MIKÄ: Oma­ko­ti­ta­lo 4 h + k, 136 m². MIS­SÄ: Vuo­ka­tin Här­kö­ki­ves­sä. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Riik­ka-Mari, Ta­ne­li sekä Vil­ma, 6 vuot­ta ja Var­pu, 3 kuu­kaut­ta.

Riikka-Mari ja Vilma jutustelevat keittiössä. Petra-keittiöiden kaapistot antavat huoneelle särmää. Lisää ilmettä tuovat Secto Designin Octo-valaisin, Ykstuuman puusepän tekemä pöytä ja Design House Stockholmin sekä Ristomatti Ratian Saaristo-sarjan tuolit.

Si­ni­har­maa ja ko­mea Kan­nus­ta­lo he­räi­lee lu­mi­sa­teen jäl­jil­tä aa­muun. Lumi on tal­viur­hei­lu­kes­kuk­se­na tun­ne­tus­sa Vuo­ka­tis­sa ai­na hyvä asia. Ka­jaa­nis­ta Sot­ka­moon muut­ta­neet Riik­ka-Mari ja Ta­ne­li löy­si­vät tääl­tä ton­tin ja pys­tyt­ti­vät ko­me­an puu­ta­lon kol­me vuot­ta sit­ten.

Pappelinan punaiset matot piristävät eteistä. Käsinojaton penkki löytyi Iskusta. Kaskipuun pariovet tulivat elementtien mukana. Kartellin E’Suspension-valaisimet tuovat kaunista valoa.

Pa­ri­ta­lon toi­ses­sa pääs­sä on va­paa-ajan asun­to Riik­ka-Ma­rin van­hem­mil­le.

– Här­kö­ki­ven oma­ko­ti­ta­lo­a­lue oli vas­ta ra­ken­teil­la et­sies­säm­me tont­tia, jo­ten va­lin­nan­va­raa oli. Lä­hei­nen Te­ne­tin­vir­ta toki hou­kut­ti mei­tä mut­ta rah­keet ei­vät riit­tä­neet jo­en­ran­ta­tont­tiin, Riik­ka-Mari ker­too.

Pitkät terassit talon edessä on koristettu kasvein, pienin somistein ja erilaisin kalustein ympäri vuoden.

AR­KI RAT­KAI­SI SUUN­NI­TEL­MAT

Ta­lon 136 asuin­ne­li­ö­tä rää­tä­löi­tiin Kan­nus­ta­lon mal­lis­ta uu­sik­si omien tar­pei­den mu­kaan. Va­lin­toi­hin vai­kut­ti lap­si­per­heen ar­ki.

Kes­kel­lä suo­ra­kai­teen muo­tois­ta ta­loa si­jait­see olo­huo­ne. Nur­kan ta­ka­na on keit­tiö, jos­ta on käyn­ti tv-huo­nee­seen. Etei­ses­tä va­sem­mal­le on las­ten­huo­ne sekä ko­din­hoi­to­huo­ne, jos­ta pää­see kouk­kaa­maan sau­naan ja kyl­py­huo­nee­seen ja pu­ku­huo­neen kaut­ta ta­kai­sin olo­huo­nee­seen. Ma­kuu­huo­nee­seen on käyn­ti la­si­o­vien läpi olo­huo­nees­ta.

Ryhdikäs musta väri kulkee läpi kodin. Keittiö-kaapeiksi valittiin Petra-keittiöiden tammiviilutettu, mustaksi petsattu Arlene. Saareke tuoleineen on Ikeasta. Eläinkansa-tapetti on Duron Atmosfär III -mallistosta. Vinyylimatot ovat Pappelinan, ja verhona on pitsipeitto.

Mo­net tah­to­vat ko­din­hoi­to­huo­neen etei­sen yh­tey­teen, mut­ta kah­den lap­sen äi­ti Riik­ka-Mari ajat­te­li ku­ra­ral­lin kes­tä­vän niin vä­hän ai­kaa, et­tei ti­lo­jen tar­vit­se ol­la vie­rek­käin.

– Pi­din tär­ke­ä­nä sitä, et­tei ko­din­hoi­to­huo­ne ole pu­ku­huo­neen yh­tey­des­sä. Tah­don kyl­py­het­ken ole­van rau­hal­li­nen tuo­kio, jota li­ka­pyyk­ki ja ko­din sot­kut ei­vät häi­rit­se. Ko­din­hoi­to­ti­las­ta on käyn­ti kylp­pä­riin, mut­ta ko­dis­sa on eril­li­nen pie­ni pu­keu­tu­mis­huo­ne, jos­ta pää­see myös te­ras­sil­le.

