Keittiönpöydän takana on liukuovi, josta on käynti wc- ja kylpyhuonetilaan. Parvi ja portaat valmistettiin lietolaisella metallisepän pajalla Outin suunnitelmien pohjalta. Punainen rahi on Mum’sin ensimmäisiä tuotteita. Niiden sisäosia teki silloin vielä Outin isä. Höyhenvalaisin oli aikoinaan Mums’in mallistossa. Sen suunnitteli Haldane Martin. Valaisin tehtiin strutsinsulista, jotka kerättiin sulkasadon aikaan. Lopulta valaisin oli liian työläs ja kallis tuote myydä: ”Me kutsumme sitä taivaslampuksi, sillä sen valo on enkelimäinen.”

Ou­ti Pu­ron ko­din jo­kai­nen ne­liö täyt­tyy ko­dik­kaas­ta tun­nel­mas­ta. 69 ne­li­ön ti­laih­mee­seen mah­tuu kaik­ki oleel­li­nen: tu­pa­keit­tiö ja sen ylä­puo­lel­le par­vel­le Ou­tin ma­kuu­ti­la, hy­vin toi­mi­va ko­din­hoi­to­huo­ne-kyl­py­huo­ne sekä jär­ke­vät eteis­ti­lat.

Kun Ou­tin po­jat asui­vat vie­lä ko­to­na, jo­kai­sel­la oli oma yk­si­tyi­nen ma­kuu­sop­pi sekä oma pie­ni työ­pöy­tä­pis­te va­loi­san käy­tä­vän var­rel­la. Pin­nat ovat kaut­taal­taan puu­ta, mut­ta Ou­tin tai­tei­li­jan sil­min ko­ko­a­mas­sa vä­ri­maa­il­mas­sa on kont­ras­tia, joka te­kee si­sus­tuk­ses­ta mie­len­kiin­toi­sen. Ou­tin oman brän­din, Mums’in tuot­teet tuo­vat ti­laan peh­meyt­tä ja ko­dik­kuut­ta.

Mustan keittiön Outi osti keittiöliikkeen näyttelystä, kun sitä uusittiin. Keittiö istuu paikalleen kuin nakutettu. Liesituuletinta etsittiin pitkään ja se löytyi lopulta Italiasta. Allas kuului keittiökauppaan. Hanalle Outin ehdoton vaatimus oli, että kullanvärinen sen olla pitää.

HAA­VEEN PE­RÄS­SÄ TUR­KUUN

Nuo­ruu­des­saan Ou­ti aloit­ti Jy­väs­ky­läs­sä opet­ta­ja­o­pin­not. Hän odot­ti esi­kois­taan Hert­taa ja asui sil­loi­sen mie­hen­sä kans­sa opis­ke­lu­kau­pun­gis­saan. Haa­ve ku­va­tai­tei­li­juu­des­ta ei kui­ten­kaan jät­tä­nyt Ou­tia rau­haan ja kun hän pää­si mie­hen­sä kan­nus­ta­ma­na opis­ke­le­maan alaa Tur­kuun, päät­ti koko per­he pa­ka­ta ja muut­taa sin­ne.

Val­mis­tut­tu­aan Ou­ti oli tai­teen mais­te­ri ja ku­van­veis­tä­jä sekä nel­jän lap­sen äi­ti, jol­la oli edes­sään tai­dep­ro­jek­tiin liit­ty­vä mat­ka Af­rik­kaan. Pro­jek­tin ai­ka­na Ou­ti tu­tus­tui pai­kal­li­siin kä­si­työ­läis­nai­siin, jot­ka kaik­ki oli­vat myös äi­te­jä. Hei­dän tai­ta­vuu­ten­sa ja ky­kyn­sä teh­dä yk­sin­ker­tai­sil­la vä­li­neil­lä yli­jää­mä- ja kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leis­ta kor­ke­a­ta­soi­sia ar­te­saa­ni­töi­tä hur­ma­si Ou­tin täy­sin. Al­koi yh­des­sä te­ke­mi­nen, ja vuo­sien vie­ries­sä yh­teis­työn tu­lok­se­na muo­tou­tui kuin it­ses­tään Mum’s, äi­dit.

