Lena Såg­for­sil­la oli se­ka­vat fii­lik­set. Hän oli in­nois­saan, mut­ta toi­saal­ta hän­tä myös har­mit­ti. Syy Le­nan epä­mää­räi­siin fii­lik­siin oli per­heen 11-vuo­ti­as ty­tär, joka oli jäl­leen ker­ran jou­tu­nut van­hem­pien­sa mu­ka­na yh­del­le Al­var Aal­to -ai­hei­sel­le kier­to­käyn­nil­le. Puo­li­tois­ta tun­tia pelk­kää Aal­to-fak­taa suo­mek­si! Uh­ka vai mah­dol­li­suus?

Lena päät­ti naut­tia kier­rok­ses­ta ja an­toi kat­seen­sa va­el­taa Vil­la Mai­re­an olo­huo­nees­sa. Hän löy­si Vil­la Mai­re­as­ta pal­jon tut­tua.

– Meil­lä on tääl­lä ko­to­na nau­lak­ko­sy­ven­nys sa­mal­la ta­val­la nur­kan ta­ka­na. Ja Mai­re­an olo­huo­neen lat­ti­as­sa on pu­nais­ta klink­ke­riä niin kuin meil­lä etei­ses­sä ja por­tai­kos­sa, Lena ker­too Mai­rea-ta­ri­naa ko­tin­sa soh­val­ta Pie­tar­saa­res­sa.

Per­he on teh­nyt jo use­am­man mat­kan Aal­to-koh­tei­siin eri puo­lil­le Suo­mea.

– Vii­me ke­sä­nä kier­sim­me Jy­väs­ky­län seu­dun Aal­to-koh­tei­ta. Kä­vim­me kat­so­mas­sa Muu­ra­mes­sa Ko­e­ta­loa ja Säy­nät­sa­lon kun­nan­ta­loa. Mo­lem­mat oli­vat to­del­la hie­no­ja, Lena muis­te­lee.

Omassa rauhassa. Lena Sågfors ja Jan Fröjdö nauttivat suojaista takapihasta. Talon porrastettu, viuhkamainen muoto takaa jokaiselle pihalle yksityisyyden.

ON­NE­KAS PU­HE­LIN­SOIT­TO

Pie­tar­saa­re­lai­sen Le­nan ja Jan Fröj­dön ko­dis­sa tun­nis­taa mon­ta Aal­lon klas­sik­koa. On tuo­lia, pöy­tää ja va­lai­sin­ta. Pit­kät ver­hot­kin ovat Ar­te­kin klas­sik­ko­kuo­sia.

– Tä­män Solf­jä­de­rin eli suo­mek­si Viuh­ka-ta­lo­yh­ti­ön ra­ken­nut­ti Schau­mann vuon­na 1964 fir­man in­si­nöö­re­jä var­ten. Ta­lo­yh­ti­ön on suun­ni­tel­lut Al­var Aal­to, Lena ker­too.

Lena muut­ti 119 ne­li­ön asun­toon yh­des­sä puo­li­son­sa Ja­nin ja ty­tär Pin­jan kans­sa vuon­na 2019.

– Asuim­me ai­kai­sem­min Vaa­sas­sa. Olem­me mo­lem­mat ko­toi­sin Kruu­nu­pyys­tä. Pie­tar­saa­reen mei­dät hou­kut­ti mi­nun uu­si työ­ni.

On­nen­kan­ta­moi­nen tuli pu­he­lin­soit­to­na.

– Su­ku­lai­se­ni omis­ti tä­män asun­non, joka oli vuok­ral­la. Hän tie­si, et­tä et­sim­me uut­ta asun­toa ja ky­syi, oli­sim­me­ko kiin­nos­tu­nei­ta hank­ki­maan tä­män ko­dik­sem­me. Ja me­hän olim­me.

Kau­pat teh­tiin, ja pian asun­non pin­toi­hin teh­tiin rai­kas­tus.

Olohuoneen sisustukseen tuo voimaa taiteilija Robert Backin teos. Olohuoneen kalustuksen pysyvin palikka on kolmen istuttava sohva. Tilan pienemmät kalusteet vaihtavat paikkaa.

