Ne­li­sen vuot­ta sit­ten Pau­lii­na ja Tuo­mas haa­vei­li­vat ko­dis­ta, jos­sa oli­si pi­haa El­li-tyt­tä­ren lei­keil­le. Per­he viih­tyi sil­loi­ses­sa ko­dis­saan Hel­sin­gin Kruu­nun­haas­sa ja kävi kat­so­mas­sa alu­eel­la si­jait­se­via isom­pia asun­to­ja. Uu­si koti löy­tyi kui­ten­kin ai­van sat­tu­mal­ta Kau­ni­ai­sis­ta.

– En­ti­nen opis­ke­lu­ka­ve­ri­ni oli lait­ta­nut Fa­ce­boo­kiin ku­via van­has­ta puu­ta­los­ta ja kir­joit­ta­nut et­si­vän­sä naa­pu­rei­ta to­si­tar­koi­tuk­sel­la. Il­moi­tuk­ses­ta ei käy­nyt il­mi, mil­lai­ses­ta asun­nos­ta oli kyse ja mis­sä se si­jait­si, mut­ta ihas­tuin ta­lon ul­ko­nä­köön, Pau­lii­na ker­too.

Van­ha hu­vi­la oli pa­la­nut vuon­na 2011 rie­hu­nees­sa tu­li­pa­los­sa, mut­ta pa­lo­res­tau­roi­tu täy­sin. Ta­los­sa oli nel­jä asun­toa, joi­ta kaik­kia ol­tiin myy­mäs­sä. Kak­si asun­toa oli vie­lä va­paa­na. Yk­si näis­tä si­jait­si hu­vi­lan toi­ses­sa ker­rok­ses­sa. Pau­lii­na ja Tuo­mas ei­vät tun­te­neet Kau­ni­ai­sia en­tuu­des­taan, mut­ta kun he kä­vi­vät kat­so­mas­sa asun­toa, he tie­si­vät pai­kan ole­van hei­tä var­ten.

– Van­han puu­ta­lon tun­nel­ma, unii­kit yk­si­tyis­koh­dat ja veh­reä, suo­jai­nen tont­ti te­ki­vät mei­hin vai­ku­tuk­sen.

Bertel Jung suunnitteli Villa Gahmbergan samannimiselle perheelle. Myöhemmin talo toimi sisäoppilaitoksena, kunnes siitä tuli asuintalo.

Hu­vi­lan vä­rik­käät vuo­si­kym­me­net

Ber­tel Jun­gin suun­nit­te­le­ma Vil­la Gahm­ber­ga ra­ken­net­tiin 1907–1909 yk­si­tyis­hu­vi­lak­si les­ki­rou­va So­fie Gahm­ber­gil­le ja hä­nen kah­del­le nai­mat­to­mal­le tyt­tä­rel­leen.

Kun So­fie Gahm­berg kuo­li, hu­vi­la myy­tiin 1917 Kau­ni­ais­ten yh­teis­kou­lul­le uut­ta opin­to­lin­jaa var­ten. Kou­lun oli tar­koi­tus tar­jo­ta ko­di­no­mai­nen ope­tu­sym­pä­ris­tö ty­töil­le, jot­ka ei­vät ta­voi­tel­leet yli­op­pi­las­tut­kin­toa, vaan val­mis­tau­tui­vat ko­ti­rou­van elä­män­teh­tä­vään.

– Si­sä­op­pi­lai­tok­sen an­ka­rien sään­tö­jen vuok­si ta­loa alet­tiin kut­sua pai­kal­lis­ten asuk­kai­den kes­ken ruot­sa­lai­sit­tain klost­re­tik­si eli luos­ta­rik­si. Hu­vi­la tun­ne­taan edel­leen sil­lä ni­mel­lä.

Vuon­na 1941 Klost­ret otet­tiin puo­lus­tus­voi­mien käyt­töön ra­di­o­tie­dus­te­lun tu­ki­koh­dak­si. So­dan pää­tyt­tyä kou­lu­toi­min­ta ei enää jat­ku­nut, vaan ra­ken­nus muu­tet­tiin opet­ta­jien asun­noik­si. Vuon­na 1977 hu­vi­la siir­tyi kau­pun­gin omis­tuk­seen.