Televisiota katsellaan keittiön viereisessä huoneessa, joka toimii myös vierashuoneena. Seinällä on valokuvia perheen yhteiseltä taipaleelta. Artekin jakkaralla on Martinexin kynttilälyhty, joka toimii yhtä lailla kukkamaljakkona. Verhon tilalle on heitetty sisustusvaloketju. Raitamatto on puuvillaräsyä ja tyynyt Fermin. Kukonaskeltapetti New Classics valittiin Boråstapeterin mallistosta.

Poh­ja­rat­kai­sut toi­mi­vat hy­vin. Ai­noa mii­nus on se, et­tä ma­kuu­huo­neen nuk­ku­mis­rau­ha rik­kou­tuu, kun en­sim­mäi­si­nä he­rän­neet nä­ky­vät ja kuu­lu­vat la­si­o­vien läpi ma­kuu­huo­nee­seen.

Etualalla oleva divaani teetettiin puusepällä edelliseen kotiin. Uuteen taloon muuttaessa siihen tehtiin vielä kaide ja nojapuu. Divaanin tyynykokoelma on raikkaan nuorekas, siinä on Linumin, Ikean ja Marimekon tyynyjä. Artekin penkki toimii sohvapöytänä.

YH­TÄ SUUR­TA SI­SUS­TUS­PER­HET­TÄ

Riik­ka-Ma­rin lap­suu­den per­hees­sä si­sus­ta­vat kaik­ki. Ne­li­lap­si­sen per­heen van­hem­mat ovat Vä­ri­sil­mä-yrit­tä­jiä. Riik­ka-Ma­ril­la on Ap­ri­cus-suun­nit­te­lu­toi­mis­to iso­sis­kon­sa Suvi-Ma­ri­an kans­sa. Ve­li­poi­ka Hen­ri on par­ket­ti­teh­taan edus­ta­ja ja pik­ku­sis­ko Hei­di-Mar­ju työs­ken­te­lee opis­ke­lun ohel­la Stock­man­nin si­sus­tu­so­sas­tol­la.

Divaani jakaa oleskelutilan. Ikkunoiden edessä on Ikean nojatuolit. Puuvillamatto löytyi Helsingistä Piirongista. Ikkunan vieressä on House Doctorin tynnyrikirjahylly. Seinällä McGaw Graphicsin visualisoima brittiarmeijan tunnuslause ”Keep Calm and Carry On”

Opet­ta­jak­si val­mis­tu­neen Riik­ka-Ma­rin va­lin­nat lok­sah­te­li­vat koh­dal­leen hä­nen ol­les­saan hoi­to­va­paal­la.

– Kou­lut­tau­duin si­sus­ta­jak­si Kuo­pi­on Muo­toi­lu­a­ka­te­mi­as­sa ja läh­din yrit­tä­jäk­si.

Pohjoisen tyttönä Riikka-Mari luotsaa myös poronsarviprojektia nimeltä Dear Deer, jonka mallistossa on maalattuja sarvia. Visakoivuinen senkki löytyi edellisen omakotitalon autotallista ja vaihtoi talokaupassa omistajaa. Riikka-Mari tuunasi kaappiin nahkaiset vetimet.

Riik­ka-Mari oli koko nuo­ruu­ten­sa mu­ka­na van­hem­pien­sa yri­tys­toi­min­nas­sa si­sus­tus­myy­jä­nä ja teki asi­ak­kail­le vä­ri­suun­ni­tel­mia. Ko­ke­mus­ta siis on ja se nä­kyy.

Olohuoneen kupeessa lasiovien takana oleva makuuhuone on aikamatka menneisyyteen, muttei mihin tahansa vuoteen vaan sinne tänne. Kitsch-ikonit, 1940-luvun kattovalaisin, 1970-luvun kampauspöytä, neulematto ja pikimustan maalin pintaansa saanut talonpoikaisantiikkinen liinavaatekaappi luovat harmonisen kokonaisuuden. Matto on HK Livingin mallistosta ja vuode Iskusta.

PAL­JON KI­VAA KAT­SEL­TA­VAA

Vä­rik­kääs­sä, leik­ki­mie­li­sen mo­der­nis­sa ja sel­ke­äs­sä ko­dis­sa on yh­dis­tet­ty nuo­rek­kai­ta eu­roop­pa­lai­sia tuo­te­merk­ke­jä, ko­ti­mais­ta muo­toi­lua, puu­se­pän­työ­tä sekä iko­nei­ta ja po­ron­sar­via su­ju­vas­ti eri-ikäi­siin ja -tyy­li­siin van­hoi­hin ka­lus­tei­siin.

