Sisustustyylini on elämäntapani. Käytän kierrätettyä ja itse tehtyä aina, kun voin.

Lem­pi­paik­ka­ni on ke­ra­miik­ka­vers­taa­ni. Pie­net vers­taat ja työ­huo­neet ovat kieh­to­via paik­ko­ja. Ne ovat hy­vin hen­ki­lö­koh­tai­sia ti­lo­ja, jois­sa ih­mi­nen voi ku­kois­taa. Työ­huo­nei­den lumo oli kes­kei­nen syy ha­keu­tua kä­si­työ­am­mat­tiin. Vers­taal­la saa ol­la rau­has­sa maa­il­man pau­heel­ta, omien aja­tus­ten­sa kans­sa, ­aja­tel­la kä­sil­lään.

Jokainen tekemäni esine on uniikki. Käsityö on ihmiselle luontaista toimintaa, lajityypillistä käyttäytymistä.

Ren­tou­dun työs­ken­nel­les­sä­ni. Kä­si­työ­läi­sen vers­taal­la ol­laan mie­les­tä­ni ih­mi­syy­den yti­mes­sä. Kä­si­työ on ih­mi­sel­le hy­vin luon­tais­ta toi­min­taa, la­ji­tyy­pil­lis­tä käyt­täy­ty­mis­tä. Työs­ken­nel­les­sä täy­tyy ja saa kes­kit­tyä vain yh­teen asi­aan ker­ral­laan. Työ­huo­ne on te­ke­mi­sel­le py­hi­tet­ty tila, jos­sa jat­ku­vat kes­key­tyk­set ei­vät häi­rit­se. Pit­kä­jän­tei­sen työs­ken­te­lyn myö­tä on pal­kit­se­vaa seu­ra­ta tai­to­jen­sa ke­hit­ty­mis­tä ja aja­tus­ten muut­tu­mis­ta konk­reet­ti­seen muo­toon.

Si­sus­tus­tyy­li­ni on koko elä­män­ta­pa­ni. Ke­ra­miik­ka­vers­tas, myy­mä­lä ja uu­ni­ka­tos ovat syn­ty­neet sil­tä poh­jal­ta, et­tä teh­dään sii­tä, mitä kä­sil­lä on. Kaik­ki si­sus­tuk­ses­sa käy­tet­ty ik­ku­noi­ta myö­ten on joko löy­tö- tai kier­rä­tys­ta­va­raa tai it­se teh­tyä. So­vel­lan tätä pe­ri­aa­tet­ta kaik­ki­al­la ai­na, kun mah­dol­lis­ta.

Puukamiina on ainoa uutena ostettu esine verstaallani.

Si­sus­tus­pa­hee­ni on kau­pas­ta uu­te­na os­tet­tu ka­mii­na. Kun kaik­ki muu on löy­tö­ta­va­raa, ka­mii­nan os­ta­mi­nen tun­tui pa­heel­ta. Puu­ka­mii­na on ai­noa os­tet­tu esi­ne vers­taal­la­ni.

Itse tehty hiljainen potku­dreija on rakkain esineeni.

Rak­kain esi­nee­ni on it­se teh­ty pot­kud­rei­ja. Se on yk­sit­täi­se­nä työ­ka­lu­na aut­ta­nut mi­nua eni­ten ym­mär­tä­mään sa­vea. Pot­kud­rei­jal­la vauh­din sää­te­ly on hy­vin in­tui­tii­vis­ta ja hie­no­vi­reis­tä. Se mah­dol­lis­taa pa­rem­man tun­nun sa­veen. Drei­jan vauh­dit­ta­mi­nen ja­lal­la ryt­mit­tää te­ke­mis­tä omal­la ta­val­laan. Drei­jaa­mi­nen muis­tut­taa enem­män­kin sa­ven suos­tut­te­lua kuin pa­kot­ta­mis­ta ha­lut­tuun muo­toon. Yk­si pot­kud­rei­jan hie­nouk­sis­ta on sen hil­jai­suus.

Se on lumoava hetki, kun puupolttoinen keramiikkauuni aamuyön tunteina saavuttaa 1300 asteen kuumuuden, liekki yltää piipusta taivaalle ja kuu paistaa.

En luo­pui­si ra­ken­ta­mas­ta­ni puu­polt­toi­ses­ta ke­ra­miik­ka­uu­nis­ta. Puu­polt­tois­ta uu­nia läm­mit­tä­es­sään saa ko­kea al­ku­kan­tais­ta vil­leyt­tä, täy­del­li­sen kont­rol­lin ulot­tu­mat­to­mis­sa ole­vaa sat­tu­man­va­rai­suut­ta. Uu­ni läm­mi­te­tään omas­ta met­säs­tä kan­ne­tuil­la ja pil­ko­tuil­la puil­la. Ke­ra­mii­kan val­mis­tuk­sen vaa­ti­ma mas­sii­vi­nen ener­gi­a­mää­rä tu­lee ko­et­tua hy­vin konk­reet­ti­ses­ti, ja läs­nä­o­lon tun­ne esi­nei­den val­mis­tu­mi­ses­sa on kä­sin­kos­ke­tel­ta­vaa.

Sie­lun­mai­se­ma­ni on­kin puu­polt­toi­nen ke­ra­miik­kau­u­ni aa­mu­yön tun­tei­na, kun 1 300 as­tet­ta on saa­vu­tet­tu, liek­ki yl­tää pii­pus­ta tai­vaal­le ja kuu pais­taa. Uu­nia läm­mi­te­tään ker­ran tai kah­des­ti vuo­des­sa. Ta­ka­na on use­an kuu­kau­den työ­jak­so, joka kul­mi­noi­tuu noin 25 tun­tia kes­tä­vään polt­toon.

Kuka? Tep­po Hon­ka­la, 47, on ke­ra­miik­ka-ar­te­saa­ni. Hän on pe­rus­ta­nut THFin Ce­ra­mics -ke­ra­miik­ka­vers­taan Nur­mi­jär­ven Klauk­ka­laan vuon­na 2003, thfin­ce­ra­mics.com. Tep­po ku­vat­tiin muu­raa­mas­saan puu­polt­toi­ses­sa ke­ra­miik­kau­u­nis­sa.