo, Maija kertoo.
Melkein japanilainen temppeli
Yksi talon teemoista on kupari. Sitä on ikkunanpuitteissa, valaisimissa, vetimissä, altaissa, hanoissa, koukuissa ja tangoissa. Se muistuttaa kaarnan väriä.
– Kupari on ajatonta ja sopii hyvin Suomeen. Ensin ajattelimme messinkiä, mutta Maijan mielestä se oli liian kirkasta, Martin kertoo.
Kotona on vähän värejä ja kalusteita. Martin on nopea päättäjä, Maija pohtii materiaaleja ja värejä pidempään. Suurin osa kaikesta on uutta ja juuri tänne suunniteltua. Vanhoja ja antiikkiesineitä on vain muutama.
– Kun yhdistää modernia ja antiikkia, molemmat tulevat vahvemmiksi ja ihminen ymmärtää paremmin kumpaakin, Martin sanoo.
Sitten Martin naurahtaa, että hän halusi askeettisen kodin.
– Tästä piti tulla japanilainen temppeli, mutta en onnistunut, koska taloon tuli elämää.
Koti
Jollaksessa Helsingissä.
2017 valmistunut omakotitalo, 5 h + k + kph + s, 210 m².
Asukkaat
Arkkitehti Martin Lukasczyk, 42, viulisti Maija Linkola, 39, ja lapset Anja, 11, Elsi, 10,
ja Oskar, 5.
Vinttikerroksen matala tila näyttää jännittävän kattoratkaisun avulla kaksinkertaiselta. Ruokapöytä ja tuolit löytyivät omasta varastosta. Pöytä ja tuolien puuosat maalattiin automaalaamossa mustiksi, ja tuolit saivat uudet istuinpäälliset. Kattovalaisimina ovat sähköistetty vanha venäläinen lyhty ja S.A.L.I:sta löytynyt kristallivalaisin. Lattiavalaisin on Flosin Arco vuodelta 1962. Pieni lasipöytä löytyi S.A.L.I:sta, pylväät Boknäsin messuosastolta.
Tämän kodin sisustuksen punaiset langat ovat kodikkuus, designklassikot ja perintöesineet. Oranssiin Eileen Grayn sohvaan ihastuttiin Pariisissa. Nahkatuolit ovat Poul Kjærholmin PK31-sarjasta ja pöytä PK61-sarjasta. Etualalla Vitran Eames RAR -keinutuoli. Sohvalla on Klaus Haapaniemen silkkinen tyynynpäällinen Cosmic Whale with Red Planet.
Riitta Sourander
Vinttikerroksen matala tila näyttää jännittävän kattoratkaisun avulla kaksinkertaiselta. Ruokapöytä ja tuolit löytyivät omasta varastosta. Pöytä ja tuolien puuosat maalattiin automaalaamossa mustiksi, ja tuolit saivat uudet istuinpäälliset. Kattovalaisimina ovat sähköistetty vanha venäläinen lyhty ja S.A.L.I:sta löytynyt kristallivalaisin. Lattiavalaisin on Flosin Arco vuodelta 1962. Pieni lasipöytä löytyi S.A.L.I:sta, pylväät Boknäsin messuosastolta.
Tämän kodin sisustuksen punaiset langat ovat kodikkuus, designklassikot ja perintöesineet. Oranssiin Eileen Grayn sohvaan ihastuttiin Pariisissa. Nahkatuolit ovat Poul Kjærholmin PK31-sarjasta ja pöytä PK61-sarjasta. Etualalla Vitran Eames RAR -keinutuoli. Sohvalla on Klaus Haapaniemen silkkinen tyynynpäällinen Cosmic Whale with Red Planet.
Riitta Sourander
KRISTA KELTANEN
Mari Lahti
Keittiökalusteet ovat Topi-Keittiöiden mallistosta. Työtaso ja välitila ovat kalkkikiveä. Ikean saareke on vanhempien perua ja siitä oli ajateltu luopua. Kaluste on kuitenkin täyttä puuta, ja Charlotta halusi kokeilla miltä näyttää, jos sen hioo, maalaa mattamustaksi ja tason petsaa saman sävyiseksi kuin ruokapöydän. Siitä tuli kuin uusi. Bodahl Moeblerin ruokapöydässä on tammikansi ja takorautajalat. Sami Kallion suunnittelemat Y5-tuolit ovat ruotsalaista Hans K -merkkiä. Kattovalaisin on Muuto Designin Under the Bell.
SANNI SYLISSÄÄN yorkshirenterrieri Aamu. 1800-luvun lopulla tehty kapioarkku on Sannin lapsuudenkodista. Hänen vanhempansa olivat innokkaita huutokauppakävijöitä ja myös Sanni oli usein mukana huutokauppareissuilla. Maalaus on Sannin maalaama. Rottinkikeinu on Parolan Rottingin. Olohuoneen matot on ostettu Turkista eräältä mattomyyjältä, joka kunnostaa mattoja äitinsä opeilla. Sanni on tutustunut häneen oman taiteensa kautta.
Taikaranta sai täysin uuden ilmeen, kun Noora Juurikkala osti sen kesäpaikakseen.
SANNI SYLISSÄÄN yorkshirenterrieri Aamu. 1800-luvun lopulla tehty kapioarkku on Sannin lapsuudenkodista. Hänen vanhempansa olivat innokkaita huutokauppakävijöitä ja myös Sanni oli usein mukana huutokauppareissuilla. Maalaus on Sannin maalaama. Rottinkikeinu on Parolan Rottingin. Olohuoneen matot on ostettu Turkista eräältä mattomyyjältä, joka kunnostaa mattoja äitinsä opeilla. Sanni on tutustunut häneen oman taiteensa kautta.
Taikaranta sai täysin uuden ilmeen, kun Noora Juurikkala osti sen kesäpaikakseen.
LUETUIMMAT
LUETUIMMAT
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2
Fokus Media Finland Oy
Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki
Y-tunnus 3157774-2