Lokerikkoon on kerätty pieniä muistoja. Pupunaulakosta riippuu Vilman ensimmäinen juhlamekko.

Riik­ka-Ma­rin ja Ta­ne­lin ko­dis­sa on pal­jon ki­vaa kat­sel­ta­vaa, mikä te­kee sii­tä viih­tyi­sän.

Lastenhuoneen sivupöydälle on kasattu Färg & Fermin säilyttimiä sekä söpö pupuvalaisin. Tammen Kultaiset Kirjat ovat Vilma-tyttären lempilukemistoa.

Kol­me met­riä kor­ke­at huo­neet tun­tu­vat ava­ril­ta, ja tyy­li ja vä­ri­tys vaih­tu­vat eri ti­lois­sa.

Vilman huoneessa on työpöytä ja vuode sekä säilytystilaa leluille ja vaatteille. Syvänpunainen Jänis istui maassa -pupu-tapetti on Tapettitalosta ja raikkaan näköinen tyynykuosi Darling Clementinen. Hierovalla selkänojalla varustettu tuoli on suunnittelutoimisto Elsan eli Eeva Lithoviuksen ideoima. Riikka-Marin suunnitteleman maton toteutti paikallinen käsityöläinen.

IDE­AT RUOK­KI­VAT TOI­SI­AAN

Riik­ka-Mari kier­tää kirp­pa­rei­ta, lu­kee ah­ke­ras­ti si­sus­tus­leh­tiä ja tut­kai­lee ne­tis­tä si­sus­tus­vink­ke­jä. Ide­at ruok­ki­vat toi­si­aan.

Vessan kalustus ja allas hankittiin Ikeasta. Yksityiskohtana peilin yläpuolella on laatoitettu seinä, muissa seinissä on paneelit. Sunshine-meikkipussi on hankinta Ihana-puodista Sotkamosta.

Riik­ka-Mari päi­vit­tää ko­tia pie­nil­lä ase­tel­mil­la ja teks­tii­leil­lä. Hy­vät ide­at ja oi­val­luk­set kieh­to­vat hän­tä.

– Saa­tan saa­da jo­tain ki­vaa lah­jak­si, ja sii­tä ko­ko­nai­suus läh­tee syn­ty­mään. Ase­tel­mie­ni läh­tö­koh­ta­na ovat yleen­sä vä­rit tai muo­dot. So­vi­tan vä­rit toi­siin­sa, ja eri­lai­set muo­dot sit­ten luo­vat jän­ni­tet­tä, Riik­ka-Mari sa­noo.

Musta sauna oli talon isännän toive. Lattiassa, seinäkkeessä ja kiukaan taustoissa on käytetty kahta eri Värisilmän laattastudion luonnonkivilaattaa.

– Vaih­to­eh­to­na on läh­teä muo­dois­ta, ja vä­rit tu­le­vat sit­ten toi­se­na, miet­ti­mät­tä. Yh­dis­te­len eri­lai­sia esi­nei­tä ja vaih­dan ta­va­roi­den paik­ko­ja. Maus­tan van­ho­ja aar­tei­ta jol­lain uu­del­la.

Ta­lon emän­tä tyk­kää sel­key­des­tä, mut­ta hän ha­lu­aa myös eri­lai­sia asi­oi­ta ym­pä­ril­leen.

– En osai­si asua pel­kis­te­tys­sä ja vä­rit­tö­mäs­sä ko­dis­sa, Riik­ka-Mari sa­noo.

Kylpyhuoneen laattalattia on yksi taidonnäyte Riikka-Marin suunnittelusta. Värisilmän Laattastudioiden lattiakivi on haastava pitää puhtaana, mutta sen terapeuttisen hierova vaikutus jalkapohjassa ja Välimeren rannoista muistuttava olemus päihittävät vaivan. Suihkun alle on valittu hieman helpommin puhdistettava laatta. Tuoli Sian, suihku Damixan ja amme Svedbergin.

KOTI EI­KÄ NÄYT­TE­LY­TI­LA

Ko­din pe­rus­vä­ris­kaa­la kul­kee mus­tas­ta rus­ke­an kaut­ta val­koi­seen. Te­hos­te­vä­rei­nä löy­tyy isom­pi­na pin­toi­na kirk­kaan­pu­nais­ta ja Vä­li­me­rel­le viit­taa­vaa me­he­vää tur­koo­sin­si­nis­tä. Li­säk­si on puun sä­vy­jä, joi­ta mus­ta te­rä­vöit­tää.

Lat­ti­a­ma­te­ri­aa­lik­si on va­lit­tu mui­ta puun­sä­vy­jä hy­vin sal­li­va val­ko­kuul­to­la­kat­tu saar­ni­lat­tia Ka­re­lia-par­ke­tin mal­lis­tos­ta.

