Kangasalan vanha urkutehdas entisöitiin asuinrakennukseksi vuonna 2012. Tiloissa toimi Urku-niminen hotelli 1990-luvulta aina vuoteen 2011 saakka.

Kaisa Malkamäki viihtyy lastensa kanssa vanhassa urkutehtaassa. Ikkunasyvennys on yksi Kaisan lempipaikoista kodissa.

Kan­ga­sa­lan kau­pun­gin ko­meim­mal­la pai­kal­la ko­ho­aa van­ha teh­das. Sen ro­soi­nen jul­ki­si­vu hi­ve­lee ohi­kul­ki­jan sil­mää ja he­rät­tää het­kes­sä kiin­nos­tuk­sen. Myös Kai­sa Mal­ka­mä­ki ihas­te­li ra­ken­nus­ta il­ta­len­keil­lään vuo­sien ajan. Tuol­loin hän ei vie­lä osan­nut ar­va­ta, et­tä jo­nain päi­vä­nä se oli­si hä­nen ko­ti­ta­lon­sa.

Teh­taan his­to­ria ulot­tuu vuo­teen 1844, jol­loin sen ti­lois­sa avat­tiin Suo­men en­sim­mäi­nen ur­ku­teh­das. Toi­min­ta kas­voi vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na kä­si­työ­vers­taas­ta mit­ta­vak­si lii­ke­toi­min­nak­si ja teh­taas­ta tuli paik­ka­kun­nan mer­kit­tä­vä työl­lis­tä­jä.

Suu­rin osa suo­ma­lais­ten kirk­ko­jen uruis­ta ja kou­lu­jen har­mo­neis­ta on val­mis­tet­tu Kan­ga­sal­la. Teh­taan toi­min­ta päät­tyi kan­nat­ta­mat­to­ma­na vuon­na 1983, mut­ta ra­ken­nuk­sen ta­ri­na sai jat­koa. En­sin ti­lois­sa toi­mi Ur­ku-ni­mi­nen ho­tel­li, ja vuon­na 2012 ko­ko­nai­suus sa­nee­rat­tiin loft-tyy­li­sik­si asun­noik­si.

Isot kaari-ikkunat antavat kapeaan olohuoneeseen valoa ja tilan tuntua. Sohvan yläpuolelle on ripustettu pälkäneläisen taiteilijan Joonas Ennalan uniikkeja teoksia. Sohvalla on Lapuan Kankureiden vihreä villahuopa. Vihreä puupenkki on hankinta Tori.fistä, matto Rugvista-verkkokaupasta.

Italianvesikoira Prada nauttii elämästään vanhassa urkutehtaassa. Talossa asuu monta koirakaveria.

Kaisan Anna-mummo pakkasi Singerinsä mukaan hevoskärryihin lähtiessään Karjalasta. Kaisa säästi kauniin rungon ja teetti siitä pienen lasikantisen sivupöydän. Seinällä on kaksi Päivi Hintsasen teosta.

Van­haa ja eri­lais­ta

Kai­san tie mo­der­nis­ta oma­ko­ti­ta­los­ta uniik­kiin ul­lak­ko­a­sun­toon kävi yl­lät­tä­vän elä­män­muu­tok­sen sii­vit­tä­mä­nä. Uu­des­sa ti­lan­tees­sa oli et­sit­tä­vä toi­mi­va asu­mis­rat­kai­su yh­del­le ai­kui­sel­le ja kah­del­le tei­ni-
ikää lä­hes­ty­väl­le lap­sel­le.

– Kun kuu­lin tut­ta­van kaut­ta ur­ku­teh­taas­ta va­pau­tu­vas­ta asun­nos­ta, toi­min no­pe­as­ti. Se oli on­nel­li­nen sat­tu­ma, eh­kä jopa joh­da­tus­ta. Toi­voin uu­del­ta ko­dil­ta­ni jo­tain ai­nut­laa­tuis­ta ja eri­lais­ta ti­la­van oma­ko­ti­ta­lon jäl­keen, Kai­sa poh­tii.

Asunnon keittiö on toimiva, joten Kaisa on pitänyt sen toistaiseksi ennallaan. Tulevaisuuden haaveissa on marmoripintoja sekä keittiön välitilaan että ikkunasyvennyksiin.

Pyöreä ruokapöytä on hankinta Tori.fistä. Se on saanut peitteekseen kotoisan pellava-liinan. Artekin klassikkotuolit sopivat tyyliin. Kattovalaisin on ostettu Bauhausista.

Kah­den ker­rok­sen char­mia

Jo por­ras­käy­tä­väs­sä tu­lee sel­väk­si, et­tä täs­sä ta­los­sa on to­si­aan jo­tain eri­lais­ta. Van­han ta­lon char­mi vain voi­mis­tuu Kai­san kak­si­ker­rok­si­ses­sa kol­men huo­neen ul­lak­ko­a­sun­nos­sa, jos­sa on kor­keut­ta, kaa­ri-
ik­ku­noi­ta, kier­re­por­taat ja vi­no­ja kat­to­ra­ken­tei­ta par­rui­neen.

Asun­non ylä­ker­ras­sa on Mii­san huo­ne ja Kai­san ma­kuu­sop­pi. Sa­teen rum­mut­ta­es­sa kat­toik­ku­naan voi sän­gys­sä ma­koil­la eri­tyi­sen idyl­li­sis­sä tun­nel­mis­sa.

– Asun­to on niin hil­jai­nen ja rau­hal­li­nen, et­tei se edes tun­nu ker­ros­ta­lol­ta. Yk­si elä­mä­ni suu­rim­mis­ta si­joi­tuk­sis­ta on var­mis­tu­nut mo­nel­la ta­paa on­nis­tu­neek­si, sa­noo Kai­sa.

