Artikkeli
Olohuoneen sohvan edessä on Pentikin rahi, jonka Pia on ostanut käytettynä. Mustalla 1800-luvun pelti­tarjottimella on Arabian Paratiisi-kupit, jotka jäivät Pialle mieleen lapsuuden kyläpaikasta 1970-luvulla.

Olohuoneen sohvan edessä on Pentikin rahi, jonka Pia on ostanut käytettynä. Mustalla 1800-luvun pelti­tarjottimella on Arabian Paratiisi-kupit, jotka jäivät Pialle mieleen lapsuuden kyläpaikasta 1970-luvulla.

Teks­ti ja ku­vat Heik­ki Rau­tio

Ter­ve­tu­loa Rau­mal­le!

Vanhat pitsit, patinoituneet kalusteet ja rokokoo alkoivat kiehtoa, ja antiikista tuli Pia Jasulle elämäntapa

Raumalaisen Pia Jasun kodissa ovat vallalla 1700-luvun sisustustyylit. Antiik­ki­har­ras­tuksen ympärille on syntynyt ystäväpiiri, jota yhdistää into­himo kustavilaisiin ja rokokootyylin esineisiin.

Mus­ti­kan­vä­ri­nen. Pia Jasu miet­tii ää­neen, ­mikä oli­si oi­kea sana ku­vaa­maan pa­ri­sa­taa vuot­ta van­han kaap­pi­kel­lon vä­riä. Olo­huo­neen oven­pie­les­sä sei­so­va kaap­pi­kel­lo on suo­ma­lai­sen kä­si­työn tai­don­näy­te 1800-lu­vul­ta.

– Mi­nus­ta on jän­nit­tä­vä miet­tiä, mil­lai­sil­la työ­ka­luil­la van­hat huo­ne­ka­lut on teh­ty. Nii­den te­ke­mi­nen on vaa­ti­nut tai­toa ja osaa­mis­ta. Jo­kai­nen esi­ne on oma yk­si­lön­sä, kos­ka ne ovat kä­si­työ­tä.

Kau­nis kaap­pi­kel­lo ei rak­su­ta men­nyt­tä ai­kaa niin kuin is­kel­mäs­sä lau­le­taan, vaan se sei­soo pai­kal­laan hil­jaa.

– Ma­kuu­huo­neem­me on tuos­sa vie­res­sä, ja kel­los­ta läh­tee niin iso ää­ni, et­tä se voi­si häi­ri­tä nuk­ku­mis­ta.

Pi­al­le kaap­pi­kel­lon ää­net­tö­myys ei vä­hen­nä sen kau­neut­ta.

– Mi­nua kiin­nos­ta­vat eri­tyi­ses­ti kus­ta­vi­lai­sen ja ro­ko­koo­a­jan huo­ne­ka­lut ja esi­neet. Osa ko­tim­me ta­va­rois­ta on niin sa­no­tus­ti ajal­ta eli ne on teh­ty 1700-lu­vul­la. Osa taas on val­mis­tet­tu myö­hem­min kus­ta­vi­lai­seen tai ro­ko­koo­tyy­liin. Mo­net esi­neis­tä ovat alun pe­rin Ruot­sis­ta, mis­sä on enem­män va­li­koi­maa, Pia ker­too.

Pöy­tä­lam­pus­ta kaik­ki al­koi

Pian ja Ve­san koti on kel­tai­sek­si maa­lat­tu puu­ta­lo Rau­man kes­kus­tan ku­pees­sa. Mat­kaa Rau­man to­ril­le on seit­se­män mi­nuut­tia au­tol­la.

– To­ril­la tu­lee käy­tyä ha­ke­mas­sa ke­säi­sin man­si­koi­ta, her­nei­tä ja ka­laa.

Pian rak­kaus van­hoi­hin ta­va­roi­hin ja an­tiik­kiin syn­tyi jo nuo­ruu­des­sa.

– Meil­lä oli lap­suus­ko­dis­sa­ni pal­jon muun mu­as­sa ta­lon­poi­kai­sia huo­ne­ka­lu­ja.

Huu­to­kau­pois­sa käy­mi­nen oli koko per­heen yh­tei­nen har­ras­tus.

– 83-vuo­ti­as äi­ti­ni si­sus­taa edel­leen. En­sim­mäi­nen oma huu­to­kaup­pa­han­kin­ta­ni tai­si ol­la pie­ni pöy­tä­lamp­pu 1990-lu­vun puo­lel­la.

