Mus­ti­kan­vä­ri­nen. Pia Jasu miet­tii ää­neen, ­mikä oli­si oi­kea sana ku­vaa­maan pa­ri­sa­taa vuot­ta van­han kaap­pi­kel­lon vä­riä. Olo­huo­neen oven­pie­les­sä sei­so­va kaap­pi­kel­lo on suo­ma­lai­sen kä­si­työn tai­don­näy­te 1800-lu­vul­ta.

– Mi­nus­ta on jän­nit­tä­vä miet­tiä, mil­lai­sil­la työ­ka­luil­la van­hat huo­ne­ka­lut on teh­ty. Nii­den te­ke­mi­nen on vaa­ti­nut tai­toa ja osaa­mis­ta. Jo­kai­nen esi­ne on oma yk­si­lön­sä, kos­ka ne ovat kä­si­työ­tä.

Kau­nis kaap­pi­kel­lo ei rak­su­ta men­nyt­tä ai­kaa niin kuin is­kel­mäs­sä lau­le­taan, vaan se sei­soo pai­kal­laan hil­jaa.

– Ma­kuu­huo­neem­me on tuos­sa vie­res­sä, ja kel­los­ta läh­tee niin iso ää­ni, et­tä se voi­si häi­ri­tä nuk­ku­mis­ta.

Pi­al­le kaap­pi­kel­lon ää­net­tö­myys ei vä­hen­nä sen kau­neut­ta.

– Mi­nua kiin­nos­ta­vat eri­tyi­ses­ti kus­ta­vi­lai­sen ja ro­ko­koo­a­jan huo­ne­ka­lut ja esi­neet. Osa ko­tim­me ta­va­rois­ta on niin sa­no­tus­ti ajal­ta eli ne on teh­ty 1700-lu­vul­la. Osa taas on val­mis­tet­tu myö­hem­min kus­ta­vi­lai­seen tai ro­ko­koo­tyy­liin. Mo­net esi­neis­tä ovat alun pe­rin Ruot­sis­ta, mis­sä on enem­män va­li­koi­maa, Pia ker­too.

Pöy­tä­lam­pus­ta kaik­ki al­koi

Pian ja Ve­san koti on kel­tai­sek­si maa­lat­tu puu­ta­lo Rau­man kes­kus­tan ku­pees­sa. Mat­kaa Rau­man to­ril­le on seit­se­män mi­nuut­tia au­tol­la.

– To­ril­la tu­lee käy­tyä ha­ke­mas­sa ke­säi­sin man­si­koi­ta, her­nei­tä ja ka­laa.

Pian rak­kaus van­hoi­hin ta­va­roi­hin ja an­tiik­kiin syn­tyi jo nuo­ruu­des­sa.

– Meil­lä oli lap­suus­ko­dis­sa­ni pal­jon muun mu­as­sa ta­lon­poi­kai­sia huo­ne­ka­lu­ja.

Huu­to­kau­pois­sa käy­mi­nen oli koko per­heen yh­tei­nen har­ras­tus.

– 83-vuo­ti­as äi­ti­ni si­sus­taa edel­leen. En­sim­mäi­nen oma huu­to­kaup­pa­han­kin­ta­ni tai­si ol­la pie­ni pöy­tä­lamp­pu 1990-lu­vun puo­lel­la.

Pian oma kiin­nos­tus an­tiik­ki­si­sus­ta­mi­seen al­koi vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa. Van­hat pit­sit, iha­nas­ti ruos­tu­neet ja pa­ti­noi­tu­neet van­hat kak­ku­vuo­at, muo­tit ja ko­ris­teel­li­set kirk­ko­kynt­ti­län­ja­lat oli­vat ko­dis­sa ala­ti muut­tu­vien ase­tel­mien ai­nek­si­na.

– Maa­lais­ro­mant­ti­nen vai­he val­koi­sek­si maa­lat­tui­ne huo­ne­ka­lui­neen tun­tuu nyt kau­kai­sel­ta. Tuol­ta ajal­ta mi­nul­la on jäl­jel­lä enää muu­ta­ma van­ha mal­li­nuk­ke, jois­ta pi­dän edel­leen.

Ys­tä­vä­pii­rin yh­tei­nen in­to­hi­mo

Al­ku­vuo­sien kiin­nos­tus rans­ka­lai­seen ja kes­ki­eu­roop­pa­lai­seen an­tiik­kiin vei Piaa ja Ve­saa muun mu­as­sa Hol­lan­nin ja Rans­kan an­tiik­ki­mark­ki­noil­le.

– Kä­vim­me Hol­lan­nis­sa Vive la Fran­ce -mes­suil­la, joil­la oli tar­jol­la van­haa rans­ka­lais­ta ta­lon­poi­kai­san­tiik­kia.

Enää an­tii­kin pe­räs­sä ei ajel­la pit­kin Eu­roop­paa, vaan han­kin­nat löy­ty­vät lä­hem­pää.

Pi­al­le an­tii­kis­ta on tul­lut elä­män­ta­pa, jon­ka ym­pä­ril­le on syn­ty­nyt ys­tä­vä­pii­ri, jota yh­dis­tää in­to­himo kus­ta­vi­lai­siin ja ro­ko­koo­tyy­lin esi­nei­siin. Ko­din ka­lus­tus­ka­ru­sel­lin saa liik­keel­le tu­tuil­ta tai luot­to­an­tiik­ki­kaup­pi­aal­ta teh­ty han­kin­ta.