Herra Runebergin seurassa. Työhuone on myös kodin kirjasto. Seinältä talon elämää seurailee Pinjan piirtämä Johan Ludvig Runeberg. Työpöytä on hankittu Jyskistä. Pöytävalaisin on Dyberg-Larsenin Ocean. Kattovalaisin on Aallon.

HAAS­TA­VA MUO­TO

Le­nal­le Aal­lon pu­na­tii­li­nen ri­vi­ta­lo oli tut­tu jo lap­suu­des­ta.

– Tä­ti­ni Ul­la Heik­ki­lä on asu­nut täs­sä yh­ti­ös­sä vuo­des­ta 1972. Hä­nel­lä on ai­van sa­man­lai­nen asun­to kuin meil­lä.

Kak­si­ker­rok­si­sen asun­non poh­jan muo­to on viuh­ka­mai­nen. Si­sään­käyn­ti asun­toi­hin on si­sä­pi­hal­ta. Si­säl­le tul­laan tuu­li­kaa­pin kaut­ta, jos­ta as­tu­taan etei­seen. Oi­ke­al­le jää nau­lak­ko­sy­ven­nys ja käyn­ti ylä­ker­taan. Muu­ta­ma as­kel­ma alas, ja ol­laan olo­huo­nees­sa, joka au­ke­aa isoil­la ik­ku­noil­la koh­ti puu­tar­haa. Olo­huo­neen kyl­jes­sä on eril­li­nen ruo­kai­lu­ti­la ja sen pa­ri­na keit­tiö. Kaik­ki ti­lat tun­tu­vat na­pa­koil­ta ole­mat­ta ah­tai­ta.

– Viuh­ka­mai­nen muo­to on käy­tän­nös­sä haas­ta­va. Mi­ten lai­tat ma­tot, kun asun­nos­sa ei ole suo­ria kul­mia? Lena miet­tii.

Lena ei suin­kaan ole en­sim­mäi­nen, joka on päh­käil­lyt kii­la­mai­sen asun­non ka­lus­ta­mi­sen kans­sa. Le­nan tä­din mie­hel­lä oli olo­huo­neel­le vä­hem­män mai­rit­te­le­va lem­pi­ni­mi.

– Ul­la-tä­ti­ni ja hä­nen mie­hen­sä muut­ti­vat tän­ne Pie­tar­saa­ren kes­kus­tas­ta ava­ras­ta ker­ros­ta­lo­huo­neis­tos­ta. Hä­nen mie­hen­sä ni­me­si uu­den ko­din olo­huo­neen le­ven­ne­tyk­si käy­tä­väk­si, Lena ker­too ja nau­raa.

Lena ei ole an­ta­nut haas­ta­van muo­don häi­ri­tä.

– Pa­ras­ta tääl­lä on valo, mi­ten se lan­ke­aa si­säl­le. Mi­nus­ta Aal­lon va­lai­si­mis­sa on tätä sa­maa aja­tus­ta. Valo tu­lee lä­hes ai­na

epä­suo­ras­ti. Se ei häi­käi­se.

Näkymä läpi koko alakerran. Olohuoneen komistus on simppeli avotakka. Parkettilattia ja kankaalla pehmustettu liukuovi pehmittävät kovia tiili- ja rappauspintoja. Lena haaveilee olohuoneeseen kahdesta Aallon ”Tankki”-tuolista.

Keittiön ja ruokailutilan välinen säleikkö on talon alkuperäistä kiinteää sisustusta. String-hyllyyn on kerätty kivoja ja merkityksellisiä esineitä. Lena pitää erityisesti kotimaisesta designlasista.

ELÄ­MÄÄ AAL­TO-FRIIK­KI­NÄ

Lena kut­suu it­se­ään leik­ki­säs­ti Aal­to-frii­kik­si. Hän lu­kee Aal­to-kir­jal­li­suut­ta ja ker­too au­liis­ti muul­le per­heel­le, mitä on Al­va­ris­ta op­pi­nut.

