Koti: Per­na­jas­sa, vuon­na 1898 ra­ken­net­tu puu­ta­lo ja kak­si­laa­jen­nus­ta, 4 h + k + kph + par­vi, 120 ne­li­ö­met­riä.

Asuk­kaat: Eri­tyi­so­pet­ta­ja ja Bo­he­mia-si­sus­tus­kau­pan yrit­tä­jä De­ni­se Lindh ja Lucy-koi­ra.

Välikaton poistaminen toi olohuoneeseen huikeasti korkeutta. Parven rappuset teki timpuri valmiiksi asti verstaalla ja kiinnitti ne täällä paikoilleen.

Mikko Kaaresmaa

– Se oli pie­ni, pu­nai­nen mum­mon­mök­ki. Olin näh­nyt sen lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja kä­vel­les­sä­ni koi­ran kans­sa ky­län hiek­ka­teil­lä ja aja­tel­lut, et­tä on­pa se soma. Sil­loin en vie­lä tien­nyt, et­tä tuo pik­kui­nen talo vie­lä pe­las­tai­si mi­nut, De­ni­se Lindh muis­te­lee.

Vuon­na 2009 elä­män­ti­lan­ne pa­kot­ti De­ni­sen et­si­mään uut­ta ko­tia. Yl­lät­tä­en pu­nai­nen mum­mon­mök­ki oli­kin ai­noa, joka oli seu­dul­la myy­tä­vä­nä. Hyvä si­jain­ti kal­li­on­nyp­py­läl­lä oli pi­tä­nyt ra­ken­nuk­sen kui­va­na ja eh­jä­nä, jo­ten De­ni­se ei epä­röi­nyt teh­dä kaup­po­ja.

Talo oli ol­lut sa­man su­vun omis­tuk­ses­sa tois­ta­sa­taa vuot­ta. Edel­li­nen re­mont­ti oli teh­ty 1960-lu­vul­la. Sil­loi­sen tyy­lin mu­kaan kaik­ki pin­nat ka­tos­ta lat­ti­aan oli le­vy­tet­ty pii­loon. De­ni­se ha­lu­si saa­da esiin kai­ken ai­don ja al­ku­pe­räi­sen. Re­mon­tin pa­him­man vai­heen ajan hän sai asua ys­tä­vän­sä ta­los­sa.

Kauniisti patinoitunut, talon ikäinen pöytä löytyi sanomalehden osto- ja myyntipalstalta. Denise lainasi pakettiauton ja haki pöydän Helsingistä. Vanha valaisin on kirppislöytö. Osa Artekin tuoleista on ostettu ystävältä, osa on uusia. Vanhojen puutuolien verhous ei ollut Denisestä kaunis. Hän poisti sen ja jätti alla olevan pellavakankaan näkyviin.

Mikko Kaaresmaa

De­ni­se repi, rai­va­si ja rou­da­si

Re­mon­tis­sa si­sä­pin­nat kuo­rit­tiin pal­jaik­si. De­ni­se teki it­se kai­ken, mi­hin hän suin­kin ky­ke­ni. Hän repi, rai­va­si ja rou­da­si. Hän heit­täy­tyi työ­hön koko ener­gi­al­laan ja laih­tui kah­dek­san­tois­ta ki­loa.

Pää­vas­tuus­sa re­mon­tis­ta oli tim­pu­ri, jol­la oli vuo­sien am­mat­ti­ko­ke­mus.

– Hän teki lois­ta­vaa työ­tä, mut­ta oli mah­dot­to­man an­ka­ra hans­lan­ka­ril­leen eli mi­nul­le. Läh­ties­sään il­lal­la ko­tiin hän saat­toi sa­noa, et­tä kun huo­men­na tu­len, tuon ja tuon pi­tää ol­la val­mii­na. Minä tein työ­tä käs­ket­tyä, De­ni­se muis­te­lee.

Yk­si ran­kim­mis­ta vai­heis­ta oli vin­tin tyh­jen­tä­mi­nen.

De­ni­se sai tim­pu­ril­ta vii­kon­lo­pun ai­kaa sii­vo­ta sen puh­taak­si pu­ruis­ta ja muus­ta ros­kas­ta. Hän pu­keu­tui suo­ja­va­rus­tuk­siin ja hen­gi­tys­suo­jai­meen ja kii­pe­si ti­la­päi­siä tik­kai­ta pit­kin vin­til­le. Läm­pöä oli var­maan 40 as­tet­ta, kun hän täyt­ti mus­tia jä­te­säk­ke­jä pu­rul­la ja heit­ti ne alas. Osa sä­keis­tä ha­jo­si, kun ne pu­to­si­vat.

– Työ tuli val­miik­si. Nyt mi­nul­la on iha­nan avoin huo­ne­kor­keus osas­sa olo­huo­net­ta ja toi­ses­sa pääs­sä mu­ka­va nuk­ku­ma­par­vi, jon­ne tyt­tä­re­ni voi­vat ma­joit­tua tääl­lä käy­des­sään, De­ni­se ker­too.

