Paperinen tähtikoriste on Espoon modernin taiteen museon museokaupasta.

Kun as­tuu si­sään Su­vi­sir­kun ja hä­nen per­heen­sä ker­ros­ta­lo­ko­din etei­seen, on il­meis­tä, et­tä tääl­lä asuu vä­re­jä ja kuo­se­ja ra­kas­ta­va si­sus­ta­ja. Etei­sen jat­kee­na on ruo­kai­lu­ti­la, jon­ka upe­an kel­tai­nen sei­nä kut­suu as­tu­maan pe­rem­mäl­le.

Per­he on muut­ta­nut ko­tiin­sa elo­kuus­sa 2018. Kun koti sai uu­det asuk­kaat, myös sen il­me uu­dis­tui: Asun­non kaik­ki sei­nä- ja kat­to­pin­nat maa­lat­tiin tai ta­pe­toi­tiin ja keit­ti­öön teh­tiin päi­vi­tys. Keit­ti­ös­tä pu­ret­tiin kiin­te­ät ala­kaa­pis­tot olo­huo­neen puo­lei­sel­ta sei­nus­tal­ta. Näin saa­tiin kai­vat­tua il­ma­vuut­ta.

Kaksikymmentä vuotta sitten ostettu nojatuoli verhoiltiin pariskunnan lempikankaalla, Svenskt Tennin Anakreonilla. Kangas perustuu 3 500 vuotta vanhaan Knossoksella olevaan freskoon. Ruokailuhuoneen kirjahylly on Sovellan. Lattiasta kattoon ulottuvaan hyllyyn mahtuu paljon kirjoja ja sitä pystyy muokkaamaan tarvittaessa.

Ruokailutilan seinä tapetoitiin Svenskt Tennin keltaisella tapetilla. Seinällä on Kristiina Uusitalon grafiikantyö sekä Anna Retulaisen öljyväriteos. Tammipöytä on tanskalaisen Skovbyn. Pöytä on ostettu Vepsäläiseltä. Artemiden Mega Tolomeo -lattiavalaisin on näyttävä valinta ruokailuhuoneen valaisimeksi. Sen vastapariksi Suvisirkku hankki komean Dagg-maljakon Svenskt Tennistä.

Vä­rit ja kuo­sit län­si­naa­pu­ris­ta

En­nen re­mon­tin al­ka­mis­ta Su­vi­sirk­ku ja hä­nen mie­hen­sä kä­vi­vät hiih­to­lo­mal­la Tuk­hol­mas­sa, jos­sa Su­vi­sirk­ku ei ol­lut käy­nyt liki kah­teen­kym­me­neen vuo­teen.

– Kä­vim­me Svenskt Ten­nis­sä, ja it­se asi­as­sa tu­tus­tuin merk­kiin en­sim­mäis­tä ker­taa sil­loin. Kä­vim­me liik­kees­sä kah­des­ti mat­kan ai­ka­na, sil­lä ihas­tuim­me to­del­la pal­jon mer­kin väri- ja ku­vi­o­maa­il­maan. Oi­val­sim­me siel­lä, mitä ha­lu­am­me uu­teen ko­tiim­me, Su­vi­sirk­ku muis­te­lee.

Svenskt Tenn on Ruot­sis­sa suo­sit­tu si­sus­tu­sa­lan yri­tys, joka on pe­rus­tet­tu vuon­na 1924. Se tun­ne­taan eri­ty­ses­ti itä­val­ta­lais­syn­tyi­sen ark­ki­teh­din Jo­sef Fran­kin suun­nit­te­le­mis­ta huo­ne­ka­luis­ta ja vä­rik­käis­tä teks­tii­li­kuo­seis­ta.

– Ha­lu­sim­me val­kois­ten sei­nien jäl­keen naut­tia vä­reis­tä ja muo­dois­ta uu­des­sa ko­dis­sam­me. On us­ko­ma­ton­ta, mi­ten 1930-40-lu­vuil­la suun­ni­tel­lut kan­kaat ja ta­pe­tit ovat niin mo­der­ne­ja ja pu­hut­te­le­vat vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä, Su­vi­sirk­ku poh­tii.

Pähkinänsärkijä on muisto vuodelta 1989. Suvisirkku oli Berliinissä, kun muuri murtui ja hän osti pähkinänsärkijän matkalta muistoksi. Seimi on Suvisirkun lasten ranskalaiselta isoäidiltä.

Vetolaatikosto on ostettu aikoinaan Salosta antiikkikaupasta. Laatikoston päälle Suvisirkku tekee joka joulu asetelman. Metallinen kynttilälampetti on taidetakomo Latemerian mallistosta.

Ko­din pa­ras paik­ka

Uu­den ko­din et­sin­näs­sä eh­do­ton va­lin­tak­ri­tee­ri oli, et­tä asun­non keit­ti­ön tu­lee ol­la suu­ri. Sin­ne tuli mah­tua eri­tyi­nen keit­ti­ö­soh­va, joka per­heel­lä on ol­lut edel­li­ses­sä­kin ko­dis­sa.

– Ko­din pa­ras paik­ka on eh­dot­to­mas­ti keit­tiö, se on ko­din hen­gai­lu­paik­ka. Var­sin­kin sil­loin, kun lap­set oli­vat vie­lä pie­niä, vie­tin suu­rim­man osan ko­to­na­o­lo­a­jas­ta­ni keit­ti­ös­sä lait­ta­en ruo­kaa.

Mut­ta keit­tiö on pal­jon muu­ta­kin kuin ruon lait­ta­mis­ta ja ruo­kai­lua var­ten.

