Ter­veel­li­nen kaa­li on nous­sut en­tis­tä suu­rem­paan suo­si­oon uu­den poh­jois­mai­sen keit­ti­ön myö­tä. Eri­lai­sia kaa­le­ja on run­saas­ti ja niis­tä voi val­mis­taa lu­ke­mat­to­man mää­rän eri­lai­sia ruo­kia. Raa­ka­na kaa­li tai­puu sa­laa­tik­si, jon­ka seu­ra­na voi tar­jo­ta rai­kas­ta aa­si­a­lais­tyyp­pis­tä kas­ti­ket­ta tai sii­tä voi kyp­sen­tää pe­rin­ne­ruo­kia, joi­ta voi muun­nel­la uu­den­lai­sil­la maus­teil­la.

Leh­ti­kaa­li on eräs van­him­mis­ta keit­ti­ö­puu­tar­ha­kas­veis­ta ja ke­rä­kaa­li­kin on tun­net­tu Eu­roo­pas­sa jo kah­dek­san­nel­ta vuo­si­sa­dal­ta läh­tien. Län­ti­sen maa­il­man kaa­li­la­jik­keet pol­veu­tu­vat sen vil­lis­tä kan­ta­muo­dos­ta, joka on hy­vin voi­mak­kaan ma­kui­nen, kit­ke­rä ja si­nap­pi­nen. Vil­li­kaa­li kas­vaa luon­non­va­rai­se­na suu­rim­mas­sa osas­sa Ete­lä- ja Län­si-Eu­roo­pan ran­to­ja.

Kaa­li kuu­luu ris­ti­kuk­kais­ten su­kuun, ja kas­va­te­tut la­jik­keet ovat niin lä­heis­tä su­kua toi­sil­leen, et­tä ne ris­tey­ty­vät hel­pos­ti. Leh­ti­kaa­li muis­tut­taa eni­ten kaa­lin kan­ta­muo­toa.

Myös aa­si­a­lai­set kaa­li­kas­vit ovat al­ka­neet nous­ta suo­si­oon. Ne ovat hy­vin help­po­käyt­töi­siä, raik­kai­ta ja ra­pei­ta ja mais­tu­vat mie­dos­ti kaa­lil­ta tai niis­sä on si­nap­pi­nen aro­mi. Muun mu­as­sa pak­soi, tat­soi, na­me­nia ja mit­su­na kuu­lu­vat aa­si­a­lai­siin la­jik­kei­siin.

KA­VE­RIK­SI YRT­TE­JÄ

Hel­poin tapa kas­vat­taa kaa­lia on os­taa tai­mia ja is­tut­taa ne suo­raan avo­maal­le. Tai­mien si­jaan kaa­lin sie­me­niä voi kyl­vää kas­vi­huo­nee­seen tai idä­ty­sas­ti­aan huh­ti­kuus­sa.

Sie­me­net voi kyl­vää myös suo­raan avo­maal­le ja sääs­tää sa­mal­la tai­met sil­tä, et­tä nii­den kas­vu py­säh­tyi­si kou­li­mi­sen, uu­del­lee­nis­tu­tuk­sen ja ulos is­tu­tuk­sen ta­kia. Jos kui­ten­kin ha­lu­at saa­da ai­kai­sen sa­don tai kas­vat­taa myö­häi­siä la­jik­kei­ta, sie­me­net kan­nat­taa esi­kas­vat­taa.

Avo­maal­le kaa­lia voi is­tut­taa tou­ko­kuun puo­li­vä­lis­tä al­ka­en. Kaa­lil­le hy­viä kump­pa­nuus­kas­ve­ja ovat eri­lai­set yr­tit, ke­hä­kuk­ka ja sa­met­ti­ruu­su sekä si­pu­lit. Nämä tor­ju­vat kaa­lien tyy­pil­li­sim­piä vi­hol­lis­hyön­tei­siä, kaa­li­kär­päs­tä ja kaa­li­per­hos­ta. Myös pa­vut, kurk­ku, re­tii­si, man­gol­di ja pu­na­juu­ri viih­ty­vät kaa­lien seu­ra­na.

Esi­kas­va­tus on hy­väk­si eten­kin, jos kas­vi­maal­la on eta­noi­ta, kirp­po­ja tai pal­jon rik­ka­kas­ve­ja, sil­lä mo­net tu­ho­hyön­tei­set pi­tä­vät kaa­leis­ta ei­kä se oi­kein osaa tais­tel­la vi­hol­li­si­aan vas­taan. Esi­kas­va­ta muu­ta­mia yli­mää­räi­siä tai­mia, jot­ta voit is­tut­taa nii­tä tar­vit­ta­es­sa mah­dol­li­ses­ti kuo­le­vien tai­mien ti­lal­le. Idä­tys kan­nat­taa aloit­taa vii­meis­tään maa­lis­kuus­sa.