– To­teu­tan it­se käy­tän­nös­sä Al­va­rin vink­kiä sii­tä, et­tä li­kai­sis­ta ik­ku­nois­ta tu­lee si­säl­le kau­niim­pi valo, Lena heit­tää.

Le­nal­le on kuu­des­sa vuo­des­sa ker­ty­nyt myös oma­koh­tais­ta Aal­to-tie­tä­mys­tä.

– Olo­huo­neen avo­tak­kaa ei voi polt­taa, kos­ka se ei vedä hy­vin.

Le­nal­la on epäi­lys, et­tä Aal­to ei ol­lut ko­vin hyvä tu­li­si­jo­jen suun­nit­te­li­ja.

– Pai­mi­on pa­ran­to­las­sa opas ker­toi, et­tä hie­nos­ti huo­neen kes­kel­lä ole­va tak­ka sa­vut­taa ai­na si­säl­le. Mie­tin mie­les­sä­ni, et­tä sama jut­tu kuin mei­dän ta­kas­sa.

Le­nan ta­kas­sa läm­pi­mäs­tä tun­nel­mas­ta vas­taa­vat­kin kynt­ti­lät.

Tak­kaa kul­mit­tain on asun­non kiin­nos­ta­vim­pia al­ku­pe­räi­siä ele­ment­te­jä; pel­la­va­kan­kaal­la pääl­lys­tet­ty liu­kuo­vi. Mis­sä näi­tä on­kaan nä­ky­nyt? Aal­to­jen omas­sa ko­dis­sa Hel­sin­gin Rii­hi­tiel­lä ruo­kai­lu­ti­lan sei­nä pys­ty­ri­moi­neen näyt­tää tu­tul­ta.

– Liu­kuo­vel­la sai­si sul­jet­tua ruo­kai­lu­ti­lan olo­huo­nees­ta, mut­ta me em­me sitä ole käyt­tä­neet.

Makuuhuoneessa on edelleen säilynyt Aallon suunnittelemat vaatekaapit. Kaapiston ovien rytmissä voi nähdä samaa rytmiä kuin alakerran liukuovessa. Sängynpäädyksi on kierrätetty yläaulan kirjahyllyn päälle joskus nikkaroitu säleikkö. Lena on halunnut pitää kodin seinät ja katot valkoisina.

Yläaulan tyylikäs yksityiskohta on tamminen kirjahylly, joka toimii myös portaikon kaiteena. Hyllyn päällinen on mustaa laattaa. Yläaulan jatkona on parveke.

AAL­TO-HERK­KU­JA

Ko­dis­ta löy­tyy pal­jon Aal­to-herk­ku­ja. Kaik­ki asun­non oven­kah­vat ovat Aal­toa. Ma­kuu­huo­neen kaa­pis­tot ovat ne­kin säi­ly­neet al­ku­pe­räi­sa­sus­saan. Sa­moin ylä­ker­ran por­ras­kai­tee­na ole­va kir­ja­hyl­ly. Etei­sen nau­la­kon pää­dys­sä ole­va puu­sä­leik­kö on kuin tai­de­te­os.

Ihan kaik­ki asun­nos­sa ei ole 1960-lu­vul­ta. Kyl­py­huo­ne, wc ja keit­tiö ovat kaik­ki uu­sit­tu. Lena haa­vei­lee keit­ti­ö­re­mon­tis­ta Aal­lon tyy­liin.

– Tä­dil­lä­ni on edel­leen al­ku­pe­räi­nen keit­tiö, jos­ta on ole­mas­sa myös pii­rus­tuk­set. Olem­me miet­ti­neet uu­den Aal­to-keit­ti­ön teet­tä­mis­tä puu­se­päl­lä. Kaap­pien ovet on teh­ty sa­mal­la ide­al­la kuin mei­dän ma­kuu­huo­neem­me vaa­te­kaa­peis­sa.

Aal­to on hii­pi­nyt si­sus­tuk­seen esi­ne ker­ral­laan.