Vaalea sohva koostuu kahdesta Ikean divaanista. Tyynyt ovat edellisestä sohvasta. Sisalmatto on kätevä koirataloudessa. Siinä eivät näy karvat eivätkä hiekat. Sohvapöytänä on ystävältä saatu vanha penkki. Renginkaappi löytyi tori.fistä. Kristallikruunu on ostettu Ruotsista Traderan kautta.

Mikko Kaaresmaa

Ta­lon van­ha sie­lu ot­ti uu­det osat suo­jiin­sa

De­ni­se muut­ti ta­loon­sa syk­syl­lä 2009. Sil­loin val­mii­na oli keit­tiö. Muu­al­la val­lit­si kaa­os.

Si­sä­pin­to­jen li­säk­si pa­ran­nuk­sia teh­tiin kyl­py­huo­nees­sa. Kä­ve­lyl­lä koi­ran kans­sa De­ni­se oli näh­nyt ome­na­puun al­la van­han kyl­py­am­meen. Hän ky­syi omis­ta­jal­ta, voi­si­ko hän os­taa sen.

– Hän sa­noi, et­tä saan am­meen il­mai­sek­si, kun­han raa­haan sen pois. Van­ha, ruma suih­ku­kaap­pi sai läh­tö­pas­sit ja nyt mi­nul­la on iha­nan tun­nel­mal­li­nen kyl­py­huo­ne am­meel­la, De­ni­se iloit­see.

Myös pi­ha­sau­na sai uu­den mah­dol­li­suu­den. Edel­li­nen omis­ta­ja oli al­ka­nut ra­ken­taa uut­ta sau­naa pa­la­neen ti­lal­le.

De­ni­sen muut­ta­es­sa oli­vat val­mii­na vas­ta kuo­ret. Niin­pä hän teki työn lop­puun. Puu­sau­nas­sa saa ma­koi­sat löy­lyt. Sau­nan vie­reen mah­tui myös pie­ni vie­ras­huo­ne.

Re­mon­tin val­mis­tut­tua De­ni­se al­koi miet­tiä, voi­si­ko yh­den huo­neen ja keit­ti­ön ta­loa hie­man suu­ren­taa.

On­nis­tu­neen suun­nit­te­lun an­si­os­ta mö­kis­tä saa­tiin luo­tua talo, jon­ka va­loi­sat li­sä­o­sat so­pi­vat luon­te­vas­ti ko­ko­nai­suu­teen. Iso­jen ik­ku­noi­den an­si­os­ta kal­li­oi­nen piha tu­lee si­säl­le as­ti.

– Epä­röin aluk­si, tu­li­si­ko ta­los­ta laa­jen­nuk­sien myö­tä lii­an mo­der­nin nä­köi­nen, mut­ta pel­ko oli tur­haa. Idyl­li­nen, van­ha sie­lu tun­tuu ot­ta­neen hal­tuun­sa myös ta­lon uu­det osat.

Keittiön hella-leivinuuni on talon alkuperäinen. Ainoastaan sisäpuolta on hieman korjattu. Talvella hella lämpiää päivittäin, kovilla pakkaskeleillä Denise lämmittää myös leivinuunin. Sen avulla talo pysyy lämpimänä jopa kolme päivää. Talonpoikaistuoli on kirpputorilta. Damejeanne-kori löytyi talon kellarista. Siinä säilyvät polttopuut siististi.

Mikko Kaaresmaa

Tai­de on ta­lon ai­noa luk­su­sa­sia

Si­sus­tus myö­täi­lee van­haa ta­loa luon­nol­li­ses­ti. De­ni­se pi­tää lä­hes as­keet­ti­ses­ta si­sus­tuk­ses­ta. Hän hank­kiu­tuu eroon kai­kes­ta yli­mää­räi­ses­tä. Kirp­pu­to­reil­la hän käy, mut­ta os­taa ta­va­roi­ta har­voin. Ai­dos­ti van­hat esi­neet ja huo­ne­ka­lut ovat ter­ve­tul­lei­ta, mut­ta uus­van­haa hän in­ho­aa.

– Tai­de on ai­noa luk­su­sa­sia, joka mi­nul­la on. Käyn pal­jon näyt­te­lyis­sä. Mo­nes­ti tai­de tun­tuu tu­le­van luok­se­ni, esi­mer­kik­si ys­tä­vien kaut­ta. Maa­lauk­set ja veis­tok­set tuo­vat ko­tiin nau­tit­ta­via yk­si­tyis­koh­tia, De­ni­se sa­noo.

Rak­kaus si­sus­tuk­seen toi De­ni­sen elä­mään toi­sen­kin uu­den ulot­tu­vuu­den. Ke­vääl­lä 2017 hän pe­rus­ti tyt­tä­rien­sä Jo­han­nan ja Ju­li­an kans­sa Por­voo­seen Bo­he­mia-liik­keen.

Liik­kees­sä on sa­man­lai­nen tun­nel­ma kuin De­ni­sen ko­to­na: ai­to­ja van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja ja kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja. Tuot­tei­ta os­te­taan myös Aa­si­as­ta.