Pian oma kiin­nos­tus an­tiik­ki­si­sus­ta­mi­seen al­koi vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa. Van­hat pit­sit, iha­nas­ti ruos­tu­neet ja pa­ti­noi­tu­neet van­hat kak­ku­vuo­at, muo­tit ja ko­ris­teel­li­set kirk­ko­kynt­ti­län­ja­lat oli­vat ko­dis­sa ala­ti muut­tu­vien ase­tel­mien ai­nek­si­na.

– Maa­lais­ro­mant­ti­nen vai­he val­koi­sek­si maa­lat­tui­ne huo­ne­ka­lui­neen tun­tuu nyt kau­kai­sel­ta. Tuol­ta ajal­ta mi­nul­la on jäl­jel­lä enää muu­ta­ma van­ha mal­li­nuk­ke, jois­ta pi­dän edel­leen.

Ys­tä­vä­pii­rin yh­tei­nen in­to­hi­mo

Al­ku­vuo­sien kiin­nos­tus rans­ka­lai­seen ja kes­ki­eu­roop­pa­lai­seen an­tiik­kiin vei Piaa ja Ve­saa muun mu­as­sa Hol­lan­nin ja Rans­kan an­tiik­ki­mark­ki­noil­le.

– Kä­vim­me Hol­lan­nis­sa Vive la Fran­ce -mes­suil­la, joil­la oli tar­jol­la van­haa rans­ka­lais­ta ta­lon­poi­kai­san­tiik­kia.

Enää an­tii­kin pe­räs­sä ei ajel­la pit­kin Eu­roop­paa, vaan han­kin­nat löy­ty­vät lä­hem­pää.

Pi­al­le an­tii­kis­ta on tul­lut elä­män­ta­pa, jon­ka ym­pä­ril­le on syn­ty­nyt ys­tä­vä­pii­ri, jota yh­dis­tää in­to­himo kus­ta­vi­lai­siin ja ro­ko­koo­tyy­lin esi­nei­siin. Ko­din ka­lus­tus­ka­ru­sel­lin saa liik­keel­le tu­tuil­ta tai luot­to­an­tiik­ki­kaup­pi­aal­ta teh­ty han­kin­ta.

– Tuon kaa­pin olen os­ta­nut ys­tä­väl­tä. Sa­moin tuon keit­ti­ön kat­tok­ruu­nun. Ai­ka moni asia tääl­lä on tul­lut tu­tuil­ta.

Ys­tä­vä­pii­rin kes­ken os­te­taan ja myy­dään esi­nei­tä sekä ja­e­taan ku­via ko­tien si­sus­tuk­sis­ta.

– Ike­an 1700-lu­kua mu­kai­le­va Grips­holm-tuo­li oli vä­lil­lä mi­nun ja vä­lil­lä ys­tä­vä­ni ko­dis­sa. Tuo­li mat­kus­ti edes­ta­kai­sin var­mas­ti kym­me­nen ker­taa.

Nyt Ja­su­jen olo­huo­neen soh­van pa­ri­na ei ole Ike­an uus­tuo­tan­to, vaan ai­to an­tiik­ki­nen Grips­holm. Sii­hen Pia on om­mel­lut uu­den pääl­li­sen.

Kustavilainen kaappi on Pialle erityisen rakas. Kaapin reunalla on tinakynttilänjalat, jotka on tehty  uustuotantona vanhan ruotsalaisen mallin mukaan. Kaunis 1800-luvun kaappikello on suomalainen. Olohuoneen ja eteisen välinen ovi on vaihdettu vanhaan peilioveen. Hercules on perheen kolmesta chihuahuasta keskimmäinen.

Kustavilainen kaappi on Pialle erityisen rakas. Kaapin reunalla on tinakynttilänjalat, jotka on tehty uustuotantona vanhan ruotsalaisen mallin mukaan. Kaunis 1800-luvun kaappikello on suomalainen. Olohuoneen ja eteisen välinen ovi on vaihdettu vanhaan peilioveen. Hercules on perheen kolmesta chihuahuasta keskimmäinen.

Muis­to maa­lais­ro­man­tii­kas­ta

Pian ja Ve­san ko­dis­sa vain muu­tos on py­sy­vää.

– Ei ole päi­vää, et­tä en miet­ti­si si­sus­tus­ta. To­sin vä­lil­lä on het­kiä, jol­loin to­te­an mie­les­sä­ni, et­tä nyt saa ol­la, en tee enää mi­tään.

