MIKÄ: 4 h + k, re­mon­toi­ta­vaa vint­ti­ti­laa + sau­na, noin 116 m². MIS­SÄ: Sa­los­sa Per­ni­ön alu­eel­la. TÄÄL­LÄ ASU­VAT: Mar­jo ja Jan-Erik Ki­vi­nie­mi ja lap­set Mi­mo­sa, 3, ja Iris, 5 kk.

Ruokapöytä tehtiin vanhasta puusohvan kannesta, tuolit ovat Ikeasta. Kaikki taulut ovat löytyneet kirpputoreilta tai tulleet perintönä. Vihreä lipasto on kirpputorilöytö Turusta. Keltainen Annon Pandora-matto sopii kuvioinniltaan tyyliin. Sohvatuolilla oleva tyyny on päällystetty Kipikuteen Mimmiliiga-kankaalla.

Var­si­nais­suo­ma­lai­nen maa­lais­mai­se­ma on ku­van­kau­nis au­rin­koi­se­na pak­ka­saa­mu­na. Huo­lel­la en­ti­söi­dyt ta­lot vi­lah­te­le­vat au­ton ik­ku­nas­ta, kuu­rai­set puu­nok­sat kaar­tu­vat tien reu­noil­la kuin kris­tal­li­nau­hat. Sa­lon kun­taan kuu­lu­val­la Per­ni­ön alu­eel­la on usei­ta mer­kit­tä­viä ra­ken­net­tu­ja kult­tuu­riym­pä­ris­tö­jä, esi­mer­kik­si van­han rau­ta­tie­a­se­man seu­tu, jon­ka läpi reit­tim­me kul­kee.

Kodin julisteissa ja esineissä seikkailevat eläimet.

Pe­ril­lä odot­taa 1900-lu­vun alus­sa ra­ken­net­tu talo, pu­nai­nen puu­lii­te­ri ja maa­seu­dun rau­kea tun­nel­ma. Pi­ha­pii­ri on juu­ri sel­lai­nen, jos­ta Mar­jo Ki­vi­nie­mi ja hä­nen mie­hen­sä, muu­sik­ko Jan-Erik ai­koi­naan haa­vei­li­vat asu­es­saan Tu­run kes­kus­tas­sa.

Leiskuvan keltainen Iskun hylly 1960-luvulta on olohuoneen katseenkiinnittäjä. Tuttavalta saatu vanha Iskun sohva kestää aikaa ja käyttöä.

– Tämä talo toi mei­dät Per­ni­öön. Ihas­tuim­me vä­lit­tö­mäs­ti sen ul­ko­nä­köön ja ko­toi­saan pi­ha­pii­riin. Sen löy­ty­mi­nen tun­tui to­del­li­sel­ta on­nen­pot­kul­ta, Mar­jo ker­too.

Pariskunta on uusinut keittiössä kaikki pinnat. Remontissa yläkaapit poistettiin. Vanha lautalattia on otettu esille ja käsitelty vaaleanharmaaksi. Hyväkuntoiset alakaapit vaativat ainoastaan uuden maalikerroksen. Seinässä on Boråsin tapetti.

REN­NOL­LA OT­TEEL­LA

Koi­rat Au­ra ja Hert­ta ot­ta­vat vie­raat in­nok­kaas­ti vas­taan ta­lon eteis­kuis­til­la, kis­sat vi­lah­te­le­vat ja­lois­sa. Mi­mo­sa-ty­tär, 3, seu­raa ta­pah­tu­mia het­ken ja jat­kaa sit­ten leik­ke­jään. Per­heen ma­kuu­huo­nees­sa on­kin kiva tou­hu­ta: toi­nen puo­li huo­nees­ta on sel­ke­äs­ti Mi­mo­san val­ta­kun­taa, toi­sel­la puo­lel­la on van­hem­pien ma­kuu­ti­la.

Tummatapettinen keittiö on kodin avara sydän. Kattoon on ripustettu Granitista hankittu valosarja, ja oveen on kiinnitetty Mimosan iloista taidetta.

Nä­ky­mä ma­kuu­huo­nees­ta tum­ma­ta­pet­ti­sen keit­ti­ön läpi olo­huo­nee­seen on eh­jä ja har­mo­ni­nen. Vä­ris­kaa­la kul­kee maan­lä­hei­sis­tä sä­vyis­tä leis­ku­vaan kel­tai­seen ja ma­ke­aan min­tun­vih-re­ään. Vaa­le­an­har­maat lau­ta­lat­ti­at rau­hoit­ta­vat roh­ke­am­mat­kin si­sus­tus­va­lin­nat. Ko­di­no­mis­ta­jil­la on pait­si vä­ri­sil­mää, myös tai­to löy­tää van­ho­ja aar­tei­ta.

Suloiset pastellisävyt hallitsevat Mimosan valtakuntaa. Pöytä ja sohva on saatu sukulaisilta. Rahi on päällystetty Ikean kankaalla. Ilmoitustaulusta on helppo tehdä näyttävä sisustuselementti, tarvitaan vain nastoja ja kivoja kortteja.