– Olen ai­na pi­tä­nyt enem­män mo­der­nis­ta kuin esi­mer­kik­si an­tii­kis­ta, Lena ker­too.

Le­nan suh­de Aal­lon tuo­tan­toon ei ole yk­si­oi­koi­nen.

– Aal­lon esi­neet ei­vät ihas­tu­ta mi­nua heti, vaan ne vaa­ti­vat ai­kaa. Esi­mer­kik­si Me­hi­läis­pe­sä-va­lai­sin oli mi­nus­ta aluk­si ihan ok, mut­ta kun olin elä­nyt sen kans­sa kuu­kau­den, ym­mär­sin kuin­ka hie­no va­lai­sin se oi­ke­as­ti on.

Uutta vanhaa tulossa. Keittiö on remontoitu reilut kymmenen vuotta sitten. Lena ja Jan harkitsevat jossain vaiheessa uusivansa keittiön alkuperäisen mallin mukaan.

Vanhempien makuuhuone kylpee valossa. Ikkunalaudalla luo tunnelmavaloa Madam Stolzin pöytävalaisin.

YL­LÄ­TYS­VIE­RAI­TA

Aal­lon suun­nit­te­le­ma ra­ken­nus hou­kut­taa ark­ki­teh­tuu­ris­ta kiin­nos­tu­nei­ta kuin kuk­ka me­hi­läi­siä. Lena muis­taa elä­väs­ti sveit­si­läi­sark­ki­teh­din, joka zoo­mai­li ka­me­ral­laan per­heen ul­ko-oven kah­vaa hy­vin tark­kaan ja hy­vin lä­hel­tä.

– Tä­ti­ni ker­toi, et­tä ai­koi­naan ta­lon eteen py­säh­tyi sään­nöl­li­ses­ti tu­ris­ti­bus­si.

Mo­der­nis­ti­ses­sa mo­nu­men­tis­sa asu­mi­sel­la on siis hin­tan­sa.

Myös it­se ma­est­ro kävi tu­tus­tu­mas­sa vas­ta val­mis­tu­nee­seen ta­loon tuo­reel­taan.

– Ta­lon­mies oli näyt­tä­nyt hä­nel­le kel­la­ri­ti­lo­ja, jois­sa on edel­leen pin­gis­huo­ne, pe­su­tu­pa ja sau­na­ti­lat. Ko­deis­sa asut­tiin jo sii­nä vai­hees­sa. Asuk­kaat kuu­li­vat Aal­lon yl­lä­tys­vie­rai­lus­ta vas­ta jäl­ki­kä­teen.

Lena hoi­taa vii­koit­tais­ten pyyk­ki- ja sau­na­reis­su­jen li­säk­si kel­la­rin kaut­ta myös so­si­aa­li­sia suh­tei­ta. Ta­lon al­la on käy­tä­vä, jon­ne on jo­kai­ses­ta asun­nos­ta oma kul­ku. Lena ja Ul­la-täti pii­pah­te­le­vat tois­ten­sa luo­na sil­loin täl­löin la­sil­li­sel­la.

– So­vim­me vie­rai­lut etu­kä­teen, et­tä tie­däm­me jät­tää asun­non kel­la­ri­no­ven au­ki. Ta­poi­hin kuu­luu, et­tä heti kel­la­rin­por­tai­den ala­pääs­tä pi­tää hu­huil­la, et­tä tu­los­sa ol­laan. Muu­ten voi­si säi­käh­tää.

Vii­ni­la­sin ää­res­sä on poh­dit­tu muun mu­as­sa sitä, kum­mal­la on isom­pi tak­ka.

– Ul­la-tä­din tak­ka näyt­tää isom­mal­ta, mut­ta mit­tauk­sen jäl­keen sel­vi­si, et­tä ne ovat täs­mäl­leen sa­man­ko­koi­set.

Olohuoneen ja ruokailutilan välissä on tyylikäs kangasverhoiltu liukuovi. Taloyhtiö tekee Alvar Aalto -säätiön kanssa yhteistyötä muun muassa talon remontteihin liittyen.