Pia on miet­ti­nyt etei­ses­sä jo use­am­man vuo­den ol­leen uus­re­nes­sans­si­kaa­pin vaih­ta­mis­ta.

– Se muis­tut­taa mi­nua maa­lais­ro­mant­ti­ses­ta kau­des­ta­ni, jol­loin kaik­ki maa­lat­tiin val­koi­sek­si.

An­tiik­ki­har­ras­tuk­sen myö­tä Pi­al­le on tul­lut nä­ke­mys sii­tä, mitä voi ja mitä ei mis­sään ni­mes­sä pidä men­nä maa­laa­maan.

– Jos esi­ne on jo niin sa­no­tus­ti pi­lat­tu maa­laa­mal­la se uu­sik­si, sen saa maa­la­ta. Mut­ta jos sen pin­nas­sa on vuo­si­sa­to­jen kau­nis pa­ti­na, sii­hen ei kos­ke­ta maa­li­pens­se­lil­lä.

Keittiönkaapit ja allas ovat Ikeasta. Yläkaappi on rokokookaapista. Komean tinaisen tarjoilukuvun alla säilytetään leipiä. Vanhat kannelliset terriinit miellyttävät Pian silmää.

Keittiönkaapit ja allas ovat Ikeasta. Yläkaappi on rokokookaapista. Komean tinaisen tarjoilukuvun alla säilytetään leipiä. Vanhat kannelliset terriinit miellyttävät Pian silmää.

Kaap­pien ka­val­ka­di

Kaa­re­va­ot­sais­ta ro­ko­koo­ta, suo­ra­lin­jai­sem­paa kus­ta­vi­lais­ta ja jä­mäk­kää ba­rok­kia. Eri­tyi­ses­ti kaa­pit ovat Pian mie­leen.

– Mi­nul­la on edel­leen en­sim­mäi­nen han­kin­ta­ni, rih­lat­tuo­vi­nen kus­ta­vi­lais­kaap­pi. Os­tin sen tur­ku­lai­ses­ta an­tiik­ki­lii­ke Eli­ak­ses­ta. Ra­kas­tuin sii­hen en­si­sil­mäyk­sel­lä.

Uu­sim­pia han­kin­to­ja on keit­ti­ön kau­nis ba­rok­ki­kaap­pi, jon­ka tiel­tä pu­ret­tiin 2010-lu­vun keit­ti­ön ylä- ja ala­kaa­pit.

Keit­ti­ön pos­lii­ni­sen al­taan pääl­lä taas on kaa­re­va­ot­sai­nen ro­ko­koo­kaap­pi.

– Van­hat kaa­pit ovat useim­mi­ten kah­des­sa osas­sa. Tä­män kaa­pin ala­o­sa on olo­huo­nees­sa. Voin yh­dis­tää ne sit­ten kun tun­tuu sil­tä.

Ke­sä­ma­ja kas­vi­huo­nees­sa

Au­rin­ko hou­kut­taa si­säl­tä ulos. Pia Jasu las­keu­tuu ul­ko­rap­pu­ja alas me­hu­kan­nu ja kak­ku­lau­ta­nen kä­des­sään. Per­heen seit­se­män­vuo­ti­as lem­mik­ki­koi­ra Her­cu­les ki­pit­tää emän­tän­sä pe­räs­sä so­maan kas­vi­huo­nee­seen.

Val­koi­sek­si maa­la­tun ma­jan tun­nel­man te­ke­vät van­hat ruu­tuik­ku­nat ja ta­ka­sei­nän pa­ne­loin­nit.

– Kek­sim­me teh­dä pa­ne­loin­nit kah­des­ta van­has­ta pei­li­o­ves­ta. Ik­ku­nat on han­kit­tu Tori.fi:n kaut­ta, Pia ker­too.

Her­cu­les pöt­köt­tää puu­tar­ha­tuo­lil­la ole­van tyy­nyn pääl­lä tyy­ty­väi­sen oloi­se­na. Pia kaa­taa me­hua la­siin ja ke­säi­nen her­kut­te­lu­het­ki voi al­kaa.

Koti

Rau­mal­la vuon­na 1954 ra­ken­ne­tus­sa puu­ta­los­sa, 130 m².

Asuk­kaat

Pia ja Vesa Jasu sekä kol­me chi­hu­a­hu­aa. Pia Ins­tag­ra­mis­sa @pi­a­ja­su.