– Mum’s ei oi­ke­as­taan kos­kaan syn­ty­nyt, vaan se kum­pu­si luon­nol­lis­ta tie­tä tai­dep­ro­jek­tis­ta­ni, jota se mi­nul­le yhä on. Muut ih­mi­set kut­su­vat sitä lii­ke­toi­min­nak­si, ker­too Ou­ti.

Tänä päi­vä­nä Mum’s työl­lis­tää Af­ri­kas­sa 50 nais­ta.

– Em­me yrit­tä­neet mi­tään, elim­me vain elä­mää sel­lai­se­na kuin se on, nii­den ar­vo­jen poh­jal­ta, jot­ka ovat ai­na ol­leet tär­kei­tä elä­mäs­sä­ni. Ei ole oi­ke­as­taan mer­ki­tys­tä, mik­si Mum’sia luon­neh­di­taan, vaan sil­lä, mitä Mum’sil­la ja tai­teel­la voi saa­da ai­kaan, Ou­ti ku­vai­lee.

Sisääntulokäytävän seinät ja lattia on verhoiltu vanerilevyin, jotka on käsitelty värittömällä vahalla. Ulkoseinälle asennettiin korkeat ikkunat lattiasta alkaen ja niiden eteen Outi teetti pojille omat työpöydät. Ikkunoiden väleihin Outi tilasi vanerikaapistot. Seinätekstiili on Mum’sin Koala-ryijy, design Jenni Tuominen.

ON­NEK­KAI­DEN SAT­TU­MIEN KET­JU

Noi­na ai­koi­na Ou­tin koti si­jait­si met­sien ja pel­to­jen kes­kel­lä, Au­ra­jo­en laak­sos­sa, van­has­sa kaa­ke­liu­u­nien läm­mit­tä­mäs­sä maa­lais­ta­los­sa. Avi­oe­ron myö­tä hän al­koi et­siä tont­tia sa­moil­ta seu­duil­ta, ja sel­lai­nen löy­tyi pian kuu­si­met­sän ku­pees­ta Lie­dos­ta. Sii­tä al­koi on­nek­kai­den sat­tu­mien ket­ju.

Mums’in tuot­tei­ta oli myyn­nis­sä Tu­run ydin­kes­kus­tas­taan vä­li­ai­kai­ses­ti pys­ty­te­tys­sä hir­si­mö­kis­sä, Lin­tu­ko­dos­sa. Kun pop-up-kau­pan ai­ka lä­he­ni lop­pu­aan, Ou­ti heit­ti il­moil­le vit­si­nä aja­tuk­sen ra­ken­nuk­sen os­ta­mi­ses­ta ko­dik­seen. Lin­tu­ko­to oli pie­nen pie­ni, vain ny­kyi­sen keit­tiö-olo­huo­neen ko­koi­nen, mut­ta Ou­tin mie­les­sä piir­tyi­vät jo omiin tar­pei­siin so­pi­vat li­sä­o­sat ja te­ras­si­a­lu­eet pi­ha­sau­noi­neen. Vit­si­nä al­ka­nees­ta ide­oin­nis­ta tu­li­kin odot­ta­mat­ta tot­ta ja Lin­tu­ko­don siir­tä­mis­tä alet­tiin val­mis­tel­la Ou­tin os­ta­mal­le ton­til­le.

Makuukabinetteja on kolme samankokoista. Tämän seinällä on Tomi Leppäsen suunnittelema Hymiö-ryijy Mum’silta. Peitto on Outin kirppislöytö ja läppärilaukku omaa mallistoa. Kaikki kodin kaapistot teetettiin mittatilauksena Turun työkeskuksen puuosastolla.