Vanha nahkapukki on ostettu koulun huutokaupasta. Päätyseinällä on Marika Mäkelän teos Eternity. Sivuvalossa näkee, miten teos on kaiverrettu puulevylle. Kori on Karamaloosta, pullo on saatu lahjaksi. Puutuoli tuli mukaan edellisestä kodista. Sivuseinällä on kollaasi Deniselle mieleisistä taideteoksista, muun muassa kaksi Pentti Uusikylän maalausta. Makuuhuoneen liukuoven teki puuseppä mittatilaustyönä.

Mikko Kaaresmaa

Kau­nis tal­vi­puu­tar­ha syn­tyi naa­pu­rin van­hois­ta ik­ku­nois­ta

Tus­kin oli re­mont­ti val­mis, kun De­ni­se pe­las­ti van­hat ik­ku­nat, jot­ka naa­pu­ri oli ai­keis­sa hä­vit­tää. Ik­ku­nois­ta­han tu­li­si upea tal­vi­puu­tar­ha.

Työ­mies teki pe­rus­tuk­set, mut­ta sit­ten hä­nen kä­ten­sä mur­tui ei­kä hän pys­ty­nyt jat­ka­maan ra­ken­ta­mis­ta. De­ni­se taas oli il­moit­tau­tu­nut mu­kaan kuu­kaut­ta myö­hem­min pi­det­tä­vään Lo­vii­san Wan­hat Ta­lot -ta­pah­tu­maan. Ai­noa rat­kai­su oli tart­tua työ­hön it­se.

– Työ­mies is­tui vie­res­sä ja neu­voi. Minä opet­te­lin käyt­tä­mään po­ra­ko­net­ta ja nau­la­pys­syä.

Huo­pa­ka­ton ra­ken­ta­mi­ses­sa De­ni­se sai apua, mut­ta muu­ten hän ra­ken­si tal­vi­puu­tar­han­sa it­se. Talo val­mis­tui ajois­sa. Kas­ve­ja ei vie­lä ole pal­jon, vaan tal­vi­puu­tar­ha on lä­hin­nä juh­la­ti­la.

– Olen kyl­lä suun­ni­tel­lut, et­tä pois­tan osan lat­ti­a­laa­tois­ta ja is­tu­tan vii­ni­köyn­nök­sen suo­raan maa­han. Oli­si kiva syö­dä omia vii­ni­ry­pä­lei­tä, De­ni­se ker­too.

Puutarha yllättää Denisen kerta toisensa jälkeen. Kaikkialta putkahtelee esiin vanhoja perennoja, kuten ruusuja ja pioneja. Suunnitelmissa on muuttaa osa nurmikosta kukkaniityksi. Denise on jo kylvänyt kukkien siemeniä sinne tänne.

Mikko Kaaresmaa

Mum­mon­mök­ki on te­ra­pi­aa ja osa ta­ri­naa

Re­mon­toin­ti ja kai­kis­ta ta­lon töis­tä vas­taa­mi­nen yk­sin ei ai­na ole haus­kaa. Jos­kus De­ni­se tun­tee olon­sa yk­si­näi­sek­si. Oli­si kiva, jos voi­si pyy­tää tois­ta kan­ta­maan pui­ta ja huo­leh­ti­maan kai­kes­ta.

– On ras­kas­ta ol­la sekä Ryy­sy­ran­nan Joo­sep­pi et­tä Kau­nis Vee­ra sa­mal­la ker­taa. Olen kui­ten­kin op­pi­nut, et­tä yk­sin­kin pär­jää ja voi op­pia kai­ken­lais­ta, kun vain us­kal­taa yrit­tää.

De­ni­se us­koo va­kaas­ti, et­tä elä­mäl­lä on vie­lä pal­jon jän­nit­tä­viä asi­oi­ta odot­ta­mas­sa hän­tä. On­nel­li­suus ei ole kiin­ni ma­te­ri­as­sa. Hän voi­si kos­ka ta­han­sa läh­teä ja ja­kaa ta­va­ran­sa tyt­tä­ril­leen.

Juu­ri nyt hän ei kui­ten­kaan ole me­nos­sa min­ne­kään. Pit­kän päi­vän jäl­keen mie­li rau­hoit­tuu ko­to­na. Pa­ras­ta on sy­tyt­tää tuli tak­kaan, is­tua hil­jaa ja naut­tia la­sil­li­nen hy­vää pu­na­vii­niä.

– Yh­tei­nen mat­kam­me tä­män mum­mon­mö­kin kans­sa on osa ta­ri­naa­ni, te­ra­pi­aa vai­ke­as­sa elä­män­vai­hees­sa. Mi­nun sel­viy­ty­mis­ta­ri­na­ni.

Vanhat ikkunat ovat saaneet upeat puitteet talvipuutarhan seininä. Itämainen sohva on saatu taiteilijaystävältä Marikalta. Vanha peilipöytä on ostettu ystävältä, samettiverhoiltu tuoli on kulkenut mukana muutosta toiseen. Suuri pöytä on saatu ystävältä, joka oli heittämässä sitä pois. Pöydän ympärille mahtuu suurempikin joukko vieraita. Sementtilaattalattia on ladottu hiekkaperustusten päälle.

Mikko Kaaresmaa