– Soh­val­la voi loi­koil­la joku per­heen­jä­se­nis­tä ja seu­rus­tel­la ruo­an­val­mis­tuk­sen lo­mas­sa. Keit­ti­ös­sä on käy­ty mo­net mie­len­kiin­toi­set kes­kus­te­lut ja puu­hat­tu kaik­kea ki­vaa yh­des­sä.

Kaunis Paavo Tynellin valaisin on Suvisirkun apen työhuoneesta. Keittiösohva on verhoiltu Svenskt Tennin Anakreon-kankaalla.

Keittiön massiivitamminen ruokailuryhmä on Suvisirkun miehen sukulaisiltaan perimä.

Ad­ven­tis­ta kaik­ki al­kaa

Su­vi­sirk­ku tun­nus­tau­tuu jou­luih­mi­sek­si. En­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­na syö­dään rii­si­puu­roa ja lei­vo­taan pi­par­kak­ku­ja. Sil­loin ote­taan esil­le jou­lui­set va­lot ja kynt­ti­lät. Ta­pa­na on ol­lut myös käy­dä kir­kos­sa lau­la­mas­sa Hoo­si­an­na-hym­ni.

Jou­lu­na­lu­sai­kaan kuu­lu­vat myös it­se­näi­syys­päi­vä­juh­lat ys­tä­vil­le. Nii­tä on jär­jes­tet­ty jo 26 vuo­den ajan.

– Kaik­ki sai al­kun­sa sii­tä, kun olin ys­tä­vä­ni kans­sa kan­sa­lai­so­pis­tol­la mak­ka­ran­te­ko­kurs­sil­la. Mak­ka­roi­ta val­mis­tui yli oman tar­peen, jo­ten sain ide­an jär­jes­tää it­se­näi­syys­päi­vä­juh­lat, Su­vi­sirk­ku ker­too nau­ra­en.

Juh­lia jär­jes­te­tään edel­leen vaih­te­le­val­la me­nul­la. Usein tar­jol­la on jopa kol­men ruo­ka­la­jin il­lal­li­nen ja apuun pal­ka­taan tar­joi­li­ja.

Kuuseen ripustetaan matkoilta ostettuja, lahjaksi saatuja ja itse tehtyjä koristeita.

Muis­to­jen kuu­si

Jou­lun Su­vi­sirk­ku per­hei­neen viet­tää ai­na ko­to­na. Yleen­sä mu­ka­na on myös hä­nen si­sa­ren­sa per­hei­neen, hei­dän van­hem­pan­sa sekä Su­vi­sir­kun ja hä­nen mie­hen­sä uus­per­heen kaik­ki lap­set, joi­ta on yh­teen­sä kuu­si.

Muu­ta­maa päi­vää en­nen jou­lu­aat­toa ha­e­taan jou­lu­kuu­si. Se os­te­taan ai­na Kirk­sil­lan ti­lal­ta Vih­dis­tä.

Kuu­si koristel­laan yh­des­sä. Se on täyn­nä muis­to­ja vuo­sien var­rel­ta, mat­koil­ta os­tet­tu­ja, lah­jak­si saa­tu­ja ja it­se teh­ty­jä ko­ris­tei­ta.

– Olen sääs­tä­nyt kaik­ki las­ten te­ke­mät ko­ris­teet. Joka vuo­si ri­pus­tan hel­lyt­tä­vät ko­ris­teet kuu­seen muis­to­jen kera. En yleen­sä hank­ki mi­hin­kään juh­liin uu­sia ko­ris­tei­ta tai tuot­tei­ta, vaan käy­täm­me sa­mo­ja vuo­des­ta toi­seen.

Iineksen huoneeseen valittiin Svenskt Tennin Klöverblad-tapetti. Tapettiin sopii mainiosti Charles ja Ray Eamesin suunnittelema vihreäsävyinen Hang it all -naulakko. Joulukalenteri on hankittu vuosia sitten Mujista, tänä vuonna luukuista löytyy yhteistä tekemistä.

Makuuhuoneen parisängyn yläpuolella oleva ikkunakoriste on sammattilaisen navetan päätyikkuna. Työpöydällä on Bangkokista ostettu valaisin, joka on tehty vanhasta riisikorista.

Pe­rin­tei­sin me­noin

Per­he sa­noo ole­van­sa pe­rin­tei­sen jou­lun viet­tä­jiä.

– Kaik­ki ruo­at teem­me it­se alus­ta lop­puun. Vaik­ka te­ke­mis­tä on pal­jon, pe­rin­teis­ten ruo­kien te­ke­mi­nen on help­poa, kos­ka syöm­me ai­na tis­mal­leen sa­mat jou­lu­ruo­at, Su­vi­sirk­ku sa­noo.

Jou­lu­aat­to­na joku su­ku­lai­sis­ta pu­keu­tuu jou­lu­pu­kik­si ja sit­ten ja­e­taan lah­jat. Jo­kai­nen saa yh­den.

– Jou­lun vie­täm­me yh­des­sä su­ku­lais­ten kans­sa, mut­ta ta­pa­nin­päi­vä­nä kut­sum­me ys­tä­viä meil­le bruns­sil­le. Sil­loin syö­dään hy­vin, seu­rus­tel­laan ja per­heen mu­si­kaa­li­set ty­töt huo­leh­ti­vat päi­vän oh­jel­mas­ta. Jou­lun ai­ka on iha­naa.

Suvisirkku paketoi lahjat kauniisiin silkkipapereihin.

Jut­tu on jul­kais­tu Koti ja keit­ti­ös­sä 12/2020.