100 LA­PI­OL­LIS­TA PÄI­VÄS­SÄ

Ou­til­la oli apu­naan luo­tet­ta­va tii­mi ra­ken­ta­jia ja ys­tä­viä. Ai­ka­tau­lu oli tiuk­ka, sil­lä edel­li­nen talo oli myy­ty ja Ou­ti ha­lu­si muut­taa suo­raan uu­teen ko­tiin.

Ai­van aluk­si koko suun­ni­tel­lul­le ra­ken­nel­mal­le oli teh­tä­vä kor­kea pe­rus­tus tuu­let­tu­val­la ala­poh­jal­la.

Kun be­to­ni­työt oli­vat val­miit, piti pe­rus­tuk­sen si­sä­sei­nä­mät vuo­ra­ta so­ral­la. Ou­ti poi­ki­neen päät­ti hoi­taa työn it­se. So­vit­tu­na päi­vä­nä kuor­ma-au­to kip­pa­si pi­haan ka­set­ti­kuor­mal­li­sen so­raa.

– So­vim­me, et­tä huh­kim­me ku­kin 100 la­pi­ol­lis­ta päi­vit­täin. Vä­lil­lä otim­me pi­ka­ki­so­ja sii­tä, kuka eh­tii la­pi­oi­da jos­sa­kin ajas­sa eni­ten. Jo­kai­nen vis­koi sil­loin niin, et­tä il­ma oli har­maa­na so­ras­ta! Lap­sis­ta pie­nin, Ar­ne, oli tuol­loin 12-vuo­ti­as ja kyl­lä mei­dän kaik­kien hau­ik­set oli­vat sen hei­nä­kuun jäl­keen na­pa­kat, Ou­ti ker­too ja nau­raa.

Hän muis­te­lee ra­ken­nu­sai­kaa suu­rel­la läm­möl­lä.

– Se oli iha­naa ai­kaa. Jos­sain koh­taa meil­lä oli vain se­ment­ti­sei­nät ja tai­vas­kat­to. Teh­tiin kaik­ki yh­des­sä, Ou­ti muis­te­lee.

Per­heen koi­ra Ruu­su oli ai­na hom­mis­sa mu­ka­na. Kor­ke­at pe­rus­tuk­set oli­vat hyvä es­te koi­ran kar­kaa­mi­sel­le.

Po­jat oli­vat saa­neet va­li­ta ku­kin oman ma­kuu­ka­bi­net­tin­sa pai­kan val­miik­si, vaik­ka yh­tään sei­nää ei ol­lut­kaan pys­tys­sä.

– Ker­ran Ar­ne huo­ma­si Ruu­sun aset­tu­neen nuk­ku­maan so­ra­pat­jal­le ja huik­ka­si ihas­tu­nee­na lem­mi­kil­le: ”Ruu­su, sä oot nyt mun huo­nees­sa”, muis­te­lee Ou­ti.

Kamiina on norjalainen ja Outi ihastui siihen sen sivuun muotoillun oravan kuvan vuoksi: ”Korkea hormi oli varsin hintava pystyttää mutta se kannatti, sillä kamiina lämmittää lähes koko talon. Minulle kamiina on myös kodin keskipiste. Lempipaikkani on istua sen edessä tulta katsellen. Kaupan päälle sen kannella porisevat parhaat pannukahvit”, toteaa Outi.

AVA­RA PIK­KU­KO­TI

Poh­jien val­mis­tut­tua hir­si­ta­lo siir­ret­tiin pai­koil­leen ja tu­pa­keit­ti­ön pe­räl­le ra­ken­net­tiin kyl­py­huo­ne. Per­he muut­ti 24 ne­li­ön ko­tiin. Sei­nään teh­dyn sul­je­tun oven ta­kaa he kuun­te­li­vat pa­rin kuu­kau­den ajan ra­ken­ta­mi­sen pau­ket­ta.