Hu­vi­las­sa asui kau­pun­gin työn­te­ki­jöi­tä per­hei­neen vii­des­sä eri asun­nos­sa 1970-lu­vun lo­pul­ta ai­na vuo­den 2011 tu­li­pa­loon saak­ka. 1990-lu­vul­la suo­jel­tu hu­vi­la pa­lo­res­tau­roi­tiin 2011–2013.

Huk­ka­ti­las­ta teh­tiin toi­mi­va

Vaik­ka juu­ri res­tau­roi­tu asun­to miel­lyt­ti tun­nel­mal­taan ja yk­si­tyis­koh­dil­taan, kai­pa­si poh­ja­rat­kai­su muu­tok­sia.

Asun­nos­sa oli pal­jon huk­ka­ti­laa. Pe­su­ti­lat oli­vat pie­net ei­kä sau­naa ol­lut. Ko­din­hoi­to­nurk­kauk­sel­le­kin oli tar­vet­ta, sil­lä Pau­lii­na odot­ti kuo­pus­ta, Ak­se­lia.

– Vaik­ka asun­to oli juu­ri re­mon­toi­tu, em­me em­pi­neet teh­dä sii­tä mei­dän nä­köis­täm­me.

Pau­lii­na ja Tuo­mas pyy­si­vät Maa­rit Hil­tus­ta, tut­tua si­sus­tu­sark­ki­teh­tia, tut­ki­maan, pys­tyi­si­kö hei­dän tar­peen­sa isom­mas­ta kyl­py­huo­nees­ta, ko­din­hoi­to­nurk­kauk­ses­ta ja sau­nas­ta to­teut­ta­maan koh­tuul­li­sin muu­tos­töin. Vas­ta saa­tu­aan alus­ta­via luon­nok­sia uu­des­ta poh­ja­rat­kai­sus­ta he te­ki­vät os­to­tar­jouk­sen asun­nos­ta.

Mik­ro­ruo­kaa ja suo­ja­muo­ve­ja

Re­mont­tiin va­rat­tiin ai­kaa kol­me kuu­kaut­ta. Per­heen oli tar­koi­tus asua re­mont­ti­ai­ka van­has­sa asun­nos­saan, mut­ta asun­to me­ni­kin kau­pak­si en­na­koi­tua no­pe­am­min. Pau­lii­na ja Tuo­mas muut­ti­vat kak­si­vuo­ti­aan El­lin kans­sa elo­kuus­sa 2014 uu­teen ko­tiin, jos­sa re­mont­ti oli vas­ta al­ka­nut.

– Van­ha keit­tiö oli eh­dit­ty pur­kaa ei­kä uut­ta ol­lut vie­lä ti­lat­tu. Elim­me keit­ti­ön toi­mi­tu­sa­jan eli kuu­si viik­koa mik­ro­ruo­al­la re­mon­tin kes­kel­lä. En­sim­mäi­sen kuu­kau­den asuim­me yh­des­sä ma­kuu­huo­nees­sa, kun toi­nen oli va­ras­to­na.

Si­sus­tu­sark­ki­teh­ti Maa­rit Hil­tu­sen eh­do­tuk­ses­ta keit­tiö siir­ret­tiin lä­pi­kul­ku­ti­la­na ole­vaan au­laan, en­ti­sen keit­ti­ön pai­kal­le saa­tiin suu­rem­pi kyl­py­huo­ne, sau­na ja pu­keu­tu­mis­ti­la. Van­has­ta kyl­py­huo­nees­ta tuli ko­din­hoi­to­ti­la ja lap­sil­le wc.

– Re­mont­ti val­mis­tui suun­ni­tel­lun ai­ka­tau­lun puit­teis­sa. Kol­mi­sen kuu­kaut­ta muu­ton jäl­keen pää­sim­me hil­jal­leen aset­tu­maan uu­teen ko­tiim­me ja pur­ka­maan muut­to­laa­ti­kot, Pau­lii­na ker­too.