– Si­sus­tuk­sem­me on se­koi­tus van­haa, uut­ta ja vä­ri­käs­tä. Ike­aa ja an­tiik­kia su­las­sa so­vus­sa. Joil­la­kin esi­neil­lä on tar­kas­ti mää­rä­tyt pai­kat, mut­ta yleen­sä otan aset­te­lun ai­ka ren­nos­ti. Saa­tan vaik­ka­pa yh­dis­tää mer­kil­li­siä kuo­se­ja toi­siin­sa, Mar­jo ku­vai­lee.

Mimosan pöytä on saatu käytettynä sukulaiselta. Siitä tarvitsi vain lyhentää jalat. Vaatekaappi löytyi kirpputorilta.

HUO­NE KER­RAL­LAAN

Kol­men vuo­den ai­ka­na pa­ris­kun­ta on lait­ta­nut ko­tia pik­ku­hil­jaa, yh­des­sä puu­has­tel­len. Pala pa­lal­ta lä­hes kaik­ki ala­ker­ran pin­nat ovat ko­hen­tu­neet. On ta­pe­toi­tu, pa­ne­loi­tu ja hi­ot­tu van­haa hir­si­lat­ti­aa. Ul­ko­na­kin on aher­ret­tu, vii­mek­si sei­nä­lau­doi­tuk­sen pa­ris­sa. Sa­mal­la ta­lon väri vaih­tui orans­sis­ta har­maa­seen.

Mimosan huoneessa on paljon kirpputorilöytöjä ja aarteita Marjo-äidin lapsuudesta.

Ylä­ker­ras­sa on rei­lus­ti li­sä­ti­laa, jota ryh­dy­tään re­mon­toi­maan sit­ten, kun on ai­kaa. Per­hee­seen on syn­ty­nyt vii­me ke­vää­nä pie­ni Iris, jo­ten suu­ret pro­jek­tit saa­vat tois­tai­sek­si odot­taa.

Kivaa, kun äiti on kätevä käsistään. Katon rajassa roikkuva paperiketju on Marjon käsialaa. Hauskat tyynyt sointuvat huoneen värimaailmaan.

– Van­has­sa ta­los­sa ei te­ke­mi­nen lopu. Se on lap­si­per­hees­sä hie­man haas­ta­vaa, mut­ta ei mi­ten­kään mah­do­ton­ta. Kai­ken kaik­ki­aan elä­mäm­me tääl­lä on rau­hal­lis­ta ja lep­poi­saa. On hie­noa, et­tä saam­me teh­dä ta­los­ta ja pi­ha­maas­ta juu­ri oman­nä­köi­sem­me, Mar­jo miet­tii.

IDYL­LIS­SÄ SYN­TYY IDE­OI­TA

Au­rin­gon­sä­teet kul­ke­vat kau­niis­ti ti­las­ta toi­seen pit­kin päi­vää. Näin kes­ki­tal­vel­la päi­vä on ly­hyt, mut­ta valo eri­tyi­sen vieh­ko – peh­meä ja utui­nen.

– Valo ja ik­ku­nois­ta avau­tu­vat nä­ky­mät ovat hur­maa­via.

Rautasänky on yksi Marjon lempihuonekaluista.

Ym­pä­ril­lä kum­pui­le­vis­sa pel­to­nä­ky­mis­sä on jo­tain rau­hoit­ta­vaa, Mar­jon mie­les­tä eten­kin il­ta­sel­la, kun au­rin­ko vai­puu mail­leen jät­tä­en kul­tai­sen va­nan ho­ri­sont­tiin.

Kauniit mekot saavat olla esillä. Sisustustarra löytyi turkulaisesta Baobab-liikkeestä.

Teks­tii­li­suun­nit­te­li­ja­na työs­ken­te­le­väl­le Mar­jol­le hä­nen ko­tin­sa lä­hiym­pä­ris­tö on lo­pu­ton ide­a­läh­de. Mar­jo tun­ne­taan yh­des­sä sis­kon­sa San­nan kans­sa tur­ku­lai­ses­ta Ki­pi­ku­de-tuo­te­mer­kis­tä, jon­ka tuo­tan­toa hoi­taa Klo De­sign.

– Löy­dän ai­hei­ta­ni usein luon­nos­ta, ku­kis­ta, ki­vis­tä ja met­säs­tä. Piir­te­len il­tai­sin, an­nan ky­nän vain va­el­taa pa­pe­ril­la. Vä­lil­lä sii­tä syn­tyy­kin ihan käyt­tö­kel­poi­sia kuo­se­ja.

Aja­tuk­sia put­kah­te­lee myös ihan pe­ru­sar­jes­sa, ruo­an­lai­ton ja leik­ki­mi­sen lo­mas­sa. Kun kau­pun­gin häly on kau­ka­na, löy­tyy pa­rem­min ti­laa luo­vuu­del­le. Tie­tys­ti suun­nit­te­li­jal­le on myös tär­ke­ää, et­tä ko­din il­me on ins­pi­roi­va.

– En­nen kaik­kea koti on kui­ten­kin tur­va­paik­ka ja pesä, jos­sa jo­kai­nen saa ol­la oma it­sen­sä ja jos­sa on pal­jon nau­rua, rak­kaut­ta ja elä­mää, Mar­jo sa­noo.