Kun ovi avat­tiin, si­sään­tu­lo­sii­pi poi­kien ka­bi­net­tei­neen oli val­mis. Pik­ku­hil­jaa myös te­ras­se­ja laa­jen­net­tiin ja ra­ken­net­tiin pi­ha­sau­na ka­ma­rei­neen.

– Täs­tä ko­dis­ta tuli kiva. Si­jain­ti on huip­pu ja pie­nes­sä on mu­ka­va asua, koti on help­po pi­tää siis­ti­nä.

Talo ei ne­li­öis­tään huo­li­mat­ta tun­nu lii­an pie­nel­tä, sil­lä kor­ke­at ja vi­not ka­tot ovat il­ma­vat ja luo­vat ti­lan tun­tua. Valo kul­kee suu­rien ik­ku­noi­den an­si­os­ta kau­niis­ti. Kaik­ki on suun­ni­tel­tu toi­mi­vak­si ja asi­oil­la on paik­kan­sa.

Piha koostuu useista puuterasseista, joista osa on katettu. Intiimin sisäpihan varustukseen kuuluvat kesäkeittiö, palju ja puusauna.

Ulkokatoksen suojassa olevan istuinryhmän kaikki tekstiilit ovat Mum’sin mallistoa. Seinässä on käytetty rakentamisesta ylijääneitä lautoja ja ne aseteltiin paikalleen hartaasti kuin taideteosta tehden. Osa laudoista on Luvialta, Outin isän omasta metsästään hakkaamaa puuta.

RAU­HAN PAIK­KA

Ou­ti on si­sus­ta­nut ko­tin­sa pää­o­sin it­se suun­nit­te­le­mil­laan ajat­to­mil­la huo­ne­ka­luil­la ja esi­neil­lä sekä maus­ta­nut ko­ko­nai­suut­ta muu­ta­min klas­sik­ko­huo­ne­ka­luin, joi­den hän us­koo säi­lyt­tä­vän ar­von­sa.

– Huo­ne­ka­lus­ta nä­kee, on­ko suun­nit­te­li­jal­la sil­mää. En mene ni­men pe­räs­sä, vaan esi­neel­lä on ol­ta­va oma per­soo­na. Sen ma­te­ri­aa­lit ja muo­to ker­to­vat, on­ko kyse het­ken huu­mas­ta vai­ko kes­tä­väs­tä ja su­ku­pol­via pal­ve­le­vas­ta tuot­tees­ta. Ra­kas­tan tuot­tei­ta, joil­la on ta­ri­na.

Kun koti val­mis­tui ko­ko­nai­suu­des­saan, se ni­met­tiin Ruu­su-koi­ran mu­kaan Ruu­su­lak­si. Ko­dis­ta on muo­tou­tu­nut ren­to ja koko per­heel­le ra­kas paik­ka, jon­ka kes­ki­pis­te on Nor­jas­ta han­kit­tu ka­mii­na.

Vaik­ka Ou­ti asuu Ruu­su­las­sa ny­ky­ään jo kah­des­taan Ruu­sun kans­sa, hän ker­too ko­din ole­van täyn­nä rak­kaut­ta, nau­rua, elä­mää ja koh­taa­mi­sia.

– Tämä koti on ai­na myös las­te­ni Her­tan, Aa­ron, Ee­lik­sen ja Ar­nen sekä hei­dän puo­li­soi­den­sa koti. Se on rau­han paik­ka mi­nul­le ja rak­kaim­mil­le­ni, jot­ka ovat ai­na ter­ve­tul­lei­ta – vaik­ka ta­kai­sin ko­tiin asu­maan.

Kierrätysmetallista valmistettua Tulipataa tehdään Mum’sille Suomessa. Pirteän väriset ulkokalusteet ovat metallia ja ne Outi löysi Finnish Design Shopista. Merkki on Petite Friture. Musta metallipöytä on omaa mallistoa.