Lastenhuoneessa on ruhtinaallisesti tilaa leikkiä ja liikkua. Remontissa säästettiin Pihlgren & Ritolan Niittyleinikki-paperitapetti.

Mah­dol­li­suus muu­tok­siin

Asun­nos­sa on kak­si ma­kuu­huo­net­ta. Toi­nen niis­tä on van­hem­pien. Toi­sen ja­ka­vat El­li ja Ak­se­li. Suu­res­sa las­ten­huo­nees­sa on ik­ku­nat kah­del­la sei­näl­lä. Se mah­dol­lis­taa huo­neen ja­ka­mi­sen kah­dek­si pie­nem­mäk­si ma­kuu­huo­neek­si, kun lap­set kas­va­vat.

Lap­set ovat viih­ty­neet yh­tei­ses­sä huo­nees­saan hy­vin. Suu­res­sa huo­nees­sa on ti­laa isom­mil­le­kin lei­keil­le, ku­ten ma­joil­le.

– Kun El­li aloit­taa kou­lun rei­lun vuo­den pääs­tä, on to­den­nä­köi­ses­ti tar­peen miet­tiä huo­ne­ja­koa.

Makuuhuoneessa on Pauliinan vanhempien 1990-luvulla Jordaniasta ostama kaunis matto.

Pel­la­va­öl­jy­maa­lia ja pa­pe­ri­ta­pet­tia

Ta­lon ikä ja hen­ki on otet­tu huo­mi­oon ko­din si­sus­tus­rat­kai­suis­sa. Pin­nat on maa­lat­tu hen­git­tä­vin pel­la­va­öl­jy­maa­lein, ta­pe­tit ovat pe­rin­tei­siä hen­git­tä­viä pa­pe­ri­ta­pet­te­ja.

Asun­to tun­tui pi­me­äl­tä, jo­ten Pau­lii­na ja Tuo­mas maa­la­si­vat ta­pe­tit val­koi­sik­si.

– Val­koi­set sei­nät luo­vat kau­niin poh­jan maa­lauk­sil­le, joi­ta olen saa­nut tai­de­maa­la­ri-isäl­tä­ni, Pau­lii­na ker­too.

Ta­lo­yh­ti­ön ke­sä­keit­tiö ja kyl­py­pal­ju

Pau­lii­na ja Tuo­mas naut­ti­vat van­han ta­lon ja ta­lo­yh­ti­ön läm­pi­mäs­tä tun­nel­mas­ta. Asuk­kaat viet­tä­vät pal­jon ai­kaa yh­des­sä niin pi­hal­la kuin ra­ken­nut­ta­mas­saan pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa­kin. Siel­lä jär­jes­te­tään ke­sä­juh­lia ja tal­koo­jat­ko­ja.

– Pi­ha­ra­ken­nus pää­tet­tiin ra­ken­taa, sil­lä
kai­kis­sa ta­lon asun­nois­sa ei ole sau­naa. Sa­mal­la saa­tiin myös paik­ka vie­rai­den ma­joi­tuk­seen.

Pi­ha­ra­ken­nuk­ses­ta löy­ty­vät myös iso sau­na, kyl­py­pal­ju, tak­ka­huo­ne ja ke­sä­keit­tiö.

Ta­lo­yh­ti­ön suo­jai­sal­la pi­hal­la löy­tyy lap­sil­le leik­ki­seu­raa ai­na, sil­lä ta­lon kaik­ki kah­dek­san las­ta ovat suu­rin piir­tein sa­ma­ni­käi­siä.

– It­se asun­non pääl­le plus­sa­na tu­le­vat eh­dot­to­mas­ti naa­pu­rit.

Läh­tee­nä käy­tet­ty pa­lo­sa­nee­rauk­sen pää­suun­nit­te­li­jan Juu­lia Mik­ko­lan, Li­va­do Oy, ke­rää­mää ta­lon his­to­riik­kia.