Kaisan nukkumatila on yläkerran aulassa. Lapuan Kankureiden pellavalakanat luovat vinon kattorakenteen alle kodikkaan tunnelman. Arkkusänky on näppärä ratkaisu pieneen tilaan. Sen sisään saa sullottua ison määrän tavaraa.

Ei kii­tos ta­pe­teil­le

Asun­toa et­sies­sään Kai­sa ra­ja­si pois huo­no­kun­toi­set ja re­mon­toi­ta­vat koh­teet. Pien­tä ehos­tus­ta hän oli kui­ten­kin val­mis te­ke­mään. Ur­ku­teh­taan asun­toon loih­dit­tiin­kin uut­ta il­met­tä maa­lein ja va­lais­tuk­sel­la. Va­lin­nois­sa aut­toi si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Man­ta Vii­ta­kos­ki. Muun mu­as­sa kau­niit sä­vyt ja va­lo­kis­kot ovat am­mat­ti­lai­sen var­mo­ja va­lin­to­ja. Kä­te­vät tau­lu­kis­kot pää­tyi­vät ko­tiin ver­ho­suun­nit­te­li­ja Var­pu Mal­ka­mä­en eh­do­tuk­ses­ta. Täl­lä het­kel­lä työn al­la ovat pi­men­tä­vät rul­la­ver­hot ma­kuu­huo­nei­siin.

– Edel­li­ses­sä ko­dis­sa in­nos­tuin ta­pe­toi­maan lä­hes joka huo­neen. Nyt kun ne­li­öi­tä on vä­hem­män ja ti­lat sok­ke­loi­set, ha­lu­sin pa­nos­taa sel­ke­ään vä­ri­maa­il­maan ja tai­tee­seen, Kai­sa sa­noo.

Yk­si Kai­san lem­pi­a­si­oi­ta ko­dis­sa ovat sy­vät ik­ku­na­lau­dat, joil­la voi is­tus­kel­la tee­kup­pi kä­des­sä ja naut­tia rau­hoit­ta­vis­ta mai­se­mis­ta.

– Kun il­ta pi­me­nee ja Kan­ga­sa­lan va­lot syt­ty­vät, voi ku­vi­tel­la asu­van­sa suu­rem­man­kin kau­pun­gin kes­kus­tas­sa, vaik­ka New Yor­kis­sa, sa­noo Kai­sa ja hy­myi­lee.

Kylmällä kelpaa kietoutua Lapuan Kankureiden lämpimään Revontuli-mohairhuopaan. Tyttären hevosharrastus näkyy eri puolilla huonetta.

Miisan huoneessa valo virtaa sisään upeista ikkunoista. Lapuan Kankureiden pellavalakanoilla lepäilee Kaisan vanha Ressu-pehmo. Ikkunalaudalla on Päivi Hintsasen teos.

Santerin viihtyisä huone on asunnon alakerrassa. Lasten Heikki-pappa oli aikoinaan töissä Rajavartiolaitoksella, ja seinällä on kuva, jossa hän lentää lentokoneella.

Hel­pos­ti kau­pun­gil­le ja luon­toon

Ar­ki ur­ku­teh­taas­sa on ol­lut su­ju­vaa koko per­heel­le. Lap­set­kin kiin­tyi­vät no­pe­as­ti uu­teen ko­tiin, vaik­ka me­te­liä on toki muis­tet­ta­va pi­tää hie­man vä­hem­män kuin oma­ko­ti­ta­los­sa.

Plus­saa on se, et­tä har­ras­tuk­set ja Kan­ga­sa­lan kes­kus­tan pal­ve­lut ovat nyt vain as­ke­leen pääs­sä ai­em­paan ver­rat­tu­na. Ly­hy­en mat­kan pääs­sä on use­am­pi­kin ui­ma­ran­ta ja Kirk­ko­har­jun met­sä­rei­teil­le ja lenk­ki­po­luil­le pää­see koi­ran kans­sa suo­raan ko­ti­o­vel­ta.

Vanha urkutehdas on suojelukohde, joten parvekkeiden lisääminen julkisivuun ei ollut itsestään-selvää. Kaisan parveke suuntaa houkuttelevasti ilta-aurinkoon.

Pieni parveke on suloinen kahvittelupaikka.

On­nel­lis­ten ih­mis­ten talo

Eri­tyi­siin paik­koi­hin syn­tyy usein eri­tyi­nen yh­tei­sö. Niin myös tääl­lä.

– Ta­lo­yh­ti­ön asuk­kaat ovat ys­tä­väl­li­siä ja aut­ta­vai­sia. Li­säk­si kaik­ki te­ke­vät työ­tä sen eteen, et­tä ta­los­sa on siis­tiä, kau­nis­ta ja viih­tyi­sää. Isois­sa ul­ko­ruu­kuis­sa on ai­na kuk­kia ja jou­lui­sin jo­kais­ta ko­ti­o­vea ko­mis­taa krans­si, Kai­sa ker­too.

Ta­lon­vä­en kes­kuu­des­sa vil­jel­ty il­maus on­nel­lis­ten ih­mis­ten ta­los­ta pi­tää­kin Kai­san mie­les­tä täy­sin paik­kan­sa.

– Meil­le tämä koti on ol­lut tär­ke­än elä­män­vai­heen al­ku, paik­ka uu­sil­le unel­mil­le.

Marimekon Urna-maljakossa syksyn värit tulevat kauniisti esiin.