– Tuon kaa­pin olen os­ta­nut ys­tä­väl­tä. Sa­moin tuon keit­ti­ön kat­tok­ruu­nun. Ai­ka moni asia tääl­lä on tul­lut tu­tuil­ta.

Ys­tä­vä­pii­rin kes­ken os­te­taan ja myy­dään esi­nei­tä sekä ja­e­taan ku­via ko­tien si­sus­tuk­sis­ta.

– Ike­an 1700-lu­kua mu­kai­le­va Grips­holm-tuo­li oli vä­lil­lä mi­nun ja vä­lil­lä ys­tä­vä­ni ko­dis­sa. Tuo­li mat­kus­ti edes­ta­kai­sin var­mas­ti kym­me­nen ker­taa.

Nyt Ja­su­jen olo­huo­neen soh­van pa­ri­na ei ole Ike­an uus­tuo­tan­to, vaan ai­to an­tiik­ki­nen Grips­holm. Sii­hen Pia on om­mel­lut uu­den pääl­li­sen.

Kustavilainen kaappi on Pialle erityisen rakas. Kaapin reunalla on tinakynttilänjalat, jotka on tehty uustuotantona vanhan ruotsalaisen mallin mukaan. Kaunis 1800-luvun kaappikello on suomalainen. Olohuoneen ja eteisen välinen ovi on vaihdettu vanhaan peilioveen. Hercules on perheen kolmesta chihuahuasta keskimmäinen.

Muis­to maa­lais­ro­man­tii­kas­ta

Pian ja Ve­san ko­dis­sa vain muu­tos on py­sy­vää.

– Ei ole päi­vää, et­tä en miet­ti­si si­sus­tus­ta. To­sin vä­lil­lä on het­kiä, jol­loin to­te­an mie­les­sä­ni, et­tä nyt saa ol­la, en tee enää mi­tään.

Pia on miet­ti­nyt etei­ses­sä jo use­am­man vuo­den ol­leen uus­re­nes­sans­si­kaa­pin vaih­ta­mis­ta.

– Se muis­tut­taa mi­nua maa­lais­ro­mant­ti­ses­ta kau­des­ta­ni, jol­loin kaik­ki maa­lat­tiin val­koi­sek­si.

An­tiik­ki­har­ras­tuk­sen myö­tä Pi­al­le on tul­lut nä­ke­mys sii­tä, mitä voi ja mitä ei mis­sään ni­mes­sä pidä men­nä maa­laa­maan.

– Jos esi­ne on jo niin sa­no­tus­ti pi­lat­tu maa­laa­mal­la se uu­sik­si, sen saa maa­la­ta. Mut­ta jos sen pin­nas­sa on vuo­si­sa­to­jen kau­nis pa­ti­na, sii­hen ei kos­ke­ta maa­li­pens­se­lil­lä.

Keittiönkaapit ja allas ovat Ikeasta. Yläkaappi on rokokookaapista. Komean tinaisen tarjoilukuvun alla säilytetään leipiä. Vanhat kannelliset terriinit miellyttävät Pian silmää.

Kaap­pien ka­val­ka­di

Kaa­re­va­ot­sais­ta ro­ko­koo­ta, suo­ra­lin­jai­sem­paa kus­ta­vi­lais­ta ja jä­mäk­kää ba­rok­kia. Eri­tyi­ses­ti kaa­pit ovat Pian mie­leen.

– Mi­nul­la on edel­leen en­sim­mäi­nen han­kin­ta­ni, rih­lat­tuo­vi­nen kus­ta­vi­lais­kaap­pi. Os­tin sen tur­ku­lai­ses­ta an­tiik­ki­lii­ke Eli­ak­ses­ta. Ra­kas­tuin sii­hen en­si­sil­mäyk­sel­lä.

Uu­sim­pia han­kin­to­ja on keit­ti­ön kau­nis ba­rok­ki­kaap­pi, jon­ka tiel­tä pu­ret­tiin 2010-lu­vun keit­ti­ön ylä- ja ala­kaa­pit.

Keit­ti­ön pos­lii­ni­sen al­taan pääl­lä taas on kaa­re­va­ot­sai­nen ro­ko­koo­kaap­pi.

– Van­hat kaa­pit ovat useim­mi­ten kah­des­sa osas­sa. Tä­män kaa­pin ala­o­sa on olo­huo­nees­sa. Voin yh­dis­tää ne sit­ten kun tun­tuu sil­tä.

Ke­sä­ma­ja kas­vi­huo­nees­sa

Au­rin­ko hou­kut­taa si­säl­tä ulos. Pia Jasu las­keu­tuu ul­ko­rap­pu­ja alas me­hu­kan­nu ja kak­ku­lau­ta­nen kä­des­sään. Per­heen seit­se­män­vuo­ti­as lem­mik­ki­koi­ra Her­cu­les ki­pit­tää emän­tän­sä pe­räs­sä so­maan kas­vi­huo­nee­seen.

Val­koi­sek­si maa­la­tun ma­jan tun­nel­man te­ke­vät van­hat ruu­tuik­ku­nat ja ta­ka­sei­nän pa­ne­loin­nit.

– Kek­sim­me teh­dä pa­ne­loin­nit kah­des­ta van­has­ta pei­li­o­ves­ta. Ik­ku­nat on han­kit­tu Tori.fi:n kaut­ta, Pia ker­too.

Her­cu­les pöt­köt­tää puu­tar­ha­tuo­lil­la ole­van tyy­nyn pääl­lä tyy­ty­väi­sen oloi­se­na. Pia kaa­taa me­hua la­siin ja ke­säi­nen her­kut­te­lu­het­ki voi al­kaa.