Artikkeli

Anu Pentik: "Tällainen on unelmakotini"

Pentikin perustaja Anu Pentik valmistelee maaliskuussa Helsingin Taidehallissa avattavaa taidenäyttelyään. Hän asuu Posiolla miehensä ja koirien kanssa.

Rak­kain muis­to­ni lap­suu­des­ta on het­ki, kun isä tuli töis­tä ko­tiin. Sil­loin kaik­ki pe­si­vät kä­ten­sä, jon­ka jäl­keen is­tuu­duim­me yh­des­sä ruo­ka­pöy­dän ää­reen. Söim­me kai­kes­sa rau­has­sa ja pu­huim­me päi­vän kuu­lu­mi­set. Äi­ti­ni kuo­li ol­les­sa­ni lap­si, ja isä oli tark­ka kä­sien pe­sus­ta.

Paula Suomisen maalauksissa hehkuvat lempivärit.

Paula Suomisen maalauksissa hehkuvat lempivärit.

Suo­sik­ki­vä­ri­pa­ri­ni on au­rin­gon vä­rit, kel­tai­nen ja orans­si. Olen ra­kas­ta­nut näi­tä voi­ma­vä­re­jä ai­na. Ko­dis­sam­me on pal­jon Pau­la Suo­mi­sen maa­lauk­sia, jois­sa leis­ku­vat nämä kirk­kaat vä­rit. Kol­man­nek­si li­sään jouk­koon vie­lä tum­man gra­fii­tin­har­maan.

Ko­ti­ni pa­kol­li­nen ru­mi­lus on on iso nah­kai­nen soh­va, jos­sa koi­rat voi­vat pieh­ta­roi­da. Se on ko­din mus­ta pis­te, mut­ta em­me voi heit­tää sitä pois.

Unkarinvizslojen Bellan ja Lilan suosikkipaikka on iso nahkasohva.

Unkarinvizslojen Bellan ja Lilan suosikkipaikka on iso nahkasohva.

Sa­lai­nen si­sus­tus­pa­hee­ni on ke­ra­miik­ka. Ku­kaan ei us­ko, et­tä kan­nan koko ajan mat­koil­ta­ni ke­ra­miik­kaa ko­tiin. Niin kuin sitä ei oli­si jo tar­peek­si! Meil­lä on kaa­pit täyn­nä, mut­ta os­tan ke­ra­miik­kaa ai­na vaan li­sää.

Kiinalainen antiikkimaljakko koristaa kylpyhuonetta.

Kiinalainen antiikkimaljakko koristaa kylpyhuonetta.

Seu­raa­vat si­sus­tus­han­kin­nat ko­tiin ovat säh­kö­käyt­töi­nen sän­ky ja Pen­ti­kin Kivi-as­ti­as­to, jota te­räs­tän val­koi­sil­la unii­keil­la as­ti­oil­la.

Suo­sik­ki­paik­ka­ni ko­to­na on stu­di­o­ni, jon­ka kak­si sei­nää ovat ik­ku­na­pin­taa lat­ti­as­ta kat­toon ja mo­lem­piin suun­tiin au­ke­aa jär­vi­mai­se­ma. On te­ra­pi­aa teh­dä siel­lä ke­ra­miik­kaa, kuun­nel­la mu­siik­kia ja ihail­la luon­toa. Kat­se­len myös si­vu­sil­mäl­lä telk­ka­ria.

En luo­pui­si ko­dis­sa­ni tääl­tä au­ke­a­vas­ta mai­se­mas­ta. Voi­sin luo­pua ta­los­ta, mut­ta ik­ku­nois­ta nä­ky­vä jär­vi ja eläi­met ovat mi­nul­le tär­kei­tä. Luon­nos­sa on niin pal­jon upei­ta vä­re­jä. Ra­kas­tan rai­kas­ta il­maa ja luon­non rau­haa. Tämä mai­se­ma on mi­nul­le yh­tä kuin koti.

Tyyni Kitkajärven maisema rauhoittaa.

Tyyni Kitkajärven maisema rauhoittaa.

Unel­ma­ko­ti­ni oli­si kun­nos­ta­mam­me po­ro­ti­la Ti­mis­jär­vel­lä, jos­sa vie­täm­me koko suku yh­des­sä jou­lua. Siel­lä ison pir­tin ja pit­kän pöy­dän ää­res­sä lä­heis­ten ym­pä­röi­mä­nä tun­tuu kuin tai­vas oli­si täs­sä ja nyt.

Lue myös:

Ys­tä­vä­kir­ja: Tuot­ta­ja Isa Kuk­ka­pu­ro-En­bom

Ys­tä­vä­kir­ja: Lau­ra Sar­vi­lin­na