Par­sa­kaa­li kan­nat­taa kyl­vää ja is­tut­taa muu­ta­man ker­ran, jot­ta sa­toa riit­tää pi­dem­mäk­si ai­kaa.

Esi­kas­va­te­tut kaa­lin­tai­met kan­nat­taa aluk­si peit­tää kui­tu­kan­kaal­la eli har­sol­la, joka suo­jaa nii­tä pait­si kyl­mäl­tä ja tuu­lel­ta, myös leh­tiä na­ker­ta­vil­ta hyön­tei­sil­tä.

VUO­ROT­TE­LE KAS­VU­PAIK­KAA

Kas­vi­maa kan­nat­taa pe­rus­taa si­ten, et­tä kaa­lia ja mui­ta ris­ti­kuk­kai­sia kas­ve­ja (re­tii­se­jä, re­ti­koi­ta, lant­tu­ja ja nau­rii­ta) voi kier­rät­tää joka nel­jäs tai kuu­des vuo­si pen­kis­tä toi­seen. Vuo­rot­te­le­mal­la kas­vu­paik­kaa en­nal­ta­eh­käi­set muun mu­as­sa mö­hö­juu­ri­tar­tun­taa.

Jos kyl­vät penk­kei­hin vi­her­lan­noi­tet­ta sa­don­kor­juun jäl­keen, se­ok­ses­sa ei saa ol­la re­hu­re­tii­siä, si­nap­pia, rap­sia tai ryp­siä. Tu­ho­lai­set py­sy­vät hel­pom­min loi­tol­la, jos kas­va­tat kaa­lit se­kai­sin mui­den kas­vien kans­sa.

Ai­kai­set la­jik­keet viih­ty­vät hy­vin har­sol­la suo­jat­tu­na, mut­ta myö­häi­siä la­jik­kei­ta ei kan­na­ta suo­ja­ta lii­an pit­kään, kos­ka lii­al­li­nen suo­jaus voi pa­hen­taa kas­vi­tau­tien ris­kiä.

VAH­VA MAA ON TAR­PEEN

Kaa­li on vuo­ro­vil­je­lys­sä en­sim­mäi­se­nä, sil­lä se tar­vit­see vah­vaa maa­ta. Lii­al­li­suuk­siin lan­noi­tuk­sen kans­sa ei ole sil­ti syy­tä men­nä. Le­vi­tä rei­lu ker­ros puo­lik­si maa­tu­nut­ta kom­pos­tia kas-vien vä­liin, jos­ta sitä liu­ke­nee ta­sai­ses­ti juu­ril­le. Kom­pos­ti pa­ran­taa sa­mal­la maa­ta ei­vät­kä rik­ka­ruo­hot pää­se re­hot­ta­maan kat­teen al­ta.

Ko­tie­läin­ten lan­ta ja kei­no­lan­noit­teet ovat han­ka­lam­pia an­nos­tel­ta­via kuin kom­pos­ti, mut­ta nii­tä­kin voi­daan käyt­tää har­ki­ten. Erit­täin hyvä lan­noi­te kaa­lil­le on myös nok­kos­käy­te, joka sa­mal­la tor­juu tu­ho­lai­sia. Lan­noi­tus on eri­tyi­sen tär­ke­ää sil­loin, kun ke­rä­kaa­li kas­vat­taa uloim­pia leh­ti­ään, sil­lä kaa­lin ke­rät muo­dos­tu­vat ra­vin­teen avul­la, jota kaa­li ke­rää uloim­piin leh­tiin kas­vu­kau­den alus­sa.

Jos kas­vin alim­mat leh­det kel­las­tu­vat, syy­nä on fos­fo­rin ja ka­liu­min puu­te, jo­ten kas­vua kan­nat­taa pi­tää tar­kas­ti sil­mäl­lä.

Huo­leh­di myös, et­tä kaa­li ei pää­se kui­vu­maan kas­vu­kau­den ai­ka­na, sil­lä jos ke­rä­kaa­li kär­sii ve­den­puut­tees­ta, kaa­lin ke­rät jää­vät pie­nik­si. Maa kan­nat­taa kat­taa kun­nol­la, jot­ta kaa­lit ei­vät pää­se kui­vu­maan.