– Huo­neis­sa, joi­ta ei tar­vit­se kat­sel­la koko ajan, käy­tän enem­män vä­riä myös isois­sa pin­nois­sa. Oles­ke­lu­ti­lois­sa yleis­vä­ri­tys on hil­li­tym­pi, mut­ta siel­lä vä­riä on help­po vaih­taa si­sus­tus­ta­va­roil­la.

Pukuhuoneeseen on käynti olohuoneesta takan kulmalta. Vaatteet riisutaan yksin-kertaiselle penkille, jonka päälle on heitetty räsymatto. Penkki on Riikka-Marin isän tekemä halkolaatikko. Tarjotinpöytä Serholt Swedenin, pallo Karttakeskuksesta ja tapetti Tapettitalosta.

Keit­ti­ön ja au­lan mus­ta­val­koi­nen ta­pet­ti on Du­ron mal­lis­tos­ta. Lä­hem­pi kat­se ker­too, et­tä sen pin­nas­sa on eläin­ten ää­ri­vii­vo­ja.

– Tai­ta­vas­ti teh­ty ta­pet­ti vie­hät­ti mei­tä, Riik­ka-Mari hy­myi­lee.

Tot­ta. Koti ei ole mi­kään näyt­te­ly­ti­la. Siel­lä pi­tää ol­la ki­vaa ja viih­tyi­sää.

OLES­KE­LU­TI­LAT YLÄ­KER­TAAN

Päi­vä on eh­ti­nyt jo il­ta­päi­vään. Riik­ka-Mari ha­kee kuu­si­vuo­ti­aan Vil­man hoi­dos­ta ko­tiin. Ty­tär sel­vit­tää kaa­ka­on ää­res­sä, kuin­ka hiih­to­ret­ki su­jui.

Olo­huo­neen sei­nä­kai­ut­ti­mis­ta soi hil­jaa John Ma­yer. Bo­sen ää­ni­jär­jes­tel­mä on sau­nan lau­tei­den li­säk­si nii­tä har­vo­ja asi­oi­ta, joi­hin per­heen isä

Ta­ne­li tah­toi si­sus­tuk­ses­sa puut­tua, vaik­ka va­lin­nois­ta yh­des­sä kes­kus­tel­laan­kin. Ra­ken­nus­vai­hees­sa hän oli­kin sit­ten enem­män vas­tuus­sa.

Käyn­ti ta­lon ylä­ker­taan on kes­kel­lä ko­din­hoi­to­huo­net­ta. Me­tal­li­set tik­kaat teki ko­neis­ta­mol­la töis­sä ole­va tut­ta­va, ja mal­li­na käy­tet­tiin lai­va­por­tais­ta tut­tua ah­tai­den paik­ko­jen as­kel­lus­ta­paa. Vaik­ka por­taat ovat kes­kel­lä huo­net­ta, ne­li­öt riit­tä­vät ja por­tai­ta on opit­tu väis­te­le­mään hy­vin.

– Unel­moin sii­tä, et­tä saan ko­din­hoi­to­huo­neen toi­mi­vak­si, siel­lä on lii­an vä­hän kaap­pi­ti­laa. Ylä­ker­ran val­miik­si saat­ta­mi­nen on toi­nen asia, sin­ne on suun­nit­teil­la tv-huo­ne, Riik­ka-Mari sa­noo.

JAL­KO­JA HI­VE­LE­VÄ LAT­TIA

Ma­kuu­huo­neen lii­na­vaa­te­kaap­pi on soh­van li­säk­si ai­noi­ta ka­lus­tei­ta, jot­ka on han­kit­tu tä­hän ko­tiin. An­tiik­ki­liik­kees­tä löy­ty­nyt kaap­pi maa­lat­tiin mus­tak­si ja pei­li­o­vet vaih­det­tiin la­si­siin en­nen muut­toa.

Koti on täyn­nä tun­tei­ta. Ne vä­lit­ty­vät ää­ni­nä ja ku­vi­na. Tai sit­ten ku­tit­te­le­vat tun­to­her­mo­ja, ku­ten kyl­py­huo­neen lat­tia. Pyö­reik­si hi­ou­tu­neis­ta luon­non­ki­vis­tä teh­ty lat­tia hi­ve­lee jal­ka­poh­jia lem­pe­äs­ti. Vaik­ka lap­si­per­heen ko­dis­sa moni asia va­li­taan käy­tän­nön kaut­ta, pi­tää jois­sa­kin asi­ois­sa men­nä tun­teet edel­lä.